Lue keskustelun säännöt.
Onko kriittinen suhtautuminen aborttiin tosiaan täysin kielletty asia nykyään?
01.11.2020 |
Olen törmännyt tilanteisiin, joissa olen asiallisesti kertonut, miten ajattelen abortista ja siitä on joka kerta seurannut jäätävä paskamyrsky. Tästä olen tehnyt sen päätelmän, että aihe on täysin "kielletty".
En rehellisesti sanottuna ymmärrä, miksi näin on. Suhtaudun siis asiaan kriittisesti, mutta myös ymmärrän abortin joissakin tapauksissa. Enkä tosiaankaan ole mennyt ketään abortin tehnyttä ripittämään, vaan ihan normi keskusteluissa tästä on puhuttu.
Kertoisitteko, mikä seuraavassa mielipiteessäni on niin hirveää, että sen sanomisesta seuraa vihareaktio?
Minusta vauvan elämä on aina arvokas asia, jonka pitäisi mennä aivan etusijalle kun mietitään, jatketaanko raskautta. Esimerkki: jos on huono elämäntilanne, niin pitäisi laittaa vauva menee edelle ja muut asiat järjestetään sitten hänen ehdoillaan. Eikä niin, että vauvan ei anneta syntyä muiden asioiden takia. Tajuan kuitenkin, että äärimmäisessä hädässä voi olla vauvalle parempi, ettei hän synny. Esim. huumeongelma, vaikea sairaus, vaikea jaksamisongelma, elämänhallinta täysin hukassa. Lisäksi (tätä en ole sanonut juuri kenellekään ääneen) en hyväksy down-lasten abortointia sen enempää kuin terveiden.
Kommentit (1621)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?
Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.
Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?
Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.
Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?
Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?
Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.
Valitettavan naivia utopiaulinaa, jolla voisi olla katastrofaaliset, traagiset, päinvastaiset seuraukset.
Naisten oikeudet=utopiaulinaa? Kyllä ne käsittävät muutakin kuin oikeuden aborttiin. Kuten sen, että sitä raskautta on halutessaan mahdollista myös jatkaa - ja siihen tarvittava tuki on tarjolla. Ilman jälkimmäistä vaihtoehtoa voidaan puhua ihan pakkoaborteista, ei aborttioikeudesta.
Mutta eiköhän ne maalitolpat kohta taas siirry.
Utopiaulinaa oli jossittelu ja laput silmillä sokea luotto johonkin epämääräiseen jonkun "vahvaan tukeen", josta ei ole mitään takeita, että se onnistuu, riittää tai edes olisi vähänkään mielekästä/kannattavaa.
Ko. nainen oli ilmeisesti onneksi saanut sitä tukea keskeytyksen jälkeen, eli väkivaltaisesta suhteesta ja päihteistä eroon. Koetko siis, ettei raskaana olevilla ole vai saisi olla samoja oikeuksia kuin muilla naisilla? Ja jos ei ole, miten abortin tuputtaminen "vaihtoehdoksi" heitä auttaa?
Ei tarvitse tuputtaa, mutta ellei realistisia edellytyksiä ole tai olosuhteet liian kehnot ja toivottomat, on joskus parasta tehdä mitä pitää ja mikä oikeasti on parasta (kaikille) eli kantaa vastuunsa.
Oikeudet tuovat aina mukanaan myös velvollisuuksia ja heikoimman eli syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopimattoman oikeudet, joten "Mutku mä haluun vaikken kykene", ei riitä.
Hmm. Toimiiko sama logiikka mielestäsi myös toisinpäin, eli "kyl mä kykenen mutku en haluu"-suuntaan? Eli silloinkin on vain kannettava vastuu, sillä syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopivan oikeudet? Eikö aborttioikeudessa olekaan enää kyse naisen päätöksestä vaan jostain ihan muusta?
Olen useamman vuoden seurannut tätä keskustelua abortista (ja naisten asioita ylipäätään), ja epäillyt että sikiön dehumanisoimisesta alkaa jossain vaiheessa seurata myös naisten dehumanisointi. Toivottavasti epäilyni tulevat osoittautumaan vääräksi.
Tsygootti ei ole vielä valmis täysinäinen ihminen, vaan vasta vajaa ihmisen alkio, jolla ei siksi ole, eikä voi olla täysivaltaisia ihmisoikeuksia ennen kuin se on kehittynyt ihmiseksi asti. Keskeytys on oltava sallittua.
Jos taas valinta on päästää tsygootti kehittymään ihmiseksi saakka, olisi edellytysten oltava kunnossa. Ulkoista pakottamista tai painostusta ei pitäisi olla mihinkään suuntaan, mutta myös vastuu sitten itsellä ja viimekädessä vain itsellä ilman, että haihatellaan jokumuuismillä jotain "vahvoja (pakko)hyysäyksiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään olisi hyvä kun puhuttaisiiin vähän isän oikeuksista tai adoption helppoudesta jne. En kieltäisi aborttia, mutta olisi hyvä jos julkisuudessa annettaisiin mahdolliset vaihtoehdot esiin kiihkottomasti.
Ensinnäkään isällä ei ole yhtään mitään oikeuksia. Eihän nyt herran jestas voi antaa jollekulle toiselle oikeutta päättää toisen kehosta! Mietipä omalle kohdallesi.
Toisekseen ihan varmasti kaikki naiset tietävät adoptiosta. Siitä lakkauttaminen tässä yhteydessä on turhaa ja erittäin lapsellista.
Raskaus ja synnytys on keholle ja mielelle valtava rasitus. Se on myös ihan merkittävä terveysriski. Esimerkiksi synnytyksestä jäävät vauriot ovat paljon yleisempiä kuin luullaan. Enkä todellakaan tarkoita tässä mitään raskausarpia. Raskausajan diabetes, raskausmyrkytys, sektio, vaikea pahoinvointi jne. ovat erittäin mahdollisia.
Jopa helpossa raskaudessa nainen on työkyvytön kuukauden ennen ja jälkeen synnytyksen, ehkä pidempään.
Eikä varmasti olisi helppo selittää kaikille, mihin vauva hävisi. Raskauden loppuun vieminen on monelle täydellinen painajainen.
Pakko kommentoida tähän synnyttäneenä äitinä. On totta, että raskaus on osaltaan riski äidin terveydelle. On kuitenkaan turha maalailla piruja seinille sen suhteen, että täysin luonnollinen tila (raskaus) olisi jokin vakava naisen lopullisesti rampauttava sairaus. Kaikille raskaus ei ole vaikea eikä synnytyksestä tai raskaudesta jää mitään vaivoja. Tämäkin tuntuu tosin olevan tabu jota ei saa ääneen sanoa.
Ei kaikille jääkään. Mutta prosentuaalisesti arvioiden jopa 25% synnyttäneille jää jonkinlaisia ongelmia. Tämä on VALTAVA luku.
Eli 75% ei jää vaivoja. Mielestäni siis turhaa pelottelua myöskään puhu vain siitä miten niitä vaivoja varmasti jää.
Ymmärrät abortin jossain tapauksissa, mutta et hyväksy down-lapsen abortoimista?
Aika monille vanhemmille nimenomaan tulee niitä vaikeita jaksamisongelmia vammaisen lapsen kanssa. Sitten jos on jo entuudestaan lapsia, nämä joutuvat kärsimään, kun kaikki huomio menee vammaiselle. Kirsikkana kakun päälle vain osa näistä vammoista ja erityisyyksistä pystytään edes todentamaan raskausaikana.
Sinulla on tietenkin oikeus mielipiteeseesi. Minun mielestäni on taas melko tahditonta, jos saatat mielipiteesi vammaisen lapsen abortoineiden vanhempien tietoon. Vastuullisempaa abortoida lapsi, jos ei ole aivan varma että pystyy siitä huolehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Abortissa kuolee ihmisen alku väkivaltaisen kuoleman, äidin tahdosta. Vastenmielistä ja itsekästä.
Abortin sijaa äitejä tulisi kannustaa synnyttämään lapsensa ja antamaan ne adoptoitavaksi.
Suomessa on runsaasti homopareja, sinkkuja, sateenkaariperheitä ja lapsettomia pariskuntia jotka kaipaavat adoptiolasta ja pystyvät antamaan lapselle hyvän elämän.
Jokainen adoptiolapsi on ikuisesti kiitollinen äidilleen siitä että sai elää.
Jep, eli naiset vauvatehtailemaan lapsia rassukoille, jotka eivät sitä itse aikaan saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään olisi hyvä kun puhuttaisiiin vähän isän oikeuksista tai adoption helppoudesta jne. En kieltäisi aborttia, mutta olisi hyvä jos julkisuudessa annettaisiin mahdolliset vaihtoehdot esiin kiihkottomasti.
Ensinnäkään isällä ei ole yhtään mitään oikeuksia. Eihän nyt herran jestas voi antaa jollekulle toiselle oikeutta päättää toisen kehosta! Mietipä omalle kohdallesi.
Toisekseen ihan varmasti kaikki naiset tietävät adoptiosta. Siitä lakkauttaminen tässä yhteydessä on turhaa ja erittäin lapsellista.
Raskaus ja synnytys on keholle ja mielelle valtava rasitus. Se on myös ihan merkittävä terveysriski. Esimerkiksi synnytyksestä jäävät vauriot ovat paljon yleisempiä kuin luullaan. Enkä todellakaan tarkoita tässä mitään raskausarpia. Raskausajan diabetes, raskausmyrkytys, sektio, vaikea pahoinvointi jne. ovat erittäin mahdollisia.
Jopa helpossa raskaudessa nainen on työkyvytön kuukauden ennen ja jälkeen synnytyksen, ehkä pidempään.
Eikä varmasti olisi helppo selittää kaikille, mihin vauva hävisi. Raskauden loppuun vieminen on monelle täydellinen painajainen.
Pakko kommentoida tähän synnyttäneenä äitinä. On totta, että raskaus on osaltaan riski äidin terveydelle. On kuitenkaan turha maalailla piruja seinille sen suhteen, että täysin luonnollinen tila (raskaus) olisi jokin vakava naisen lopullisesti rampauttava sairaus. Kaikille raskaus ei ole vaikea eikä synnytyksestä tai raskaudesta jää mitään vaivoja. Tämäkin tuntuu tosin olevan tabu jota ei saa ääneen sanoa.
Ei kaikille jääkään. Mutta prosentuaalisesti arvioiden jopa 25% synnyttäneille jää jonkinlaisia ongelmia. Tämä on VALTAVA luku.
Eli 75% ei jää vaivoja. Mielestäni siis turhaa pelottelua myöskään puhu vain siitä miten niitä vaivoja varmasti jää.
Siis turhaa pelottelua? Kyllä minä ainakin halusin olla tietoinen ihan aidoista mahdollisuuksista kun raskauduin. Sain radin, raskausmyrkytyksen, valtavan erkauman, hätäsektion, hajonneen lantion ja synnytyksenjälkeisen masennuksen, henki meinasi mennä useammassa vaiheessa. Olisipa aika hirvittävä fiilis jos en olisi tätä omasta tahdostani tehnyt vaan ollut kohtukoneena jonkun muun lapselle. En todellakaan ottaisi riskiä kenenkään muun vauvan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta abortintekijät voi ohjata yksityiselle. Maksakoot sen itse, niin se ei haittaa muita ihmisiä.
En hyväksy, että yhteisiä rahoja käytetään joidenkin kyvyttömyyteen harrastaa ehkäisyä.
Eli junan alle ne, jotka sitä aborttia luultavasti juuri eniten tarvitsisivat.
Vierailija kirjoitti:
Minusta abortintekijät voi ohjata yksityiselle. Maksakoot sen itse, niin se ei haittaa muita ihmisiä.
En hyväksy, että yhteisiä rahoja käytetään joidenkin kyvyttömyyteen harrastaa ehkäisyä.
Olen samaa mieltä! Sitten se ei kuulu kenellekään mitä rahoillaan tekevät. Tämäkin vääntäminen voidaan lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään olisi hyvä kun puhuttaisiiin vähän isän oikeuksista tai adoption helppoudesta jne. En kieltäisi aborttia, mutta olisi hyvä jos julkisuudessa annettaisiin mahdolliset vaihtoehdot esiin kiihkottomasti.
Ensinnäkään isällä ei ole yhtään mitään oikeuksia. Eihän nyt herran jestas voi antaa jollekulle toiselle oikeutta päättää toisen kehosta! Mietipä omalle kohdallesi.
Toisekseen ihan varmasti kaikki naiset tietävät adoptiosta. Siitä lakkauttaminen tässä yhteydessä on turhaa ja erittäin lapsellista.
Raskaus ja synnytys on keholle ja mielelle valtava rasitus. Se on myös ihan merkittävä terveysriski. Esimerkiksi synnytyksestä jäävät vauriot ovat paljon yleisempiä kuin luullaan. Enkä todellakaan tarkoita tässä mitään raskausarpia. Raskausajan diabetes, raskausmyrkytys, sektio, vaikea pahoinvointi jne. ovat erittäin mahdollisia.
Jopa helpossa raskaudessa nainen on työkyvytön kuukauden ennen ja jälkeen synnytyksen, ehkä pidempään.
Eikä varmasti olisi helppo selittää kaikille, mihin vauva hävisi. Raskauden loppuun vieminen on monelle täydellinen painajainen.
Pakko kommentoida tähän synnyttäneenä äitinä. On totta, että raskaus on osaltaan riski äidin terveydelle. On kuitenkaan turha maalailla piruja seinille sen suhteen, että täysin luonnollinen tila (raskaus) olisi jokin vakava naisen lopullisesti rampauttava sairaus. Kaikille raskaus ei ole vaikea eikä synnytyksestä tai raskaudesta jää mitään vaivoja. Tämäkin tuntuu tosin olevan tabu jota ei saa ääneen sanoa.
Ei jääkään, mutta se on RISKI, jonka nainen vapaaehtoisesti ottaa. Silloin kun kyseessä on epämieluinen asia, nuo riskit pitää tiedostaa. Sekin, että jokin asia on luonnollinen tila ei tarkoita sitä etteikö se toisi ongelmia.
Ei ole kielletty, mutta miksi haluat tuoda mielipiteesi esiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen adoptiolapsi on ikuisesti kiitollinen äidilleen siitä että sai elää.
Tai sitten kipuilee lopun ikäänsä miettien miksi äiti hänet hylkäsi ja pohtii onko hänellä biologisia sukulaisia jossain.
Ei adoptio ole tosiaankaan noin helppo ratkaisu kuin millaisena sen esität.
Ja vaikka olisikin ihan tyytyväinen elämäänsä adoptiolapsena se jättää silti aina jonkinlaisen jäljen. Biovanhemmat eivät muutenkaan noin vain katoa olemasta, vaikka lapsesta onkin luovuttu. Tunnen ja tiedän muutaman adoptiolapsen ja niin vain jonkinlaista vääntöä noista juurista ja biosuvusta on. Lisäksi joko lapsi itse saattaa ottaa yhteyttä tai ne vanhemmat ja siitä taas voi seurata sekä negatiivista, että positiivista.
Ja eihän nämä tietenkään ole asioita, joiden kanssa ei voisi oppia elämään, mutta adoption autuudesta ja mahtavuudesta siksi, että on ihmisiä, jotka haluavat adoptoida on aivan turha puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortissa kuolee ihmisen alku väkivaltaisen kuoleman, äidin tahdosta. Vastenmielistä ja itsekästä.
Abortin sijaa äitejä tulisi kannustaa synnyttämään lapsensa ja antamaan ne adoptoitavaksi.
Suomessa on runsaasti homopareja, sinkkuja, sateenkaariperheitä ja lapsettomia pariskuntia jotka kaipaavat adoptiolasta ja pystyvät antamaan lapselle hyvän elämän.
Jokainen adoptiolapsi on ikuisesti kiitollinen äidilleen siitä että sai elää.
Jep, eli naiset vauvatehtailemaan lapsia rassukoille, jotka eivät sitä itse aikaan saa?
Aivan oksettava käsitys naisista tällä "kaikki synnyttämään"-kommentoijalla.
Ehdotan puolestani että kaikki miehet vaan rohkeasti silmämuniaan lahjottamaan, joku toivoo niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta abortintekijät voi ohjata yksityiselle. Maksakoot sen itse, niin se ei haittaa muita ihmisiä.
En hyväksy, että yhteisiä rahoja käytetään joidenkin kyvyttömyyteen harrastaa ehkäisyä.
Eli junan alle ne, jotka sitä aborttia luultavasti juuri eniten tarvitsisivat.
Montakos junan alle mennyttä raskaana olevaa naista tiedät?
Mä en tiedä ainuttakaan naista. Ne on kaikki olleet miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen adoptiolapsi on ikuisesti kiitollinen äidilleen siitä että sai elää.
Tai sitten kipuilee lopun ikäänsä miettien miksi äiti hänet hylkäsi ja pohtii onko hänellä biologisia sukulaisia jossain.
Ei adoptio ole tosiaankaan noin helppo ratkaisu kuin millaisena sen esität.
Ja vaikka olisikin ihan tyytyväinen elämäänsä adoptiolapsena se jättää silti aina jonkinlaisen jäljen. Biovanhemmat eivät muutenkaan noin vain katoa olemasta, vaikka lapsesta onkin luovuttu. Tunnen ja tiedän muutaman adoptiolapsen ja niin vain jonkinlaista vääntöä noista juurista ja biosuvusta on. Lisäksi joko lapsi itse saattaa ottaa yhteyttä tai ne vanhemmat ja siitä taas voi seurata sekä negatiivista, että positiivista.
Ja eihän nämä tietenkään ole asioita, joiden kanssa ei voisi oppia elämään, mutta adoption autuudesta ja mahtavuudesta siksi, että on ihmisiä, jotka haluavat adoptoida on aivan turha puhua.
Meinaatko ettei kuolema jätä mitään jälkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vammaisen tai sairaan sikiön adoptointi voisi olla sallittua pelkästään äidin tahdosta, mutta ei terveen.
Synnyttäminen ei todellakaan jätä elinikäisiä vaivoja äidille, päinvastoin lapsen synnyttäminen on parasta mitä elämässä on saavuttanut ja kaikkein arvokkain asia - näin ihmiset vanhana aina sanovat.
En ole kuullut kenenkään vanhana katuneen sitä että antoi lapselleen elämän.
Netissä' on paljon kertomuksia siitä kuinka kiitollisia äidit ovat ympäristölleen siitä että joutuivat harkitsemaan ennen aborttia ja päättivät synnyttää lapsensa. Kuinka lapsesta tulikin se kaikkien tärkein asia, vaikka alku yksinhuoltajana oli haasteellista.
Raskaus, synnytyts ja imetys muuttaa naisen aivoja siten että äidinrakkaus ja hoivavietti syntyy, vaikka etukäteen nainen voi luulla ettei osaa olla äitinä.
Minun koirakin on synnyttänyt monta kertaa , ja hoitanut ja opettanut erinomaisesti jokaisen pentunsa. Ilman mitään ohjausta tai neuvomista, pelkän vaiston ja hoivavietin ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään olisi hyvä kun puhuttaisiiin vähän isän oikeuksista tai adoption helppoudesta jne. En kieltäisi aborttia, mutta olisi hyvä jos julkisuudessa annettaisiin mahdolliset vaihtoehdot esiin kiihkottomasti.
Ensinnäkään isällä ei ole yhtään mitään oikeuksia. Eihän nyt herran jestas voi antaa jollekulle toiselle oikeutta päättää toisen kehosta! Mietipä omalle kohdallesi.
Toisekseen ihan varmasti kaikki naiset tietävät adoptiosta. Siitä lakkauttaminen tässä yhteydessä on turhaa ja erittäin lapsellista.
Raskaus ja synnytys on keholle ja mielelle valtava rasitus. Se on myös ihan merkittävä terveysriski. Esimerkiksi synnytyksestä jäävät vauriot ovat paljon yleisempiä kuin luullaan. Enkä todellakaan tarkoita tässä mitään raskausarpia. Raskausajan diabetes, raskausmyrkytys, sektio, vaikea pahoinvointi jne. ovat erittäin mahdollisia.
Jopa helpossa raskaudessa nainen on työkyvytön kuukauden ennen ja jälkeen synnytyksen, ehkä pidempään.
Eikä varmasti olisi helppo selittää kaikille, mihin vauva hävisi. Raskauden loppuun vieminen on monelle täydellinen painajainen.
Pakko kommentoida tähän synnyttäneenä äitinä. On totta, että raskaus on osaltaan riski äidin terveydelle. On kuitenkaan turha maalailla piruja seinille sen suhteen, että täysin luonnollinen tila (raskaus) olisi jokin vakava naisen lopullisesti rampauttava sairaus. Kaikille raskaus ei ole vaikea eikä synnytyksestä tai raskaudesta jää mitään vaivoja. Tämäkin tuntuu tosin olevan tabu jota ei saa ääneen sanoa.
Ei kaikille jääkään. Mutta prosentuaalisesti arvioiden jopa 25% synnyttäneille jää jonkinlaisia ongelmia. Tämä on VALTAVA luku.
Eli 75% ei jää vaivoja. Mielestäni siis turhaa pelottelua myöskään puhu vain siitä miten niitä vaivoja varmasti jää.
Siis turhaa pelottelua? Kyllä minä ainakin halusin olla tietoinen ihan aidoista mahdollisuuksista kun raskauduin. Sain radin, raskausmyrkytyksen, valtavan erkauman, hätäsektion, hajonneen lantion ja synnytyksenjälkeisen masennuksen, henki meinasi mennä useammassa vaiheessa. Olisipa aika hirvittävä fiilis jos en olisi tätä omasta tahdostani tehnyt vaan ollut kohtukoneena jonkun muun lapselle. En todellakaan ottaisi riskiä kenenkään muun vauvan vuoksi.
Tämä ja lisäksi lasten sarjatuotanto liukuhihnalta pelkästään adoptiotarkoitukseen, toivotaantoivotaan, että on #ikuisestikiitollinen, käy miten huonosti/hyvänsä -mentaliteetilla, on irvokasta ja vastuutonta.
Adoptio kun on yleensä joko välttämätön paha tai aiemman sössimyksen korjaus(yritys), eikä aina sujuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään olisi hyvä kun puhuttaisiiin vähän isän oikeuksista tai adoption helppoudesta jne. En kieltäisi aborttia, mutta olisi hyvä jos julkisuudessa annettaisiin mahdolliset vaihtoehdot esiin kiihkottomasti.
Ensinnäkään isällä ei ole yhtään mitään oikeuksia. Eihän nyt herran jestas voi antaa jollekulle toiselle oikeutta päättää toisen kehosta! Mietipä omalle kohdallesi.
Toisekseen ihan varmasti kaikki naiset tietävät adoptiosta. Siitä lakkauttaminen tässä yhteydessä on turhaa ja erittäin lapsellista.
Raskaus ja synnytys on keholle ja mielelle valtava rasitus. Se on myös ihan merkittävä terveysriski. Esimerkiksi synnytyksestä jäävät vauriot ovat paljon yleisempiä kuin luullaan. Enkä todellakaan tarkoita tässä mitään raskausarpia. Raskausajan diabetes, raskausmyrkytys, sektio, vaikea pahoinvointi jne. ovat erittäin mahdollisia.
Jopa helpossa raskaudessa nainen on työkyvytön kuukauden ennen ja jälkeen synnytyksen, ehkä pidempään.
Eikä varmasti olisi helppo selittää kaikille, mihin vauva hävisi. Raskauden loppuun vieminen on monelle täydellinen painajainen.
Pakko kommentoida tähän synnyttäneenä äitinä. On totta, että raskaus on osaltaan riski äidin terveydelle. On kuitenkaan turha maalailla piruja seinille sen suhteen, että täysin luonnollinen tila (raskaus) olisi jokin vakava naisen lopullisesti rampauttava sairaus. Kaikille raskaus ei ole vaikea eikä synnytyksestä tai raskaudesta jää mitään vaivoja. Tämäkin tuntuu tosin olevan tabu jota ei saa ääneen sanoa.
Ei kaikille jääkään. Mutta prosentuaalisesti arvioiden jopa 25% synnyttäneille jää jonkinlaisia ongelmia. Tämä on VALTAVA luku.
Eli 75% ei jää vaivoja. Mielestäni siis turhaa pelottelua myöskään puhu vain siitä miten niitä vaivoja varmasti jää.
Mietipä ihan oikeasti lukuina millaisista määristä tuollaisissa prosenteissa on kyse, ei ole mikään pieni. Ottaen huomioon senkin, että jos synnytyksiä on useampi se on aina uusi riski siihen päälle.
Mielestäni olla synnyttämästä ihmistä huonoihin olosuhteisiin, tai olla synnyttämättä hyvin vaikeasti vammautunutta ihmistä, on rakastava teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen adoptiolapsi on ikuisesti kiitollinen äidilleen siitä että sai elää.
Tai sitten kipuilee lopun ikäänsä miettien miksi äiti hänet hylkäsi ja pohtii onko hänellä biologisia sukulaisia jossain.
Ei adoptio ole tosiaankaan noin helppo ratkaisu kuin millaisena sen esität.
Ja vaikka olisikin ihan tyytyväinen elämäänsä adoptiolapsena se jättää silti aina jonkinlaisen jäljen. Biovanhemmat eivät muutenkaan noin vain katoa olemasta, vaikka lapsesta onkin luovuttu. Tunnen ja tiedän muutaman adoptiolapsen ja niin vain jonkinlaista vääntöä noista juurista ja biosuvusta on. Lisäksi joko lapsi itse saattaa ottaa yhteyttä tai ne vanhemmat ja siitä taas voi seurata sekä negatiivista, että positiivista.
Ja eihän nämä tietenkään ole asioita, joiden kanssa ei voisi oppia elämään, mutta adoption autuudesta ja mahtavuudesta siksi, että on ihmisiä, jotka haluavat adoptoida on aivan turha puhua.
Meinaatko ettei kuolema jätä mitään jälkiä?
Mistä puhut?
Vierailija kirjoitti:
Vammaisen tai sairaan sikiön adoptointi voisi olla sallittua pelkästään äidin tahdosta, mutta ei terveen.
Synnyttäminen ei todellakaan jätä elinikäisiä vaivoja äidille, päinvastoin lapsen synnyttäminen on parasta mitä elämässä on saavuttanut ja kaikkein arvokkain asia - näin ihmiset vanhana aina sanovat.
En ole kuullut kenenkään vanhana katuneen sitä että antoi lapselleen elämän.
Netissä' on paljon kertomuksia siitä kuinka kiitollisia äidit ovat ympäristölleen siitä että joutuivat harkitsemaan ennen aborttia ja päättivät synnyttää lapsensa. Kuinka lapsesta tulikin se kaikkien tärkein asia, vaikka alku yksinhuoltajana oli haasteellista.
Raskaus, synnytyts ja imetys muuttaa naisen aivoja siten että äidinrakkaus ja hoivavietti syntyy, vaikka etukäteen nainen voi luulla ettei osaa olla äitinä.
Minun koirakin on synnyttänyt monta kertaa , ja hoitanut ja opettanut erinomaisesti jokaisen pentunsa. Ilman mitään ohjausta tai neuvomista, pelkän vaiston ja hoivavietin ansiosta.
En edes tiedä mistä päästä lähtisin tätä lurausta kommentoimaan. Ehkäpä sanon vaan että jo se että koirasi on synnyttänyt monta kertaa on todella järkyttävää. Kuulostat aivan hitaalta.
Tai sitten kipuilee lopun ikäänsä miettien miksi äiti hänet hylkäsi ja pohtii onko hänellä biologisia sukulaisia jossain.
Ei adoptio ole tosiaankaan noin helppo ratkaisu kuin millaisena sen esität.