Lue keskustelun säännöt.
Yhtä h*lvettiä auttaa lasta äikän aineessa: hän ei keksi juonta tms tarinaan!
01.11.2020 |
Lapseni on muuten hyvä oppilas, mutta uuden tarinoiden keksiminen ei vaan onnistu. Liikehtii levottomasti pennillä ja ääntelee kun on niin tukala olo.
Mitä tällaisen kanssa pitäisi tehdä?
Kommentit (66)
Liikehtii hermostuneesti pennillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapselle luettu? Lukeeko lapsi itse?
Kai sitä tarinoita telkkaristakin keksii tai peleistä? Tai leikeistä?
Tehköön muunnelman jostain valmiista tarinasta.
Tarvitaan päähenkilö, avustaja ja pahis.
A meni kaupungille/metsään/joelle
tapasi siellä B:n (pahis) joka vaati asiaa X.
Asia X on vaikea suorittaa, tarvitaan avustaja C.
Ensin muutama epäonnistunut yritys ja sitten loistava voitto.
Meillä samanlainen, ikinä ei keksi mitään ja "miksi tällaisia tyhmiä juttuja pakotetaan tekemän" ja valivali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aineiden kirjoittaminen oli ala-asteella todellakin yhtä helvettiä. Kyllä helpottui koulunkäynti kun siirryttiin asia-aineisiin. Minulle kyllä luettiin ja luin itse paljon kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaile kotimatkasi, eilinen päivä, viime joulu, suihkussa käynti, linnanmäellä käynti...
Ihan mikä vaan. Veikkaan, että ongelma ei ole juonen keksimisessä, vaan joko ideoiden tuottamisessa/ taidon yleistämisessä (liittyy muuhunkin opiskeluun, osaako esim. yhdistää ajatuksen pluslaskuista sanallisten tehtävien omenoihin) tai havainnointitaitoihin (ei oikeasti havaitse esim. suhkureissulta muuta kuin, että siellä käytiin (ei siis sitä miltä vesi tuntui iholla, miltä saippua tuoksui, mitä aistimuksia kehossa oli kun käveli liukkaalla alustalla) tmv.
Analysoikaa ensin missä se ongelma on, sitten sitä voi alkaa harjoittelemaan. Tarinoiden keksimistä voi opetella, se ei ole mikään sisäsyntyinen lahja.
Erikoinen alkutilanne, outo tapahtuma tai/ja outo olento, yritys ratkaista. Pyydetään apua joltakin, ei onnistu, pyydetään toiselta, ei onnistu, kolmas vasta osaa auttaa. Lopputilanne, mielellään yllättävä lopetus.
Siinä juonen kaava. Käyttäkää paljon kuvailevia sanoja ja adjektiivaja ja yllätysjuttuja. Muistakaa kappalejako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää tarina k1ltt1 ___ miehestä ..
jokainen osaa kertoa tarinan k1ltt1m13hestä.
On tämä surullista, kun ei kommentti mene läpi, kun mainitsee kiltti.. miehen .. Tämä kertoo jo tarpeeksi kilttien miesten tukalasta ahdingosta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittakaa tarina sikamiehestä.
Tarina sikamiehestä ja Tinderin seitsemästä yh-äidistä. Sikamiehen ja seitsemän yh-äidin onnea uhkaa ilkeä kiltttimies, joka hävyttömästi tekee liikaa töitä ja kunnollisuudellaan aiheuttaa mielipahaa ympäri valtakuntaa.
M/40
Joku haluaa jotain eikä saa sitä.
Lopputulos: hän saakin jotain muuta ja on siihen tyytyväinen.
Opetus: aina ei saa mitä haluaa ja silti voi olla tyytyväinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että lapsella on heikko mielikuvitus.
Jos lapselle luetaan jo pienestä pitäen, se kehittää kuvittelukykyä erilaisiin asioihin.
Ja jos lapsi myös itse lukee paljon, esim. käy kirjastossa hakemassa lukemista tai hänelle ostetaan kirjoja lahjaksi, siinä mielikuvitus kehittyy lisää: kun mielessään kuvittelee ne ihmiset ja paikat ja seikkailut, joista kirjoissa kerrotaan.
Nykylapsille kun annetaan kaikki visuaalisesti valmiina ja he harrastavat vain asioita, jotka ovat valmiiksi kuvitettuja, kuten tv-elokuvat. digipelit ja muut digitaaliset härpäkkeet.
Ja joskus lapsen kohdalla on kysymys vain siitä, ettei yksinkertaisesti viitsi nähdä vaivaa, ei huvita tehdä sellaita, mihin täytyy käyttää enemmän ajattelua. Siis aloittaa ihan alusta jokin asia, johon ei ole mitään ennalta annettua ohjetta.
Usein lapsen ongelma ei ole siinä, ettei hän keksisi tarinoita, vaan siinä että hän ajattelee kouluaineessakin olevan yksi oikea ratkaisu, kuten koulutehtävissä yleensä on.
Varsinkin hyvät oppilaat tarttuvat usein tähän. Meneekö tämä nyt oikein? Voiko tämä henkilö tehdä näin? Pitääkö lopun olla onnellinen vai onneton? Ja etenkin: onko tämä nyt varmasti oma tarinani vai jostain muualta kopioitu?
Näitä kaikkia on meilläkin pohdittu, vaikka lapsilla on hyvä mielikuvitus.
Mulla on aina ollut hankaluuksia luovuuden kanssa, koska jo pienestä asti pääni on vilissyt ajatuksia. Olen ollut huono pysähtymään ja tylsistymään, jota tarvitaan luovuudelle. Eli kannusta lastasi laittamaan kirjat ja puhelimen pois ja ihan vain olemaan, tuijottamaan seinää tai kattoa. Kyllä niitä ajatuksia sieltä alkaa virrata.
Mulla luovuutta lisää myös meditointi, mutta en tiedä miten se soveltuu lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että lapsella on heikko mielikuvitus.
Jos lapselle luetaan jo pienestä pitäen, se kehittää kuvittelukykyä erilaisiin asioihin.
Ja jos lapsi myös itse lukee paljon, esim. käy kirjastossa hakemassa lukemista tai hänelle ostetaan kirjoja lahjaksi, siinä mielikuvitus kehittyy lisää: kun mielessään kuvittelee ne ihmiset ja paikat ja seikkailut, joista kirjoissa kerrotaan.
Nykylapsille kun annetaan kaikki visuaalisesti valmiina ja he harrastavat vain asioita, jotka ovat valmiiksi kuvitettuja, kuten tv-elokuvat. digipelit ja muut digitaaliset härpäkkeet.
Ja joskus lapsen kohdalla on kysymys vain siitä, ettei yksinkertaisesti viitsi nähdä vaivaa, ei huvita tehdä sellaita, mihin täytyy käyttää enemmän ajattelua. Siis aloittaa ihan alusta jokin asia, johon ei ole mitään ennalta annettua ohjetta.
Ei välttämättä. Voi myös olla todella itsekriittinen, mikä vaikeuttaa ihan siinä alkuun pääsyssä. Mulle luettiin lapsena tosi paljon, aloitin lukemisen ennen kouluun menoa ja olin järkyttävä lukutoukka. Tarinoiden kirjoittaminen oli silti vaikeaa. Tai ehkä just siksi. En ollut tyytyväinen mihinkään ideoihin, koska olin lukenut niin paljon loistava tarinoita. Mulla auttoi ekoina kouluvuosina, että valitsin pari lelua ja laitoin ne seikkailemaan tarinaan. Käytännössä siis kirjoitin leikin ylös.
Miten keksiä fiktiivinen henkilö tarinaan?
Jääköön tekemättä. Ei voi väkisin vääntää.
hanki tarinakuutioita. voihan sitä taitoa opetella.