Onko kriittinen suhtautuminen aborttiin tosiaan täysin kielletty asia nykyään?
Olen törmännyt tilanteisiin, joissa olen asiallisesti kertonut, miten ajattelen abortista ja siitä on joka kerta seurannut jäätävä paskamyrsky. Tästä olen tehnyt sen päätelmän, että aihe on täysin "kielletty".
En rehellisesti sanottuna ymmärrä, miksi näin on. Suhtaudun siis asiaan kriittisesti, mutta myös ymmärrän abortin joissakin tapauksissa. Enkä tosiaankaan ole mennyt ketään abortin tehnyttä ripittämään, vaan ihan normi keskusteluissa tästä on puhuttu.
Kertoisitteko, mikä seuraavassa mielipiteessäni on niin hirveää, että sen sanomisesta seuraa vihareaktio?
Minusta vauvan elämä on aina arvokas asia, jonka pitäisi mennä aivan etusijalle kun mietitään, jatketaanko raskautta. Esimerkki: jos on huono elämäntilanne, niin pitäisi laittaa vauva menee edelle ja muut asiat järjestetään sitten hänen ehdoillaan. Eikä niin, että vauvan ei anneta syntyä muiden asioiden takia. Tajuan kuitenkin, että äärimmäisessä hädässä voi olla vauvalle parempi, ettei hän synny. Esim. huumeongelma, vaikea sairaus, vaikea jaksamisongelma, elämänhallinta täysin hukassa. Lisäksi (tätä en ole sanonut juuri kenellekään ääneen) en hyväksy down-lasten abortointia sen enempää kuin terveiden.
Kommentit (1622)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on aivan vapaasti olla kriittinen mielipide aborttiin. Se merkitsee, että et itse sitten varmaan tee aborttia. Pointti on se, että sinulla ei ole yhtään mitään oikeutta ilmaista kantaasi tai määrätä siitä, mitä joku toinen ihminen tekee kehollaan. Ketään ei voi missään olosuhteissa pakottaa synnyttämään. Piste. Pidä siis mielipiteesi omana tietonasi. Asia ei sinulle kuulu
On kummallista kuitata eettinen kysymys pelkällä naisen keholla. Lääketieteellinen fakta on, että sikiön sydän alkaa lyödä jo viidennellä raskausviikolla. Nykyisen lainsäädännön myötä abortin saa pelkästä omasta pyynnöstä 12. raskausviikkoon asti, jolloin sikiö on jo hämmästyttävän kehittynyt.
Viikolla 12 kyseessä ei todellakaan ole mikään solumöykky. Sikiöllä on jo tuolloin sormet, varpaat ja kasvot. Se pystyy liikkumaan, nielemään ja jopa imemään peukaloaan. Koska valtaosa Suomen yli 8 000 vuosittaisesta abortista tehdään viikon 8 jälkeen, kyse on poikkeuksetta sellaisen ihmisen elämän lopettamisesta, jolla on jo oma syke ja yksilölliset piirteet. Sikiö ei ole äitinsä elin, vaan geneettisesti erillinen yksilö.
On suuri paradoksi, että samalla kun syntyvyytemme on romahtanut historiallisen alas (n. 1,25), olemme tehneet uuden elämän päättämisestä entistä teknisempää. Pelkkä valinnanvapauden korostaminen peittää sen tosiasian, että olemme luoneet kulttuurin, joka karsii uuden sukupolven pois jo ennen syntymää.
Kun jokainen sammutettu sydämenlyönti on kansallinen vaje, meidän tulisi uskaltaa keskustella siitä, miten yhteiskunta voisi aktiivisesti suojella elämää pelkän iskulauseisiin turvautumisen sijaan.
Kannattaa huomioida, että tällä palstalla ei juurikaan ole täyspäisiä naisia, vaan enemmistö on sekopäisiä mies- ja lapsivihaajia.