Onko kriittinen suhtautuminen aborttiin tosiaan täysin kielletty asia nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt abortin sairaalassa lääkkeellisesti tasan Rv 12+0 päivänä. Noina viikkoina on mahdollista tehdä vain sairaalassa. Mun mielestä abortin tekeminen on sallittua liian pitkälle, ja sanon tämän oman kokemukseni perusteella niille jotka eivät ole aborttia kokenut tai tiedä miltä sen viikkoinen näyttää, en olisi tehnyt jos olisin tiennyt kuinka ”kehittynyt” sikiö jo tuolloin on. Sain tietää ja nähdä sikiön sukupuolen,hänellä oli 10 sormea ja varpaat, aivan ihminen mutta alle kämmenen kokoinen. En usko että tokenisin koskaan asiasta, koska oma tunto sekä syyllisyys painaa minua, aloin kokemaan sen jälkeen millä oikeudella päätän jonkun elämästä? Millä oikeudella päätin pysäyttää terveen sikiön sydämmen lyönnit vaikka kaikki oli muuten hänellä oletettavasti hyvin? Minun itsekkyyteni takia joku ei saanut elää eikä elämää. Se poika kenet näin kun sain 12 viikkoisena, en voi antaa ikinä itselleni anteeksi mitä tein. Jos olisi ollut vain joku solu möykky niin asia olisi eri. Jätti syvät jäljet muhun ja traumat.

12 viikkoinen sikiö on klemmarin kokoinen. Kaikkia trollitarinoita sitä kirjoitellaankin.

Viitisen senttiä on mitta tuossa vaiheessa.

Jos taas puhutaan todellisesta iästä, pituus on jo enemmänkin kuin kämmen pituus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt abortin sairaalassa lääkkeellisesti tasan Rv 12+0 päivänä. Noina viikkoina on mahdollista tehdä vain sairaalassa. Mun mielestä abortin tekeminen on sallittua liian pitkälle, ja sanon tämän oman kokemukseni perusteella niille jotka eivät ole aborttia kokenut tai tiedä miltä sen viikkoinen näyttää, en olisi tehnyt jos olisin tiennyt kuinka ”kehittynyt” sikiö jo tuolloin on. Sain tietää ja nähdä sikiön sukupuolen,hänellä oli 10 sormea ja varpaat, aivan ihminen mutta alle kämmenen kokoinen. En usko että tokenisin koskaan asiasta, koska oma tunto sekä syyllisyys painaa minua, aloin kokemaan sen jälkeen millä oikeudella päätän jonkun elämästä? Millä oikeudella päätin pysäyttää terveen sikiön sydämmen lyönnit vaikka kaikki oli muuten hänellä oletettavasti hyvin? Minun itsekkyyteni takia joku ei saanut elää eikä elämää. Se poika kenet näin kun sain 12 viikkoisena, en voi antaa ikinä itselleni anteeksi mitä tein. Jos olisi ollut vain joku solu möykky niin asia olisi eri. Jätti syvät jäljet muhun ja traumat.

12 viikkoinen sikiö on klemmarin kokoinen. Kaikkia trollitarinoita sitä kirjoitellaankin.

Viitisen senttiä on mitta tuossa vaiheessa.

Jos taas puhutaan todellisesta iästä, pituus on jo enemmänkin kuin kämmen pituus.

Mutta kun ei puhuta. Viikko 12+0 oli annettu määre. Olisihan se jo melkein puolimetrinen JOS olisi täysiaikainen.

Kyllä se kiellettyä on olla aborttikriittinen, ei sitä saa olla maahanmuutonkaan suhteen. Poliittisen korrektiuden kirves lyö lahtia jokaisen ajatuksen, olet joko yksi ns. normaaleista ja hyväksytyistä tai umpihylkiö ja luuseri jonka ajatukset ja arvot (tai niiden omaaminen) ovat myrkkyä nykyajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?

Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.

Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.

Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?

Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.

Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?

Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?

Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.

Valitettavan naivia utopiaulinaa, jolla voisi olla katastrofaaliset, traagiset, päinvastaiset seuraukset.

 Naisten oikeudet=utopiaulinaa? Kyllä ne käsittävät muutakin kuin oikeuden aborttiin. Kuten sen, että sitä raskautta on halutessaan mahdollista myös jatkaa - ja siihen tarvittava tuki on tarjolla. Ilman jälkimmäistä vaihtoehtoa voidaan puhua ihan pakkoaborteista, ei aborttioikeudesta.

 Mutta eiköhän ne maalitolpat kohta taas siirry.

Olisiko tärkeää pohtia sitä, että millä ehkäisykeinot saataisiin luotettavammiksi?

Esimerkiksi useamman ehkäisymenetelmän yhdistelmällä.

"Vuonna 2013 noin 67 prosenttia raskaudenkeskeytyksen tehneistä ilmoitti käyttäneensä jonkinlaista ehkäisymenetelmää raskauden alkaessa".

No ei kai esim. kenenkään kunnottoman tollojäärän äärifundamentalistin hankittua fiksaatiota voi muuttaa, mutta ellei hän itse omista omassa kehossaan otsikon teemaa, niin eipä ole ko. asiaan mitään määräysvaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tärkeää pohtia sitä, että millä ehkäisykeinot saataisiin luotettavammiksi?

Esimerkiksi useamman ehkäisymenetelmän yhdistelmällä.

"Vuonna 2013 noin 67 prosenttia raskaudenkeskeytyksen tehneistä ilmoitti käyttäneensä jonkinlaista ehkäisymenetelmää raskauden alkaessa".

Olisi! Vahinkoja kuitenkin voi sattua tuplaehkäisylläkin; itse tulin raskaaksi pillereistä ja vasektomiasta huolimatta.

Ja pelkään että ne ehkäisykeinot kaatuisivat jälleen naisten syliin, eli ruettaisiin vaatimaan naisilta esim pillereitä ja kuparikierukkaa kun se kondomi koetaan epämiellyttävänä.

Kondomitkin olisi helpompi hyväksyä jos ei toitotettaisi sitä että sama koko mahtuu kaikille, kun ei se vain mahdu.

Varsin mielenkiintoista että tähän aborttiasiaan on nyt yhtäkkiä ruvennut törmäämään joka palstalla. Asia itsessäänhän on Suomessa jo vuosikymmeniä sitten käsitelty mutta nyt yllättäen tuodaan esiin. Aivan kuin takana olisi jokin taho pakottamassa tätä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?

Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.

Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.

Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?

Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.

Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?

Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?

Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.

Valitettavan naivia utopiaulinaa, jolla voisi olla katastrofaaliset, traagiset, päinvastaiset seuraukset.

 Naisten oikeudet=utopiaulinaa? Kyllä ne käsittävät muutakin kuin oikeuden aborttiin. Kuten sen, että sitä raskautta on halutessaan mahdollista myös jatkaa - ja siihen tarvittava tuki on tarjolla. Ilman jälkimmäistä vaihtoehtoa voidaan puhua ihan pakkoaborteista, ei aborttioikeudesta.

 Mutta eiköhän ne maalitolpat kohta taas siirry.

Utopiaulinaa oli jossittelu ja laput silmillä sokea luotto johonkin epämääräiseen jonkun "vahvaan tukeen", josta ei ole mitään takeita, että se onnistuu, riittää tai edes olisi vähänkään mielekästä/kannattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Varsin mielenkiintoista että tähän aborttiasiaan on nyt yhtäkkiä ruvennut törmäämään joka palstalla. Asia itsessäänhän on Suomessa jo vuosikymmeniä sitten käsitelty mutta nyt yllättäen tuodaan esiin. Aivan kuin takana olisi jokin taho pakottamassa tätä..

Eiköhän tää johdu siitä kun kansalaisaloite abortin ”helpottamisesta” meni läpi ja nyt kristityt miehet ovat tehneet omansa, jossa hedelmöittyneelle munasolulle pitäisi myöntää ihmisoikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?

Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.

Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.

Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?

Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.

Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?

Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?

Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.

Valitettavan naivia utopiaulinaa, jolla voisi olla katastrofaaliset, traagiset, päinvastaiset seuraukset.

 Naisten oikeudet=utopiaulinaa? Kyllä ne käsittävät muutakin kuin oikeuden aborttiin. Kuten sen, että sitä raskautta on halutessaan mahdollista myös jatkaa - ja siihen tarvittava tuki on tarjolla. Ilman jälkimmäistä vaihtoehtoa voidaan puhua ihan pakkoaborteista, ei aborttioikeudesta.

 Mutta eiköhän ne maalitolpat kohta taas siirry.

Utopiaulinaa oli jossittelu ja laput silmillä sokea luotto johonkin epämääräiseen jonkun "vahvaan tukeen", josta ei ole mitään takeita, että se onnistuu, riittää tai edes olisi vähänkään mielekästä/kannattavaa.

 Ko. nainen oli ilmeisesti onneksi saanut sitä tukea keskeytyksen jälkeen, eli väkivaltaisesta suhteesta ja päihteistä eroon. Koetko siis, ettei raskaana olevilla ole vai saisi olla samoja oikeuksia kuin muilla naisilla? Ja jos ei ole, miten abortin tuputtaminen "vaihtoehdoksi" heitä auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?

Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.

Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.

Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?

Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.

Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?

Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?

Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.

No tämä on kyllä jo aika jossittelua. Siinä tilanteessa kun olin ei toivotusti raskaana, alkoholisti ja väkivaltaisen suhteen nujertama, olisi tarvinnut lähes yliluonnollista tukea jotta olisin päässyt muutamassa kuukaudessa tästä kaikesta kuiville. Puhumattakaan siitä, millaiset voimavarani ja mielenterveyteni olisi kaiken sen jälkeen ollut ryhtyä yksinhuoltajaksi, vaikka olisinkin saanut lapsen- ja kodinhoitoon tukea.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tärkeää pohtia sitä, että millä ehkäisykeinot saataisiin luotettavammiksi?

Esimerkiksi useamman ehkäisymenetelmän yhdistelmällä.

"Vuonna 2013 noin 67 prosenttia raskaudenkeskeytyksen tehneistä ilmoitti käyttäneensä jonkinlaista ehkäisymenetelmää raskauden alkaessa".

Ilmoitti käyttäneensä ei tarkoita, että oikeasti käytti.

Sterilisaation tulisi olla helpommin saatavilla. Jostain syystä täysin säntillisesti, siis tunnilleen, otetut e-pillerit ovat kohdallani pettäneet KAHDESTI ja toisella kerralla oli mukana myös kondomi. Tämän luulisi olevan lähes mahdotonta? No, näin on käynyt, enkä ole ainoa jolla pillerit on pettäneet. Toki en tiedä, oliko tämä ystäväni yhtä tarkka pillereiden muistamisessa. No nyt olen lopettanut sekä pillerit että seksin harrastamisen, jos ei joku raiskaa niin ei ole tulossa kolmatta aborttia. Ja voin sanoa, että vaikka tein nämä abortit ehdottomalla varmuudella, niin jälkensä tapahtumat jätti. Vaikka en alkiota pidä vauvana. Traumatisoiduin tavallaan. Lopetin seksin harrastamisen siis kokonaan toisen abortin jälkeen (olin 24-vuotias ja nyt 26-vuotias) ja parisuhde loppui pian sen jälkeen. Toivoisin, että voisin saada sterilisoinnin jo nyt, mutta ikäraja on 30 v. Ja olen kuullut ettei se tuon ikärajan jälkeenkään välttämättä onnistu ilman väsytystaistelua. Ajakaa abortinvastustajat tätä lakimuutosta, niin että sen saisi helpommin. Käyttäisin sterilisoitunakin kondomia vielä (jos enää koskaan edes harrastan seksiä) kun on niin kova kammo raskautta kohtaan.

Lapsia en halua, jo perussairauteni vuoksi. Ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?

Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.

Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.

Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?

Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.

Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?

Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?

Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.

Valitettavan naivia utopiaulinaa, jolla voisi olla katastrofaaliset, traagiset, päinvastaiset seuraukset.

 Naisten oikeudet=utopiaulinaa? Kyllä ne käsittävät muutakin kuin oikeuden aborttiin. Kuten sen, että sitä raskautta on halutessaan mahdollista myös jatkaa - ja siihen tarvittava tuki on tarjolla. Ilman jälkimmäistä vaihtoehtoa voidaan puhua ihan pakkoaborteista, ei aborttioikeudesta.

 Mutta eiköhän ne maalitolpat kohta taas siirry.

Utopiaulinaa oli jossittelu ja laput silmillä sokea luotto johonkin epämääräiseen jonkun "vahvaan tukeen", josta ei ole mitään takeita, että se onnistuu, riittää tai edes olisi vähänkään mielekästä/kannattavaa.

 Ko. nainen oli ilmeisesti onneksi saanut sitä tukea keskeytyksen jälkeen, eli väkivaltaisesta suhteesta ja päihteistä eroon. Koetko siis, ettei raskaana olevilla ole vai saisi olla samoja oikeuksia kuin muilla naisilla? Ja jos ei ole, miten abortin tuputtaminen "vaihtoehdoksi" heitä auttaa?

Ei tarvitse tuputtaa, mutta ellei realistisia edellytyksiä ole tai olosuhteet liian kehnot ja toivottomat, on joskus parasta tehdä mitä pitää ja mikä oikeasti on parasta (kaikille) eli kantaa vastuunsa.

Oikeudet tuovat aina mukanaan myös velvollisuuksia ja heikoimman eli syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopimattoman oikeudet, joten "Mutku mä haluun vaikken kykene", ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?

Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.

Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.

Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?

Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.

Huomiona tähän muuten, että tässäkin tapauksessahan on myös "sosiaalinen syy" aborttiin. Huomautuksena siksi, että nimenomaan sitä syytä hyvin monet aina kritisoivat, kuinka "turha" syy se aborttiin on. Mutta käytännössä se voi oikeasti olla näinkin raju juttu.

Miksei nämä kovin sanoin muita arvostelevat abortinvastustajat kerro miksei jokaiselle munasolulle ja siittiölle tule antaa mahdollisuutta? Nehän ovat puolikkaita ihmisiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?

Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.

Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.

Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?

Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.

Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?

Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?

Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.

No tämä on kyllä jo aika jossittelua. Siinä tilanteessa kun olin ei toivotusti raskaana, alkoholisti ja väkivaltaisen suhteen nujertama, olisi tarvinnut lähes yliluonnollista tukea jotta olisin päässyt muutamassa kuukaudessa tästä kaikesta kuiville. Puhumattakaan siitä, millaiset voimavarani ja mielenterveyteni olisi kaiken sen jälkeen ollut ryhtyä yksinhuoltajaksi, vaikka olisinkin saanut lapsen- ja kodinhoitoon tukea.

Kyvykäs, kunniallinen, vastuullinen ja realistinen itsereflektio sekä täten ihan oikea/oikeutettu päätös. 

Pelottavaa, että tästäkin huolimatta riittää tahoja, joilla on mielestään relevantinpi (tyranni)mielipide ja veto-oikeus, jonka mukaan pitäisi kaikkien muidenkin kyseenalaistamatta toimia, meni syteen tai saveen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?

Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.

Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.

Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?

Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.

Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?

Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?

Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.

Valitettavan naivia utopiaulinaa, jolla voisi olla katastrofaaliset, traagiset, päinvastaiset seuraukset.

 Naisten oikeudet=utopiaulinaa? Kyllä ne käsittävät muutakin kuin oikeuden aborttiin. Kuten sen, että sitä raskautta on halutessaan mahdollista myös jatkaa - ja siihen tarvittava tuki on tarjolla. Ilman jälkimmäistä vaihtoehtoa voidaan puhua ihan pakkoaborteista, ei aborttioikeudesta.

 Mutta eiköhän ne maalitolpat kohta taas siirry.

Utopiaulinaa oli jossittelu ja laput silmillä sokea luotto johonkin epämääräiseen jonkun "vahvaan tukeen", josta ei ole mitään takeita, että se onnistuu, riittää tai edes olisi vähänkään mielekästä/kannattavaa.

 Ko. nainen oli ilmeisesti onneksi saanut sitä tukea keskeytyksen jälkeen, eli väkivaltaisesta suhteesta ja päihteistä eroon. Koetko siis, ettei raskaana olevilla ole vai saisi olla samoja oikeuksia kuin muilla naisilla? Ja jos ei ole, miten abortin tuputtaminen "vaihtoehdoksi" heitä auttaa?

Ei tarvitse tuputtaa, mutta ellei realistisia edellytyksiä ole tai olosuhteet liian kehnot ja toivottomat, on joskus parasta tehdä mitä pitää ja mikä oikeasti on parasta (kaikille) eli kantaa vastuunsa.

Oikeudet tuovat aina mukanaan myös velvollisuuksia ja heikoimman eli syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopimattoman oikeudet, joten "Mutku mä haluun vaikken kykene", ei riitä.

 Hmm. Toimiiko sama logiikka mielestäsi myös toisinpäin, eli "kyl mä kykenen mutku en haluu"-suuntaan? Eli silloinkin on vain kannettava vastuu, sillä syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopivan oikeudet? Eikö aborttioikeudessa olekaan enää kyse naisen päätöksestä vaan jostain ihan muusta?

 Olen useamman vuoden seurannut tätä keskustelua abortista (ja naisten asioita ylipäätään), ja epäillyt että sikiön dehumanisoimisesta alkaa jossain vaiheessa seurata myös naisten dehumanisointi. Toivottavasti epäilyni tulevat osoittautumaan vääräksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tein abortin, olin tullut raskaaksi koska en kyennyt huolehtimaan, että otan yhden pillerin joka aamu. Miten te oikeasti luulette että olisin sitten voinut huolehtia lapsesta? Eikö ole aika julmaa, että lapsi olisi joutunut syntymään kyvyttömille vanhemmille rangaistukseksi seksistä?

Lisäksi minulla oli alkoholiongelma, enkä varmasti olisi kyennyt olla juomatta koko raskautta. Itse asiassa ei toivotun raskauden aiheuttamassa järkytyksessä vedin kännit.

Ja sitten vielä se, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kun mies sai tietää että olen raskaana, hän hakkasi minut. Ja olisi varmasti raskauden aikana tehnyt niin useammankin kerran aina kun vitutti.

Joten te abortin vastustajat, olisitteko ottanut hoidettavaksenne alkoholin ja väkivallan vaurioittaneen lapsen?

Abortti oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. Toisena sitten ero väkivaltaisesta suhteesta ja kolmantena että hain apua alkoholiongelmaan.

Olisitko pitänyt lapsen, jos olisit saanut apua ongelmiisi? Jos yhteiskunta olisi tarjonnut tukiverkoston ja avun ongelmiisi jo raskauden aikana?

Olen miettinyt, kuinka moni tekee abortin, koska tilanne on samankaltainen kuin sinulla. Ymmärrettäväähän abortin teko tuolloin on. Mutta päätyisikö nainen eri ratkaisuun, jos hänelle tarjottaisiin vahvaa apua ja tukea raskausaikaan ja myös sen jälkeen?

Mielestäni yhteiskunnan pitäisi tarjota juurikin tällaista vahvaa tukea raskaana oleville naisille, jotka kokevat, etteivät pärjäisi lapsen kanssa. Myös asenteita ja ilmapiiriä pitäisi muuttaa myönteisemmäksi nuoria äitejä ja muita äitejä kohtaan, jotka ovat raskautuneet "vääränlaisessa" tilanteessa. Ilmapiirin pitäisi olla, että on ok saada lapsi, vaikka esimerkiksi olisi nuori/työtön/köyhä/masentunut tai juuri masennuksesta parantunut. Terveydenhuollon henkilökunta suosittelee abortteja tällaisille edellä mainituille äideille ja joskus jopa painostavat aborttiin ja tämä on todella väärin ja ihmettelen ettei tätä ole nostettu mediassa esille.

Valitettavan naivia utopiaulinaa, jolla voisi olla katastrofaaliset, traagiset, päinvastaiset seuraukset.

 Naisten oikeudet=utopiaulinaa? Kyllä ne käsittävät muutakin kuin oikeuden aborttiin. Kuten sen, että sitä raskautta on halutessaan mahdollista myös jatkaa - ja siihen tarvittava tuki on tarjolla. Ilman jälkimmäistä vaihtoehtoa voidaan puhua ihan pakkoaborteista, ei aborttioikeudesta.

 Mutta eiköhän ne maalitolpat kohta taas siirry.

Utopiaulinaa oli jossittelu ja laput silmillä sokea luotto johonkin epämääräiseen jonkun "vahvaan tukeen", josta ei ole mitään takeita, että se onnistuu, riittää tai edes olisi vähänkään mielekästä/kannattavaa.

 Ko. nainen oli ilmeisesti onneksi saanut sitä tukea keskeytyksen jälkeen, eli väkivaltaisesta suhteesta ja päihteistä eroon. Koetko siis, ettei raskaana olevilla ole vai saisi olla samoja oikeuksia kuin muilla naisilla? Ja jos ei ole, miten abortin tuputtaminen "vaihtoehdoksi" heitä auttaa?

Ei tarvitse tuputtaa, mutta ellei realistisia edellytyksiä ole tai olosuhteet liian kehnot ja toivottomat, on joskus parasta tehdä mitä pitää ja mikä oikeasti on parasta (kaikille) eli kantaa vastuunsa.

Oikeudet tuovat aina mukanaan myös velvollisuuksia ja heikoimman eli syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopimattoman oikeudet, joten "Mutku mä haluun vaikken kykene", ei riitä.

 Hmm. Toimiiko sama logiikka mielestäsi myös toisinpäin, eli "kyl mä kykenen mutku en haluu"-suuntaan? Eli silloinkin on vain kannettava vastuu, sillä syntymättömän(kin) lapsen oikeudet ylittävät vanhemmaksi sopivan oikeudet? Eikö aborttioikeudessa olekaan enää kyse naisen päätöksestä vaan jostain ihan muusta?

 Olen useamman vuoden seurannut tätä keskustelua abortista (ja naisten asioita ylipäätään), ja epäillyt että sikiön dehumanisoimisesta alkaa jossain vaiheessa seurata myös naisten dehumanisointi. Toivottavasti epäilyni tulevat osoittautumaan vääräksi.

Nyt pukkaa täysin käsittämättömiä, vääristeltyjä ja epärelevantteja lillukanvarsia?