Lue keskustelun säännöt.
Yhtä h*lvettiä auttaa lasta äikän aineessa: hän ei keksi juonta tms tarinaan!
01.11.2020 |
Lapseni on muuten hyvä oppilas, mutta uuden tarinoiden keksiminen ei vaan onnistu. Liikehtii levottomasti pennillä ja ääntelee kun on niin tukala olo.
Mitä tällaisen kanssa pitäisi tehdä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että lapsella on heikko mielikuvitus.
Jos lapselle luetaan jo pienestä pitäen, se kehittää kuvittelukykyä erilaisiin asioihin.
Ja jos lapsi myös itse lukee paljon, esim. käy kirjastossa hakemassa lukemista tai hänelle ostetaan kirjoja lahjaksi, siinä mielikuvitus kehittyy lisää: kun mielessään kuvittelee ne ihmiset ja paikat ja seikkailut, joista kirjoissa kerrotaan.
Nykylapsille kun annetaan kaikki visuaalisesti valmiina ja he harrastavat vain asioita, jotka ovat valmiiksi kuvitettuja, kuten tv-elokuvat. digipelit ja muut digitaaliset härpäkkeet.
Ja joskus lapsen kohdalla on kysymys vain siitä, ettei yksinkertaisesti viitsi nähdä vaivaa, ei huvita tehdä sellaita, mihin täytyy käyttää enemmän ajattelua. Siis aloittaa ihan alusta jokin asia, johon ei ole mitään ennalta annettua ohjetta.
Nyt oli niin soopaa.
Esim meidän pojalle on luettu joka ainoa ilta, jostain puolivuotiaasta asti.
Välillä olen itse keksinyt ne iltasadut.
Hän oppi lukemaan neljävuotiaana, ja on siitä asti ahminut kirjoja.
Ei ole laiska, on aina ollut luokkansa parhaita. Legoja rakennellessa on ollut valtavan luova. Kuvataidekoulussa erityisesti veisto ja muu kolmiulotteinen luova työ oli tosi hienoa. On musikaalinen ja matemaattinen, osaa useita kieliä hyvin.
Kaikkien luovuus ei ole samanlaista, hänelle on ollut kauhean vaikeaa aina tehdä kirjoitelmia, yhtään mistään. Minäkin haluaisin tietää, miksi?
Eri äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei vaan ole luovia, vaikka lapselle kuinka lukisi ja lapsi lukee itsekin.
Meillä poika meni ihan lukkoon piirrustustehtävien kanssa, ei vaan kerta kaikkiaan keksinyt mitään. Kerrankin päiväkodillsa oli joku puuhapäivä, oli mm. huone, jossa sai (piti) maalata paperille sitä, mitä huoneessa soivasta musiikista tuli mieleen. Poikaparkani astui vahingossa sisään, kun lastentarhanopettaja jo kaappasi hänet paperin ääreen piirtämään "musiikin mukanaan tuomia mielikuvia".
Poika siinä sivellin kädessä itkua tihrusti, kun menin hätiin.
Samainen poika valmistui viime keväänä lääkäriksi - eipähän tarvi piirtää musiikin tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Usein lapsen ongelma ei ole siinä, ettei hän keksisi tarinoita, vaan siinä että hän ajattelee kouluaineessakin olevan yksi oikea ratkaisu, kuten koulutehtävissä yleensä on.
Varsinkin hyvät oppilaat tarttuvat usein tähän. Meneekö tämä nyt oikein? Voiko tämä henkilö tehdä näin? Pitääkö lopun olla onnellinen vai onneton? Ja etenkin: onko tämä nyt varmasti oma tarinani vai jostain muualta kopioitu?
Näitä kaikkia on meilläkin pohdittu, vaikka lapsilla on hyvä mielikuvitus.
Näin se varmaankin on. Olen äidinkielen opettaja yläkoulussa, ja kun törmään tähän ongelmaan, kehotan kirjoittamaan ”vain jotain”. Alkuun pääseminen on hankalaa, mutta varsinkin koneella kirjoitettaessa tekstin muokkaaminen on helppoa. Korostan myös sitä, että kirjoittaminen on prosessi, johon kuuluu yksinkertaisimmillaan suunnittelu (vaikka ajatuskartta), kirjoittaminen, tekstin muokkaus ja oikoluku (yläkoulussa ”alkukirjaimet, välimerkit ja yhdyssanat sekä kappalejako”).
Siitä kannattaa myös muistuttaa, että koulussa harjoitellaan, ei tarvitse osata vielä. Ja kullekin oppilaalle on tärkeää harjoitella sitä, mikä itselle on vaikeaa; toisille virkerajat, toisille alkuun pääseminen.
Liika mielikuvistuskaan ei ehkä ole hyvästä aineita kirjoittaessa. Pusasin kerran aineen, jonka lähtötilanne oli se, että olin hississä, joka noustessaan puhkaisi talon katon ja sinkoutui avaruuteen. Siitä sitten alkoi tapahtua lisää.
Sain aineesta kutosen. Ei ole ainoa kerta.
Miksi sen hahmon pitäisi olla fiktiivinen? Hahmoja ammennetaan todellisuudesta esim. muumihahmot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä kannattaa myös muistuttaa, että koulussa harjoitellaan, ei tarvitse osata vielä. Ja kullekin oppilaalle on tärkeää harjoitella sitä, mikä itselle on vaikeaa; toisille virkerajat, toisille alkuun pääseminen.
Se on totta, että koulussa vasta harjoitellaan, mutta ongelma onkin se, että arvosana annetaan siitä harjoittelusta. Jos kirjoittaa surkean aineen ja saa siitä kutosen, ei auta, vaikka seuraavana päivänä osaisi kirjoittaa paremman aineen, josta saisi kympin.
Vierailija kirjoitti:
Aineiden kirjoittaminen oli ala-asteella todellakin yhtä helvettiä. Kyllä helpottui koulunkäynti kun siirryttiin asia-aineisiin. Minulle kyllä luettiin ja luin itse paljon kirjoja.
Joo tämä on sama kuin matikkapää, joillain vain ei ole sitä. Joiltain puuttuu kyky viedä kuvitteellinen asia eteenpäin ja vielä viihdyttävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä kannattaa myös muistuttaa, että koulussa harjoitellaan, ei tarvitse osata vielä. Ja kullekin oppilaalle on tärkeää harjoitella sitä, mikä itselle on vaikeaa; toisille virkerajat, toisille alkuun pääseminen.
Se on totta, että koulussa vasta harjoitellaan, mutta ongelma onkin se, että arvosana annetaan siitä harjoittelusta. Jos kirjoittaa surkean aineen ja saa siitä kutosen, ei auta, vaikka seuraavana päivänä osaisi kirjoittaa paremman aineen, josta saisi kympin.
Auttaahan, ne arvosanat katsotaan kokonaisuutena. Saahan muistakin aineista koearvosanoja.
Vierailija kirjoitti:
Liika mielikuvistuskaan ei ehkä ole hyvästä aineita kirjoittaessa. Pusasin kerran aineen, jonka lähtötilanne oli se, että olin hississä, joka noustessaan puhkaisi talon katon ja sinkoutui avaruuteen. Siitä sitten alkoi tapahtua lisää.
Sain aineesta kutosen. Ei ole ainoa kerta.
Ehkä et vain osannut kirjoittaa juttua hyvin, kontrolloida juonen kulkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei vaan ole luovia, vaikka lapselle kuinka lukisi ja lapsi lukee itsekin.
Meillä poika meni ihan lukkoon piirrustustehtävien kanssa, ei vaan kerta kaikkiaan keksinyt mitään. Kerrankin päiväkodillsa oli joku puuhapäivä, oli mm. huone, jossa sai (piti) maalata paperille sitä, mitä huoneessa soivasta musiikista tuli mieleen. Poikaparkani astui vahingossa sisään, kun lastentarhanopettaja jo kaappasi hänet paperin ääreen piirtämään "musiikin mukanaan tuomia mielikuvia".
Poika siinä sivellin kädessä itkua tihrusti, kun menin hätiin.Samainen poika valmistui viime keväänä lääkäriksi - eipähän tarvi piirtää musiikin tahtiin.
Hyvä juttu, ja osaa myös sitten varmaan arvostaa todella kyvykkäitä taidemaalareita ja kirjailijoita ja muusikoita? Koska tietää että se ei olekaan niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että lapsella on heikko mielikuvitus.
Jos lapselle luetaan jo pienestä pitäen, se kehittää kuvittelukykyä erilaisiin asioihin.
Ja jos lapsi myös itse lukee paljon, esim. käy kirjastossa hakemassa lukemista tai hänelle ostetaan kirjoja lahjaksi, siinä mielikuvitus kehittyy lisää: kun mielessään kuvittelee ne ihmiset ja paikat ja seikkailut, joista kirjoissa kerrotaan.
Nykylapsille kun annetaan kaikki visuaalisesti valmiina ja he harrastavat vain asioita, jotka ovat valmiiksi kuvitettuja, kuten tv-elokuvat. digipelit ja muut digitaaliset härpäkkeet.
Ja joskus lapsen kohdalla on kysymys vain siitä, ettei yksinkertaisesti viitsi nähdä vaivaa, ei huvita tehdä sellaita, mihin täytyy käyttää enemmän ajattelua. Siis aloittaa ihan alusta jokin asia, johon ei ole mitään ennalta annettua ohjetta.
Nyt oli niin soopaa.
Esim meidän pojalle on luettu joka ainoa ilta, jostain puolivuotiaasta asti.
Välillä olen itse keksinyt ne iltasadut.
Hän oppi lukemaan neljävuotiaana, ja on siitä asti ahminut kirjoja.
Ei ole laiska, on aina ollut luokkansa parhaita. Legoja rakennellessa on ollut valtavan luova. Kuvataidekoulussa erityisesti veisto ja muu kolmiulotteinen luova työ oli tosi hienoa. On musikaalinen ja matemaattinen, osaa useita kieliä hyvin.
Kaikkien luovuus ei ole samanlaista, hänelle on ollut kauhean vaikeaa aina tehdä kirjoitelmia, yhtään mistään. Minäkin haluaisin tietää, miksi?Eri äiti
Joillakin kirjoittaminen vain tökkii, samalla tavalla kuin instrumentin soittaminen jollain toisella. Ei se haittaa, koulussa nyt vaan on pakko tehdä vähän kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ehkä et vain osannut kirjoittaa juttua hyvin, kontrolloida juonen kulkua."
Opettaja ei aineistani tuollaista palautetta antanut. Totesi vain, että pitäisi pysytellä realistisemmissa aiheissa eikä kirjoittaa sivukaupalla jonnin joutavaa.
Vanhempani lukivat aineitani innoissaan nauruun tikahtumaisillaan, joskin miettivät välillä, että pitäisikö tyttären kirjastossa ravaamista ja elokuvien katselua kenties rajoittaa.
Lukioikäisenä menetin kykyni tuottaa mielikuvitukseen perustuvaa tekstiä. Jo nousivat arvosanat, mutta toki opettajakin vaihtui.
Oli se mullekin ihan *lvettiä kirjoittaa äikän aineita. Sit ne oli yleensä todella tylsiä ilman mitään sisältöä. Puhumattakaan englannin ja ruotsin aineista 😂 Jos oli ns. vapaa aihe eli kunhan kirjoittaa jonkun pidemmän tekstin niin esittelin aina itseni, sen ja sen ikäinen ja asun siellä ja siellä.
Onneksi lukiossa helpotti äikän suhteen, sillä valitsin aina eri opettajien kurssit, jolloin pystyin aina tavalla tai toisella käyttämään samoja aineita, samoja tiivistelmiä "luetuista" kirjoista jne. Välillä piti vähän muokata mut eipähän tarvinnut alusta asti keksiä uutta. Sillon vihasin myös kirjojen lukemista. Nykyään 27 vuotiaana luen mielelläni. Olen myös todella luova muuten, kirjoittaminen ja tarinan keksiminen ei vaan suju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jääköön tekemättä. Ei voi väkisin vääntää.
No matikkakin on pakko vaan käydä koulussa läpi vaikka kuinka ois sementtipuuroa.
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä et vain osannut kirjoittaa juttua hyvin, kontrolloida juonen kulkua."
Opettaja ei aineistani tuollaista palautetta antanut. Totesi vain, että pitäisi pysytellä realistisemmissa aiheissa eikä kirjoittaa sivukaupalla jonnin joutavaa.
Vanhempani lukivat aineitani innoissaan nauruun tikahtumaisillaan, joskin miettivät välillä, että pitäisikö tyttären kirjastossa ravaamista ja elokuvien katselua kenties rajoittaa.
Lukioikäisenä menetin kykyni tuottaa mielikuvitukseen perustuvaa tekstiä. Jo nousivat arvosanat, mutta toki opettajakin vaihtui.
"Pysytellä realistisimmissa aiheissa eikä kirjoittaa sivukaupalla jonninjoutavaa" tarkoittaa juuri ettet osannut kirjoittaa juttua hyvin etkä kontrolloida juonen kulkua.
Ja vanhempien mielestä lastensa jutut ovat aina massiivisen hupahauskoja.
Nykyään kaikki pitää olla woke, niin turha edes aloittaa kirjailijan uraa.
Minulla oli se vaikeus, että jos aineen otsikko oli esim. "Silloin minua pelotti", niin kuvittelin, että minun pitää aineessa kirjoittaa jostain, mitä minulle on oikeasti sattunut. Kukaan ei ollut kertonut, että saan keksiä jutun täysin omasta mielikuvituksestani, vaikka otsikossa lukeekin "minä". Niinpä olin aina vaikeuksissa, kun yritin keksiä menneisyydestä sopivaa juttua kerrottavaksi.
Arvostelemalla, moittimalla ei saa ketään tekemään paremmin mitään. Usein ihminen tekee asiat niin kuin hänen oletetaan tai odotetaan tekevän. Kannusta, kehu ja rohkaise lasta. Kun on esim. yhdenkin lauseen kirjoittanut tai vaikka sanan niin kannusta, ole positiivinen. Älä missään nimessä arvostele. Voitte vaikka yhdessä keksiä aluksi lauseita tai aloita lause ja anna lapsen jatkaa. Kehu pienestäkin asiasta. Älä moiti. Näin lapsi alkaa luottaa itseensä ja siihen, että kyllä hän osaa kirjoittaa. Kun on jonkinlaisenkin aineen kirjoittanut niin näe siinä aineessa positiivisia asioita. Kannusta.
Kenen läksy se on sinun vai lapsesi?
Miksi teet lapsen läksyjä?
Ei pidä paikkaansa tämä. Itse en aikoinani vaan osannut ilmaista itseäni paperille, luin paljon ja olin muuten ihan hyvä koulussa, joku vaan tökki ainekirjoituksessa, en tiedä vieläkään että mikä se oli. Ehkä nykyisin löytyisi joku diagnoosi.