Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Kun mies muuttuu yhtäkkiä, silloin hänellä on uusi nainen elämässä ja se on ihan varma!

Miksi sitten yhä tapailisi seksin merkeissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen vallankäyttö. Siitä huolimatta pettäminen on anteeksiantamatonta ja runkkari ja huorissäkävijä on surkimus.

Niinhän sitä sanotaan, että ruokalaji, joka vähentää naisen seksuaalista halukkuutta on hääkakku. Onko se sitten siihen asti ollut teeskentelyä?

Ehkä vika ei olekaan siinä hääkakussa, vaan siinä, että miehen ei enää tarvitse nähdä vaivaa pitääkseen naisensa. Seksi on sitä, että kerran kouraistaan naisen haaraväliä, työnnytään sisään, muutama veto, mies saa, kellahtaa kyljelleen  ja nukahtaa.

Nainen jää itkua pidellen valvomaan ja tuntee itsensä esineeksi, johon mies tyhjentää itsensä.

Osalla naisista kun se hääkakku ei kuitenkaan niitä haluja vie. Hyvää kyllä haluaa, ei sen haluaminen hääkakun syöntiin lopu.

Minulla on kyllä tästä viimeisimmästä kokemusta, niin että kyllä hääkakku vaimon seksihaluja laski huomattavasti. Tai sanotaan, että siitä alkoi alamäki joka päättyi lapsiluvun täyttymiseen. Sen jälkeen seksikin on ollut vain ”pakollista” velvollisuutta. Ei tietysti sitä ääneen kerro mutta ei tarvi olla mikään einstein asian huomatakseen. Siihen asti seksi oli kivaa ja kokeilevaa, nyt samaa kaavaa toistava taakka. Ja ennen kuin joku tulee viisastelemaan kuinka en huomioi tai muuta vastaavaa, ei ole siitä kiinni. Teen kaikkea mahdollista vain parantaakseen vaimon hyvinvointia mutta ehkä pitäisikin muuttaa suuntaa aivan täysin toisenlaiseksi?

Kyllä se monessa tapauksessa on peiliin katsomisen paikka miehellä jos nainen on haluton. Oma kokemukseni on että mies näissä tapauksissa pitää naista ihan itsestäänselvyytenä. Ei jaksa itse tehdä mitään sen eteen että naisen halut heräisivät. Halujen herättely on just sitä tasoa että tullaan yhtäkkiä kourimaan tisseistä! Muuten ei huomata MITENKÄÄN. Lisäksi miehet yleensä tosi itsekkäitä ja olettavat itsestäänselvyytenä että nainen on vastuussa niin kodista, lapsista kuin vielä rahastakin! Mihin nainen enää tarvii miestä, joka ei osaa edes tyydyttää häntä, koska seksikin menee miehen ehdoilla?

Juuri noin. Hääkakku muuttaa miehen luulemaan että vaimo on äiti sillä erotuksella että siltä on oikeus ottaa seksiä kun haluaa eikä naisen nautinnosta eli sen puutteesta tarvitse välittää yhtåän.

Se oma vaimohan on se joka pitää joka päivä valloittaa.

Mies jos sinulla on haluton vaimo niin se on ihan yksin sinun syysi.

Kuinka moni nainen itkeekään pettymystään 'seksin' jälkeen kun mies jo kuorsaa.

Se, että tähänkin mennessä, yksitoista vuotta yhdessä, yhteinen omistusasunto ja yksi lapsi, meidän suurimmat riidat on koskeneet nukkumaanmenoaikoja. Eikä siis lapsen, vaan toistemme :D

Vierailija kirjoitti:

Yllättihän se kirjoitti:

Eniten yllätti avioero ja vaimon salasuhde. Eksäni päätti vaan, että nyt hän haluaa muuttaa elämäänsä. Sanoi, ettei minussa mitään vikaa ollut, halusin vaan vaihtaa. Taitaa olla joku trendi naisilla, ettei avioliittoon enää tarvitse sitoutua ja noin 40 vuotiaana vaan lähdetään liitosta. Mulla on monta tuttua miestä, joille näin on käynyt. Joten joo, ero tulee joskus yllätyksenä miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Oma tyhmyys ja sinisilmäisyys ja se kuinka pitkään pitkään pystyin sitä paskaa sietämään ja vielä selittelemään sen itselleni parhain päin. Itsehän toki vaimoni valitsin, mutta pelin olisi voinut viheltää poikki jo paljon aikaisemmin eikä vain naiivisti kuvitella että kyllä tämä tästä kunhan vain vähän vielä itse tsemppaan. Se että suhteessa sisältäni löytyi ylipäätään tuollainen miellyttämisenhaluinen ovimatto ja lapsellinen hölmö, vaikka kaikilla muilla elämän alueilla olen ihan muuta.

Nämä molemmat kirjoitukset olisivat voineet olla myös minun avioliitostani. En arvosta suomalaista naista, ainakaan nuorempaa polvea, juurikaan. Ymmärtänette miksi.

Ai olet siis ehtinyt olla kaikkien kanssa parsuhteessa?

Oikeasti ei kannata olla mustavalkoinen.

Mä ihmettelin parisuhteissa sitä, kun miesystävä on ollut niin pihi rahasta, että on ihan laskettu eurolleen etten minä saisi mitään ylimääräistä. Että jos ollaan ostettu kotiin ruokaa niin mies on vaatinut, että minä maksan loppulaskusta sentilleen vähintään puolet ja se on ollut ihan kauheaa, jos mies on maksanut euronkin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mies valehtelee ja uskoo ite juttuihinsa. On tyhmempi, mitä luulin. Nettipettää ja on niin tyhmä, että luulee, etten tiedä. Eli eniten on yllättänyt tyhmyys. Ja hölmöys.

Mulla samanmoinen, onneksi entinen. Kysyin miksi valehtelet kun voit puhua totta, vastasi että vanhasta tottumuksesta.

Vau, tämä keskustelu avasi silmäni! Luulin, että vain meillä on seksin vähyyttä/haluttomuutta, kaiken kattavaa piheyttä, puhumattomuutta, älyttömiä raivareita ilman mitään näkyvää syytä, äitiriippuvuutta, ei omia kavereita,  ei välittänyt juurikaan kodin siisteydestä (onneksi henkilökohtaisesta kumminkin ihan loppuaikoja lukuunottamatta). Eniten minua kuitenkin vaivasi valehtelu ihan kummallisissa asioissa, joilla ei kauheasti merkitystä. Sekin kyllä, että minun mielipide lähes aina piti todistaa vääräksi mitä älyttömin perustein! Erilaisia korkeita tavoitteita liittyen mun elämään (ura, harrastukset, raha, asema). Aloitekyky katosi ja kaikki tekeminen venyi. Ylimitoittu kuvitelma omasta osaamisesta. Joutui riitoihin lähes kaikkien kanssa sukulaisten, palveluiden tarjoajien jne. Yhteiselämä on päättynyt, mutta kyllä minä vieläkin mietin, että mihin se melkein 20 vuotta ollut aika kiva mies hävisi ja tilalle tuli seuraavaksi 15 vuodeksi joku ihan täyspimee tapaus!?!? Välillä näemme toisiamme muodollisissa tilanteissa ja olin kuvitellut kun suhde on nyt loppunut, olisi tullut entiselleen kun pääsi minusta "kaiken pahan alusta eroon", mutta ei. Luulen, että on pahemmaksi mennyt. Outoa, mutta rakastan vieläkin jossain määrin sitä muinaista versiota, pelkään ehkä nykyistä ja mihin tuo vielä menee.  No, eipä se oo varsinaisesti oo mun huoli enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ket7jun aloitus olisi paremmin sopinut olla ”Haukutaan yhdessä miehiä”. Kiitos kaikki osallistuneet naiset. Sen verran järkyttävää luettavaa että ei pelkoa että tulen olemaan enää tässä elämässä kiinnostunut suomalaisesta naisesta. Menkää itseenne vaihteeksi.

Kaikissa parisuhteissani on toistunut sama kaava, mutta sanoisin, että naiset ihmisinä ovat olleet hyviä ja osan kanssa olen edelleen ystävä, jolloin muuttuivat samoiksi, joihin heissä ihastuin.

Yhdessä eläminen on eri asia, kuin tapailu/seurustelu.

Aikoinani lasten äiti oli kotona ja itse kävin töissä. Homma toimi ainansa, kunnes töistä tullessani toinen on kotona tukka pystyssä ja valittaa, että ei ole ruokaa lapsille, pitäisi käydä kaupassa. Kysymys, mitä olet tehnyt koko päivän laukaisi aivan hirveän riidän. Miksi? Siinä sitä naisen logiikkaa.

Se alkaa pienestä ja loppujen lopuksi naisella on omat rahat ja sitten on ne yhteiset. Asia jota en ymmärrä, koska mistään ei ole koskaan ollut puutetta, ei vaatteista, ei kamppajasta, ei mistään, kaiken on saanut.

Nykyään yksi ollessa huomannut sen, että pääomaa kertyy sijoituksiin ja kulut elämiseen muutenkin on huomattavasti pienemmät kuin että seurustelisin tai asuisin naisen kanssa. Hyvä niin.

Naisen kanssa? Entä oman lapsesi? Jännästi miehet aina jättää niitä käenpoikasia yksin naisen hoidettavaksi, kasvatettavaksi ja elätettäväksi.

Kristiina xx kirjoitti:

Mä ihmettelin parisuhteissa sitä, kun miesystävä on ollut niin pihi rahasta, että on ihan laskettu eurolleen etten minä saisi mitään ylimääräistä. Että jos ollaan ostettu kotiin ruokaa niin mies on vaatinut, että minä maksan loppulaskusta sentilleen vähintään puolet ja se on ollut ihan kauheaa, jos mies on maksanut euronkin enemmän.

Niin ja sitähän ei huomioida ollenkaan että mies syö niistä ostoksista reilustusti enemmän kuin nainen.

Joo’o, ehkä minäkin kannan korteni tähän kekoon kertoen oman kokemukseni.

Muutaman vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeenkään en vielä tiennyt, ennen tulevaa hääpäiväämme, että tulevalla vaimollani on jatkuva tarve olla äänessä ja nalkuttaa joka asiasta, enkä liioin tiennyt, että hänellä on krooninen päänsärkykin, joka valituksista päätellen alkaa aina iltaisin suunnilleen klo 20 kieppeillä.

Se, etten voi nukkua mieheni kanssa enää samassa sängyssä, ei vain onnistu. Hän kuorsaa niin paljon eikä halua tehdä asialle mitään, koska ei kuulemma heikennä hänen omaa unenlaatuaan. Mua harmittaa tosi paljon, että on nukuttava erikseen. Kaipaan häntä! (Ja kyllä, korvatulpat on kokeiltu, ääni tulee niistä läpi enkä pysty nukkumaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen vallankäyttö. Siitä huolimatta pettäminen on anteeksiantamatonta ja runkkari ja huorissäkävijä on surkimus.

Niinhän sitä sanotaan, että ruokalaji, joka vähentää naisen seksuaalista halukkuutta on hääkakku. Onko se sitten siihen asti ollut teeskentelyä?

Ehkä vika ei olekaan siinä hääkakussa, vaan siinä, että miehen ei enää tarvitse nähdä vaivaa pitääkseen naisensa. Seksi on sitä, että kerran kouraistaan naisen haaraväliä, työnnytään sisään, muutama veto, mies saa, kellahtaa kyljelleen  ja nukahtaa.

Nainen jää itkua pidellen valvomaan ja tuntee itsensä esineeksi, johon mies tyhjentää itsensä.

Osalla naisista kun se hääkakku ei kuitenkaan niitä haluja vie. Hyvää kyllä haluaa, ei sen haluaminen hääkakun syöntiin lopu.

Minulla on kyllä tästä viimeisimmästä kokemusta, niin että kyllä hääkakku vaimon seksihaluja laski huomattavasti. Tai sanotaan, että siitä alkoi alamäki joka päättyi lapsiluvun täyttymiseen. Sen jälkeen seksikin on ollut vain ”pakollista” velvollisuutta. Ei tietysti sitä ääneen kerro mutta ei tarvi olla mikään einstein asian huomatakseen. Siihen asti seksi oli kivaa ja kokeilevaa, nyt samaa kaavaa toistava taakka. Ja ennen kuin joku tulee viisastelemaan kuinka en huomioi tai muuta vastaavaa, ei ole siitä kiinni. Teen kaikkea mahdollista vain parantaakseen vaimon hyvinvointia mutta ehkä pitäisikin muuttaa suuntaa aivan täysin toisenlaiseksi?

Kyllä se monessa tapauksessa on peiliin katsomisen paikka miehellä jos nainen on haluton. Oma kokemukseni on että mies näissä tapauksissa pitää naista ihan itsestäänselvyytenä. Ei jaksa itse tehdä mitään sen eteen että naisen halut heräisivät. Halujen herättely on just sitä tasoa että tullaan yhtäkkiä kourimaan tisseistä! Muuten ei huomata MITENKÄÄN. Lisäksi miehet yleensä tosi itsekkäitä ja olettavat itsestäänselvyytenä että nainen on vastuussa niin kodista, lapsista kuin vielä rahastakin! Mihin nainen enää tarvii miestä, joka ei osaa edes tyydyttää häntä, koska seksikin menee miehen ehdoilla?

Juuri noin. Hääkakku muuttaa miehen luulemaan että vaimo on äiti sillä erotuksella että siltä on oikeus ottaa seksiä kun haluaa eikä naisen nautinnosta eli sen puutteesta tarvitse välittää yhtåän.

Se oma vaimohan on se joka pitää joka päivä valloittaa.

Mies jos sinulla on haluton vaimo niin se on ihan yksin sinun syysi.

Kuinka moni nainen itkeekään pettymystään 'seksin' jälkeen kun mies jo kuorsaa.

Tämä menee aina tähän samaan pisteeseen, jossa miestä haukutaan kuinka se ei joka päivä tee sirkustemppuja naiselle. Missä ne naisten tekemät temput suhteen eteen?

Yritän myös tyydyttää naista seksuaalisesti mutta häntä ei kiinnosta ottaa vastaan minun tarjoamaa tyydytystä. Eikä juurikaan kerro mitä seksiltä kaipaisi.

Olimme olleet naimisissa 16 vuotta ja remppasimme vanhaa taloa, tietysti ongelmia tuli eteen vähän väliä. Kummastelin aikani sitä kun miehen oli niin hirveän vaikea selvittää asioita esim. soittamalla tarpeelliselle taholle. Asiat pitkistyivät ja sen mukana mutkistuivat, mielestäni ihan turhaan. Hän ei myöskään halunnut minun järjestävän mitään - jos joskus järjestin, hän otti sen henk.koht. arvosteluna.

Kerran sitten ajattelin lopen väsyneenä, että täytyyhän tämä asia nyt selvittää kerta kaikkiaan.

Mies tunnusti pitkin hampain, että hänen on aina ollut hyvin vaikea soittaa "vieraille" ja "tuntemattomille". Oltiin siis nelikymppisiä.

Olen miettinyt, että onko tuollainen jonkiasteista autismia tai jotain? Siis ettei pysty soittamaan puhelimella ihan tavallista kysymystä, pitää odottaa sopivaa hetkeä arkipäivänä, että voi mennä paikan päälle käymään!

Nyt ollaan oltu yhdessä kohta 30 vuotta mutta tuo miehen ongelma ei ole poistunut, hiukan ehkä vähentynyt (lähinnä koska haluaa säästää bensaa ja autoa).

Vierailija kirjoitti:

Se, että tähänkin mennessä, yksitoista vuotta yhdessä, yhteinen omistusasunto ja yksi lapsi, meidän suurimmat riidat on koskeneet nukkumaanmenoaikoja. Eikä siis lapsen, vaan toistemme :D

Me nukutaan juurikin tästä syystä eri huoneissa. Tämä nukkumaan meno rumba oli kamalaa ennen tätä ”erilleen muuttamista”. Nyt ukko menee nukkumaan kympiltä, minä satunnaisesti puoliltaöin.

Hän herää aamulla aikaisin, minä myöhään. No problem no more 💤. 💤. 💤. 😆

Siis ettei pysty soittamaan puhelimella ihan tavallista kysymystä

- jotkut ihmiset saattavat jännittää asioiden hoitoa puhelimitse.

Sen olen oppinut, mitä tarkoittaa "olla yksin yhdessä"!

Kuvaavaa henkisen yksinomon lisäksi on esim se, että tänäänkin mies pelaa alakerrassa yksin shakkia ja minä täällä ylhäällä yksin itseni kanssa Monopolia. Osaan shakkia, mutta kun kerran hänet voitin, niin yhdessä ei sitten enää suostu pelaamaan. Napit ja lauta lensivät ympäri lukaalia 😂

Sekin on omituista, että on kuin peili. Jos minulla on murheita, niin ei suinkaan ala lohduttamaan ja rohkaisemaan vaan tulee mukaan tunnemyrskyyn ja lisää löylyä niin vaikeuksiin ettei enää toivonpilkahdustakaan takuulla ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen vallankäyttö. Siitä huolimatta pettäminen on anteeksiantamatonta ja runkkari ja huorissäkävijä on surkimus.

Niinhän sitä sanotaan, että ruokalaji, joka vähentää naisen seksuaalista halukkuutta on hääkakku. Onko se sitten siihen asti ollut teeskentelyä?

Ehkä vika ei olekaan siinä hääkakussa, vaan siinä, että miehen ei enää tarvitse nähdä vaivaa pitääkseen naisensa. Seksi on sitä, että kerran kouraistaan naisen haaraväliä, työnnytään sisään, muutama veto, mies saa, kellahtaa kyljelleen  ja nukahtaa.

Nainen jää itkua pidellen valvomaan ja tuntee itsensä esineeksi, johon mies tyhjentää itsensä.

Osalla naisista kun se hääkakku ei kuitenkaan niitä haluja vie. Hyvää kyllä haluaa, ei sen haluaminen hääkakun syöntiin lopu.

Minulla on kyllä tästä viimeisimmästä kokemusta, niin että kyllä hääkakku vaimon seksihaluja laski huomattavasti. Tai sanotaan, että siitä alkoi alamäki joka päättyi lapsiluvun täyttymiseen. Sen jälkeen seksikin on ollut vain ”pakollista” velvollisuutta. Ei tietysti sitä ääneen kerro mutta ei tarvi olla mikään einstein asian huomatakseen. Siihen asti seksi oli kivaa ja kokeilevaa, nyt samaa kaavaa toistava taakka. Ja ennen kuin joku tulee viisastelemaan kuinka en huomioi tai muuta vastaavaa, ei ole siitä kiinni. Teen kaikkea mahdollista vain parantaakseen vaimon hyvinvointia mutta ehkä pitäisikin muuttaa suuntaa aivan täysin toisenlaiseksi?

Kyllä se monessa tapauksessa on peiliin katsomisen paikka miehellä jos nainen on haluton. Oma kokemukseni on että mies näissä tapauksissa pitää naista ihan itsestäänselvyytenä. Ei jaksa itse tehdä mitään sen eteen että naisen halut heräisivät. Halujen herättely on just sitä tasoa että tullaan yhtäkkiä kourimaan tisseistä! Muuten ei huomata MITENKÄÄN. Lisäksi miehet yleensä tosi itsekkäitä ja olettavat itsestäänselvyytenä että nainen on vastuussa niin kodista, lapsista kuin vielä rahastakin! Mihin nainen enää tarvii miestä, joka ei osaa edes tyydyttää häntä, koska seksikin menee miehen ehdoilla?

Juuri noin. Hääkakku muuttaa miehen luulemaan että vaimo on äiti sillä erotuksella että siltä on oikeus ottaa seksiä kun haluaa eikä naisen nautinnosta eli sen puutteesta tarvitse välittää yhtåän.

Se oma vaimohan on se joka pitää joka päivä valloittaa.

Mies jos sinulla on haluton vaimo niin se on ihan yksin sinun syysi.

Kuinka moni nainen itkeekään pettymystään 'seksin' jälkeen kun mies jo kuorsaa.

Tämä menee aina tähän samaan pisteeseen, jossa miestä haukutaan kuinka se ei joka päivä tee sirkustemppuja naiselle. Missä ne naisten tekemät temput suhteen eteen?

Yritän myös tyydyttää naista seksuaalisesti mutta häntä ei kiinnosta ottaa vastaan minun tarjoamaa tyydytystä. Eikä juurikaan kerro mitä seksiltä kaipaisi.

Kyllä minun mies osaa minut tyydyttää seksin suhteen, sehän on tärkeä osa hänenkin nautintoa.

Mutta muuten ei huomaa tai huomioi koskaan. Ei ota kuuleviin korviin yksinkertaisia pyyntöjäni, että esim laittaisi tavaroita paikoilleen, imuroisi joskus tai oma-aloitteisesti tekisi lasten kanssa jotain tai huolehtisi heidän asioistaan. Nämähän on asioita jotka pitäisi tapahtua pyytämättä, kysymys siis ei ole mistään sirkustempuista. Mutta jos ei välitä siitä että toinen väsyy, miettii vain ja ainoastaan sitä miten itse pääsee helpoiten ja mukavimmin, niin sittenhän tilanne on aivan toinen.

Minulla kuitenkin on täysi työ hoitaa koti ja perhe yksin tietenkin oman työni lisäksi. Maksan myös perheen kuluista suurimman osan, koska minulla on parempi palkka. Katson että huomioin miestä kun laitan miehelle ruoan, pesen hänen pyykkinsä, siivoan hänen sotkunsa... Ja tätä kaikkea hän pitää itsestäänselvyytenä, kiitosta ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Kyllä minusta olisi aika luksusta jos joku tekisi tuon kaiken puolestani, tilanne halujen suhteen olisi silloin varmasti aivan todella toinen!

Vierailija kirjoitti:

Eniten on yllättänyt se, miten vaikea minun on oikeasti asettua toisen asemaan. Kuvittelin olevani empaattinen, rento ja joustava, mutta välillä minun on aidosti mahdoton ymmärtää miestäni. Sen sijaan saatan nalkuttaa, painostaa ja suistua riitelemään, jos mies ei tee tai hahmota kuten itse teen. Tämä hävettää.

Kuin mun vaimo? Et osaa aina selittää asioita niin, että mäkin ymmärtäisin missä mennään.

Laiskuus, tyhmyys, tyylitajuttomuusym.

Miten hyvä voi parisuhteessa olla. 10 v jo, ja hirveästi puhuttavaa yhä, molempia kiinnostaa kaikki toisessa.