Onko kriittinen suhtautuminen aborttiin tosiaan täysin kielletty asia nykyään?

Lapsi ansaitsee aina mahdollisuuden syntyä.

Ei pelkästään silloin kun se on kaikille osapuolille sopivaa ja miellyttävää vaan myös silloin kun alku on ollut odottamaton.

Tämä on mun mielipide ja tästä en tingi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Vaikka se meinaisi että lapsesi olisi ehkä elänyt tuskaisen muutaman päivän? Oletko sadisti?

Minä olen ap:n "hengenheimolainen" ja mielestäni tässä tilanteessa on jo painavat, lasta ajattelevat syyt. On erikseen raiskauksen uhrit/lapsen kehitysvamma tai vastaavat kuin nämä "haluan harrastaa seksiä ja jos tuun raskaaksi enkä haluukkaan, niin aborttiin vaan, ei se oo sen kummenpi kuin luomenpoisto".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua lasta, ei ole yhdynnässä. Hyvin yksinkertaista. Raiskaus on poikkeus, mutta se on harvinainen. Ehkäisyjä on jos minkälaisia ja niitäkään ei välitetä käyttää. Toki joskus ehkäisykin voi pettää, mutta ei se tavallista ole. Tuplaehkäisy, sterilisaatio, ihan mitä vaan. Ja ihan viimeisenä oma vastuu, jos seksiin vapaaehtoisesti alkaa. Jos raskaus on jo ajatuksena mahdottomuus, keksi jotain muuta yhdynnän tilalle.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että seksiä saisi koskaan harrastaa vain lisääntymistarkoituksessa, se kuuluu kaikille, jotka halukkaan kumppanin kanssa sitä molemminpuolisesti haluavat harrastaa.

No miten niin? Jos aikuinen ihminen ei osaa ajatella, että yks plus yks, seksistä voi tulla lapsia niin se on voivoi. Ei kenenkään oo velvollisuus sitä lasta sieltä vatsasta poistaa. Jos siihen tilanteeseen ei halua, niin pitää sit jalkansa ristissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elli tuli viisitoistavuotiaana raiskatuksi, mutta Ellille ei sallittu aborttia, jolloin Elli ei pystynyt keskittymään opintoihinsa, jolloin Ellistä ei tullutkaan syöpälääkäriä kuten piti, jolloin abortinvastustajan läheinen kuoli syöpään.

Tämä yhtä kuvitteellista kuin se teidän abortoidun munasolun suorastaan loistokas elämä.

Noora haluaa lapsia, mutta tullessaan raskaaksi 29-vuotiaana hän päättää kuitenkin tehdä abortin, koska ei ole vielä valmis luopumaan vapaudestaan ja mahdollisuudesta edetä urallaan. Abortin myöntävä lääkäri kertoo Nooralle, että lasten saaminen myöhemmin ei ole itsestäänselvyys eikä Noora ole enää nuori ensisynnyttäjäksi. Nooran avopuoliso haluaisi pitää lapsen. Noora kuulee ultraäänessä sikiön sydämen sykkeen ja se ahdistaa häntä, mutta kaikesta tästä huolimatta hän päätyy aborttiin. Myös parisuhde päättyy tähän . Myöhemmin, 36- vuotiaana, kun Noora kokee olevansa valmis äidiksi, hän ei  enää kykene saamaan lasta ilman kalliita ja kuormittavia hedelmöityshoitoja. 

Niin? Noora teki päätöksensä sen hetkisen tilanteen mukaan ja elää sen kanssa. Voi olla että Noora katuu tai sitten hän on edelleen tyytyväinen silloin tehtyyn ratkaisuun. Se on Nooran oma asia, eikä pitäisi vaikuttaa siihen suodaanko abortin mahdollisuus muille.

Voi Luoja mikä ketju. Miten te jaksatte? 46 sivua ihan samaa jankkaamista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elli tuli viisitoistavuotiaana raiskatuksi, mutta Ellille ei sallittu aborttia, jolloin Elli ei pystynyt keskittymään opintoihinsa, jolloin Ellistä ei tullutkaan syöpälääkäriä kuten piti, jolloin abortinvastustajan läheinen kuoli syöpään.

Tämä yhtä kuvitteellista kuin se teidän abortoidun munasolun suorastaan loistokas elämä.

Noora haluaa lapsia, mutta tullessaan raskaaksi 29-vuotiaana hän päättää kuitenkin tehdä abortin, koska ei ole vielä valmis luopumaan vapaudestaan ja mahdollisuudesta edetä urallaan. Abortin myöntävä lääkäri kertoo Nooralle, että lasten saaminen myöhemmin ei ole itsestäänselvyys eikä Noora ole enää nuori ensisynnyttäjäksi. Nooran avopuoliso haluaisi pitää lapsen. Noora kuulee ultraäänessä sikiön sydämen sykkeen ja se ahdistaa häntä, mutta kaikesta tästä huolimatta hän päätyy aborttiin. Myös parisuhde päättyy tähän . Myöhemmin, 36- vuotiaana, kun Noora kokee olevansa valmis äidiksi, hän ei  enää kykene saamaan lasta ilman kalliita ja kuormittavia hedelmöityshoitoja. 

Niin? Noora teki päätöksensä sen hetkisen tilanteen mukaan ja elää sen kanssa. Voi olla että Noora katuu tai sitten hän on edelleen tyytyväinen silloin tehtyyn ratkaisuun. Se on Nooran oma asia, eikä pitäisi vaikuttaa siihen suodaanko abortin mahdollisuus muille.

Eipä ollut tarkoitus väittääkään, että aborttia ei pitäisi sallia. Esitin vain yhden tapauskertomuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua lasta, ei ole yhdynnässä. Hyvin yksinkertaista. Raiskaus on poikkeus, mutta se on harvinainen. Ehkäisyjä on jos minkälaisia ja niitäkään ei välitetä käyttää. Toki joskus ehkäisykin voi pettää, mutta ei se tavallista ole. Tuplaehkäisy, sterilisaatio, ihan mitä vaan. Ja ihan viimeisenä oma vastuu, jos seksiin vapaaehtoisesti alkaa. Jos raskaus on jo ajatuksena mahdottomuus, keksi jotain muuta yhdynnän tilalle.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että seksiä saisi koskaan harrastaa vain lisääntymistarkoituksessa, se kuuluu kaikille, jotka halukkaan kumppanin kanssa sitä molemminpuolisesti haluavat harrastaa.

No miten niin? Jos aikuinen ihminen ei osaa ajatella, että yks plus yks, seksistä voi tulla lapsia niin se on voivoi. Ei kenenkään oo velvollisuus sitä lasta sieltä vatsasta poistaa. Jos siihen tilanteeseen ei halua, niin pitää sit jalkansa ristissä.

Kuule, vaikka sä kuinka länkytät seksistä kieltäytymistä, se ei ole millään tavalla realistista että ihmiset lopettais seksin jos ei halua lasta. Ja se kuuluu lääkärin tehtäviin ottaa se lapsi pois vatsasta jos potilas niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas feministit ym. trendiliberaalit kiljuu "oman kehon oikeutta", mutta pitääkö sitä saada siis käyttää mihin vaan, vaikka toisen ihmisen tappamiseen? Se ei vaan taida koskaan olla mikään murhaajan "oma asia".  Ja nyt on turha inttää kuinka ihmisyys alkaa vasta kun joku haluaa olla 'sitä mieltä'. Mielipiteistä riippumatta, ihan jo alakoulutason biologian faktoilla ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöityksestä. Eikä totuus muutu mihinkään vaikka feministit huutaisi tämänkin totuuden sensuuriin.

Hohhojaijaa, mitä marttyroimista ja tahallaan tolloilua ja väärinymmärtämystä tai vaihtoehtoisesti puhdasta pahuutta, määräilykiimaa ja tyhmyyttä. Yritä pysyä aiheessa ja katso sanakirjasta lempitermisi " m u r h a".

Hohhoijaa, olihan se arvattavissa ettei täällä saa sanoa mitään "väärää" mieltä olevat, jotka puhuu aborteista liian totuudenmukaisin termein, hyshys vaan...

Pitäkää tunkkinne, ihmisoikeudellisen sananvapauden riistäjät!

Jokohan joku kertois miksei tänne tai koko palstalle edes ommana aloituksenaan saa tuoda linkkiä syntymättömien oikeuksien puolesta vetoavaan kansalaisaloitteseen? Liian tiukkaa asiaa vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua lasta, ei ole yhdynnässä. Hyvin yksinkertaista. Raiskaus on poikkeus, mutta se on harvinainen. Ehkäisyjä on jos minkälaisia ja niitäkään ei välitetä käyttää. Toki joskus ehkäisykin voi pettää, mutta ei se tavallista ole. Tuplaehkäisy, sterilisaatio, ihan mitä vaan. Ja ihan viimeisenä oma vastuu, jos seksiin vapaaehtoisesti alkaa. Jos raskaus on jo ajatuksena mahdottomuus, keksi jotain muuta yhdynnän tilalle.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että seksiä saisi koskaan harrastaa vain lisääntymistarkoituksessa, se kuuluu kaikille, jotka halukkaan kumppanin kanssa sitä molemminpuolisesti haluavat harrastaa.

No miten niin? Jos aikuinen ihminen ei osaa ajatella, että yks plus yks, seksistä voi tulla lapsia niin se on voivoi. Ei kenenkään oo velvollisuus sitä lasta sieltä vatsasta poistaa. Jos siihen tilanteeseen ei halua, niin pitää sit jalkansa ristissä.

Kuule, vaikka sä kuinka länkytät seksistä kieltäytymistä, se ei ole millään tavalla realistista että ihmiset lopettais seksin jos ei halua lasta. Ja se kuuluu lääkärin tehtäviin ottaa se lapsi pois vatsasta jos potilas niin haluaa.

Sinut tunnistaa useasta ketjusta agresiivisen kirjoitustyylin ja länkytys sanan käytöstä. Jos joku sanoo jotain vastoin mielipidettäsi, tämä länkyttää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ansaitsee aina mahdollisuuden syntyä.

Ei pelkästään silloin kun se on kaikille osapuolille sopivaa ja miellyttävää vaan myös silloin kun alku on ollut odottamaton.

Tämä on mun mielipide ja tästä en tingi.

Olet melko itseriittoinen, naivi ja kapeakatseinen. Täällä jo Mainittu Breivik on hyvä esimerkki, että yhdellä äidiksi haluamattoman teetättämällä abortilla olisi säästytty monelta kurjuudelta, kärsimykseltä ja jopa monen nuoren henki olisi säästynyt, kun tämä alkio olisi vain eliminoitu ennen murhuriksi kehittymistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ansaitsee aina mahdollisuuden syntyä.

Ei pelkästään silloin kun se on kaikille osapuolille sopivaa ja miellyttävää vaan myös silloin kun alku on ollut odottamaton.

Tämä on mun mielipide ja tästä en tingi.

Olet melko itseriittoinen, naivi ja kapeakatseinen. Täällä jo Mainittu Breivik on hyvä esimerkki, että yhdellä äidiksi haluamattoman teetättämällä abortilla olisi säästytty monelta kurjuudelta, kärsimykseltä ja jopa monen nuoren henki olisi säästynyt, kun tämä alkio olisi vain eliminoitu ennen murhuriksi kehittymistään.

Näin ne riskit realisoituvat, mutta missä olette te ylevät pyhempi-kuin-sinä-ja-kaikki-muut toisten itselleen teetättämien aborttien vastustajat? Väärässä olitte/olette, mutta edes sen myöntäminen ei auta, eikä muuta mitään, koska mikään ei tuo takaisin Breivikin -tsygootin jolla oli oikeus syntyä, tappamia nuoria.

Kehtaisitteko lässyttää murhaamiensa nuorten lähiomaisille: "Voi voi, eipä voinut mitään, oikein meni!"

Miksi teille ei riitä se oman elämänne kapteenina olo vaan teidän pitäisi jumalana ja seksipoliisina kytätä ja puuttua muidenkin yksityisasioihin ja aina häijyn mielenne mukaan määräillä muidenkin elämästä?

Te, jotka vastustatte aborttia, ette sitä sitten itsellenne teetätä, mutta ette silti omista muiden kehoja.

Kuitenkaan ette (muutamia säännön vahvistavia poikkeuksia lukuunottamatta) tee mitään konkreettista, ette auta mitenkään, ette kanna riskejä, ette tee hyväntekeväisyyttä, ette adoptoi, ette maksa viuluja, ettekä uhraa kallisarvoista aikaanne, mutta silti kehtaatte käskyttää ja räksyttää sivusta?

Vierailija kirjoitti:

Voi Luoja mikä ketju. Miten te jaksatte? 46 sivua ihan samaa jankkaamista!

Miksi luet jos ei kiinnosta? En minä ainakaan jaksaisi lukea 46-sivuista ketjua aiheesta joka ei minua kiinnosta. Ei täältä ketjut ja aiheet kesken lopu. Kummallista yrittää tyrehdyttää keskustelua sivun tai parin välein huomauttelemalla kuinka tyhmä se keskustelu huomauttelijan omasta mielestä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi Luoja mikä ketju. Miten te jaksatte? 46 sivua ihan samaa jankkaamista!

Miksi luet jos ei kiinnosta? En minä ainakaan jaksaisi lukea 46-sivuista ketjua aiheesta joka ei minua kiinnosta. Ei täältä ketjut ja aiheet kesken lopu. Kummallista yrittää tyrehdyttää keskustelua sivun tai parin välein huomauttelemalla kuinka tyhmä se keskustelu huomauttelijan omasta mielestä on.

On jaksettava puolustaa ihmisoikeuksia, koska muuten äänekkäimmin huutavat tyrannit määräävät kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Vaikka se meinaisi että lapsesi olisi ehkä elänyt tuskaisen muutaman päivän? Oletko sadisti?

Olen rakastava äiti. Eipä sitä elinaikaa pysty tietämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ansaitsee aina mahdollisuuden syntyä.

Ei pelkästään silloin kun se on kaikille osapuolille sopivaa ja miellyttävää vaan myös silloin kun alku on ollut odottamaton.

Tämä on mun mielipide ja tästä en tingi.

Olet melko itseriittoinen, naivi ja kapeakatseinen. Täällä jo Mainittu Breivik on hyvä esimerkki, että yhdellä äidiksi haluamattoman teetättämällä abortilla olisi säästytty monelta kurjuudelta, kärsimykseltä ja jopa monen nuoren henki olisi säästynyt, kun tämä alkio olisi vain eliminoitu ennen murhuriksi kehittymistään.

Näin ne riskit realisoituvat, mutta missä olette te ylevät pyhempi-kuin-sinä-ja-kaikki-muut toisten itselleen teetättämien aborttien vastustajat? Väärässä olitte/olette, mutta edes sen myöntäminen ei auta, eikä muuta mitään, koska mikään ei tuo takaisin Breivikin -tsygootin jolla oli oikeus syntyä, tappamia nuoria.

Kehtaisitteko lässyttää murhaamiensa nuorten lähiomaisille: "Voi voi, eipä voinut mitään, oikein meni!"

Miksi teille ei riitä se oman elämänne kapteenina olo vaan teidän pitäisi jumalana ja seksipoliisina kytätä ja puuttua muidenkin yksityisasioihin ja aina häijyn mielenne mukaan määräillä muidenkin elämästä?

Te, jotka vastustatte aborttia, ette sitä sitten itsellenne teetätä, mutta ette silti omista muiden kehoja.

Kuitenkaan ette (muutamia säännön vahvistavia poikkeuksia lukuunottamatta) tee mitään konkreettista, ette auta mitenkään, ette kanna riskejä, ette tee hyväntekeväisyyttä, ette adoptoi, ette maksa viuluja, ettekä uhraa kallisarvoista aikaanne, mutta silti kehtaatte käskyttää ja räksyttää sivusta?

Mistä sinä tiedät mitä kukin tekee. Itse suhtaudun aborttiin kriittisesti, mutta ymmärrän sen olevan joskus aiheellinen. Omalla kohdalla tulisi kyseeseen, jos raskaus/synnytys todettaisiin henkeäni uhkaavaksi. Yksi toisen synnyttämä lapsi minulla on, joten sen puolesta sinunkin mielestäsi saan sanoa ihan mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Vaikka se meinaisi että lapsesi olisi ehkä elänyt tuskaisen muutaman päivän? Oletko sadisti?

Olen rakastava äiti. Eipä sitä elinaikaa pysty tietämään.

Rakastava äiti suojelee lastaan turhalta kivulta ja tuskalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Vaikka se meinaisi että lapsesi olisi ehkä elänyt tuskaisen muutaman päivän? Oletko sadisti?

Olen rakastava äiti. Eipä sitä elinaikaa pysty tietämään.

Rakastava äiti suojelee lastaan turhalta kivulta ja tuskalta.

Juuri niin tekisin. Takaisin, että lapsi saa lämmön, turvan, kivunlievityksen ja muun avun tarpeen mukaan. Sen sijaan, että synnyttäisin lapsen, joka kärsisi siinä keskeytyksessä ilman mitään apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ansaitsee aina mahdollisuuden syntyä.

Ei pelkästään silloin kun se on kaikille osapuolille sopivaa ja miellyttävää vaan myös silloin kun alku on ollut odottamaton.

Tämä on mun mielipide ja tästä en tingi.

Olet melko itseriittoinen, naivi ja kapeakatseinen. Täällä jo Mainittu Breivik on hyvä esimerkki, että yhdellä äidiksi haluamattoman teetättämällä abortilla olisi säästytty monelta kurjuudelta, kärsimykseltä ja jopa monen nuoren henki olisi säästynyt, kun tämä alkio olisi vain eliminoitu ennen murhuriksi kehittymistään.

Näin ne riskit realisoituvat, mutta missä olette te ylevät pyhempi-kuin-sinä-ja-kaikki-muut toisten itselleen teetättämien aborttien vastustajat? Väärässä olitte/olette, mutta edes sen myöntäminen ei auta, eikä muuta mitään, koska mikään ei tuo takaisin Breivikin -tsygootin jolla oli oikeus syntyä, tappamia nuoria.

Kehtaisitteko lässyttää murhaamiensa nuorten lähiomaisille: "Voi voi, eipä voinut mitään, oikein meni!"

Miksi teille ei riitä se oman elämänne kapteenina olo vaan teidän pitäisi jumalana ja seksipoliisina kytätä ja puuttua muidenkin yksityisasioihin ja aina häijyn mielenne mukaan määräillä muidenkin elämästä?

Te, jotka vastustatte aborttia, ette sitä sitten itsellenne teetätä, mutta ette silti omista muiden kehoja.

Kuitenkaan ette (muutamia säännön vahvistavia poikkeuksia lukuunottamatta) tee mitään konkreettista, ette auta mitenkään, ette kanna riskejä, ette tee hyväntekeväisyyttä, ette adoptoi, ette maksa viuluja, ettekä uhraa kallisarvoista aikaanne, mutta silti kehtaatte käskyttää ja räksyttää sivusta?

Mistä sinä tiedät mitä kukin tekee. Itse suhtaudun aborttiin kriittisesti, mutta ymmärrän sen olevan joskus aiheellinen. Omalla kohdalla tulisi kyseeseen, jos raskaus/synnytys todettaisiin henkeäni uhkaavaksi. Yksi toisen synnyttämä lapsi minulla on, joten sen puolesta sinunkin mielestäsi saan sanoa ihan mitä haluan.

Hienoa, sinun osaltasi joo, jos vielä tottakin, mutta ei tod. edelleenkään mitenkään päin pyhitä/aateloi sinuakaan jumalolento-oletetuksi, jolla olisi suvereeni yksinvaltiaan käskytysvalta jyrätä ja tyrannisoida.

Lue tarkemmin ja huolellisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Vaikka se meinaisi että lapsesi olisi ehkä elänyt tuskaisen muutaman päivän? Oletko sadisti?

Olen rakastava äiti. Eipä sitä elinaikaa pysty tietämään.

Rakastava äiti suojelee lastaan turhalta kivulta ja tuskalta.

Juuri niin tekisin. Takaisin, että lapsi saa lämmön, turvan, kivunlievityksen ja muun avun tarpeen mukaan. Sen sijaan, että synnyttäisin lapsen, joka kärsisi siinä keskeytyksessä ilman mitään apua.

Enemmän, todennäköisemmin ja kauemman se lapsi kärsii/saattaa kärsiä joka tapauksessa sinun tavallasi.

Mitä jos synnyttämälläsi lapsella olisi esim. aivokasvain ja tästä aiheutuisivat kovat migreenit, joihin ei joko olisi kivunlievitystä tai sitä ei voisi niin pienelle tarvittavaa määrää antaa, olisi harvinainen ja vaikeasti saatavissa tai sinulla ei olisi rahaa maksaa lääkkeestä, tms? Henkisiä kipuja ei aina havaitse, jne.