Lue keskustelun säännöt.
33 vuotta sinkkuna ja neitsyenä
04.11.2020 |
Jossain ketjussa luin naisten ihmettelyä siitä, miksi yli kolmekymppiset miehet ovat aina rumia, kaljuja ja läskejä.
Itse olen 33-vuotias mies, joka pyöräilee ja on fyysisesti hyvässä kunnossa. Hiukset on tuuheat. Näytän mielestäni hyvältä ja minulla on yliopistotutkinto. En juo enkä polta lainkaan.
Olen kuitenkin ollut koko elämäni ilman parisuhdetta tai yhden yön juttuja. Nykypäivän yläasteikäisellä pojalla on enemmän kokemusta kuin minulla, mikä on aika hirvittävä ajatus. Petetyksi tulleille tiedoksi, että suhteessa olisin ehdottoman lojaali (jo senkin takia ettei kukaan huolisi minua tai suostuisi pettämään kanssani :).
Harva tuntuu ymmärtävän millaista tämä on, mikä on surullista.
Minulla ei ole mitään yhteyttä ihmiskuntaan, omaan lajiini. Silti pitää käydä töissä, maksaa verot ja kantaa korteni kekoon maailmassa, josta en saa itse mitään irti.
Miksi valitan tästä täällä ja nyt?
Koska monesti sanotaan "ei se nyt niin kamalaa ole", "ei parisuhde korjaa koko elämää", "ei suhteet aina mitään herkkua ole" ja niin edespäin.
Toivoisin etten joutuisi kuulemaan näitä alentavia lauseita enää koskaan. Pidän niitä nimenomaan alentavina. Niissä aivan kuin yritetään kieltää inhimillinen tarpeeni rakkaudelle ja hyväksynnälle. Tulen niistä vain vihaiseksi, koska näiden sanoja itse olisi jo hysterian partaalla oltuaan 3kk yksin ja ilman seksiä. Ja tätä on nähty. Turha tulla kumppanin kainalosta huutelemaan että minä en tarvitse suhdetta. Ei se pitkä suhde välttämättä tunnukaan lopulta mitenkään normaalilta poikkeavalta olotilalta, mutta kokeilepa olla koko elämä ilman.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on 33-vuotias. MIKSI tässä ketjussa sössötetään 20-30-vuotiaista naisista? MIKSI aloittajalle ei kelpaa ikäisensä tai vanhempi nainen?
Miksi se ärsyttää sinua?
Tämä on vain arvaus, mutta en usko, että kyse on ärsytyksestä. Itseänikin ihmetyttää tuo, että jos mies ei ole edes 20+ vuotiaana kelvannut ikäisilleen naisille, niin mikä hänet saa kuvittelemaan että hän kelpaisi kun on vanhempi ja edelleen kokematon. Jos siinä jokin ärsyttää niin se, että se kostautuu sitten kiukutteluna ja uhriutumisena, kun ei saa naista. Sitten hoetaan naisten nirsoutta ja alffffaleukalentäjiä ja poljetaan jalkaa kuin pikkulapsi. Jos tilastoja katsoo, niin suurten ikäerojen parisuhteet ovat edelleen Suomessa melko harvinaisia. Yleisin ikäero on 2-3 vuotta niin, että mies on vanhempi. Jos 33-vuotias mies haaveilee esim. 25-vuotiaasta naisesta, niin se on jo kahdeksan vuoden ikäero eli ei mikään pikkujuttu.
Ja jotta ei tulisi syytteitä, että minua itseäni harmittaa kun ap ei olisi kiinnostunut minusta vaan hakee nuorempia niin totean jo nyt, että olin jo ap:n ikäisenä kouluikäisen lapsen äiti enkä olisi voinut kuvitellakaan parisuhdetta miehen kanssa, jolla on ensimmäinenkin parisuhde vielä kokematta ja joka mahdollisesti haluaisi lapsia tulevaisuudessa. Eli ei, näissä kommenteissa ei yleensä ole kyse siitä, että pelätään naisettomuuttaan valittavan miehen olevan pois omilta "markkinoilta".
eri
Onko muka ap kuvitellut kelpaavansa nuoremmille naisille? En muista nähneeni sellaisia kommentteja. Vähän sinä kyllä liioittelet ikäerosuhteiden harvinaisuutta.
Yli 5 vuoden ero oli muistaakseni 5-10 prosentilla. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kaveripiirissä on näitä ikisinkkuja ja heidän kohdallaan tilanne näyttää ihan siltä, että he eivät ole valmiita laittamaan tikkua ristiin naisiin tutustumisessa jne. En nyt väitä, että sinä et tekisi mitään tuon asian eteen, mutta heillä se näyttäisi olevan syy. Ainoa tilanne missä he lähestyvät naisia on ympäri kännissä baarissa. Muuten ovat liian epävarmoja eivätkä edes tunnu yrittävän. Itse varmaan olet lähestynyt naisia ja määrätietoisesti yrittänyt tutustua ja syventää suhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on 33-vuotias. MIKSI tässä ketjussa sössötetään 20-30-vuotiaista naisista? MIKSI aloittajalle ei kelpaa ikäisensä tai vanhempi nainen?
Miksi se ärsyttää sinua?
Tämä on vain arvaus, mutta en usko, että kyse on ärsytyksestä. Itseänikin ihmetyttää tuo, että jos mies ei ole edes 20+ vuotiaana kelvannut ikäisilleen naisille, niin mikä hänet saa kuvittelemaan että hän kelpaisi kun on vanhempi ja edelleen kokematon. Jos siinä jokin ärsyttää niin se, että se kostautuu sitten kiukutteluna ja uhriutumisena, kun ei saa naista. Sitten hoetaan naisten nirsoutta ja alffffaleukalentäjiä ja poljetaan jalkaa kuin pikkulapsi. Jos tilastoja katsoo, niin suurten ikäerojen parisuhteet ovat edelleen Suomessa melko harvinaisia. Yleisin ikäero on 2-3 vuotta niin, että mies on vanhempi. Jos 33-vuotias mies haaveilee esim. 25-vuotiaasta naisesta, niin se on jo kahdeksan vuoden ikäero eli ei mikään pikkujuttu.
Ja jotta ei tulisi syytteitä, että minua itseäni harmittaa kun ap ei olisi kiinnostunut minusta vaan hakee nuorempia niin totean jo nyt, että olin jo ap:n ikäisenä kouluikäisen lapsen äiti enkä olisi voinut kuvitellakaan parisuhdetta miehen kanssa, jolla on ensimmäinenkin parisuhde vielä kokematta ja joka mahdollisesti haluaisi lapsia tulevaisuudessa. Eli ei, näissä kommenteissa ei yleensä ole kyse siitä, että pelätään naisettomuuttaan valittavan miehen olevan pois omilta "markkinoilta".
eri
Onko muka ap kuvitellut kelpaavansa nuoremmille naisille? En muista nähneeni sellaisia kommentteja. Vähän sinä kyllä liioittelet ikäerosuhteiden harvinaisuutta.
Yli 5 vuoden ero oli muistaakseni 5-10 prosentilla. -eri
Ne suhteet joissa omassa lähipiirissäni on arviolta yli viiden vuoden ikäero, ovat sellaisia, joissa mies on 40+ iässä lähtenyt "toiselle kierrokselle" eli on jo yksi sarja lapsia mutta sitten iskee keski-iän kriisi ja pitää saada nuorempaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Tosi moni ystävistäni ja minä (ollaan myös 30-vuotiaita) ollaan löydetty kumppanit tinderista. Se on tosi yleistä nykyään. Siellä on aivan tavallisia ihmisiä eikä kaikki edes ole erityisen pinnallisia vaikka voisi kuvitella. Olin ennen samanlainen kuin sinä ja mietin, että tinder ei todellakaan ole minua varten, olen introverttu, ujo ja herkkä nainen ja kammosin tinderin luonnetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja aika pian löysin nykyisen kumppanini. Kannattaa antaa mahdollisuus myös asioille, jotka aluksi tyrmää. Vaikutat siltä, että osaat ilmaista itseäsi kirjallisesti hyvin, joten siinäkin mielessä tinderi voisi olla sopiva. Itse ihastuin mieheni kirjoituksiin siellä tinderissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Tosi moni ystävistäni ja minä (ollaan myös 30-vuotiaita) ollaan löydetty kumppanit tinderista. Se on tosi yleistä nykyään. Siellä on aivan tavallisia ihmisiä eikä kaikki edes ole erityisen pinnallisia vaikka voisi kuvitella. Olin ennen samanlainen kuin sinä ja mietin, että tinder ei todellakaan ole minua varten, olen introverttu, ujo ja herkkä nainen ja kammosin tinderin luonnetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja aika pian löysin nykyisen kumppanini. Kannattaa antaa mahdollisuus myös asioille, jotka aluksi tyrmää. Vaikutat siltä, että osaat ilmaista itseäsi kirjallisesti hyvin, joten siinäkin mielessä tinderi voisi olla sopiva. Itse ihastuin mieheni kirjoituksiin siellä tinderissa.
Tinderöinti on kyllä tavismiehelle melkoista grindaamista. Sanon tämän siitä huolimatta, että löysin sieltä edellisen parisuhteeni. "Melko pian" sieltä ei kannata odottaa löytävänsä miehenä yhtään mitään.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pian 40 vuotias nainen ja en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä.
Taustalla on 12 vuotta kestänyt koulukiusaaminen ja henkinen väkivalta ja laiminlyönti lapsuudenkodissa. Minulla ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja, mitä "normaalilla" ihmisellä on, kavereita toki jonkin verran mutta yrityksestä huolimatta tunnun aina jäävän ulkopuoliseksi keskusteluissa. Pidän itseäni aika sosiaalivammaisena. Jostain syystä en myöskään osaa viestiä kiinnostuksestani oikein, jos teen aloitteen jotain kiinnostavaa miestä kohtaan, sitä ei huomata tai sitten se on jollain tavalla väärin ilmaistu.
Olen kärsinyt masennuksesta arviolta 30 vuotta ja käyn nyt terapiassa. Luulen, että näihin asioihin ei kuitenkaan ole tulossa muutosta, mutta toivon että opin elämään näiden kanssa. Tähän mennessä se on ollut vain kompurointia. Seksiä kohtaan minulla on valtavan kokoinen fobia, tämä sulkee myös parisuhteen mahdollisuuden pois. Koitan välttää ajattelemasta tätä ja sulkea koko vaihtoehto pois mielestä, koska se saa minut vain surulliseksi. Vielä on matkaa siihen, ettei siihen katkeruuteen tarttuminen olisi näin käden ulottuvilla.
Hei vähän sama tilanne minulla. Terapiaan menossa masennuksen ja monen muun syyn takia . Miettinyt joskus tuleeko systemaattisesti koulussa kiusanneille joskus ymmärrystä. Lapsuudessa muutenkin jyrätty monintavoin narsuäiti ym. Pitää vaan ajatella, että ei ole omaa syytä ja paikkailla vaurioita minkä pystyy. Luottamus ihmisiin mennyt ja läheisyys todella vaikeaa. T:38v mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Tosi moni ystävistäni ja minä (ollaan myös 30-vuotiaita) ollaan löydetty kumppanit tinderista. Se on tosi yleistä nykyään. Siellä on aivan tavallisia ihmisiä eikä kaikki edes ole erityisen pinnallisia vaikka voisi kuvitella. Olin ennen samanlainen kuin sinä ja mietin, että tinder ei todellakaan ole minua varten, olen introverttu, ujo ja herkkä nainen ja kammosin tinderin luonnetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja aika pian löysin nykyisen kumppanini. Kannattaa antaa mahdollisuus myös asioille, jotka aluksi tyrmää. Vaikutat siltä, että osaat ilmaista itseäsi kirjallisesti hyvin, joten siinäkin mielessä tinderi voisi olla sopiva. Itse ihastuin mieheni kirjoituksiin siellä tinderissa.
Tinderöinti on kyllä tavismiehelle melkoista grindaamista. Sanon tämän siitä huolimatta, että löysin sieltä edellisen parisuhteeni. "Melko pian" sieltä ei kannata odottaa löytävänsä miehenä yhtään mitään.
M31
Sanopas muuta, hohhoijaa.. 67 treffit käytynä kolmessa vuodessa ja liukuhihnalta tulee kaiken maailman "vaikutat mukavalta mutta.." pakkeja.
Jokaista treffiä varten joudut keskustelemaan samat asiat läpi kymmenien naisten kanssa. Moni on vastaamatta, moni vastaa yhden tai pari kertaa.. Loputon suo ja se molemminpuolinen kiinnostus tuntuu olevan myytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Tosi moni ystävistäni ja minä (ollaan myös 30-vuotiaita) ollaan löydetty kumppanit tinderista. Se on tosi yleistä nykyään. Siellä on aivan tavallisia ihmisiä eikä kaikki edes ole erityisen pinnallisia vaikka voisi kuvitella. Olin ennen samanlainen kuin sinä ja mietin, että tinder ei todellakaan ole minua varten, olen introverttu, ujo ja herkkä nainen ja kammosin tinderin luonnetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja aika pian löysin nykyisen kumppanini. Kannattaa antaa mahdollisuus myös asioille, jotka aluksi tyrmää. Vaikutat siltä, että osaat ilmaista itseäsi kirjallisesti hyvin, joten siinäkin mielessä tinderi voisi olla sopiva. Itse ihastuin mieheni kirjoituksiin siellä tinderissa.
Tinderöinti on kyllä tavismiehelle melkoista grindaamista. Sanon tämän siitä huolimatta, että löysin sieltä edellisen parisuhteeni. "Melko pian" sieltä ei kannata odottaa löytävänsä miehenä yhtään mitään.
M31
Luulen, että tinder on myös muuttunut tässä vuosien aikana. Itse olin siellä 7 vuotta sitten.. Ja yhä tässä parisuhteessa, jonka sieltä löysin, joten nykypäivää en toki tiedä onko meno muuttunut. Toki omasta kaveripiiristä suurin osa on löytänyt sieltä yhä kumppanin ihan viime vuosina ja aikoinakin. Mieheni on ihan tavis. Itse tykkäsin kirjoitella ihmisten kanssa tinderissa ja se olikin kriteerini. Mielenkiintoiset keskustelut vetosi siellä minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Tosi moni ystävistäni ja minä (ollaan myös 30-vuotiaita) ollaan löydetty kumppanit tinderista. Se on tosi yleistä nykyään. Siellä on aivan tavallisia ihmisiä eikä kaikki edes ole erityisen pinnallisia vaikka voisi kuvitella. Olin ennen samanlainen kuin sinä ja mietin, että tinder ei todellakaan ole minua varten, olen introverttu, ujo ja herkkä nainen ja kammosin tinderin luonnetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja aika pian löysin nykyisen kumppanini. Kannattaa antaa mahdollisuus myös asioille, jotka aluksi tyrmää. Vaikutat siltä, että osaat ilmaista itseäsi kirjallisesti hyvin, joten siinäkin mielessä tinderi voisi olla sopiva. Itse ihastuin mieheni kirjoituksiin siellä tinderissa.
Tinderöinti on kyllä tavismiehelle melkoista grindaamista. Sanon tämän siitä huolimatta, että löysin sieltä edellisen parisuhteeni. "Melko pian" sieltä ei kannata odottaa löytävänsä miehenä yhtään mitään.
M31
Luulen, että tinder on myös muuttunut tässä vuosien aikana. Itse olin siellä 7 vuotta sitten.. Ja yhä tässä parisuhteessa, jonka sieltä löysin, joten nykypäivää en toki tiedä onko meno muuttunut. Toki omasta kaveripiiristä suurin osa on löytänyt sieltä yhä kumppanin ihan viime vuosina ja aikoinakin. Mieheni on ihan tavis. Itse tykkäsin kirjoitella ihmisten kanssa tinderissa ja se olikin kriteerini. Mielenkiintoiset keskustelut vetosi siellä minuun.
Tinderhän oli vasta tullut Suomeen seitsemän vuotta sitten. Kaikki deittpalveluthan tuntuvat toimivan hyvin silloin, kun ne ovat aivan uusia. Siinä vaiheessa niissä toimiminen menee hankalaksi, kun suuret massat löytävät ne. Itse liityin Tinderiin vasta, kun se oli ollut Suomessa pari vuotta. Silloinkin siellä sai kyllä huomattavasti enemmän matcheja kuin nykyään.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene johonkin pieneen seurakuntaan. Siellä on ueammin enemmän naisia, kuin miehiä ja siellä monet myös kaipaavat parisuhdetta.
Sitten pitää olla kiinnostunut uskon asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Tosi moni ystävistäni ja minä (ollaan myös 30-vuotiaita) ollaan löydetty kumppanit tinderista. Se on tosi yleistä nykyään. Siellä on aivan tavallisia ihmisiä eikä kaikki edes ole erityisen pinnallisia vaikka voisi kuvitella. Olin ennen samanlainen kuin sinä ja mietin, että tinder ei todellakaan ole minua varten, olen introverttu, ujo ja herkkä nainen ja kammosin tinderin luonnetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja aika pian löysin nykyisen kumppanini. Kannattaa antaa mahdollisuus myös asioille, jotka aluksi tyrmää. Vaikutat siltä, että osaat ilmaista itseäsi kirjallisesti hyvin, joten siinäkin mielessä tinderi voisi olla sopiva. Itse ihastuin mieheni kirjoituksiin siellä tinderissa.
Tinderöinti on kyllä tavismiehelle melkoista grindaamista. Sanon tämän siitä huolimatta, että löysin sieltä edellisen parisuhteeni. "Melko pian" sieltä ei kannata odottaa löytävänsä miehenä yhtään mitään.
M31
Et ole tavis, jos seuran saaminen on sinulle hirveän haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin kiteytetty. Varsinkin tuohon on helppo samaistua, että yläasteelaisilla on enemmän kokemuksia, ja se on jokseenkin ihan helvetin surullista ja välistä vähän katkeroittaakin. Ja sekin on vähän hassua tosiaan miten parisuhteista toiseen hyppineet ihmiset sanovat, että ei parisuhde tai toisen ihmisen kanssa oleminen ole mitenkään hienoa, mutta olisi ihan hauska nähdä millaisia reaktioita tulisi jos kukaan ei koskaan heistä kiinnostuisi tai heitä rakastaisi edes hetkellisesti. Jotkut ihmiset eivät ole moksiskaan vaikka jäävät yksin, mutta minä ainakaan en täysin pysty siihen. Ajoittain olen todella tyytyväinen, että olen jäänyt yksin, mutta sitten taas tulee aikoja jolloin kaipuu kumppanille on kova, ja ne kaipuun hetket ovat todella raskaita ja raastavia kun tuntuu, että sisuskalut on laskettu täyteen betonia, ja sydämen tilalla on vain joku synkkyyttä täynnä oleva möykky, joka hakkaa niitä sisukaluja lekalla samaan aikaan kun koko vartalo yrittää puristaa niitä sisuskaluja ihan lyttyyn. Ihan kuin olisi jossain puristimessa. Joskus tekisi mieli itkeäkin pahaa oloa pois, mutta en osaa, ja se kerryttää sitä psakaa oloa sisään.
Terveisin Naispelko27
Mene kouluun ja töihin, muuta pois äidin helmoista niin voi jonkun löytääkin. Mammanpojat ei ole kiinnostavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Tosi moni ystävistäni ja minä (ollaan myös 30-vuotiaita) ollaan löydetty kumppanit tinderista. Se on tosi yleistä nykyään. Siellä on aivan tavallisia ihmisiä eikä kaikki edes ole erityisen pinnallisia vaikka voisi kuvitella. Olin ennen samanlainen kuin sinä ja mietin, että tinder ei todellakaan ole minua varten, olen introverttu, ujo ja herkkä nainen ja kammosin tinderin luonnetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja aika pian löysin nykyisen kumppanini. Kannattaa antaa mahdollisuus myös asioille, jotka aluksi tyrmää. Vaikutat siltä, että osaat ilmaista itseäsi kirjallisesti hyvin, joten siinäkin mielessä tinderi voisi olla sopiva. Itse ihastuin mieheni kirjoituksiin siellä tinderissa.
Tinderöinti on kyllä tavismiehelle melkoista grindaamista. Sanon tämän siitä huolimatta, että löysin sieltä edellisen parisuhteeni. "Melko pian" sieltä ei kannata odottaa löytävänsä miehenä yhtään mitään.
M31
Sanopas muuta, hohhoijaa.. 67 treffit käytynä kolmessa vuodessa ja liukuhihnalta tulee kaiken maailman "vaikutat mukavalta mutta.." pakkeja.
Jokaista treffiä varten joudut keskustelemaan samat asiat läpi kymmenien naisten kanssa. Moni on vastaamatta, moni vastaa yhden tai pari kertaa.. Loputon suo ja se molemminpuolinen kiinnostus tuntuu olevan myytti.
Jos olet käynyt 67 treffeillä ja kaikki antavat pakit, teet jotain väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Tosi moni ystävistäni ja minä (ollaan myös 30-vuotiaita) ollaan löydetty kumppanit tinderista. Se on tosi yleistä nykyään. Siellä on aivan tavallisia ihmisiä eikä kaikki edes ole erityisen pinnallisia vaikka voisi kuvitella. Olin ennen samanlainen kuin sinä ja mietin, että tinder ei todellakaan ole minua varten, olen introverttu, ujo ja herkkä nainen ja kammosin tinderin luonnetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja aika pian löysin nykyisen kumppanini. Kannattaa antaa mahdollisuus myös asioille, jotka aluksi tyrmää. Vaikutat siltä, että osaat ilmaista itseäsi kirjallisesti hyvin, joten siinäkin mielessä tinderi voisi olla sopiva. Itse ihastuin mieheni kirjoituksiin siellä tinderissa.
Tinderöinti on kyllä tavismiehelle melkoista grindaamista. Sanon tämän siitä huolimatta, että löysin sieltä edellisen parisuhteeni. "Melko pian" sieltä ei kannata odottaa löytävänsä miehenä yhtään mitään.
M31
Et ole tavis, jos seuran saaminen on sinulle hirveän haastavaa.
Niinpä, ne ei ole taviksia, ne on sitä alinta kastia. Eivät vaan tajua, että ei riitä se että on "oma huone" äidin luona työttömänä loisiessa. Menee kouluun, siellä on niitä ihmisiä joihin tutustua. Mutta ei, täällä ne kyselee keski-ikäisiltä naisilta asioita, vastaukset ei koskaan kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Tosi moni ystävistäni ja minä (ollaan myös 30-vuotiaita) ollaan löydetty kumppanit tinderista. Se on tosi yleistä nykyään. Siellä on aivan tavallisia ihmisiä eikä kaikki edes ole erityisen pinnallisia vaikka voisi kuvitella. Olin ennen samanlainen kuin sinä ja mietin, että tinder ei todellakaan ole minua varten, olen introverttu, ujo ja herkkä nainen ja kammosin tinderin luonnetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja aika pian löysin nykyisen kumppanini. Kannattaa antaa mahdollisuus myös asioille, jotka aluksi tyrmää. Vaikutat siltä, että osaat ilmaista itseäsi kirjallisesti hyvin, joten siinäkin mielessä tinderi voisi olla sopiva. Itse ihastuin mieheni kirjoituksiin siellä tinderissa.
Tinderöinti on kyllä tavismiehelle melkoista grindaamista. Sanon tämän siitä huolimatta, että löysin sieltä edellisen parisuhteeni. "Melko pian" sieltä ei kannata odottaa löytävänsä miehenä yhtään mitään.
M31
Sanopas muuta, hohhoijaa.. 67 treffit käytynä kolmessa vuodessa ja liukuhihnalta tulee kaiken maailman "vaikutat mukavalta mutta.." pakkeja.
Jokaista treffiä varten joudut keskustelemaan samat asiat läpi kymmenien naisten kanssa. Moni on vastaamatta, moni vastaa yhden tai pari kertaa.. Loputon suo ja se molemminpuolinen kiinnostus tuntuu olevan myytti.
Jos olet käynyt 67 treffeillä ja kaikki antavat pakit, teet jotain väärin.
Niinpä....
"The definition of insanity is doing the same thing over and over again, but expecting different results."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan epäsuosittu kommentti, mutta itse kyllä suosittelisin kokeilemaan nettodeittailuakin. Jos ei Tinderiä halua niin on kai niitä muitakin, ja ryhmiä facessakin sitä varten jne. Totuus vaan on se että elämä on nykyään tällaista, että me verkostoidutaan, kommunikoidaan ja sosialisoidaan myös netissä. Ei sieltä löytyvät naiset ole sen kummempia kuin ne lenkkipolulla tai kaupan leipähyllylläkään tavatut. Ja siinä on sellainen etu random tapaamisiin, että kaikki ovat lähtökohtaisesti etsimässä seuraa, eli ei tarvitse arpoa onkohan tuo sinkku ja haluaako sentavata ketään vai vain viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.
Lisäksi ja ihan ensisijaisesti kannattaisi myös pitää ihan siitä omasta sosiaalisesta elämästään huolta. Kavereiden kautta tapaa usein ihmisiä ja kavereiden kanssa tulee käytyä paikoissa joissa saattaa ihan rennosti ja ilman paineita tavata muitakin ihmisiä. Kun on hyvä meno ja hauskaa ja tekee asioita joista oikeasti nauttii eikä vain naisenhaku mielessä, niin usein se vetää muitakin puoleensa.
Tosi moni ystävistäni ja minä (ollaan myös 30-vuotiaita) ollaan löydetty kumppanit tinderista. Se on tosi yleistä nykyään. Siellä on aivan tavallisia ihmisiä eikä kaikki edes ole erityisen pinnallisia vaikka voisi kuvitella. Olin ennen samanlainen kuin sinä ja mietin, että tinder ei todellakaan ole minua varten, olen introverttu, ujo ja herkkä nainen ja kammosin tinderin luonnetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja aika pian löysin nykyisen kumppanini. Kannattaa antaa mahdollisuus myös asioille, jotka aluksi tyrmää. Vaikutat siltä, että osaat ilmaista itseäsi kirjallisesti hyvin, joten siinäkin mielessä tinderi voisi olla sopiva. Itse ihastuin mieheni kirjoituksiin siellä tinderissa.
Tinderöinti on kyllä tavismiehelle melkoista grindaamista. Sanon tämän siitä huolimatta, että löysin sieltä edellisen parisuhteeni. "Melko pian" sieltä ei kannata odottaa löytävänsä miehenä yhtään mitään.
M31
Et ole tavis, jos seuran saaminen on sinulle hirveän haastavaa.
Niinpä, ne ei ole taviksia, ne on sitä alinta kastia. Eivät vaan tajua, että ei riitä se että on "oma huone" äidin luona työttömänä loisiessa. Menee kouluun, siellä on niitä ihmisiä joihin tutustua. Mutta ei, täällä ne kyselee keski-ikäisiltä naisilta asioita, vastaukset ei koskaan kelpaa.
Tarkoitin kyllä ihan vain tavista deittailun suhteen. Normimies löytää kumppanin, useitakin elämänsä aikana. Jos itselle se on ylivoimaista, ei ole tavis.
Hei!
Miksi parhaat ohjeet poistetaan..täällä ollut nyt vähän huonoja vinkkejä. Täällä taitaa olla valvojia, joilla ei elämänkokemusta ja poistavat parhaat kommentit ja ohjeet...kuka haluaa lukea tätä palstaa...? Toisaalta, mitä minä siitä ja tästä välitän..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tavis, jos seuran saaminen on sinulle hirveän haastavaa.
Niinpä, ne ei ole taviksia, ne on sitä alinta kastia. Eivät vaan tajua, että ei riitä se että on "oma huone" äidin luona työttömänä loisiessa. Menee kouluun, siellä on niitä ihmisiä joihin tutustua. Mutta ei, täällä ne kyselee keski-ikäisiltä naisilta asioita, vastaukset ei koskaan kelpaa.
Tarkoitin kyllä ihan vain tavista deittailun suhteen. Normimies löytää kumppanin, useitakin elämänsä aikana. Jos itselle se on ylivoimaista, ei ole tavis.
Kaveripiirissäni on useampia 30-vuotiaita ikisinkkuja. Ovat niin normimiehiä kuin voit kuvitella. Löytyy ainakin ohjelmistokehittäjä, kahdenlaista insinööriä ja fyysikko. Kukaan ei ole edes lihava. Silti on vaikeaa löytää seuraa (tosin yksi ei omien sanojensa mukaan edes jaksa yrittää).
Joko trollaat tai sitten et ole nähnyt kovin paljoa elämää. Asia ei ole kaikille yhtä helppo ja selvä kuin sinulle.
Itse olen pian 40 vuotias nainen ja en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä.
Taustalla on 12 vuotta kestänyt koulukiusaaminen ja henkinen väkivalta ja laiminlyönti lapsuudenkodissa. Minulla ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja, mitä "normaalilla" ihmisellä on, kavereita toki jonkin verran mutta yrityksestä huolimatta tunnun aina jäävän ulkopuoliseksi keskusteluissa. Pidän itseäni aika sosiaalivammaisena. Jostain syystä en myöskään osaa viestiä kiinnostuksestani oikein, jos teen aloitteen jotain kiinnostavaa miestä kohtaan, sitä ei huomata tai sitten se on jollain tavalla väärin ilmaistu.
Olen kärsinyt masennuksesta arviolta 30 vuotta ja käyn nyt terapiassa. Luulen, että näihin asioihin ei kuitenkaan ole tulossa muutosta, mutta toivon että opin elämään näiden kanssa. Tähän mennessä se on ollut vain kompurointia. Seksiä kohtaan minulla on valtavan kokoinen fobia, tämä sulkee myös parisuhteen mahdollisuuden pois. Koitan välttää ajattelemasta tätä ja sulkea koko vaihtoehto pois mielestä, koska se saa minut vain surulliseksi. Vielä on matkaa siihen, ettei siihen katkeruuteen tarttuminen olisi näin käden ulottuvilla.