Me hoitajat - mitä olette vahingossa sanonut potilaalle/asiakkaalle...

Mä menin kerran pitämään pitkän luennon potilaalle diabeteksesta koska hänellä oli se todettu yllättäen sairaalahoidon aikana. Potilas parka huokasi että voi hyvänen aika, että vielä tämäkin sitten (oli tullut sydänvaivojen takia sairaalaan). Kansliaan palattuani tajusin että olin erehtynyt potilaasta. Onneksi tämä luultu diabeetikko oli huumorintajuinen ihminen ja huojentui kovasti siitä, että ainakin sokeritautia hänellä EI ollut.

Pahin mokani sattui työharjoittelussa, olikohan ensimmäinen tai toinen päivä. Asukas, joka oli intervallijaksolla (mitä en tiennyt, luulin vierailijaksi) tuli kysymään mistä pääsee ulos. Minähän tietenkin kohteliaasti osoitin, että tuosta ovesta.... hävettää vieläkin. Asukas löytyi pari tuntia myöhemmin melkein 10 kilometrin päästä ojasta makaamasta..

Nostelen vielä, nää on niin hauskoja. 

Mä olen lanseerannut uuden lääkkeen: tokaisin potilaalle "tässä olis tää teidän päivälääke, tää maresis". Kyseessä siis marevan ja furesis.

Olen myös useammin kuin kerran tarjonnut kotiutuvalle potilaalle viimeisen aterian.

Hahaha nää on hyviä!

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:28"]

Mieleeni muistui viime vuodelta eräs tapaus... Teholla menehtyi eräs potilas ja vainajaa oli tulossa hakemaan kylmiöön kaksi mustiin pukeutunutta miestä (kuljettajat). Miehet muistivat potilaspaikan väärin ja avasivat vainajan vieressä olevan potilaan verhot joiden takaa paljastui iltapalalla ollut potilas. Potilas-Mummo näki mustiin pukeutuneet miehet paareineen ja tokaisi iloisesti "Nytkö työ jo tulitte minnua hakemaan?!" Koko osasto repesi nauramaan, mummo ja miehet mukaanlukien :)

[/quote]

Kiitos tästä! Nauroin ääneen. :) Piristi väsynyttä perjantai-iltaa raskaan työviikon jälkeen.

hyviä! :D

Kaverini oli ensimmäisessä työpaikassaan labrassa ja oli kovaan ääneen huudellut odotustilaan, että "Onko kännistä?" Asiakkaan nimi oli siin Känninen.

Potilas oli vastaanotollani primaarin amenorrean vuoksi ja se oli jo käynyt selväksi vastaanoton alussa. Kyselin sitten kaikenlaisia rutiinikysymyksiä, myös sen että milloin hänellä oli edelliset kuukautiset. Potilas katsoi vähän oudosti ja mulla kesti hetken tajuta miksi...

-gyne- 

Dementiapotilaalle neuvoin tietä:

Valoa kohti vaan...

Kotikäynnin päätteeksi tokaisin sokealle että "nähdään ensi viikolla". Ei oo montaa kertaa niin paljon hävettänyt...

Aika pahoja. :D

Tämä ei ole hoitoalalta, mutta ehkä kelpaa läheltä liippaavana. Olen töissä apteekissa ja meillä on välillä apteekkikosmetiikasta kampanjoita, joissa ostaja saa kaupanpäälle jonkun tuotteen. Niitä ei millään meinaa muistaa ulkoa kassalla kun farmaseuttina harvemmin siellä olen. Kerran eräällä asiakkaalla oli vaaleanpunainen tuote, pieni pullo, joka näytti ihan ACO:n kasvovoiteelta ja mieleeni tuli, että sille voi olla kylkiäinen.

Tyhmänä ääneen sanoin viattomasti, että "mikäs tää on..." ja samalla aloin katsoa listaa, josta voi luntata kampanjassa olevat tuotesarjat. No, pullo ei ollutkaan ACO:a, vaan Kama Sutra -liukuvoide. Keksin sanoa vain, "ai jaa" ja pistin pullon pussiin. Asiakas jäi varmaan ikuisesti ihmettelemään, mikä oli kysymykseni tarkoitus.

:DD

Hehhee! :D

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:55"]Olin intervalliosastolla töissä nuorena tyttönä. Toivotin iloisesti kahdelle samassa huoneessa asuvalle miehelle öitä näillä sanoilla: Kauniita unia ja nähkää kullistanne kuvia! Heillä siis molemmilla vaimot kotona. 

Ovea sulkiessani tajusin mitä olin sanonut. Hävetti. Huusin se vielä kovaa, koska he olivat huonokuuloisia..

[/quote]

Tämä on jo aika paha! :D

Voi kauhee.... Mulle tuli heti mieleen emä moka minkä tein yhden potilaan kohdalla. Olen ensihoitaja ja työskentelen ambulanssissa. Olimme viemässä terminaali vaiheessa olevaa syöpäpotilasta saattohoitokotiin. Yleensä kun luovutan potilaan, sanon hänelle "hyviä vointeja ja paranemisia nyt sitten" tai jotakin vastaavaa. Noh, nyt sitten päivän viimeisiä tunteja mentiin ka ihan rutiinilla sanoin tälle potilaalle "pikaista paranemista ja kesän odotusta" voi luoja kun hävetti heti kun tämän sammakon päästin suustani. Elettiin alku kevättä ja potilaalle oli annettu vain viikko max kaksi elinaikaa. Naama punaisena yritin jotakin siihen paikkailla, mutta onneksi työpari ymmärsi vetää mut pois tilanteesta ja pahoitella asiaa potilaalle. En vaan ymmärrä miten tyhmä ja ajattelematon siinä vaiheessa olin. HÄVETTÄÄ....

Kerran hoidin yhtä mt-potilasta somaattisella osastolla. Kävi ilmi, että hänellä oli myös sellainen vaiva, jonka vuoksi hänen piti siirtyä toiselle osastolle, joka sijaitsee kerrosta ylempänä. Minä fiksu hoitaja sitten avasin keskustelun sanoin: "Nyt on sellainen tilanne, että pitäisi siirtyä jatkohoitoon tuonne yläkertaan".

Tajusin heti potilaan ilmeestä, että ei mennyt ihan nappiin sanavalinta, ja äkkiä siinä sitten selittelemään että toiselle osastolle siis...

Olin työharjottelussa vuode osastolla jossa dementiaa sairastava pappa heitti välillä vitsejä naisista ja seksiin liittyvistä asioista, oli siitä huolimatta mukava ja hyväntuulinen, kerran aamupesujen jälkeen tulimme huoneeseen ja hän kovin kiitteli ja sanoi kauniiksi naiseksi ja vinkkasi silmää ja mitä minä muutakaan kun vinkkaan takaisin. huoneen ulkopuolella tajusin mitä tein ja muutuin varmasti tuli punaiseksi :D tunsin itseni huonoksi hoitajaksi.

Eniten on hävettänyt, kun valokuvasin pahoinpidellyn potilaan vammoja, ja tiputin painavan kameran vahingossa pahoinpideltyjen kasvojensa päälle! Voi luoja, en tiennyt mitä sanoa! Hoin vaan anteeksipyyntöjä solkenaan, onneksi potilas oli huumorintajuinen, vaikka varmasti ei ollut kiva tulla sairaalaan uudestaan pahoinpideltäväksi...