Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Se, että miesystävä muutti 200 km päähän töihin, vaikka tiesi, että haluaisin yhteisen perheen ja että sillä on kiire. Nyt tätä tilannetta jatkunut ja useampi vuosi ja olen melkein neljäkymmentä, joten se siitä perheestä sitten. Toki hän on tehnyt paljon työtä saadakseen työpaikan lähempää, mutta ei vaan ole tärpännyt. Eniten yllätti se, ettei hän lähtiessään ajatellut laajemmalla ja pidemmällä tähtäimellä eikä huomioinut minun sanomisiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että miesystävä muutti 200 km päähän töihin, vaikka tiesi, että haluaisin yhteisen perheen ja että sillä on kiire. Nyt tätä tilannetta jatkunut ja useampi vuosi ja olen melkein neljäkymmentä, joten se siitä perheestä sitten. Toki hän on tehnyt paljon työtä saadakseen työpaikan lähempää, mutta ei vaan ole tärpännyt. Eniten yllätti se, ettei hän lähtiessään ajatellut laajemmalla ja pidemmällä tähtäimellä eikä huomioinut minun sanomisiani.
Toisaalta sinä olisit voinut vetää johtopäätökset tuosta, ja etsiä perheen perustamisesta kiinnostuneen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että miesystävä muutti 200 km päähän töihin, vaikka tiesi, että haluaisin yhteisen perheen ja että sillä on kiire. Nyt tätä tilannetta jatkunut ja useampi vuosi ja olen melkein neljäkymmentä, joten se siitä perheestä sitten. Toki hän on tehnyt paljon työtä saadakseen työpaikan lähempää, mutta ei vaan ole tärpännyt. Eniten yllätti se, ettei hän lähtiessään ajatellut laajemmalla ja pidemmällä tähtäimellä eikä huomioinut minun sanomisiani.
Toisaalta sinä olisit voinut vetää johtopäätökset tuosta, ja etsiä perheen perustamisesta kiinnostuneen miehen.
Kuule yritystä on ollut noin vuosikymmen löytää sitä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten on yllättänyt se, miten todella PALJON pienet asiat voivatkaan ärsyttää. Ollaan oltu yhdessä 23 vuotta ja meillä menee hyvin. Mitään isompaa ongelmaa ei ole. Joskus puoliso tekee kuitenkin jotain, mikä ärsyttää niin, että päässä sauhuaa. Yksi tällainen on stressaaminen ja ylikierroksille meneminen, kun vastaan tulee ongelma, jota ei saa itse saman tien ratkaistua. Jostain kumman syystä mies ei suostu saman tien soittamaan tai ottamaan muulla tapaa yhteyttä esim. viranomaiseen tai muuhun instanssiin, joiden tehtävä on auttaa, vaan asiaa on ensin jauhettava koko päivä, murehdittava ja stressattava niin, että tulee päänsärky meille molemmille ja stressin vuoksi uneton yö siihen perään. Eikä sitä stressauspäivää edes kuluteta siihen, että yritettäisiin ratkaista se ongelma, vaan siitä ongelmasta valittamiseen ja panikoimiseen. Itse olen sellainen, että jos edessä on esim. vakuutusyhtiön tai kelan tai verottajan paperit, joita en ymmärrä kyseisten paikkojen nettisivujen avullakaan, soitan ja kysyn, mitä pitäisi tehdä. Useimmiten homma saadaan muutamassa minuutissa hoitoon. En tajua, miksei hän voi tehdä samoin, kun kerran loppujen lopuksi päätyy aina ottamaan oikeaan tahoon yhteyttä ja kysymään, miten pitäisi toimia. Sitähän varten asiakaspalvelu on olemassa.
Vaimoni on aivan samanlainen. Tai oikeastaan koko vaimon suku. Eikä asian tarvitse olla suuri, josta saadaan ylikierrokset käyntiin ja vaikka asia ratkeaisikin nopeasti, jatkuu ylikierrokset hyvän aikaa. Tuntuu, että nauttivat siitä kun saavat dramatisoida ja draamailla. Esim. ajat autolla vahingossa ohi risteyksestä. Tästä alkaa valtava kiroilu ja draamailu kuinka nyt joutuu ajamaan ylimääräistä. Sitten näppäilee omaan puhelimen karttaan osoitteen, että varmasti löytyy oikea osoite kahdella navigaattorilla. Ja tämä vain yhtenä esimerkkinä. Ja tietysti kun asia, josta kierrokset on noussut, vit*ttaa suunnattomasti niin sitä pitää jakaa varmasti kaikille.
Meillä mies ja miehen suku samanlaisia! Olisivat edes draamailijoita, mutta tuntuu että ihan mitättömistä takaiskuista tunnereaktio on se, että nyt kaikki menee taas päin *****, ja uskotaan että tässä nyt joudutaan suunnilleen sotaan varustautumaan. Ihan kuin maailma olisi koko ajan valmis iskemään ihmistä ja nauramaan päälle.
Ja se häpeän määrä jos tulee tehtyä joku virhe! Anoppi vieläkin muistelee kuinka neljä vuotta sitten ajoi ohi yhdestä risteyksestä! Oikeasti, sillä ei ollut mitään väliä! Itse ajan aina ohi risteyksistä! En ole huomannut että mitään kauheaa tapahtuisi! (Ehkä alan pelätä anopin ohiajamisia, kun niistä saa kuulla)
Ja tuo mitä edellinen sanoo, on myös tuttua. Olen ihan hölmistynyt joskus kun mies vetää jonkun "Nyt kaikki menee huonosti ja tästä tulee kauhea sotku"-paniikin jostain pikkujutusta, ja minä olen ihan vain että "Soitetaan ja kysytään, ei kai tässä ole mitään ihmeellistä!"
Eniten yllätti miten äkisti se voi loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos puhut naisista, joilla on lapsia, niin olet väärässä. Tosimiehen halut sen kun paranee, kun nainen saa lapsia.
Outoja fetisistejä kyllä löytyy joka lähtöön. Jotkut nuolevat jopa puolisonsa anusta, tai yhtyvät eläimiin. Ei ole sen kummallisempi juttu kiihottua tiineenä olleesta (tai parhaillaan kantavasta) naisesta.
Höpö höpö.
Se mikään outo fetissi ole.
Itse olet joko nuori tai kovin rajoittunut.
Suurella osalla naisista on enemmän kuin yksi lapsi.
Ja toisaalta jos baarissa tapaan naisen ja kiinnostut niin et tiedä onko tällä lapsia.
Kuukausittainen mielialan vaihtelu. Että normaalisti fiksusta ja mukavasta naisesta voi hetkessä kuoriutua kaikkea logiikkaa ja järkeä hylkivä lyhytpinnainen hirviö.
Onneksi tuohon on oppinut näin 25v aikana suhtautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen ajautumineng omiin maailmoihin yllätti ja samoin kyvyttömyys käsitellä eksänsä oikkuja. Kuuntelee kuin lammas eksän kiukuttelua ja ei laita rajoja.
Lapsilleen on curling-vanhempi, ei kestä mitään kritiikkiä koulun taholta lastensa suhteen. Tekee valmiiksi, myötäilee.
Puhut kuin minun miehestäni. Hämmentävää.
Se, että parisuhteeseen on mahdotonta päätyä 165cm miehenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että parisuhteeseen on mahdotonta päätyä 165cm miehenä
Eihän tämä ole ongelma parisuhteessa, jos kerran parisuhdetta ei noilla spekseillä edes ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko. Ongelma ei enää onneksi ole niin suuri, mutta pari vuotta oli tosi paha. Sisko käyttäytyi kuin olisin vienyt hänen miehen tai lastensa isän. Vertaili miehen käytöstä minun ja hänen lapsia kohtaan, syytti minua veljensä kimppuun hyökkäämisestä jos keskustelin hänen kanssaan, puuttui kaikkiin veljen asioihin ja yritti määräillä, jätti lapsia kysymättä hänen hoitoon jolloin omat aikataulut muuttui yms.
Nykyään mies ei ole jaksanut tavata siskoaan ja eivät ole nähneet 9 kuukauteen.
Eli olet saanut rikottua sisarusten välit. Onneksi olkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ettei ole mitään ongelmia, kaikki käy ihan itsestään automaattisesti ja ilman suukopua yhtään mistään. Jo 7 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Se, että parisuhteeseen on mahdotonta päätyä 165cm miehenä
Höpöhöpö. Tai no jos itseluottamus puuttuu noin totaalisesti niin sillä on varmasti vaikutusta. Tiedän monia lyhyitä miehiä keillä ei ole minkäänlaista ongelmaa löytää naisia. Omakin kumppanini on itseni pituinen (165cm) ja lyhyys ei haittaa mitään kun mies on itsevarma ja karismaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että parisuhteeseen on mahdotonta päätyä 165cm miehenä
Höpöhöpö. Tai no jos itseluottamus puuttuu noin totaalisesti niin sillä on varmasti vaikutusta. Tiedän monia lyhyitä miehiä keillä ei ole minkäänlaista ongelmaa löytää naisia. Omakin kumppanini on itseni pituinen (165cm) ja lyhyys ei haittaa mitään kun mies on itsevarma ja karismaattinen.
Ei ole itseluottamuksella mitään väliä kun puutarhatontun pituus saa näyttämään jokatapauksessa todella koomiselta. Lyhyillä miehillä itseluottamus tulkitaankin useinmiten jonkinlaiseksi napoleon kompleksiksi.
Edellisessä parisuhteessa (30 v pitkä) yllätti se kuinka hölmösti itse olin ajatellut "rakastavani toisen ehjäksi", kuinka kun vaan yritän hän haluaa avautua asioistaan ja oppii rakastamaan minua kuten minä rakastin häntä. Ymmärtämällä ja huolehtimalla ilman uskallusta puhua epäkohtia ääneen mahdollistin hänelle mukavahkon elämän jossa hän jatkoi omanlaistaan elämää, minä kärsin hiljaa vieressä ja aloin katkeroitua . Ihmiset vaan on erilaisia ja haluavat ihan aidosti eri asioita parisuhteelta, osa ei halua avautua, ei koskettaa muulloin kuin seksissä, ei halua muuttaa tapojaan parisuhteessa jos heitä ei siihen haasteta.
Nykyinen parisuhde (kohta 10 v) on opettanut, että parisuhteessa on hyvin tärkeää haluta suhteelta samoja asioita ja ajatus perusasioista parisuhteessa pitää olla suht samanlainen, tulla lailla huomattavasti onnellisempi lopputulos.
Se miten miesten käytös eroaa niin valtavasti naisten käytöksestä. Nuoruusiän vain naisten kanssa seurustelleena olin ihan hölmistynyt ensimmäisen poikaystävän kanssa. Tämän normaali käytös oli samanlaista kuin eksillä oli ollut huonona päivänä, mikä aiheutti jatkuvan olo siitä että olen suututtanut tämän tai tätä kaivaa jokin juttu. Muutkin asiat tämän käytöksessä olivat ihan erilaisia kuin johon olin tottunut suhteissa, mutta naispuoliset varatut heterokaverit joille avauduin tästä pitivät minua hulluna kun valitin niistä. Kuulemma miehet vain olivat sellaisia ja pitää tottua, ei noissa jutuissa ollut mitään outoa. Erottiin lopulta, mutta en ikinä kertonut ex-poikaystävällekään että tuo oli eron syy.
Se että mies saa tehdä mitä vaan mut jos nainen repsahtaa (Ei kyse pettämisestä) niin se hirvee asia. Molemmilla selvät sävelet, mutta miehen kohdalla repsahdukset 4 krt per viikko versus naisen 1 krt ehkä 5 viikon välein. Hirvee huuto ja meteli
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltava
-seksiaddiktio? Tein kerran tuttavuutta tuollaisen tyypin kanssa. Erona vain että se oli lopulta peräkammari, pelkäsi todellisuudessa naisia ja parisuhdetta eikä osannut sängyssä mitään.
Miehen kyvyttömyys puhua asioista.
Keskustelu sujuu niin kauan kun puhumme säästä ja päivän tapahtumista (tosin silloinkaan ei ole oikein kiinnostunut siitä, mitä puhun).
Mutta heti jos kerron tunteistani, mies menee mykäksi tai suuttuu. Jos siis kerron, en huuda, en syyttele.
Mies petti ja sain tietää vasta paljon myöhemmin. Olen yrittänyt puhua asiasta ja sen aiheuttamasta tuskasta ja hämmennyksestä.
Miehen mielestä ongelmaa ei ole. Jäin aivan yksin asian kanssa ja kysymysteni kanssa.
Miehelle kommunikointi=riita. Tunteet= uhriutuminen.
Miehen tunnekylmyys. Se, että ennen niin rakastava mies onkin oikeasti tãysin kylmä ja mykkä.
Kyvyttömyys osoittaa muita kuin negatiivisia tunteita, empatian puute.