Lue keskustelun säännöt.
Onko kriittinen suhtautuminen aborttiin tosiaan täysin kielletty asia nykyään?
01.11.2020 |
Olen törmännyt tilanteisiin, joissa olen asiallisesti kertonut, miten ajattelen abortista ja siitä on joka kerta seurannut jäätävä paskamyrsky. Tästä olen tehnyt sen päätelmän, että aihe on täysin "kielletty".
En rehellisesti sanottuna ymmärrä, miksi näin on. Suhtaudun siis asiaan kriittisesti, mutta myös ymmärrän abortin joissakin tapauksissa. Enkä tosiaankaan ole mennyt ketään abortin tehnyttä ripittämään, vaan ihan normi keskusteluissa tästä on puhuttu.
Kertoisitteko, mikä seuraavassa mielipiteessäni on niin hirveää, että sen sanomisesta seuraa vihareaktio?
Minusta vauvan elämä on aina arvokas asia, jonka pitäisi mennä aivan etusijalle kun mietitään, jatketaanko raskautta. Esimerkki: jos on huono elämäntilanne, niin pitäisi laittaa vauva menee edelle ja muut asiat järjestetään sitten hänen ehdoillaan. Eikä niin, että vauvan ei anneta syntyä muiden asioiden takia. Tajuan kuitenkin, että äärimmäisessä hädässä voi olla vauvalle parempi, ettei hän synny. Esim. huumeongelma, vaikea sairaus, vaikea jaksamisongelma, elämänhallinta täysin hukassa. Lisäksi (tätä en ole sanonut juuri kenellekään ääneen) en hyväksy down-lasten abortointia sen enempää kuin terveiden.
Kommentit (1621)
Ap, mitä tarkoitat kielletyllä? Kuka kieltää ja millä perusteella katsot että on kielletty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?
Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.
Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?
Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.
Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?
Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?
Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.
Valitettavan naivia utopiaulinaa, jolla voisi olla katastrofaaliset, traagiset, päinvastaiset seuraukset.
Naisten oikeudet=utopiaulinaa? Kyllä ne käsittävät muutakin kuin oikeuden aborttiin. Kuten sen, että sitä raskautta on halutessaan mahdollista myös jatkaa - ja siihen tarvittava tuki on tarjolla. Ilman jälkimmäistä vaihtoehtoa voidaan puhua ihan pakkoaborteista, ei aborttioikeudesta.
Mutta eiköhän ne maalitolpat kohta taas siirry.
Utopiaulinaa oli jossittelu ja laput silmillä sokea luotto johonkin epämääräiseen jonkun "vahvaan tukeen", josta ei ole mitään takeita, että se onnistuu, riittää tai edes olisi vähänkään mielekästä/kannattavaa.
Ko. nainen oli ilmeisesti onneksi saanut sitä tukea keskeytyksen jälkeen, eli väkivaltaisesta suhteesta ja päihteistä eroon. Koetko siis, ettei raskaana olevilla ole vai saisi olla samoja oikeuksia kuin muilla naisilla? Ja jos ei ole, miten abortin tuputtaminen "vaihtoehdoksi" heitä auttaa?
Ei tarvitse tuputtaa, mutta ellei realistisia edellytyksiä ole tai olosuhteet liian kehnot ja toivottomat, on joskus parasta tehdä mitä pitää ja mikä oikeasti on parasta (kaikille) eli kantaa vastuunsa.
Oikeudet tuovat aina mukanaan myös velvollisuuksia ja heikoimman eli syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopimattoman oikeudet, joten "Mutku mä haluun vaikken kykene", ei riitä.
Hmm. Toimiiko sama logiikka mielestäsi myös toisinpäin, eli "kyl mä kykenen mutku en haluu"-suuntaan? Eli silloinkin on vain kannettava vastuu, sillä syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopivan oikeudet? Eikö aborttioikeudessa olekaan enää kyse naisen päätöksestä vaan jostain ihan muusta?
Olen useamman vuoden seurannut tätä keskustelua abortista (ja naisten asioita ylipäätään), ja epäillyt että sikiön dehumanisoimisesta alkaa jossain vaiheessa seurata myös naisten dehumanisointi. Toivottavasti epäilyni tulevat osoittautumaan vääräksi.
Nyt pukkaa täysin käsittämättömiä, vääristeltyjä ja epärelevantteja lillukanvarsia?
Ja kukas ne lillukat meni kylvämään? Jos kaunistelukieleltä kääntää suomeksi, vastaamassani viestissä todettiin että vanhemmaksi kelpaamaton (ja kuka sen määrittelee/ennustaa?) nainen on parempi käytännössä pakottaa aborttiin. Ja tätä perusteltiin syntymättömän lapsen oikeuksilla. Eli 2+2=5.
Voit vapaasti suhtautua (perustellusti/perustelematta/perusteetta) kriittisesti esim. naapurin pirkkoon.
Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi, mutta toisaalta sillä ei vain liene mitään merkitystä/muutosta, mikäli pirkko on aiheesta tervehenkinen ja sinut itsensä kanssa, eikä anna negatiivisen arvostelijanaapurinsa provosoida tai lannistaa, vaikka tietäisikin hänen (mahd. julkitöksäyttelemät;) "kriittiset suhtautumisensa".
Sitä paitsi harvoin se nillittäjänaapuri on itsekään virheetön tai täydellinen, ei siis ole varaa muita tuomita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?
Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.
Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?
Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.
Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?
Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?
Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.
Valitettavan naivia utopiaulinaa, jolla voisi olla katastrofaaliset, traagiset, päinvastaiset seuraukset.
Naisten oikeudet=utopiaulinaa? Kyllä ne käsittävät muutakin kuin oikeuden aborttiin. Kuten sen, että sitä raskautta on halutessaan mahdollista myös jatkaa - ja siihen tarvittava tuki on tarjolla. Ilman jälkimmäistä vaihtoehtoa voidaan puhua ihan pakkoaborteista, ei aborttioikeudesta.
Mutta eiköhän ne maalitolpat kohta taas siirry.
Utopiaulinaa oli jossittelu ja laput silmillä sokea luotto johonkin epämääräiseen jonkun "vahvaan tukeen", josta ei ole mitään takeita, että se onnistuu, riittää tai edes olisi vähänkään mielekästä/kannattavaa.
Ko. nainen oli ilmeisesti onneksi saanut sitä tukea keskeytyksen jälkeen, eli väkivaltaisesta suhteesta ja päihteistä eroon. Koetko siis, ettei raskaana olevilla ole vai saisi olla samoja oikeuksia kuin muilla naisilla? Ja jos ei ole, miten abortin tuputtaminen "vaihtoehdoksi" heitä auttaa?
Ei tarvitse tuputtaa, mutta ellei realistisia edellytyksiä ole tai olosuhteet liian kehnot ja toivottomat, on joskus parasta tehdä mitä pitää ja mikä oikeasti on parasta (kaikille) eli kantaa vastuunsa.
Oikeudet tuovat aina mukanaan myös velvollisuuksia ja heikoimman eli syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopimattoman oikeudet, joten "Mutku mä haluun vaikken kykene", ei riitä.
Hmm. Toimiiko sama logiikka mielestäsi myös toisinpäin, eli "kyl mä kykenen mutku en haluu"-suuntaan? Eli silloinkin on vain kannettava vastuu, sillä syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopivan oikeudet? Eikö aborttioikeudessa olekaan enää kyse naisen päätöksestä vaan jostain ihan muusta?
Olen useamman vuoden seurannut tätä keskustelua abortista (ja naisten asioita ylipäätään), ja epäillyt että sikiön dehumanisoimisesta alkaa jossain vaiheessa seurata myös naisten dehumanisointi. Toivottavasti epäilyni tulevat osoittautumaan vääräksi.
Nyt pukkaa täysin käsittämättömiä, vääristeltyjä ja epärelevantteja lillukanvarsia?
Ja kukas ne lillukat meni kylvämään? Jos kaunistelukieleltä kääntää suomeksi, vastaamassani viestissä todettiin että vanhemmaksi kelpaamaton (ja kuka sen määrittelee/ennustaa?) nainen on parempi käytännössä pakottaa aborttiin. Ja tätä perusteltiin syntymättömän lapsen oikeuksilla. Eli 2+2=5.
Tämä on sinun vääristelyväitöksesi, joka ei muuten pidä paikkaansa. Perustele, mikä oikeus vanhemmaksi faktuaalisesti soveltumattomalla olisi tehdä lapsi(a) kärsimään/kitumaan kokonaisvaltaista kurjuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei nämä kovin sanoin muita arvostelevat abortinvastustajat kerro miksei jokaiselle munasolulle ja siittiölle tule antaa mahdollisuutta? Nehän ovat puolikkaita ihmisiä!
Aika monta kertaa vastattu, mutta sukusolu jolla on vain kantajansa geenit on osa kantajansa kehoa. Ihminen syntyy kahden erilaisen sukusolun geenistön yhdistelmästä, ja on täten oma kehonsa. Puolikkaita ihmisiä ei ole olemassa. Ellei sitten käytetä sirkkeliä.
Oliko oppitunti nyt tässä vai kerrataanko vielä mistä vauvat tulee?
Se kahden sukusolun yhdistelmä on tsygootti, ihminen kehittyy ihmiseksi kokemusten ja elämän myötä, ei hedelmöittymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?
Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.
Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?
Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.
Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?
Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?
Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.
Valitettavan naivia utopiaulinaa, jolla voisi olla katastrofaaliset, traagiset, päinvastaiset seuraukset.
Naisten oikeudet=utopiaulinaa? Kyllä ne käsittävät muutakin kuin oikeuden aborttiin. Kuten sen, että sitä raskautta on halutessaan mahdollista myös jatkaa - ja siihen tarvittava tuki on tarjolla. Ilman jälkimmäistä vaihtoehtoa voidaan puhua ihan pakkoaborteista, ei aborttioikeudesta.
Mutta eiköhän ne maalitolpat kohta taas siirry.
Utopiaulinaa oli jossittelu ja laput silmillä sokea luotto johonkin epämääräiseen jonkun "vahvaan tukeen", josta ei ole mitään takeita, että se onnistuu, riittää tai edes olisi vähänkään mielekästä/kannattavaa.
Ko. nainen oli ilmeisesti onneksi saanut sitä tukea keskeytyksen jälkeen, eli väkivaltaisesta suhteesta ja päihteistä eroon. Koetko siis, ettei raskaana olevilla ole vai saisi olla samoja oikeuksia kuin muilla naisilla? Ja jos ei ole, miten abortin tuputtaminen "vaihtoehdoksi" heitä auttaa?
Ei tarvitse tuputtaa, mutta ellei realistisia edellytyksiä ole tai olosuhteet liian kehnot ja toivottomat, on joskus parasta tehdä mitä pitää ja mikä oikeasti on parasta (kaikille) eli kantaa vastuunsa.
Oikeudet tuovat aina mukanaan myös velvollisuuksia ja heikoimman eli syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopimattoman oikeudet, joten "Mutku mä haluun vaikken kykene", ei riitä.
Hmm. Toimiiko sama logiikka mielestäsi myös toisinpäin, eli "kyl mä kykenen mutku en haluu"-suuntaan? Eli silloinkin on vain kannettava vastuu, sillä syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopivan oikeudet? Eikö aborttioikeudessa olekaan enää kyse naisen päätöksestä vaan jostain ihan muusta?
Olen useamman vuoden seurannut tätä keskustelua abortista (ja naisten asioita ylipäätään), ja epäillyt että sikiön dehumanisoimisesta alkaa jossain vaiheessa seurata myös naisten dehumanisointi. Toivottavasti epäilyni tulevat osoittautumaan vääräksi.
Kukaan muu ei ole vääristellen epäinhimmillistänyt naisia kuin korkeintaan sinä. Päinvastoin: naisen keho = AINA naisen päätös & suuntaan kuin suuntaan, mutta nyt on aiheena nimenomaan abortti ja siihen kuulumattomien eli sivustaräksyttäjien kriittinen suhtautuminen jonkun toisen kipeään valintaan.
Abortissa kuolee ihmisen alku väkivaltaisen kuoleman, äidin tahdosta. Vastenmielistä ja itsekästä.
Abortin sijaa äitejä tulisi kannustaa synnyttämään lapsensa ja antamaan ne adoptoitavaksi.
Suomessa on runsaasti homopareja, sinkkuja, sateenkaariperheitä ja lapsettomia pariskuntia jotka kaipaavat adoptiolasta ja pystyvät antamaan lapselle hyvän elämän.
Jokainen adoptiolapsi on ikuisesti kiitollinen äidilleen siitä että sai elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abortissa kuolee ihmisen alku väkivaltaisen kuoleman, äidin tahdosta. Vastenmielistä ja itsekästä.
Abortin sijaa äitejä tulisi kannustaa synnyttämään lapsensa ja antamaan ne adoptoitavaksi.
Suomessa on runsaasti homopareja, sinkkuja, sateenkaariperheitä ja lapsettomia pariskuntia jotka kaipaavat adoptiolasta ja pystyvät antamaan lapselle hyvän elämän.
Jokainen adoptiolapsi on ikuisesti kiitollinen äidilleen siitä että sai elää.
No ihan tuosta lihavoidusta kohdasta voin omalla kohdallani sanoa että on täyttä hevonpaskaa. Ihanan romantisoitu ajatus mutta täyttä hevonpaskaa. Arvostaisin jos et puhuisi puolestani.
Sikiö ei ole osa naisen kehoa samaan tapaan kuin vaikka jalka.
Sikiöllä on ihan oma ainutlaatuinen dna, ja siitä on tarkoitettu kasvamaan ihan ainutlaatuinen ihminen tähän maailmaan. Erilainen kuin äitinsä. Äiti ei omista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta abortintekijät voi ohjata yksityiselle. Maksakoot sen itse, niin se ei haittaa muita ihmisiä.
En hyväksy, että yhteisiä rahoja käytetään joidenkin kyvyttömyyteen harrastaa ehkäisyä.
Koska sikiö ei ole osa naisen kehoa, naisella ei tule olla yksinoikeutta lopettaa sikiön elämää.
Lapsen isän mielipide tulisi ottaa huomioon, ja harkintapakkoa ei tule poistaa laista. On hienoa että vaaditaan kahden lääkärin kanssa keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?
Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.
Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?
Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.
Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?
Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?
Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.
Tuki on totta kai aina hyvästä, mutta mieti kuinka kauhea kuormitus olisi kerralla selviytyä noista kaikista. Väittäisin jopa mahdottomaksi. Alkoholiriippuvuus on sellainen, että se sopii raskauden kanssa yhteen todella huonosti. Ei siitä irtipääseminen ole pikkujuttu ja kertarysäy, mitä sen taas pitäisi olla tilanteessa, kun ollaan jo raskaana. Silloin ollaan auttamatta myöhässä avusta.
Jos ilmaisee "kriittisen suhtautumisensa" se tarkoittaa että haluaa avata keskustelun, ja että haluaa avata keskustelun tarkoittaa että on tyytymätön nykyiseen lakiin ja haluaa muuttaa sitä, mikä taas on todella väsyttävää niille jotka ovat vuosikymmeniä taistelleet naisten oikeuksien ja elinolosuhteiden ja yhteiskunnallisen aseman parantamisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska sikiö ei ole osa naisen kehoa, naisella ei tule olla yksinoikeutta lopettaa sikiön elämää.
Lapsen isän mielipide tulisi ottaa huomioon, ja harkintapakkoa ei tule poistaa laista. On hienoa että vaaditaan kahden lääkärin kanssa keskustelu.
Kyllä se vaan on osa naisen kehoa niin kauan, kun on suoraan kytkettynä siihen. Mitä tarkoittaa mielipiteen huomioiminen? Että isä saa päättää viime kädessä?
Vierailija kirjoitti:
Minusta abortintekijät voi ohjata yksityiselle. Maksakoot sen itse, niin se ei haittaa muita ihmisiä.
En hyväksy, että yhteisiä rahoja käytetään joidenkin kyvyttömyyteen harrastaa ehkäisyä.
Raskaus ei useinkaan johdu "kyvyttömyydestä harrastaa" ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään olisi hyvä kun puhuttaisiiin vähän isän oikeuksista tai adoption helppoudesta jne. En kieltäisi aborttia, mutta olisi hyvä jos julkisuudessa annettaisiin mahdolliset vaihtoehdot esiin kiihkottomasti.
Ensinnäkään isällä ei ole yhtään mitään oikeuksia. Eihän nyt herran jestas voi antaa jollekulle toiselle oikeutta päättää toisen kehosta! Mietipä omalle kohdallesi.
Toisekseen ihan varmasti kaikki naiset tietävät adoptiosta. Siitä lakkauttaminen tässä yhteydessä on turhaa ja erittäin lapsellista.
Raskaus ja synnytys on keholle ja mielelle valtava rasitus. Se on myös ihan merkittävä terveysriski. Esimerkiksi synnytyksestä jäävät vauriot ovat paljon yleisempiä kuin luullaan. Enkä todellakaan tarkoita tässä mitään raskausarpia. Raskausajan diabetes, raskausmyrkytys, sektio, vaikea pahoinvointi jne. ovat erittäin mahdollisia.
Jopa helpossa raskaudessa nainen on työkyvytön kuukauden ennen ja jälkeen synnytyksen, ehkä pidempään.
Eikä varmasti olisi helppo selittää kaikille, mihin vauva hävisi. Raskauden loppuun vieminen on monelle täydellinen painajainen.
Pakko kommentoida tähän synnyttäneenä äitinä. On totta, että raskaus on osaltaan riski äidin terveydelle. On kuitenkaan turha maalailla piruja seinille sen suhteen, että täysin luonnollinen tila (raskaus) olisi jokin vakava naisen lopullisesti rampauttava sairaus. Kaikille raskaus ei ole vaikea eikä synnytyksestä tai raskaudesta jää mitään vaivoja. Tämäkin tuntuu tosin olevan tabu jota ei saa ääneen sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Abortissa kuolee ihmisen alku väkivaltaisen kuoleman, äidin tahdosta. Vastenmielistä ja itsekästä.
Abortin sijaa äitejä tulisi kannustaa synnyttämään lapsensa ja antamaan ne adoptoitavaksi.
Suomessa on runsaasti homopareja, sinkkuja, sateenkaariperheitä ja lapsettomia pariskuntia jotka kaipaavat adoptiolasta ja pystyvät antamaan lapselle hyvän elämän.
Jokainen adoptiolapsi on ikuisesti kiitollinen äidilleen siitä että sai elää.
Höpsis.
Vierailija kirjoitti:
Abortissa kuolee ihmisen alku väkivaltaisen kuoleman, äidin tahdosta. Vastenmielistä ja itsekästä.
Abortin sijaa äitejä tulisi kannustaa synnyttämään lapsensa ja antamaan ne adoptoitavaksi.
Suomessa on runsaasti homopareja, sinkkuja, sateenkaariperheitä ja lapsettomia pariskuntia jotka kaipaavat adoptiolasta ja pystyvät antamaan lapselle hyvän elämän.
Jokainen adoptiolapsi on ikuisesti kiitollinen äidilleen siitä että sai elää.
Jokainen adoptiolapsi ei todellakaan ole ikuisesti kiitollinen. Päin vastoin, adoptiolasten mielenterveysongelmat ovat ei-adoptoituihin verrattuna määrällisesti huomattavan isoja.
Lisäksi, ihan kuin se olisi joku helppo homma olla raskaana ja synnyttää. Se on vaarallisinta aikaa naisen elämässä! Kaikki ne fyysiset vauriot joita raskaus ja synnytys voivat aiheuttaa, voivat olla hirvittäviä ja ne ovat aika yleisiä. Lisäksi raskaus voi olla hengenvaarallinen. Puhumattakaan sosiaalisesta stigmasta, ensin tulonmenetyksistä joita tulee kaikista sairauslomista, äitiyslomasta yms, sitten kaikkien puolituttujen kyselyistä mitä sukupuolta vauvasi on, mikä se nimeksi tulee, koska se syntyy, ja sitten että missä sun vauva on jne. Sinusta tulee sosiaalinen paaria. Jonka jälkeen aletaan puhua synnytyksenjälkeisestä masennuksesta joka voi pahimmillaan tappaa. Kaikki tämä siksi että joku pariskunta voi adoptoida kotimaisen lapsen? Vaikka maailma on täynnä orpoja lapsia?
Ihanko totta?
Miksi ihmeessä KUKAAN riskeeraisi omaa terveyttään, hyvinvointiaan, sosiaalista elämäänsä, uraansa ja mahdollisesti henkensä vain siksi että taas yksi lapsi saisi syntyä ei-haluttuna maailmaan joka täyttyy ei-toivotuista lapsista ja liikakansoituksesta? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään olisi hyvä kun puhuttaisiiin vähän isän oikeuksista tai adoption helppoudesta jne. En kieltäisi aborttia, mutta olisi hyvä jos julkisuudessa annettaisiin mahdolliset vaihtoehdot esiin kiihkottomasti.
Ensinnäkään isällä ei ole yhtään mitään oikeuksia. Eihän nyt herran jestas voi antaa jollekulle toiselle oikeutta päättää toisen kehosta! Mietipä omalle kohdallesi.
Toisekseen ihan varmasti kaikki naiset tietävät adoptiosta. Siitä lakkauttaminen tässä yhteydessä on turhaa ja erittäin lapsellista.
Raskaus ja synnytys on keholle ja mielelle valtava rasitus. Se on myös ihan merkittävä terveysriski. Esimerkiksi synnytyksestä jäävät vauriot ovat paljon yleisempiä kuin luullaan. Enkä todellakaan tarkoita tässä mitään raskausarpia. Raskausajan diabetes, raskausmyrkytys, sektio, vaikea pahoinvointi jne. ovat erittäin mahdollisia.
Jopa helpossa raskaudessa nainen on työkyvytön kuukauden ennen ja jälkeen synnytyksen, ehkä pidempään.
Eikä varmasti olisi helppo selittää kaikille, mihin vauva hävisi. Raskauden loppuun vieminen on monelle täydellinen painajainen.
Pakko kommentoida tähän synnyttäneenä äitinä. On totta, että raskaus on osaltaan riski äidin terveydelle. On kuitenkaan turha maalailla piruja seinille sen suhteen, että täysin luonnollinen tila (raskaus) olisi jokin vakava naisen lopullisesti rampauttava sairaus. Kaikille raskaus ei ole vaikea eikä synnytyksestä tai raskaudesta jää mitään vaivoja. Tämäkin tuntuu tosin olevan tabu jota ei saa ääneen sanoa.
Ei kaikille jääkään. Mutta prosentuaalisesti arvioiden jopa 25% synnyttäneille jää jonkinlaisia ongelmia. Tämä on VALTAVA luku.
Aika monta kertaa vastattu, mutta sukusolu jolla on vain kantajansa geenit on osa kantajansa kehoa. Ihminen syntyy kahden erilaisen sukusolun geenistön yhdistelmästä, ja on täten oma kehonsa. Puolikkaita ihmisiä ei ole olemassa. Ellei sitten käytetä sirkkeliä.
Oliko oppitunti nyt tässä vai kerrataanko vielä mistä vauvat tulee?