33 vuotta sinkkuna ja neitsyenä
Jossain ketjussa luin naisten ihmettelyä siitä, miksi yli kolmekymppiset miehet ovat aina rumia, kaljuja ja läskejä.
Itse olen 33-vuotias mies, joka pyöräilee ja on fyysisesti hyvässä kunnossa. Hiukset on tuuheat. Näytän mielestäni hyvältä ja minulla on yliopistotutkinto. En juo enkä polta lainkaan.
Olen kuitenkin ollut koko elämäni ilman parisuhdetta tai yhden yön juttuja. Nykypäivän yläasteikäisellä pojalla on enemmän kokemusta kuin minulla, mikä on aika hirvittävä ajatus. Petetyksi tulleille tiedoksi, että suhteessa olisin ehdottoman lojaali (jo senkin takia ettei kukaan huolisi minua tai suostuisi pettämään kanssani :).
Harva tuntuu ymmärtävän millaista tämä on, mikä on surullista.
Minulla ei ole mitään yhteyttä ihmiskuntaan, omaan lajiini. Silti pitää käydä töissä, maksaa verot ja kantaa korteni kekoon maailmassa, josta en saa itse mitään irti.
Miksi valitan tästä täällä ja nyt?
Koska monesti sanotaan "ei se nyt niin kamalaa ole", "ei parisuhde korjaa koko elämää", "ei suhteet aina mitään herkkua ole" ja niin edespäin.
Toivoisin etten joutuisi kuulemaan näitä alentavia lauseita enää koskaan. Pidän niitä nimenomaan alentavina. Niissä aivan kuin yritetään kieltää inhimillinen tarpeeni rakkaudelle ja hyväksynnälle. Tulen niistä vain vihaiseksi, koska näiden sanoja itse olisi jo hysterian partaalla oltuaan 3kk yksin ja ilman seksiä. Ja tätä on nähty. Turha tulla kumppanin kainalosta huutelemaan että minä en tarvitse suhdetta. Ei se pitkä suhde välttämättä tunnukaan lopulta mitenkään normaalilta poikkeavalta olotilalta, mutta kokeilepa olla koko elämä ilman.
Kommentit (250)
Ap, kuinka suuri osuus sinun haavessassi mahdollisella naisystävällä olisi elämäsisällöstäsi? 30 %, 60 % vaiko 100 %. Kunka suuri osuus olisi sinun onnellisuudestasi? Tai kuinka tiiviisti näkisit viettäväsi aikaa hänen kanssaan?
On tämä jännä palsta: naiset katsovat tietävänsä miehiä paremmin, kuinka vaikeaa tai helppoa miehen on saada seuraa. Varsinaista naisselittämistä.
M31
Yli 30-vuotiaan miehen on lähes mahdotonta löytää kumppania, jos ei huoli "ketä tahansa".
Nuorista naisista, jotka ovat ns vaimomatskua, on Suomessa huutava pula.
Sen huomaa esim selaillessa tinderiä tai käymällä viihteellä.
Suomessa on niin vi*usti paljon enemmän miehiä naisten määrään verrattuna, että moni hyvä mies jää ilman naista.
Jotkut elävät koko elämänsä ilman naista...elämänsisältö on etsittävä sitten muista asioista.
Vierailija kirjoitti:
On tämä jännä palsta: naiset katsovat tietävänsä miehiä paremmin, kuinka vaikeaa tai helppoa miehen on saada seuraa. Varsinaista naisselittämistä.
M31
Jos ei halua naisten kommentoivan, niin suosittelen tekemään avauksen jollain miesvaltaisemmalla palstalla TAI kertovan heti alussa, että ketju on suunnattu vain miehille.
Vierailija kirjoitti:
Yli 30-vuotiaan miehen on lähes mahdotonta löytää kumppania, jos ei huoli "ketä tahansa".
Nuorista naisista, jotka ovat ns vaimomatskua, on Suomessa huutava pula.
Sen huomaa esim selaillessa tinderiä tai käymällä viihteellä.
Suomessa on niin vi*usti paljon enemmän miehiä naisten määrään verrattuna, että moni hyvä mies jää ilman naista.
Jotkut elävät koko elämänsä ilman naista...elämänsisältö on etsittävä sitten muista asioista.
Se elämänsisältö olisi syytä olla etsittynä jo ennen naistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä jännä palsta: naiset katsovat tietävänsä miehiä paremmin, kuinka vaikeaa tai helppoa miehen on saada seuraa. Varsinaista naisselittämistä.
M31
Jos ei halua naisten kommentoivan, niin suosittelen tekemään avauksen jollain miesvaltaisemmalla palstalla TAI kertovan heti alussa, että ketju on suunnattu vain miehille.
Älä vääristele kommenttiani. Saatte kommentoida, mutta älkää väittäkö tietävänne meitä miehiä paremmin, kuinka helppoa tai vaikeaa seuran löytäminen on meille. Toivoisin myös, että ette katsoisi yksinoikeudeksenne määritellä, kuka meistä on tavis ja kuka sen alapuolella.
M31
37v vanhapoikamies olen enkä mitään halausta härskimpää ole koskaan harrastanut, siitäkin halista jo parikymmentä vuotta. Työ on, läskiä ei eikä homoutta, terveyttä ja vetreyttä kyllä hyvin riittää vielä. Ei vaan oo tarvinnut paneskella kun en ole sattunut seurustelemaan tahi naimisissa koskaan olemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tavis, jos seuran saaminen on sinulle hirveän haastavaa.
Niinpä, ne ei ole taviksia, ne on sitä alinta kastia. Eivät vaan tajua, että ei riitä se että on "oma huone" äidin luona työttömänä loisiessa. Menee kouluun, siellä on niitä ihmisiä joihin tutustua. Mutta ei, täällä ne kyselee keski-ikäisiltä naisilta asioita, vastaukset ei koskaan kelpaa.
Tarkoitin kyllä ihan vain tavista deittailun suhteen. Normimies löytää kumppanin, useitakin elämänsä aikana. Jos itselle se on ylivoimaista, ei ole tavis.
Kaveripiirissäni on useampia 30-vuotiaita ikisinkkuja. Ovat niin normimiehiä kuin voit kuvitella. Löytyy ainakin ohjelmistokehittäjä, kahdenlaista insinööriä ja fyysikko. Kukaan ei ole edes lihava. Silti on vaikeaa löytää seuraa (tosin yksi ei omien sanojensa mukaan edes jaksa yrittää).
Joko trollaat tai sitten et ole nähnyt kovin paljoa elämää. Asia ei ole kaikille yhtä helppo ja selvä kuin sinulle.
Jaa, miksihän oikein kuvittelet että ei ole samaa mieltä kanssasi = trollaa tai ei ole nähnyt elämää. Olet siis niitä ihmisiä, joiden maailmankuva murenee kun oma totuutesi ei kelpaa muille.
Nuo kuvailemasi eivät ole normimiehiä, jos eivät millään kykene naisseuraa saamaan vaikka yrittävät. Normimies kykenee.
Vierailija kirjoitti:
On tämä jännä palsta: naiset katsovat tietävänsä miehiä paremmin, kuinka vaikeaa tai helppoa miehen on saada seuraa. Varsinaista naisselittämistä.
M31
Varsinaista miesselittämistä, kun luulet että naiset parisuhteiden toisena osapuolena eivät muka tajua parisuhteiden muodostamisesta mitään.
Kun täälläkin on näin monta ikisinkkua kumpaakin sukupuolta, niin miksi ette järjestä toisianne jotenkin yhteen. Jos facebookryhmä tuntuu liian rajulta, kun pitää heti omalla nimellä ja naamalla tunnustaa tilanne, niin kai nyt netistä löytyy anonyymejäkin keskustelupaikkoja jonne voisitte kokoontua ja yrittää tutustua toisiinne.
Teillä on todennäköisesti yhdistävänä tekijänä introverttius, ujous, huono itsetunto ym. tällaisia tekijöitä joiden takia teidän on vaikea tutustua enemmän ulospäinsuuntautuneisiin ihmisiin. Sitten vielä nolostelette tuota kokemattomuuttanne. Mutta kun molemmilla puolilla olisi sama tilanne, niin luulisi että siltä pohjalta voisi aika hyvin lähteä tutustumaan.
Nyt vaan mietitään mikä se sivu tai appi olisi, missä teidän olisi helppo tavata ja tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä jännä palsta: naiset katsovat tietävänsä miehiä paremmin, kuinka vaikeaa tai helppoa miehen on saada seuraa. Varsinaista naisselittämistä.
M31
Jos ei halua naisten kommentoivan, niin suosittelen tekemään avauksen jollain miesvaltaisemmalla palstalla TAI kertovan heti alussa, että ketju on suunnattu vain miehille.
Älä vääristele kommenttiani. Saatte kommentoida, mutta älkää väittäkö tietävänne meitä miehiä paremmin, kuinka helppoa tai vaikeaa seuran löytäminen on meille. Toivoisin myös, että ette katsoisi yksinoikeudeksenne määritellä, kuka meistä on tavis ja kuka sen alapuolella.
M31
Sanoo mielipiteensä = määrittelee yksinoikeudeksi. Toisin sanoen: saat kommentoida kunhan et sano mielipidettäsi mistään.
Jos et kestä muiden näkemyksiä, keskustelupalsta ei ole oikea paikka sinulle. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä jännä palsta: naiset katsovat tietävänsä miehiä paremmin, kuinka vaikeaa tai helppoa miehen on saada seuraa. Varsinaista naisselittämistä.
M31
Jos ei halua naisten kommentoivan, niin suosittelen tekemään avauksen jollain miesvaltaisemmalla palstalla TAI kertovan heti alussa, että ketju on suunnattu vain miehille.
Älä vääristele kommenttiani. Saatte kommentoida, mutta älkää väittäkö tietävänne meitä miehiä paremmin, kuinka helppoa tai vaikeaa seuran löytäminen on meille. Toivoisin myös, että ette katsoisi yksinoikeudeksenne määritellä, kuka meistä on tavis ja kuka sen alapuolella.
M31
Tavis = tavallinen, keskiverto, yleinen miestyyppi (tässä tapauksessa), se mitä on väestössä paljon. Ja ottaen huomioon, että yli 80 % ap:n ikäisistä miehistä on parisuhteessa ja vielä useampi on ainakin ollut parisuhteessa, voidaan sanoa, että tavismiehelle ei tuota mittavia vaikeuksia löytää naista.
Oma mieheni oli täysin kokematon 33-vuotias, kun tapasimme n. kymmenen vuotta sitten netin deittipalstalla (ei siis Tinder). Hän ei polta tai juo ja on huomaavainen ja kiltti eli kaikki ”renttulässytykset” voi saman tien työntää sinne mihin aurinko ei paista.
Saamieni viestien joukosta juuri hän erottui, koska meillä oli profiilien perusteella samanlainen arvomaailma. Hän oli selvästi nähnyt vaivaa kirjoittaessaan viestiään minulle, eikä viesti ollut mikään copypaste, jota monet miehet lähettelee kaikille ikähaarukkaansa sopiville naisille deittipalstoilla ”jos joku vaistaisi”-periaatteella. Hän oli myös huumorintajuinen, ironinen ja kiinnostava.
Jos olisin saanut häneltä viestisi kaltaisen vuodatuksen tai minkäänlainen epätoivo olisi paistanut läpi käymistämme keskusteluista, olisin laittanut hänet suoraan estolistalle. Ei kukaan nainen halua olla lähin lankku johon tartutaan epätoivoisesti laivan upotessa.
Itsesi vertailu muihin ei ei johda mihinkään vaan ajaa sinut syvempään epätoivoon. Miten sinun elämääsi vaikuttaa se, että jollain teinillä jossain käy flaksi? Pidä puolen vuoden tauko, jonka aikana mietit minkälaisen parisuhteen, seksisuhteen tai muun haluaisit ja minkälaisen ihmisen kanssa. Mieti mitä voisit itsessäsi kehittää, kysy ammattilaiselta tai joltain inhorealistilta tutulta mikä sinussa mättää. Harrasta jotain ts. hanki elämä.
Kun olet valmis, niin alat toimia. Kukaan ei tule kotoa sinua hakemaan ja kukaan ei halua epätoivoista riippujaa. Lopulta se, löydätkö jonkun on arpapeliä, mutta jos et veikkaa, et voi voittaa. Kukaan ei ole sinulle parisuhdetta velkaa, vaikka olisit nice guy.
En ehdi nyt lukea ketjua sen enempää, mutta minäkin olen ollut aina sinkku ja neitsyt myös. Tosin olen vielä alle 30-vuotias nainen. Minua on myös kiusattu pitkään ja en luota keneenkään kovin hyvin. Ulkonäköä arvosteltu paljon ja samalla olen saanut niin ikävää palautetta muilta myös esim vähän ujoon luonteeseeni liittyen, etten vieläkään ole toipunut siitä kaikesta. Jotenkin se on vienyt itsetunnon todella alas jos aina joku on pilkannut jostakin ja arvostellut. Jos tätä kokee aina yläkoulusta lukioon asti niin kyllä sitä on hankalaa enää päästä täysin yli kaikesta ja saavuttaa sellaista "tilaa" ettei enää miettisi mitään, kun melkein kaikki kokemukset ovat huonoja.
Jälkeenpäin olen ehkä paremmin silti tajunnut sen kuinka ala-arvoista ja ilkeää käytöstä olen muilta saanut ja mietin usein sitä, että se oli täysin väärin ja en tehnyt mitään ikävää toiselle, että olisin ansainnut mitään sellaista. Jos tätä kaikkea vielä miettii niin ikävä todeta minun kuitenkin olevan sellainen ihan mukava ja hyvän mielikuvistuksen omaava ihminen, joten jos olisin saanut mahdollisuuden viettää erilaisia nuoruusvuosia ja olisi ollut tavallaan rauha käydä koulussa ja elää sellaista huoletonta elämää niin voisi olla hyvinkin erilainen tilanne. Elämä muuttui paljon kiusaamisen takia ja en lapsena ollut kovinkaan ujo ja olin jopa aika rohkea ihminen.
Näiden asioiden takia minulla ei ole sitten jäänyt ketään ystäviä ( nuoruuskin meni aikalailla yksin) ja nyt on sama tilanne edelleen ja en saa sellaisia ihmisiä elämääni, jotka osaksi elämääni pidemmäksi aikaa ja monesti en edes tapaa ketään. Kokemuksia miehistä ei myöskään ole ja en sillä tavalla osaa miesten kanssa kunnolla toimia. Tosin monesti kaikkein ihmisten kanssa on aluksi vaikeaa ja jännitän, mutta miesten kanssa on vielä vaikeampaa ja johtuu ihan siitä, että en ole "tottunut" toimimaan heidän kanssaan. Ehkä sitä pelkää vielä enemmän sitä, että joku mies näkee minut ulkonäöllisesti ikävänä yms ja sen takia siihen tulee sitten ne asiat mukaan jos miehiä ajattelee. Toisaalta en silti mitenkään syytä miehiä ja arvostelua olen saanut ihan tytöiltäkin.
Jatkoa
Jatkuu
Nyt kun vuosia on sitten kulunut ja huomaan sen kuinka moni on seurustellut jo monen kanssa tai menee naimisiin sen kumppanin kanssa jonka on tavannut jo vuosia sitten ( ehkä jopa lukiossa jo) niin mietin sitä, että miten minun käy. Kyllä sitä häpeää, kun ei ole mitään kokemusta asioista ja jos tapaisi ihmisen jolle kaikki asiat hyvin selviä niin kyllä siinä olisi aina vähän kuin se heikompi lenkki ja tarvisi toiselta opastusta monelle jo ihan selvään asiaan ( esim seksi). Tämän takia mietinkin usein, että pitäisi tavata ihminen joka on itsekin vähän samassa tilanteessa. Olen silti edelleen varma siitä, että en olisi voinut seurustella aiemmin kenenkään kanssa, koska olen ollut aika huonossa kunnossa ( tosin en omaa mitään diagnoosia) ja tarvinnut aikaa toipua kokemastani. Nyt vaan tämä aika on sitten pidentynyt ja tajuan sen, että jos on oppinut jotenkin olemaan yksin niin ei välttämättä "osaa" enää päästää muita niin lähelle. Samalla sitä kuitenkin toivoisi kumppania, mutta mietin sitä, että on halua olla mikään taakka toiselle ja jotenkin se kaikki myös pelottaa, että miten voi luottaa toiseen niin paljon ja päästää niin lähelle.
Kyllä minäkin olen silti hyvin yksinäinen ja kaipaan ihmisiä elämääni paljon. Kaipaan myös läheisyyttä ja sitä, että joku välittäisi minusta ja kelpaisin jollekin sellaisena kuin olen, koska en ole mikään ilkeä tai ikävä ihminen todellakaan ja minussa on se rohkeampi ja iloinen puolikin. Mietin vaan, että kumpa nuoruus olisi mennyt edes vähän toisin niin varmaan olisi vähän eri tilanne elämässä, koska niillä vuosilla on iso merkitys varsinkin itsetuntooni ja kokemuksiin ihmisistä. Samalla mietin usein sitä, että mitä voin tarjota toiselle, kun sitä aina täällä palstallakin pohditaan. En kai minäkään mitään ihmeellistä pysty tarjoamaan jos sitä sillä tavalla katsotaan. Parasta olisi varmasti ystävystyä jonkun miehin kanssa ja ehkä sitä kautta saada kumppani, mutta tämäkin hyvin vaikea toteuttaa. Monesti mietin itsekin, että en minä kestä enää yksin ja alkaa voimat loppua muutenkin. Toisaalta tutustuminen en silti vaikeaa ja olen liikaa tottunut olemaan yksin. Sori tämä pitkä viesti ja kadotin ehkä ajatuksenkin matkalla. Kirjoitan senkin takia paljon, kun tahtoisi puhua jonkun kanssa ja ketään ei paljon ole.
Vierailija kirjoitti:
Kun täälläkin on näin monta ikisinkkua kumpaakin sukupuolta, niin miksi ette järjestä toisianne jotenkin yhteen. Jos facebookryhmä tuntuu liian rajulta, kun pitää heti omalla nimellä ja naamalla tunnustaa tilanne, niin kai nyt netistä löytyy anonyymejäkin keskustelupaikkoja jonne voisitte kokoontua ja yrittää tutustua toisiinne.
Teillä on todennäköisesti yhdistävänä tekijänä introverttius, ujous, huono itsetunto ym. tällaisia tekijöitä joiden takia teidän on vaikea tutustua enemmän ulospäinsuuntautuneisiin ihmisiin. Sitten vielä nolostelette tuota kokemattomuuttanne. Mutta kun molemmilla puolilla olisi sama tilanne, niin luulisi että siltä pohjalta voisi aika hyvin lähteä tutustumaan.
Nyt vaan mietitään mikä se sivu tai appi olisi, missä teidän olisi helppo tavata ja tutustua.
Olen ehdottanut monta kertaa Eurosinkkujen chattia. Täällä voi sopia, että mennään sinne ja kertoa vaikka jo millä nimimerkillä aikoo siellä olla, ja siellä voi siirtyä "yksityishuoneeseen" keskustelemaan kahden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Kun täälläkin on näin monta ikisinkkua kumpaakin sukupuolta, niin miksi ette järjestä toisianne jotenkin yhteen. Jos facebookryhmä tuntuu liian rajulta, kun pitää heti omalla nimellä ja naamalla tunnustaa tilanne, niin kai nyt netistä löytyy anonyymejäkin keskustelupaikkoja jonne voisitte kokoontua ja yrittää tutustua toisiinne.
Teillä on todennäköisesti yhdistävänä tekijänä introverttius, ujous, huono itsetunto ym. tällaisia tekijöitä joiden takia teidän on vaikea tutustua enemmän ulospäinsuuntautuneisiin ihmisiin. Sitten vielä nolostelette tuota kokemattomuuttanne. Mutta kun molemmilla puolilla olisi sama tilanne, niin luulisi että siltä pohjalta voisi aika hyvin lähteä tutustumaan.
Nyt vaan mietitään mikä se sivu tai appi olisi, missä teidän olisi helppo tavata ja tutustua.
Olen hillunut nyt jonkin aikaa Facen sinkku- ja yksinäisyysryhmissä ja olen ollut huomaavinani, ettei siellä porukalla ole aikomustakaan tutustua toisiinsa. Pääasia tuntuu olevan vain se peukutusten saanti postauksiin ja oman itsensä esitteleminen. Ketään ei mukamas ole Hesankaan suunnalla joidenkin mielestä. Voi LOL.
väestörakennekuviota kun katsoo niin miespalkit voat pitempiä aina tonne vissiin 54-vuotiaisiin asti, ja varsinkin 20-45-vuotiaiden kohdalla on miesylivoimaa. Sitten yli 70-vuotiaissa naisissa on jo hiusista yksinäisiä mutta eipä se paljoova ilhahtuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tavis, jos seuran saaminen on sinulle hirveän haastavaa.
Niinpä, ne ei ole taviksia, ne on sitä alinta kastia. Eivät vaan tajua, että ei riitä se että on "oma huone" äidin luona työttömänä loisiessa. Menee kouluun, siellä on niitä ihmisiä joihin tutustua. Mutta ei, täällä ne kyselee keski-ikäisiltä naisilta asioita, vastaukset ei koskaan kelpaa.
Tarkoitin kyllä ihan vain tavista deittailun suhteen. Normimies löytää kumppanin, useitakin elämänsä aikana. Jos itselle se on ylivoimaista, ei ole tavis.
Kaveripiirissäni on useampia 30-vuotiaita ikisinkkuja. Ovat niin normimiehiä kuin voit kuvitella. Löytyy ainakin ohjelmistokehittäjä, kahdenlaista insinööriä ja fyysikko. Kukaan ei ole edes lihava. Silti on vaikeaa löytää seuraa (tosin yksi ei omien sanojensa mukaan edes jaksa yrittää).
Joko trollaat tai sitten et ole nähnyt kovin paljoa elämää. Asia ei ole kaikille yhtä helppo ja selvä kuin sinulle.
Minulla taas ei perhe-, tuttava- tai työpiireissä taida olla yhtään sinkkua miestä. Yksi ikisinkku päälle viisikymppinen nainen on ja kaksi leskeä (mies ja nainen). Ikähaitari näissä piireissä on alle kolmekymppisestä eläkeikään. Ja kaikki ihan taviksia, en pyöri missään julkkisympyröissä. Koulutustaso ja ulkonäkö vaihtelee laidasta laitaan.
Voisiko esimiehenne lukea näitä viestejä, täällä on tosi sopimattomia juttuja nyt!!! Tästä pitänee tehdä ilmoitus ...