Yhtä h*lvettiä auttaa lasta äikän aineessa: hän ei keksi juonta tms tarinaan!

Vierailija kirjoitti:

Olen äikänope ja valitettavasti tiedän, että tämä on yleistyvä ilmiö. En ota kantaa ap:n lapseen, mutta yleensä kyseessä ei ole ns. hyvä oppilas. Hyvällä tarkoitan tässä keskitasoisesti älykästä mutta ennen kaikkea omasta työstään vastuuta ottavaa oppilasta.

Nykyään on kovin paljon oppilaita, jotka pyrkivät siirtämään vastuun itsensä ulkopuolelle. Hyvät työskentelytaidot ja oikea asenne takaavat sen, että oppilas pusertaa homman kasaan, vaikka tehtävä olisikin vähän epämieluisa ja vaikka se mielikuvitus ei niin laukkaisikaan.

Minusta on kyllä aika köyhää, jos open ainoa ohje on kehotus "kirjoita jotain", kuten tuolla aiemmin kollega kertoi. Itse ohjaan yleensä oppilasta kädestä pitäen keksimään ensin henkilön (valitse ikä, sukupuoli, kansallisuus, ulkonäkö, ammatti, luonne) ja sitten miljöön (menneisyys/nykyaika/tulevaisuus, oikea paikka/fiktiivinen paikka, kaupunki/maaseutu jne). Kun henkilö ja paikka ovat valmiina, pitää keksiä päähenkilölle jokin ongelma, jonka ratkaisemisesta juoni syntyy.

Yleensä tässä vaiheessa viimeistään oppilas alkaa ottaa hommaa haltuun. Usein varmasti siksikin, että huomaa, ettei ope anna periksi ja on vaan pakko tehdä. Kun aloitan prosessin kysymällä esimerkiksi, kuinka vanha päähenkilö on, ensimmäinen vastaus on: "Emmä tiiä." Mutta en jätä siihen, vaan pakotan valitsemaan, onko lapsi, nuori vai aikuinen jne.

Tällaiseksi on mennyt. Ei ollut vastaavaa, kun itse olin oppilas. Silloin otettiin kynä kauniiseen käteen valittamatta.

Joo munkin lapsella on ollut empatiakyvyttömiä äikänopeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen äikänope ja valitettavasti tiedän, että tämä on yleistyvä ilmiö. En ota kantaa ap:n lapseen, mutta yleensä kyseessä ei ole ns. hyvä oppilas. Hyvällä tarkoitan tässä keskitasoisesti älykästä mutta ennen kaikkea omasta työstään vastuuta ottavaa oppilasta.

Nykyään on kovin paljon oppilaita, jotka pyrkivät siirtämään vastuun itsensä ulkopuolelle. Hyvät työskentelytaidot ja oikea asenne takaavat sen, että oppilas pusertaa homman kasaan, vaikka tehtävä olisikin vähän epämieluisa ja vaikka se mielikuvitus ei niin laukkaisikaan.

Minusta on kyllä aika köyhää, jos open ainoa ohje on kehotus "kirjoita jotain", kuten tuolla aiemmin kollega kertoi. Itse ohjaan yleensä oppilasta kädestä pitäen keksimään ensin henkilön (valitse ikä, sukupuoli, kansallisuus, ulkonäkö, ammatti, luonne) ja sitten miljöön (menneisyys/nykyaika/tulevaisuus, oikea paikka/fiktiivinen paikka, kaupunki/maaseutu jne). Kun henkilö ja paikka ovat valmiina, pitää keksiä päähenkilölle jokin ongelma, jonka ratkaisemisesta juoni syntyy.

Yleensä tässä vaiheessa viimeistään oppilas alkaa ottaa hommaa haltuun. Usein varmasti siksikin, että huomaa, ettei ope anna periksi ja on vaan pakko tehdä. Kun aloitan prosessin kysymällä esimerkiksi, kuinka vanha päähenkilö on, ensimmäinen vastaus on: "Emmä tiiä." Mutta en jätä siihen, vaan pakotan valitsemaan, onko lapsi, nuori vai aikuinen jne.

Tällaiseksi on mennyt. Ei ollut vastaavaa, kun itse olin oppilas. Silloin otettiin kynä kauniiseen käteen valittamatta.

Joo munkin lapsella on ollut empatiakyvyttömiä äikänopeja.

Minä taas olisin iloinen, jos äikänope vastaavassa tilanteessa pakottaisi lapseni kirjoittamaan aineen kuvatulla tavalla.

Mikäs tekisi sen parempaa itsetunnolle kuin tajuta, että näin se menee: valitsen päähenkilölleni iän ja sukupuolen, ja kerrankin saan valita just mitä haluan.

Afantasia poissuljettu?

Voi kuule, oikeasti empatiakyvytön ope antaisi oppilaan istua tuntikausia tyhjän paperin äärellä ja antaisi sitten nelosen. Niin olisikin toimittu 80-luvulla, puhumattakaan aiempina vuosikymmeninä. Minä väännän kuin käärmettä pyssyyn, jotta voisin antaa paremman arvosanan. Mutta eihän tässä työssä mikään riitä, kyllä se tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, oikeasti empatiakyvytön ope antaisi oppilaan istua tuntikausia tyhjän paperin äärellä ja antaisi sitten nelosen. Niin olisikin toimittu 80-luvulla, puhumattakaan aiempina vuosikymmeninä. Minä väännän kuin käärmettä pyssyyn, jotta voisin antaa paremman arvosanan. Mutta eihän tässä työssä mikään riitä, kyllä se tiedetään.

Auttaminen on tietysti ok. Mutta sanoit myös, että mielestäsi kyse on vain laiskuudesta, työstä ja viitsimisestä. Kyse voi olla jostain oikeasta hahmotusongelmasta, kuten tuo afantasia. Vähän kuin matikanope, joka ei ole kuullut dyskalkuliasta, ja oppilas on vain tyhmä.

Jssap