Me hoitajat - mitä olette vahingossa sanonut potilaalle/asiakkaalle...
Eli, hoitaja hoi! Mitä olette vahingossa tokaisseet potilaalle/asiakkaalle ja tajunut vasta sanottuasi? Ja ketjun on tarjoikoitus olla HAUSKA! :D Itse ainakin nauroin vedet silmissä vanhemmalle tämän tyyppiselle keskustelulle. Onneksi elämä ei ole niin vakavaa - ja ilman huumoria olisi töissä olo ikävää!
ps. tämän ketjun tarkoituksena ei ole ilkeillä potilaista/asiakkaista tai kertoa mitään kenestäkään pilkkaavaa. ja tottakai kukaan ei kerro mitään sellaista, mikä rikkoo salassapitovelvollisuutta.
No, sitten omaan mokaani. Muutamia vuosia sitten, kun työskentelin sairaanhoitajaksi opiskellessani sairaankuljetuksessa. Etenimme potilas kyydissämme kohti sairaalaa ja syrjäkylältä ajellessamme oli tie muhkurainen. Tokasin fiksuna, että "onneksi ei tämmöistä tietä ihan joka päivä kuljeta, hulluksihan sitä jo tulisi!" kunnes ajattelin tarkemmin sanomisiani (kyydissä mt-potilas).
Kommentit (115)
Kolleega piti kirjoittaa potilastietoihin: potilas koki olonsa hyväksi aamulla
Kirjoittikin potilas koki molonsa hyväksi aamulla :)
Muutaman kerran on tullut sanottua "annahan kun äiti auttaa" tai "oota äiti tulee kohta auttamaan"
Kysyin kerran eräältä mummolta ulkoilureissun päätteeksi, että paleliko varpaita. Mummo vastasi: "No ei oikeestaan, kun eihän mulla ole varpaita." Ja tosiaan ei ollut, kun kaikki varpaat oli amputoitu.
Näin potilaan näkökulmasta: olin menossa pieneen toimenpiteeseen leikkaussaliin ja humautettavaksi, niin hoitaja siinä sitten kyseli taustatietoja. Olin suht nuori, ei ollut lääkitystä, ei allergioita, ei perussairauksia, niin kyselyn lopuksi hoitaja totesi "tästä ei potilas enää parane!". Huomasi kyllä samantien, mitä tuli sanottua, kun esitin kauhistunutta :-).
Erään kollegani oli pitänyt kirjoittaa raporttiin kahdesta asiasta: punoittavasta peniksestä ja hengitysteiden imemisestä. Potilasasiakirjassa luki: "Penis punoittava, imetty x 2."
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 22:02"]
Näkövammaiselle useasti "Nähdään" :/
Niin jumittunu tapa..
[/quote]
Tuttavapiirissäni on paljon näkövammaisia ja he kyllä nimenomaan haluavat että heille puhutaan ihan normaalisti eikä käytetä mitään kiertoilmaisuja tai huikkailla "kuulemisia". Itsekin puhuvat ihan normaalisti esim. television katsomisesta.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 22:01"]
- Mene istumaan päiväkirjahuoneeseen (tarkoitin päiväsaliin, taisi olla BB-aika)
[/quote]
Jostain syystä tämä naurattaa aivan hillittömästi. :D
Olin käymässä syöpää sairastavan asiakkaan kotikäynnillä ensimmäistä kertaa. Istuimme rouvan tuoleille alas kahvittelemaan ja juttelemaan koska rouva ollut masentunut. Siinä sitten rouva katsoi minua ja kysyi "olenko mielestäsi ruma ja rähjäinen." Siinä sitten katselin rouvaa ja spontaaniin tapaani sanoin: Et ole, mutta kyllä vähän voisi hiuksia kammata." Rouva sitten sanoi että hänen päässään on peruukka ja otti sen pois. Alta paljastui lähes kalju pää jossa hiukset vielä enemmän sojottivat.
Kyllä hävetti. Onneksi rouva ei loukkaantunut.
Tuli mieleen harjoittelujakso aikaan kun ei ollut vielä sähkösänkyjä. Potilas pyysi laskemaan ruokailun päätteeksi päädyn alas ja sen sijaan että olisin rauhallisesti sen laskenut, minä rämäytin sen alas. Pyytelin kauheasti anteeksi johon potilas sanoi ettei tuntunu missään kun eilen tipuin katolta.
onhan näitä sattunut mm. kirjannut kynsivallintulehduksen kynsiviilantulehdukseksi sekä kylässä oli eräällä asukkaalla käynyt tyttären tyrät.
No tämä ehkä lähentelee hyvän maun rajoja. Oltiin opiskelukaverin kanssa suljetulla os:lla harjottelussa ja yksi tehtävä oli pitää muutamalle asukkaalle (mt-potilaita siis) leffailta. Katsoimme napapiirin sankarit, oli karkkia, sipsiä ym.
Kyllä heti leffan alussa kiemurreltiin vaivautuneina penkillä kun yksi toisensa jälkeen hirtti itsensä siihen kelopuuhun. Potilaista pari oli hyvin itsetuhoista, joita äänet kehotti tappamaan itsensä. Teki mieli vajota maan alle, vaikka muuten elokuva oli hauska.
Jotenkin traagista oli myös se, että toinen näistä itsetuhoisista lopulta löydettiin metsästä kuolleena. "Ei epäillä rikosta" luki lehdessä....
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 00:34"]No tämä ehkä lähentelee hyvän maun rajoja. Oltiin opiskelukaverin kanssa suljetulla os:lla harjottelussa ja yksi tehtävä oli pitää muutamalle asukkaalle (mt-potilaita siis) leffailta. Katsoimme napapiirin sankarit, oli karkkia, sipsiä ym.
Kyllä heti leffan alussa kiemurreltiin vaivautuneina penkillä kun yksi toisensa jälkeen hirtti itsensä siihen kelopuuhun. Potilaista pari oli hyvin itsetuhoista, joita äänet kehotti tappamaan itsensä. Teki mieli vajota maan alle, vaikka muuten elokuva oli hauska.
Jotenkin traagista oli myös se, että toinen näistä itsetuhoisista lopulta löydettiin metsästä kuolleena. "Ei epäillä rikosta" luki lehdessä....
[/quote]
Tässä ei ollut mitään hauskaa. Leffat pitää aina katsoa etukäteen.
Olin yhden päivän itselleni vieraalla osastolla töissä, koska kyseiseltä osastolta puuttui yksi työntekijä. Menin hakemaan erästä asukasta päiväkahville huoneestaan. Kyseisellä asukkaalla oli omaiset vierailulla. Asukas hymyili huoneeseen mentäessä, johon tokaisin: 'onpas täällä iloinen mies!' Omainen siihen sitten vastasi, että 'kyllä tää meidän äiti ihan nainen on.' Jestas sitä häpeän määrää.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 00:53"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 00:34"]No tämä ehkä lähentelee hyvän maun rajoja. Oltiin opiskelukaverin kanssa suljetulla os:lla harjottelussa ja yksi tehtävä oli pitää muutamalle asukkaalle (mt-potilaita siis) leffailta. Katsoimme napapiirin sankarit, oli karkkia, sipsiä ym.
Kyllä heti leffan alussa kiemurreltiin vaivautuneina penkillä kun yksi toisensa jälkeen hirtti itsensä siihen kelopuuhun. Potilaista pari oli hyvin itsetuhoista, joita äänet kehotti tappamaan itsensä. Teki mieli vajota maan alle, vaikka muuten elokuva oli hauska.
Jotenkin traagista oli myös se, että toinen näistä itsetuhoisista lopulta löydettiin metsästä kuolleena. "Ei epäillä rikosta" luki lehdessä....
[/quote]
Tässä ei ollut mitään hauskaa. Leffat pitää aina katsoa etukäteen.
[/quote]
Olet oikeassa, valitettavasti olimme opiskelijoita ja meidät lähetettiin videoliikkeeseen hakemaan muutaman potilaan kanssa filmiä, jonka valintaan itse osallistuivat. Ei ollut puhetta esikatselusta tms. Tottakai kaikki kauhu ym olisi jätetty hyllyyn. Valitettavasti ei tullut mieleenkään tällainen leffan (komedian) avaus!
Sinällään en tiedä miksi kerron tässä ketjussa tapahtuman. Pahoittelut!
Olen teholla töissä. Erään vanhemman potilaan reilu kolmikymppinen poika ja hänen alakoululaiset lapsensa tulivat tapaamaan mummoa. Oli talvisaika, joten kehotin vierailijoita riisumaan vaatteet, pesemään kädet ja laittamaan suojavaatteen päälle. Sen jälkeen menin hakemaan potilaan huoneesta kertakäyttöhanskoja, kunnes yht'äkkiä tämä rouva alkoi nauraa vedet silmissä. Aluksi en hoksannut mille hän nauroi mutta piakkoin rouva viittelöiovelle päin niin siellä tämä mies seisoskeli boksereissaan ja lapsetkin jo olivat hyvää vauhtia riisuuntumassa. :D
Voi nolous, tosiaan tarkoitin ulkovaatteiden riisumista.. Huumorilla selvittiin ja kyllä oli rouva hyvällä tuulella. :')
Tämä ketju on hyvä osoitus lähihoitajien, sairaanhoitajien ym. ammattikoulutettujen ammattitaidottomuudesta aidoissa hoitotilanteissa.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 02:50"]Tämä ketju on hyvä osoitus lähihoitajien, sairaanhoitajien ym. ammattikoulutettujen ammattitaidottomuudesta aidoissa hoitotilanteissa.
[/quote]
Höh, osahan on ihan väärinkäsityksiä.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 02:50"]
Tämä ketju on hyvä osoitus lähihoitajien, sairaanhoitajien ym. ammattikoulutettujen ammattitaidottomuudesta aidoissa hoitotilanteissa.
[/quote]
Ehkä osaksi siitäkin, mutta se on myös osoitus inhimillisyydestä. Me kaikki olemme inhimillisiä ja erehtyväisiä, vaikka olisimme äärimmäisen ammattitaitoisia. Jos vuosikymmeniä tekee töitä, niin joskus voi sattua virhe, tai päästä sammakko suusta... vaikka ei saisi, se kuuluu ihmisyyteen.
Olin asiakkaan luona jakamassa lääkkeitä dosettiin ja keskityn hyvin tarkasti jakamaan lääkkeitä. Yleensä jakaessani lääkkeitä mummot alkavat keskustelemaan kanssani (ymmärrettäväähän tuo on, kun yksinäisiä ovat). Tällä kertaa siis, kun jaoin lääkkeitä alkoi mummo keskustelemaan perheestään ja sanoi joitain, enkä kuullut. En kehdannut koko ajan sanoa "anteeksi, en kuullut" sen sijaan sanoin vaan"sepä mukavaa" ja hymyilin komeasti. Mummo katsoi minua hölmistyneesti ja sanoi. "Siitä siis tulee jo 10 vuotta, kun mieheni kuoli"
Olin aivan häpeissäni!!!!