Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti parisuhteissa on yllättänyt se, miten miehet eivät käsittele vaikeita traumoja tai kipukohtia lainkaan. He vain sulkevat ne sisäänsä, antavat niiden vaikuttaa omaan elämään ja toimintaan, ja toteavat että tällaista se nyt vain on. En siis itsekään käy terapiassa, mutta kirjoitan päiväkirjaa ahkerasti, teen erilaisia ns. Mindfulness-harjoituksia ja pyrin aktiivisesti työstämään omia ongelmiani ja kommunikoimaan niistä.

Toinen on se, että miehet on kasvatettu siihen, että kaikki pitää vaan jaksaa. Ei saisi pyytää apua, ei saisi puhua tunteista, ei saisi itkeä kun sukulainen kupsahtaa tai ero tulee tms. Eli niitä tunteitakaan ei voi ilmaista, kun sekin on olevinaan joku heikkouden merkki.

Aika raskasta, tosin ehkä olen elämässäni tavannut vain vääriä miehiä. Nykyinen kumppanini tietää sentään, että keskusteluapua pitäisi hankkia, mutta on vain hidas toimissaan. Onneksi on nyt tarttunut toimeen asian järjestämis

Osittain iso ongelma on se, että naiset eivät halua kuunnella, jos mies puhuu ihan oikeasti tunteistaan, itkee, on ahdistunut, tai vaikuttaa heikolta.

Iso osa naisista ei halua tätä. Monesta on ihan kauheaa, jos mies puhuu tunteistaan ja itkee. 

Sitten valitatte, kun mies ei pyydä apua eikä käsittele tunteitaan. Miksiköhän: ette osaa kuunnella, tukea, ettekä siedä miehen "avautumista" millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Se miten miehet kasvatetaan eri tavalla kuin naiset. Tyttöjä kasvatetaan, poikia rakastetaan. Tytöiltä vaaditaan paljon enemmän jo lapsena ja pojat on poikii. Näiden kanssa on mukava päätyä sitten parisuhteeseen ja aloittaa opetus että poikakulta ei, käytöstavat, kodin nikkaroinnit ja siivous yms. kyvyt ei riipu siitä mitä jalkojen välissä roikkuu. Jos et osaa, opettelet.

 

Äidit. Älkää mahdollistako tätä. 

Minua on kasvatettu miehenä ainakin täysin päinvastoin. Minulta ja veljeltäni on aina vaadittu, siskoani on hemmoteltu ja rakastettu sellaisena kuin on. Me pojat jouduimme tekemään töitä saadaksemme asioita, sisko sai kaiken ilmaiseksi, ja kehtasi vielä kiukutella ja vaatia lisää.

Vierailija kirjoitti:

Se että miestä ei enää kiinnosta seksi eikä läheisyys. Minun pitäisi tehdä aloite. En viitsi kun huomaan ettei seole tarpeeksi kiinnostunut. Sekin ihmetyttää kun ei se puhu just mitään. Tekee vaan töitä. Ei osaa pitää lomaa.

Miksi et osaa tehdä aloitetta, mikä palikka sinulta puuttuu?

Ois kiva jos laittaisitte että kuinka pitkä liitto. Me ollaan yhdessä oltu 25v ja alussa tapeltiin jopa ihan fyysisesti kännissä kadulla välillä, oltiin mustasukkaisia jne. Nykyään kaikki on  rauhallisempaa, alussa oli sitä repivää intohimoa, nyt on syvää rakkautta ja ollaan kasvettu yhteen. Mä haluaisin enemmän seksiä, mies vähemmän. Yllätyksiä pitkään liittoon kyllä mahtuu. Oman mieheni kohdalla se miten huono rahan käyttäjä on. Mut en ota siitä yhtään vastuuta, hän on aikuinen. Ja tietty mikä on mun miehellä tuskin koskee kaikkia miehiä... 

En olisi uskonut että ongelmaksi voi muodostua toisen hygienia. Tai oikeastaan sen puute. 

Nykyään suihkussa ei aina töiden jälkeen jaksa käydä,

hampaita ei pese ilman että käskee,

hammaslääkäriin ei suostu mennä tutkimaan mistä järkyttävä löyhkä johtuu,

käsiä ei osaa pestä kunnolla, niin ettei käsipyyhkeet muutu ruskeaksi,

kasvoja ei voi pestä nukkumaan mennessä joten myös tyynyt muuttuu ruskeaksi ja rasvaiseksi,

töiden jälkeen likaisia, märkiä ja kamalanhajuisia sukkia ei voi vaihtaa ja pestä jalkoja ennen kuin sohvalle rojahtaa, joten kangassohvaan pinttyy miehen sukkahiki,

alapäätä rapsutellaan vähän väliä eikä käsiä tietenkään pestä kun otetaan esim yhteisestä leipäpussista välipalaa,

atooppinen iho jätetään hoitamatta ja kamala kuiva punainen kutiava ihottuma valtaa kropan.

Kaikesta olen yrittänyt hyvässä hengessä puhua ja neuvoa mutta ei mene perille. 

Mikä v*ttu miehiä vaivaa? 

Mököttävän miehen kanssa eläminen. Suututaan niin maan perustellisesti että leppyminen vie monta päivää ja mikään anteeksipyyntö ja sovitteluyritys ei auta. Ja ei edes kovinkaan kummosista asioista.

Oletko itse vielä se timmi mimmi joka saa miehen veren kiertämään?  vuodet vierii ja yleensä kilot karttuu. EIkä se naputtava vanha kurttunaama enään kiihota.

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse vielä se timmi mimmi joka saa miehen veren kiertämään?  vuodet vierii ja yleensä kilot karttuu. EIkä se naputtava vanha kurttunaama enään kiihota.

Olen kyllä edelleen normaalipainossa. Naamassa toki on kurtun alkuja. Eipä jaksa minulla veri kiertää reilun 100 kiloisen miehen vieressä jonka pippeli on piiloutunut ison mahan syövereihin!

Kun luulee 30 vuoden suhteen jälkeen tuntevansa toisen. Ja sitten tapahtuu asioita että tajuaa ettei toista tunne ollenkaan.

Herää ajatus että onko koko suhde ollut valhetta ja silmänlumetta.

Ja se että pystyy kirkkain silmin valehtelemaan omalle partnerilleen.

Löytyykö miehistä uskollisia vai tekeekö tilaisuus kaikista sen varkaan. 

Työkaverini veli kävi kavereineen käymässä, tulivat pelaamaan golffia.  Naurahti että jutuista päätellen oli jo miehillä ensimmäinen reikä pelattu laivalla.

Myös mies voisi tehdä eroalotuksen. Eikä elää mitää kaksoiselämää.

Mulle tuli yllätyksenä se, kuinka suhteen edetessä alkaa vähättely, arvostelu, mitätöinti ja haukkuminen. Sen myötä kaikista tavoistani ja taipumuksistani tulee epänormaalia, jopa sairasta. Alkaen tv- ohjelmista joita tykkään katsoa, mutta toinen osapuoli ei. Ja mikä karseinta, tämä on toistunut kahdessa seuraavassakin suhteessa. Siispä päätin olla se surkea oma itseni ja olla enää toivomatta seuraavaa parisuhdetta. Kateellisena kuitenkin kuulen ja näen päivittäin, kuinka muut ihmiset kehuvat ja kannustavat puolisoitaan ja pitävät heitä tärkeinä.

Tasojen päällä olevat irtotavarat saa aikaan sen, että sitä tasoa ei tule siivottua. Se on hyvin äkkiä täynnä pölypalleroita ja muita roskia. Itse pidän omia kamoja laatikoissa tietyissö paikoissa. Löydän tarvitsemani vaikka silmät kiinni paitsi jos mies lainaa jotain, niitä ei sitten näy enää ikinä. Miehellä on aina hukassa avaimet, kännykkä ja lompakko. Yhtenä viikkona heräsin kolme kertaa siihen, että ovikello soi. Mies siellä rappukäytävässä seisoi, kun avaimet oli unohtuneet sisälle. Tänä aamuna oli sama juttu. Ensi kerralla taidan kääntää kylkeä ja vetää peiton paremmin päälle.

On sulla kyllä harvinaisen töhö mies. Ihan perusjuttu, että ennen kuin ovi pannaan kiinni, tarkastetaan, että avaimet on matkassa. Kuten myös puhelin ja lompakko, mikäli niille on tarvetta. Jonkin sortin heikkolahjaisuutta saa kyllä olla, että onnistuu tekemään viikossa 3 kertaa sen, mitä itse en ole tehnyt vielä kertaakaan kymmenien vuosien aikana. Toki joskus on ollut lähellä ja ainahan kaikkea voi sattua, mutta että ihan 3 kertaa viikossa.

Maailman ihanin mies muuttui kuusikymppisenä ahteriin ammutuksi karhuksi, jota kiinnostaa vaan sohvalla makaaminen.

Olen sitten lähtenyt liikenteeseen yksin. Sekään ei ole hänen mielestään hyvä.

Vierailija kirjoitti:

En olisi uskonut että ongelmaksi voi muodostua toisen hygienia. Tai oikeastaan sen puute. 

Nykyään suihkussa ei aina töiden jälkeen jaksa käydä,

hampaita ei pese ilman että käskee,

hammaslääkäriin ei suostu mennä tutkimaan mistä järkyttävä löyhkä johtuu,

käsiä ei osaa pestä kunnolla, niin ettei käsipyyhkeet muutu ruskeaksi,

kasvoja ei voi pestä nukkumaan mennessä joten myös tyynyt muuttuu ruskeaksi ja rasvaiseksi,

töiden jälkeen likaisia, märkiä ja kamalanhajuisia sukkia ei voi vaihtaa ja pestä jalkoja ennen kuin sohvalle rojahtaa, joten kangassohvaan pinttyy miehen sukkahiki,

alapäätä rapsutellaan vähän väliä eikä käsiä tietenkään pestä kun otetaan esim yhteisestä leipäpussista välipalaa,

atooppinen iho jätetään hoitamatta ja kamala kuiva punainen kutiava ihottuma valtaa kropan.

 

Kaikesta olen yrittänyt hyvässä hengessä

Kuulostaa mun exältä. Sitten jaksoi ihmetellä, miksen enää syttynyt seksistä hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse vielä se timmi mimmi joka saa miehen veren kiertämään?  vuodet vierii ja yleensä kilot karttuu. EIkä se naputtava vanha kurttunaama enään kiihota.

Kaikki vanhenevat. Sille ei voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yllätyksenä se, kuinka suhteen edetessä alkaa vähättely, arvostelu, mitätöinti ja haukkuminen. Sen myötä kaikista tavoistani ja taipumuksistani tulee epänormaalia, jopa sairasta. Alkaen tv- ohjelmista joita tykkään katsoa, mutta toinen osapuoli ei. Ja mikä karseinta, tämä on toistunut kahdessa seuraavassakin suhteessa. Siispä päätin olla se surkea oma itseni ja olla enää toivomatta seuraavaa parisuhdetta. Kateellisena kuitenkin kuulen ja näen päivittäin, kuinka muut ihmiset kehuvat ja kannustavat puolisoitaan ja pitävät heitä tärkeinä.

Mun mies on yrittänyt tuota. Sanoin: "Turpa kiinni! Kuinka kehtaat olla tuollainen nalkuttava akka?" Ei fiksuin tapa hoitaa asia, mutta asiallisesti keskustelemalla tilanne ei muuttunut.

Se, että miestä ei saa innostumaan mistään liikunnasta. Ihan sama mitä ehdottaa, lenkille suostuu ehkä kerran kuukaudessa, ei edes joka kuukausi. Mies on ylipainoinen, eikä edes se ylipaino haittaa, mutta miehen laiskuus on alkanut etomaan ja tekemään kiilaa meidän väliin. Itse käyn päivittäin lenkillä ja olen hoikka.

Se, että mies piti parisuhdetta jonain kilpailuasetelmana tai sotatantereena. Jos toivoin johonkin asiaan muutosta, ihan siksi koska se asia oli tärkeä hyvinvoivan parisuhteen kannalta, alkoi minun haukkuminen. "On sussakin sitä ja tätä vikaa, sä olet aina tollanen... Plaa plaa plaa." Mielestäni on eri asia pyytää toista muuttamaan jotain ikävää käytöstapaa kuin haukkua toista ihmisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yllätyksenä se, kuinka suhteen edetessä alkaa vähättely, arvostelu, mitätöinti ja haukkuminen. Sen myötä kaikista tavoistani ja taipumuksistani tulee epänormaalia, jopa sairasta. Alkaen tv- ohjelmista joita tykkään katsoa, mutta toinen osapuoli ei. Ja mikä karseinta, tämä on toistunut kahdessa seuraavassakin suhteessa. Siispä päätin olla se surkea oma itseni ja olla enää toivomatta seuraavaa parisuhdetta. Kateellisena kuitenkin kuulen ja näen päivittäin, kuinka muut ihmiset kehuvat ja kannustavat puolisoitaan ja pitävät heitä tärkeinä.

 

Mun mies on yrittänyt tuota. Sanoin: "Turpa kiinni! Kuinka kehtaat olla tuollainen nalkuttava akka?" Ei fiksuin tapa hoitaa asia, mutta asiallisesti keskustelemalla tilanne ei muuttunut.

 

Mä en ollut ihan noin jyrkkä, mutta puheeni "en tykkää sun tavastasi haukkua tai arvostella" tai "mieti nyt vähän, miten toiselle puhutaan" olivat turhaa piipitystä. Viimeisimmälle sentään tein/ olin tekevinäni alusta asti selväksi millaista kohtelua en siedä. Ja ei kun lisäsi vain vettä edellisten käynnistämään myllyyn.

Tulin siihen tulokseen, että olen kiltteyteni ja sovittelevuuteni takia helppo poljettava ja sen takia ehkä liian tasainen ja tylsä. Kun ilmapallosta on päästetty kaikki ilma, ei sillä enää mitään tee.

Kuorsaus. Samassa huoneessa nukkuminen on mahdotonta, ja ne kuorauslaitteet pitävät myös sellasta meteliä että terve

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti parisuhteissa on yllättänyt se, miten miehet eivät käsittele vaikeita traumoja tai kipukohtia lainkaan. He vain sulkevat ne sisäänsä, antavat niiden vaikuttaa omaan elämään ja toimintaan, ja toteavat että tällaista se nyt vain on. En siis itsekään käy terapiassa, mutta kirjoitan päiväkirjaa ahkerasti, teen erilaisia ns. Mindfulness-harjoituksia ja pyrin aktiivisesti työstämään omia ongelmiani ja kommunikoimaan niistä.

Toinen on se, että miehet on kasvatettu siihen, että kaikki pitää vaan jaksaa. Ei saisi pyytää apua, ei saisi puhua tunteista, ei saisi itkeä kun sukulainen kupsahtaa tai ero tulee tms. Eli niitä tunteitakaan ei voi ilmaista, kun sekin on olevinaan joku heikkouden merkki.

Aika raskasta, tosin ehkä olen elämässäni tavannut vain vääriä miehiä. Nykyinen kumppanini tietää sentään, että keskusteluapua pitäisi hankkia, mutta on vain hidas toimissaan.

Osittain iso ongelma on se, että naiset eivät halua kuunnella, jos mies puhuu ihan oikeasti tunteistaan, itkee, on ahdistunut, tai vaikuttaa heikolta.

 

Iso osa naisista ei halua tätä. Monesta on ihan kauheaa, jos mies puhuu tunteistaan ja itkee. 

 

Sitten valitatte, kun mies ei pyydä apua eikä käsittele tunteitaan. Miksiköhän: ette osaa kuunnella, tukea, ettekä siedä miehen "avautumista" millään lailla.

Niin toisen ihmisen terapeuttina oleminen on oikeasti tosi raskasta ja koko parisuhteen dynamiikka menee raskaaksi. Mun kokemuksen mukaan naiset kyllä usein yrittää viimeiseen asti ymmärtää ja "parantaa" kaiken maailman ongelmatapauksia.