Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Miten kuormittavaa voi olla, kun on ihan eri riitelytyylit. Toinen haluaisi selvittää asiat heti siinä hetkessä vaikka sitten huutamalla, ja toinen haluaisi vetäytyä pitkäksi aikaa omaan rauhaansa tasoittumaan, jotta asioista voi keskustella sovussa.

Joo ja eri tavat näyttää tunteet. Nykyisen suhteeni alussa, miltei 15 vuotta sitten, olin aivan varma siitä että miehellä oli jotain hampaankolossa koska ei puhunut tunteistaan avoimesti. Hän puolestaan ihmetteli, miksi minulla oli aina tarve avautua. Vähitellen opimme tuntemaan toistemme tavat ja kunnioittamaan niitä. Miehen tunteet näkyvät teoissa ja eleissä, minä taas puran kaiken heti auki. Olemme täysin erilaisia ihmisiä, mutta meillä on myös paljon yhdistäviä tekijöitä. Tahtoa tähän on vaadittu aivan prkeleesti ja useaan otteeseen olen meinannut viskata miehen pihalle. Aina ollaan kuitenkin yhdessä pysytty.

Kun mies muuttuu materialistiksi ja tekee niin idioottimaisia vuorenvarmoja sijoituksia että kaikki menee.

Vierailija kirjoitti:

Se, että naisille tuntuu olevan ylivoimaista laittaa likaiset vaatteensa pyykkikoriin, laskea wc:n kansi alas, laittaa astiat astianpesukoneeseen ja siivota jälkensä keittiössä.

Naisille? Miten monen naisen kanssa sinä olet ollut parisuhteessa? Kumma, että ihan kaikkien kanssa on ollut juuri nuo samat ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Eniten on yllättänyt se, miten todella PALJON pienet asiat voivatkaan ärsyttää. Ollaan oltu yhdessä 23 vuotta ja meillä menee hyvin. Mitään isompaa ongelmaa ei ole. Joskus puoliso tekee kuitenkin jotain, mikä ärsyttää niin, että päässä sauhuaa. Yksi tällainen on stressaaminen ja ylikierroksille meneminen, kun vastaan tulee ongelma, jota ei saa itse saman tien ratkaistua. Jostain kumman syystä mies ei suostu saman tien soittamaan tai ottamaan muulla tapaa yhteyttä esim. viranomaiseen tai muuhun instanssiin, joiden tehtävä on auttaa, vaan asiaa on ensin jauhettava koko päivä, murehdittava ja stressattava niin, että tulee päänsärky meille molemmille ja stressin vuoksi uneton yö siihen perään. Eikä sitä stressauspäivää edes kuluteta siihen, että yritettäisiin ratkaista se ongelma, vaan siitä ongelmasta valittamiseen ja panikoimiseen. Itse olen sellainen, että jos edessä on esim. vakuutusyhtiön tai kelan tai verottajan paperit, joita en ymmärrä kyseisten paikkojen nettisivujen avullakaan, soitan ja kysyn, mitä pitäisi tehdä. Useimmiten homma saadaan muutamassa minuutissa hoitoon. En tajua, miksei hän voi tehdä samoin, kun kerran loppujen lopuksi päätyy aina ottamaan oikeaan tahoon yhteyttä ja kysymään, miten pitäisi toimia. Sitähän varten asiakaspalvelu on olemassa.

Vaimoni on aivan samanlainen. Tai oikeastaan koko vaimon suku. Eikä asian tarvitse olla suuri, josta saadaan ylikierrokset käyntiin ja vaikka asia ratkeaisikin nopeasti, jatkuu ylikierrokset hyvän aikaa. Tuntuu, että nauttivat siitä kun saavat dramatisoida ja draamailla. Esim. ajat autolla vahingossa ohi risteyksestä. Tästä alkaa valtava kiroilu ja draamailu kuinka nyt joutuu ajamaan ylimääräistä. Sitten näppäilee omaan puhelimen karttaan osoitteen, että varmasti löytyy oikea osoite kahdella navigaattorilla. Ja tämä vain yhtenä esimerkkinä. Ja tietysti kun asia, josta kierrokset on noussut, vit*ttaa suunnattomasti niin sitä pitää jakaa varmasti kaikille.

Erilaiset nukkumistottumukset ja niiden suuri vaikutus. Mies haluaa nukkua kesät talvet ikkuna auki, eikä ulkoa kantautuva meteli haittaa. Minä tarvitsen täyden hiljaisuuden ja olen kaamea vilukissa, olen heti flunssainen jos nukun vetoisassa paikassa. Täytyy nukkua eri huoneissa, että molemmat saavat sellaiset olosuhteet, joissa pystyvät nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies hoitaa llomukisematta oman osuutensa siivoamisesta ja pyykeistä ja tiskeistä, mutta ruoanlaittotaidon se "unohti" ensimmäisten avioliittovuosien jälkeen. Tiedän, että se osaa tehdä ruokaa ja vieläpä hyvää ruokaa, mutta ei vaan suostu tekemään enää. Ei suoraan kieltäydy, mutta jos pyydän, niin kaikki menee niin tosi vaikeaksi. Ensin se istuu 3 tuntia keittokirjoja selaillen, sitten käy kaupassa ja jotenkin onnistuu viipymään siellä ainakin tunnin, ja vasta se pääsee kokkailun pariin. Siinä vaiheessa muu perhe on jo kuollut nälkään. Yleensä en edes viitsi tätä show'ta katsella, on helpompi vain itse tehdä. Samoin jos pyydän sitä tuomaan kaupasta "jotain syötävää", niin se menee ihan lukkoon ja pyörii siellä kuin puolukka p*llussa iät ja ajat sen sijaan, että ostaisi vaikka maksalaatikon. Olen muutaman kerran testannut, mitä se tekee, jos en tee mitään ruokaa enkä ota asiaa puheeksi. Lopputulos: se käy keittiössä tekemässä voileipiä läpi illan parin tunnin välein ja menee sitten ihan tyytyväisenä nukkumaan.

Tämä on melko lähellä omaa tilannettani.

Periaatteessa osaan tehdä ruokaa ja joskus se on ihan kivaakin, mutta ensinnäkin suhteen alkuaikoina vaimo latisti ruuanlaittohaluni, kun kaikki mitä tein, tuntui olevan aina väärin. Joko siihen meni liian kauan aikaa (ei ollut lapsia vielä, joten mitä väliä) , tai tein jotain liian erikoista (mitä hän ei olut aiemmin maistanut), jolloin motkotti näistä seikoista.

Itse en loppujen lopuksi kuitenkaan ole mikään kulinaristi, jolle ruoka olisi mitenkään tärkeää - mielestäni ruoka on välttämätön paha, jota on pakko syödä, ettei kuole nälkään.

Joten sitten kun olen myöhemmin tehnyt lapsille helppoja perusruokia (joista tykkäävät) tai tarjonnut valmisruokia, olen saanut kuulla aina siitäkin. On tuntunut, että koskaan ei ole hyvä.

Yllättäen en enää nykyään edes pyri osallistumaan ruuanlaittoon, kun nainen tietää aina paremmin.

Tämä on kieltämättä yllättänyt, kun joskus nuorena kuitenkin kuvittelin, että olisi kiva sitten parisuhteessa touhuta asioita yhdessä - myös keittiössä.

Tämä sama dynamiikka tuntuu olevan monessa muussakin asiassa. Aluksi mies tekee asioita, mutta naisen mielestä ne tehdään väärin ja tämä tehdään miehelle selväksi. Lopulta mies lakkaa tekemästä asioita ja sitten nainen nalkuttaa kun mies ei tee mitään ja itse joutuu kaikkea pyörittämään. Sitten miehelle tulee se olo, että hän on vain joku apumies jota komennellaan sinne tänne ja sitä alun rakastavaa naista ei enää ole, joten pitää paeta töihin ja harrastuksiin että kestää arkea. Miten tämä kaava murretaan?

Imuroi väärin. Tiskaa väärin. Tekee kaiken väärin. Sitten ihmetellään miksei enään tee. No, aivan varmasti paksunahkaisinkin kyllästyy tekemään väärin. Olet tehnyt kaikki mahdolliset kotityöt, puutarhatyöt ja korjannut auton mutta turjake unohdit pyyhkiä pölyt siivouskaapin pohjalta ja siitä saat huomautuksen. Voi seuraavalla kerralla jäädä työt tekemättä.

Kannattaa hieman miettiä ennen kuin alkaa etsimään virheitä toisen töistä. Siinä voi käydä niin, että kohta saat siivoilla omaa huusholliasi aivan yksinään.

Että oikeasti voi ajautua seksittömyyteen ja on niin lukossa sen elämäntilanteen kanssa ettei näe vaivaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Se, että naisille tuntuu olevan ylivoimaista laittaa likaiset vaatteensa pyykkikoriin, laskea wc:n kansi alas, laittaa astiat astianpesukoneeseen ja siivota jälkensä keittiössä.

Kuinka monta naista sinulla siellä parisuhteessa on yhtäaikaa? 

Yleensä tässä ketjussa vastataan yksikössä, että minun kumppanilla  tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa laittaa likaiset vaatteet pyykkikoriin jne, mutta sinulla ne onkin "naisille" eli useammalle.

Miksi muuten naisen pitää laskea WC pöntön kansi jos mies on sen nostanut?

Vierailija kirjoitti:

Se, että naisille tuntuu olevan ylivoimaista laittaa likaiset vaatteensa pyykkikoriin, laskea wc:n kansi alas, laittaa astiat astianpesukoneeseen ja siivota jälkensä keittiössä.

Nytpä tiedät, että naiset ei noista asioista valita suotta. Kuten varmaan olet huomannut, noista samoista asioista valittaa moni nainenkin. Sinä varmaan pystyt hyvin samaistumaan näihin naisiin ja tiedät millaista aika monen naisen elämä on. Miehen vaatteiden keräilyä, WC kannen alas laittamista, keittiön siivousta, kun on ollut miehen vuoro tehdä ruokaa jne. Kohtalotovereita sinulla kyllä on paljon ja nimen omaan naisissa.

Mies valehtelee ja uskoo ite juttuihinsa. On tyhmempi, mitä luulin. Nettipettää ja on niin tyhmä, että luulee, etten tiedä. Eli eniten on yllättänyt tyhmyys. Ja hölmöys.

En olisi uskonut nuorena, että vielä yli 50-vuotiaana en tiedä, mitä on miehen rakkaus. Parisuhteissa olen ollut kyllä puolet elämästäni ja avioliitossa sekä avoliitossa vuosia. Pystyykö mies rakastamaan aidosti naista?

Oma tyhmyys ja sinisilmäisyys ja se kuinka pitkään pitkään pystyin sitä paskaa sietämään ja vielä selittelemään sen itselleni parhain päin. Itsehän toki vaimoni valitsin, mutta pelin olisi voinut viheltää poikki jo paljon aikaisemmin eikä vain naiivisti kuvitella että kyllä tämä tästä kunhan vain vähän vielä itse tsemppaan. Se että suhteessa sisältäni löytyi ylipäätään tuollainen miellyttämisenhaluinen ovimatto ja lapsellinen hölmö, vaikka kaikilla muilla elämän alueilla olen ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mies valehtelee ja uskoo ite juttuihinsa. On tyhmempi, mitä luulin. Nettipettää ja on niin tyhmä, että luulee, etten tiedä. Eli eniten on yllättänyt tyhmyys. Ja hölmöys.

Anteeksi tyhmyyteni mutta miten nettipetetään? Lähettelee muille naisille viestejä?

Yllättihän se kirjoitti:

Eniten yllätti avioero ja vaimon salasuhde. Eksäni päätti vaan, että nyt hän haluaa muuttaa elämäänsä. Sanoi, ettei minussa mitään vikaa ollut, halusin vaan vaihtaa. Taitaa olla joku trendi naisilla, ettei avioliittoon enää tarvitse sitoutua ja noin 40 vuotiaana vaan lähdetään liitosta. Mulla on monta tuttua miestä, joille näin on käynyt. Joten joo, ero tulee joskus yllätyksenä miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Oma tyhmyys ja sinisilmäisyys ja se kuinka pitkään pitkään pystyin sitä paskaa sietämään ja vielä selittelemään sen itselleni parhain päin. Itsehän toki vaimoni valitsin, mutta pelin olisi voinut viheltää poikki jo paljon aikaisemmin eikä vain naiivisti kuvitella että kyllä tämä tästä kunhan vain vähän vielä itse tsemppaan. Se että suhteessa sisältäni löytyi ylipäätään tuollainen miellyttämisenhaluinen ovimatto ja lapsellinen hölmö, vaikka kaikilla muilla elämän alueilla olen ihan muuta.

Nämä molemmat kirjoitukset olisivat voineet olla myös minun avioliitostani. En arvosta suomalaista naista, ainakaan nuorempaa polvea, juurikaan. Ymmärtänette miksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten mies rajoittaa sisustusta ja kodin laittamista. Kaiken pitäisi pysyä koko ajan samana. Meillä ei ole esim. litteää tv:tä, koska vanha pullea tv toimii. En saa elää kodissa, jonkalaisen haluaisin. Jos jotakin on pakko uusia esim. kun lapsi menee kouluun, mies saattaa olla muutaman päivän vihainen. Maksan itse eli ei ole edes rahakysymys.

Ei hemmetti, luulin olevani ainoa! Kauhea mökötys, jos hommaan jotain uutta, omilla rahoillani. Ei mitään merkitystä sillä, jos jotain menee rikki, ja pitäisi uusia.

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.

Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.

Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.

Ihana mies, kyllä mulle kelpaisi! Vaihdatko tuohon minun haluttoman mieheen?

Ongelmat parisuhteessa johtuvat pitkälti naiseilustani

Yllättihän se kirjoitti:

Eniten yllätti avioero ja vaimon salasuhde. Eksäni päätti vaan, että nyt hän haluaa muuttaa elämäänsä. Sanoi, ettei minussa mitään vikaa ollut, halusin vaan vaihtaa. Taitaa olla joku trendi naisilla, ettei avioliittoon enää tarvitse sitoutua ja noin 40 vuotiaana vaan lähdetään liitosta. Mulla on monta tuttua miestä, joille näin on käynyt. Joten joo, ero tulee joskus yllätyksenä miehelle.

Hyvä ottaa oppia etukäteen muiden virheistä.

Ei kannata mennä naimisiin ollenkaan, kun se ero tapahtuu kuitenkin jossain vaiheessa.

Kandee pitää itsensä kondiksessa henkisesti ja fyysisesti, niin on helpompaa saada se uusi hyvä kumppani eron jälkeen.

Kannattaa tehdä lapsi ainoastaan jos se on elämän tärkein asia. Tällöin se tuleva vuoroviikko vanhemman rooli ei haittaa ja siihen on hyvä mielessä varautua jo ennen lapsen syntymää. 

Miehen ajautuminen omiin maailmoihin yllätti ja samoin kyvyttömyys käsitellä eksänsä oikkuja. Kuuntelee kuin lammas  eksän kiukuttelua ja ei laita rajoja.

Lapsilleen on curling-vanhempi, ei kestä mitään kritiikkiä koulun taholta lastensa suhteen. Tekee valmiiksi, myötäilee.

Jatkuva tunteista keskusteleminen ja asioista valittaminen. "Musta tuntuu..." En jaksaisi keskustella enää mistään. Jatkuva ikävien tunteiden puiminen tekee minusta kylmän ja tylyn ja seuraavaksi puidaan sitä, kuinka harmittaa kun olen kylmä ja tyly. Ja jos toinen ei ole mihinkään tyytyväinen, keskusteltavaa on.