Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Että kun ehdotan suunnilleen 150 asiaa seksissä, joita mies ei halua edes kokeilla, versus hänen yksi ehdotuksensa, jota kokeillaan ja josta en tykkää...

...ja että minä olen meistä se estoinen. Ilmeisesti.

Tuo on varmaan joku manspleinaamisen muoto tuokin. Ei voi olla hyvä idea jos sä sen esität.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttänyt se miten vaikeaksi seksi voi tulla.  Laatu on huippua ja kaikki mausteet ovat käytössä, mutta määrä on pudonnut sellaiseen muutamaan kertaan kuukaudessa. Syy lähtee varmaan ihmisten prioriteeteista, itse näen seksin stressinpurkukeinona ja tekemisenä joka on ehkä parasta maailmassa, jotain jolle haluaa etsiä tilaisuuksia. Toiselle seksi on jotain mikä tapahtuu vasta kun kaikki muu on tehty ja ajatukset levossa. Varmaan hyvin stereotyyppinen mies-naisasetelma tässä. 

Eikä ole kysymys mistään henkisestä tai fyysisestä repsahtamisesta kummallakaan puolella. Hankala vaan jaksaa pitää yllä omaa hyvää oloa ja fiilistä kun puuttuu jotain oleellista. 

Jo ketjun aloitussivulla oli täysin päinvastaisia kommentteja aiheesta. Seksi ei ole kaikille tärkeää, minkäs teet. 

Vaikea kyllä kuvitella miksei halua tehdä jotain mistä saa nautintoa, on halpaa ja helppoakin. 

Se ihmetyttää miten vaikea joidenkin on puhua ja jakaa asioitaan. Se että ei viitsitä kertoa toiselle asioita, ajatuksia, suunnitelmia, toiveita ja menoja ym. mutta oletetaan toisen tietävän ne jollain ajatustenluvulla ja kristallipallolla. Esim. perus arkea on vaikea suunnitella jos ei tiedä toisen menoja ja suunnitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yllättänyt, että pillun saaminen on edelleen hankalaa. Vaimo ei suostu uskomaan, että e-pillerit ovat hävittäneet hänen seksihalunsa vaikka asiassa ei ole mitään epäselvää. Pari viikkoa pillereiden aloittamisen jälkeen ei enää panettanut. Kyllä reilu kolmekymmpisellä naisella luulisi himojen hyrräävän. Ei halua kuitenkaan luopua pillereistä vaikka olen pyytänyt lopettamaan sen hormonipaskan syömisen koska se pilaa parisuhteen. Erohan tästä tulee kun olen kuitenkin yrittänyt puhua ja vastaus oli ei. Ei minua kiinnosta hengailla pelkkinä kämppäkavereina. M50v

Mitä ehkäisyä haluaisit teillä käytettävän? Oletko ehdottanut, että sinä käyt vasektomiassa?

Kyllä olen. Vaimo ei halua luopua pillereistä koska kuukautiset ovat helpommat. M50v

Ok, ymmärrän vaimoasi oikein hyvin. Hän on valinnut kahdesta pahasta sen pienemmän. Minulla halut lähti kuin napista painaen kun otin hormonikierukan, mutta en halunnut luopua siitä, koska sen myötä kuukautiset loppuivat kokonaan.

Mitä tapahtui parisuhteelle? Kuukautiset ovat tärkeämmät kuin mies ja se, että saa itsekin kullia koska kyllähän se paneminen pillussakin hyvältä tuntui silloin kun vielä panetti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yllättänyt, että pillun saaminen on edelleen hankalaa. Vaimo ei suostu uskomaan, että e-pillerit ovat hävittäneet hänen seksihalunsa vaikka asiassa ei ole mitään epäselvää. Pari viikkoa pillereiden aloittamisen jälkeen ei enää panettanut. Kyllä reilu kolmekymmpisellä naisella luulisi himojen hyrräävän. Ei halua kuitenkaan luopua pillereistä vaikka olen pyytänyt lopettamaan sen hormonipaskan syömisen koska se pilaa parisuhteen. Erohan tästä tulee kun olen kuitenkin yrittänyt puhua ja vastaus oli ei. Ei minua kiinnosta hengailla pelkkinä kämppäkavereina. M50v

Mitä ehkäisyä haluaisit teillä käytettävän? Oletko ehdottanut, että sinä käyt vasektomiassa?

Kyllä olen. Vaimo ei halua luopua pillereistä koska kuukautiset ovat helpommat. M50v

Ok, ymmärrän vaimoasi oikein hyvin. Hän on valinnut kahdesta pahasta sen pienemmän. Minulla halut lähti kuin napista painaen kun otin hormonikierukan, mutta en halunnut luopua siitä, koska sen myötä kuukautiset loppuivat kokonaan.

Mitä tapahtui parisuhteelle? Kuukautiset ovat tärkeämmät kuin mies ja se, että saa itsekin kullia koska kyllähän se paneminen pillussakin hyvältä tuntui silloin kun vielä panetti?

Vaikea asettua tuollaiseen asemaan kun en sukupuolen vuoksi noista kuukausista ole omakohtaista kokemusta. Mutta mahtoi olla yhtä helvettiä, jos joku vaihtaa _seksin_ menkattomuuteen... 

Se ettei miehet kykene selvittämään riitojaan puhumalla vaan häivytään ovet paukkuen ja pidetään mykkäkoulua ja mökötetään ja sitten kun lepytää niin koko riita lakaistaan maton alle eikä siitä puhuta tai selvitetä. Ja sitten toki valitetaan ku jonkun ajan kuluttua saman aiheen riita toistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yllättänyt, että pillun saaminen on edelleen hankalaa. Vaimo ei suostu uskomaan, että e-pillerit ovat hävittäneet hänen seksihalunsa vaikka asiassa ei ole mitään epäselvää. Pari viikkoa pillereiden aloittamisen jälkeen ei enää panettanut. Kyllä reilu kolmekymmpisellä naisella luulisi himojen hyrräävän. Ei halua kuitenkaan luopua pillereistä vaikka olen pyytänyt lopettamaan sen hormonipaskan syömisen koska se pilaa parisuhteen. Erohan tästä tulee kun olen kuitenkin yrittänyt puhua ja vastaus oli ei. Ei minua kiinnosta hengailla pelkkinä kämppäkavereina. M50v

Mitä ehkäisyä haluaisit teillä käytettävän? Oletko ehdottanut, että sinä käyt vasektomiassa?

Kyllä olen. Vaimo ei halua luopua pillereistä koska kuukautiset ovat helpommat. M50v

Ok, ymmärrän vaimoasi oikein hyvin. Hän on valinnut kahdesta pahasta sen pienemmän. Minulla halut lähti kuin napista painaen kun otin hormonikierukan, mutta en halunnut luopua siitä, koska sen myötä kuukautiset loppuivat kokonaan.

Mitä tapahtui parisuhteelle? Kuukautiset ovat tärkeämmät kuin mies ja se, että saa itsekin kullia koska kyllähän se paneminen pillussakin hyvältä tuntui silloin kun vielä panetti?

Vaikea asettua tuollaiseen asemaan kun en sukupuolen vuoksi noista kuukausista ole omakohtaista kokemusta. Mutta mahtoi olla yhtä helvettiä, jos joku vaihtaa _seksin_ menkattomuuteen... 

Aika kovalla prosentilla naiset noin tekevät eivätkä itse sitä välttämättä edes tiedosta. Käytetään kaikenlaisia hormoneja ja sitten on mukavaa kun elämä tasoittuu. Kyse ei ole pelkästään kuukautisista vaan myös tunnemyrskyt hellittävät. Ovatko he sitten enää naisia sellaisina kuin luonnollisesti pitäisi olla? Mielestäni eivät ole. Naiset ovat tunteella eläjiä ja se pitää meidän miestenkin tiedostaa. Mieluummin otan naisen joka on oikeasti nainen ja tykkää nussia kuin sellaisen joka on hävittänyt naisellisuutensa ja seksihalut hormonihoidoilla. Kuten joku aiemmin sanoikin, en minäkään halua kämppäkaveria vaan parisuhteen.

Se yllätti eniten, että mies oli niin älyttömän flegmaattinen ja saamaton kaikenlaisen suunnittelun ja tekemisen suhteen. Ei mitään innokkuutta yhteiseen tekemiseen, harrastuksiin tai reissuihin. Tai puhetta kyllä oli kysyttäessä jonkun verran, mutta ei kykyä toimia tai tehdä elettäkään puheiden suuntaan. Sitten kuitenkin olisi halunnut jäädä roikkumaan sellaiseen suhteeseen. Jäi ikuiseksi mysteeriksi hänen toiveensa parisuhteen suuntaan.

Miehen mustasukkaisuus ja omistushaluisuus. Jos ei olisi yhteistä velkaa niin olisin lähtenyt kälppimään ajat sitten.  

Se yllätti, kuinka paljon toinen muuttuu 20 vuoden aikana. Minä rakastuin aikoinaan reilu parikymppisenä opiskelijana älykkääseen rock-mieheen, jonka maailmankatsomus oli hyvin vasemmistolainen, oli erittäin kiinnostunut eläinsuojelusta ja ympäristöarvoista, oli pasifisti ja käynyt aseettoman palveluksen armeijassa ja niin edelleen. Nyt nelikymppisenä asun miehen kanssa, joka lukee erittäin kiinnostuneena rahoitusalan lehtiä ja on kiinnostunut sijoittamisesta, osakekaupasta jne, saattaa heittää puolirasistista läppää ja kehuu Trumpin onnistumisia presidenttinä, poliittiset ajatukset oikealle, ja oman aseettoman palveluksensa haluaisi ilmeisesti unohtaa, selittää innostuneena jostain uusista asemalleista pojallemme.

Olen kipuillut tämän asian kanssa aika paljon. Ihminen muuttuu, tietenkin, mutta täytyykö se vain hiljaa hyväksyä? 

Kuinka lapsen tasolla sitä edelleen ollaan ja kuinka monessa asiassa se tulee esille. Sitä myöten -> kuinka pitkälle pelkkä myötätunto ja kärsivällisyys riittää.

Vierailija kirjoitti:

Miehen mustasukkaisuus ja omistushaluisuus. Jos ei olisi yhteistä velkaa niin olisin lähtenyt kälppimään ajat sitten.  

Epävarman ja huonoitsetuntoisen miehen kanssa ei kannata yhteistä pesää perustaa! Siitä seuraa vain draamaa, kahlitsemista ja riitelysyyttelyä. Tämä sama pätee naistenkin kohdalla, ainakin miespuolisten kavereiden kertomuksien perusteella. Ja meillä Suomessa näitä tällaisia riittää.

Omien vanhempieni suhde oli kaoottinen, joten minulle isoin yllätys omassa parisuhteessa oli se, että suhde voi olla välittävä ja turvallinen.

No huhuh. Saa riidan helpommallakin aikaseksi. Minä kun en periksi anna, mikä parisuhde se on.. Olisit mennyt puolitiehen vastaan. Ehkä toinenkin olisi tullut. Onneksi päästit sen miehen vapaaksi

Vaimolla on ikävä tapa raahata kaupungilta mustia miehiä yhteiseen sänkyymme. Viime yö meni taas sohvalla kuunnellen sängynjousien natinaa ja itkeskellessä. Aamulla vaimo vielä kehtasi käskeä lähtemään ostamaan timoille aamupalaa ja olutta lähikaupasta.

Että miehestä tulee vuosien saatossa itsekäs munapää. Ei osallistu kotitöihin, kaikki yhteiset rahat käytetään hänen harrastuksiin, mököttää kuin lapsi jos ei saa tahtoaan läpi joka asiassa ja huutaa ja sättii ellen ole jatkuvasti valmis viihdyttämään häntä joko seksillä tai ihan muuten vaan. Nyt viimeisimpänä olen itse käynyt läpi ison kirurgisen operaation josta toipumisaika on useita kuukausia. Ymmärrys ja myötätunto täysin olematonta, kuulemma laiskottelen vain kotona, edes lumitöitä tuo ei tehnyt vaan minä tikit paukkuen tein. Salilla ja omissa jutuissa jaksaa kyllä olla vaikka joka ilta. Välillä v*tuttaa nämä niin että alkaa tosissaan ahdistaa, mutta niinä hetkinä jolloin näen vielä pilkahduksen siitä miehestä joka hän ennen oli, en ole vielä valmis luovuttamaan. 20v oltu yhdessä ja muutos tapahtunut viimeisen 5 vuoden aikana, ammattiapuakin ollaan käytetty, luulen että tässä on taustalla hänellä masennusta tms, mutta lääkäriin ei suostu.

Haju.

Vierailija kirjoitti:

Se yllätti, kuinka paljon toinen muuttuu 20 vuoden aikana. Minä rakastuin aikoinaan reilu parikymppisenä opiskelijana älykkääseen rock-mieheen, jonka maailmankatsomus oli hyvin vasemmistolainen, oli erittäin kiinnostunut eläinsuojelusta ja ympäristöarvoista, oli pasifisti ja käynyt aseettoman palveluksen armeijassa ja niin edelleen. Nyt nelikymppisenä asun miehen kanssa, joka lukee erittäin kiinnostuneena rahoitusalan lehtiä ja on kiinnostunut sijoittamisesta, osakekaupasta jne, saattaa heittää puolirasistista läppää ja kehuu Trumpin onnistumisia presidenttinä, poliittiset ajatukset oikealle, ja oman aseettoman palveluksensa haluaisi ilmeisesti unohtaa, selittää innostuneena jostain uusista asemalleista pojallemme.

Olen kipuillut tämän asian kanssa aika paljon. Ihminen muuttuu, tietenkin, mutta täytyykö se vain hiljaa hyväksyä? 

Kuinka paljon ihminen on oikeasti muuttunut ja kuinka paljon on sinun omaa tulkintaasi?

Sijoittaminen nähdään usein tosiaan sellaisena riistäjäkapitalistien paheena, en todellakaan ymmärrä miksi. Meidän kaikkien eläkevaratkin on sijoitettuna johonkin...

Puolirasistinen läppä voi olla kyllä kuulijan korvassakin.

Itse en todellakaan pitänyt Trumpista presidenttinä ja oli todella hyvä, että hän vaihtui, mutta onhan esim. hänen ajamalla protektionismilla tosiaan hyviäkin vaikutuksia ympäristön kannalta. Jos kehitys jatkuisi, niin sen kiinakrääsän rahtaaminen alkaisi ainakin vähetä.

Ymmärrätkö nyt?

Toki jos kyse on ollut todellisesta arvomaailman käänöksestä, niin sinun täytyy jotenkin asian kanssa elää tai sitten lopettaa suhde.

Nämä asiat ovat yllättäneet naisten kanssa yhä uudestaan ja uudestaan:

1.) Kuinka pienistä asioista on mahdollista vetää herne nenään

2.) Omien tapojen näkeminen ainoana oikeana vaihtoehtona ts. "tämä kuuluu tehdä näin, koska minä olen niin päättänyt"

Etten osaa enää olla kunnolla ilman miestäni ja, että en pärjäisi ilman häntä.<3