Yhtä h*lvettiä auttaa lasta äikän aineessa: hän ei keksi juonta tms tarinaan!

Tehkää tarina miehestä, joka huutaa alla hu ak bar.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä et vain osannut kirjoittaa juttua hyvin, kontrolloida juonen kulkua."

Opettaja ei aineistani tuollaista palautetta antanut. Totesi vain, että pitäisi pysytellä realistisemmissa aiheissa eikä kirjoittaa sivukaupalla jonnin joutavaa.

Vanhempani lukivat aineitani innoissaan nauruun tikahtumaisillaan, joskin miettivät välillä, että pitäisikö tyttären kirjastossa ravaamista ja elokuvien katselua kenties rajoittaa.

Lukioikäisenä menetin kykyni tuottaa mielikuvitukseen perustuvaa tekstiä. Jo nousivat arvosanat, mutta toki opettajakin vaihtui.

"Pysytellä realistisimmissa aiheissa eikä kirjoittaa sivukaupalla jonninjoutavaa" tarkoittaa juuri ettet osannut kirjoittaa juttua hyvin etkä kontrolloida juonen kulkua.

Ja vanhempien mielestä lastensa jutut ovat aina massiivisen hupahauskoja.

Varmaan sitten käsitin open palautteen väärin ja sinä olet tietysti oikeassa.

Oikeasti mulla oli äikkä kymppi kaikkina lukuvuosina ennen tätä opettajaa. Hän oli  marxilainen henkeen ja vereen. Itse enemmän kiinnostunut Marsista enkä intoutunut kirjoittamaan työväenluokan kärsimyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä kannattaa myös muistuttaa, että koulussa harjoitellaan, ei tarvitse osata vielä. Ja kullekin oppilaalle on tärkeää harjoitella sitä, mikä itselle on vaikeaa; toisille virkerajat, toisille alkuun pääseminen.

Se on totta, että koulussa vasta harjoitellaan, mutta ongelma onkin se, että arvosana annetaan siitä harjoittelusta. Jos kirjoittaa surkean aineen ja saa siitä kutosen, ei auta, vaikka seuraavana päivänä osaisi kirjoittaa paremman aineen, josta saisi kympin. 

Niinhän se menee. Tärkeintä on opettaa lapsikin suhtautumaan arvosanoihin niin, että ne kertovat vaan juuri siitä kyseisestä tekeleestä opettajan sen kertaisen arviointiperusteiden mukaan, ei lapsen potentiaalista saatikka hänestä itsestään yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä kannattaa myös muistuttaa, että koulussa harjoitellaan, ei tarvitse osata vielä. Ja kullekin oppilaalle on tärkeää harjoitella sitä, mikä itselle on vaikeaa; toisille virkerajat, toisille alkuun pääseminen.

Se on totta, että koulussa vasta harjoitellaan, mutta ongelma onkin se, että arvosana annetaan siitä harjoittelusta. Jos kirjoittaa surkean aineen ja saa siitä kutosen, ei auta, vaikka seuraavana päivänä osaisi kirjoittaa paremman aineen, josta saisi kympin. 

Auttaahan, ne arvosanat katsotaan kokonaisuutena. Saahan muistakin aineista koearvosanoja.

Sinunko koulussa sai viedä uuden aineen vanhan tilalle? Epäilen vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä kannattaa myös muistuttaa, että koulussa harjoitellaan, ei tarvitse osata vielä. Ja kullekin oppilaalle on tärkeää harjoitella sitä, mikä itselle on vaikeaa; toisille virkerajat, toisille alkuun pääseminen.

Se on totta, että koulussa vasta harjoitellaan, mutta ongelma onkin se, että arvosana annetaan siitä harjoittelusta. Jos kirjoittaa surkean aineen ja saa siitä kutosen, ei auta, vaikka seuraavana päivänä osaisi kirjoittaa paremman aineen, josta saisi kympin. 

Niinhän se menee. Tärkeintä on opettaa lapsikin suhtautumaan arvosanoihin niin, että ne kertovat vaan juuri siitä kyseisestä tekeleestä opettajan sen kertaisen arviointiperusteiden mukaan, ei lapsen potentiaalista saatikka hänestä itsestään yhtään mitään.

Sano tuo oppilaalle, jolla on kutonen keskiarvona, eikä pääsyä haluamaansa jatko-opintoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä et vain osannut kirjoittaa juttua hyvin, kontrolloida juonen kulkua."

Opettaja ei aineistani tuollaista palautetta antanut. Totesi vain, että pitäisi pysytellä realistisemmissa aiheissa eikä kirjoittaa sivukaupalla jonnin joutavaa.

Vanhempani lukivat aineitani innoissaan nauruun tikahtumaisillaan, joskin miettivät välillä, että pitäisikö tyttären kirjastossa ravaamista ja elokuvien katselua kenties rajoittaa.

Lukioikäisenä menetin kykyni tuottaa mielikuvitukseen perustuvaa tekstiä. Jo nousivat arvosanat, mutta toki opettajakin vaihtui.

"Pysytellä realistisimmissa aiheissa eikä kirjoittaa sivukaupalla jonninjoutavaa" tarkoittaa juuri ettet osannut kirjoittaa juttua hyvin etkä kontrolloida juonen kulkua.

Ja vanhempien mielestä lastensa jutut ovat aina massiivisen hupahauskoja.

Varmaan sitten käsitin open palautteen väärin ja sinä olet tietysti oikeassa.

Oikeasti mulla oli äikkä kymppi kaikkina lukuvuosina ennen tätä opettajaa. Hän oli  marxilainen henkeen ja vereen. Itse enemmän kiinnostunut Marsista enkä intoutunut kirjoittamaan työväenluokan kärsimyksistä.

Kyllä, olen oikeassa.

Olen kriittinen koska olen väsynyt taideaineiden vähättelyyn tällä palstalla ja asenteeseen että vasurilla voi hutaista kaiken. Kuitenkin taide on yhteiskunnalle tärkeää, ja kuka vaan ei ole Van Gogh "jos mua vaan huvittaisi ja jos kriitikoilla ois älyä".

Pyydä kullanmurusi kirjoittamaan aine vanhempiensa kasvatusmenetelmistä. Vaikuttaa siltä, että tekstiä alkaa tulvia.

Ei tuo sinänsä mikään ihme ole, vaikka aina sanotaan että lapset ovat luovia. Niin varmaan aluksi ovatkin. Kun lapsi kasvaessaan tulee estoisemmaksi, niin luovuus voi siinä tukahtua. Koulunkäynti ei yleensä ainakaan vähennä lapsen itsekritiikkiä. Sitten voi tuntua siltä, että ei keksi mitään.

Jos arvostelee negatiivisesti niin ihminen menee ns. lukkoon ja silloin ei tahdo onnistua oikein mikään, luovuus vähenee. Kannusta ja puhu positiivisesri koko ajan. Auta lauseitten kanssa. Lapsi saa varmasti aikaan jonkinlaisen aineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä kannattaa myös muistuttaa, että koulussa harjoitellaan, ei tarvitse osata vielä. Ja kullekin oppilaalle on tärkeää harjoitella sitä, mikä itselle on vaikeaa; toisille virkerajat, toisille alkuun pääseminen.

Se on totta, että koulussa vasta harjoitellaan, mutta ongelma onkin se, että arvosana annetaan siitä harjoittelusta. Jos kirjoittaa surkean aineen ja saa siitä kutosen, ei auta, vaikka seuraavana päivänä osaisi kirjoittaa paremman aineen, josta saisi kympin. 

Auttaahan, ne arvosanat katsotaan kokonaisuutena. Saahan muistakin aineista koearvosanoja.

Sinunko koulussa sai viedä uuden aineen vanhan tilalle? Epäilen vähän. 

Koulussani ei saanut uusia matikan tai biologian tai minkään muun aineen koetta. Se arvosana siitä kokeesta oli mikä oli. Totariin tuli keskiarvo. Mutta tästä on jo aikaa.

Autoin lasta, sanoin, että aloita aluksi vain yhdellä lauseella. Kyselin, kuka olisi päähenkilö, ja mistä tarina alkaa? Askel askeleelta. Mitä sitten tapahtuu?

Usein parin lauseen jälkeen tarina alkoi kulkea. Se oli hänellä päässä, mutta hän ei saanut sitä paperille, eikä ilman apua oikein puettua sanoiksikaan. Sitten olikin haaste saada se johonkin lopetukseen.

Lukemisen määrän puute. Jos lukee paljon kaikenlaista niin sieltä pystyy aika hyvin ammentamaan aiheeseen kuin aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Lukemisen määrän puute. Jos lukee paljon kaikenlaista niin sieltä pystyy aika hyvin ammentamaan aiheeseen kuin aiheeseen.

Ja mielikuvitusleikkien puute. Kaikki kun tulee pelien, lelujen yms myötä valmiina, eikä lapset tarvitse tylsistyä ollenkaan, kun aikuinen täyttää sen kalenterin kaikella kivalla.

Ap täällä. Lapseni on lukenut 5-vuotiaasta asti. Onnistuu kyllä asiapitoisissa jutuissa, mutta jostain syystä mielikuvitus ei pelaa. Kiitettävä oppilas koulussa, paitsi tarinoissa...

Ja kyllä, ollaan luettu aina paljon. Jostain syystä aloitukseen tuli paljon virheitä. Olin ehkä vähän raivoissani.

Tyttö tapaa pojan tai toisin päin. Lopulta saavat toisensa tai sitten eivät. Klassinen pohja jokaiseen tarinaan.

No ei siitä ainakaan AV-trollia tule.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Lapseni on lukenut 5-vuotiaasta asti. Onnistuu kyllä asiapitoisissa jutuissa, mutta jostain syystä mielikuvitus ei pelaa. Kiitettävä oppilas koulussa, paitsi tarinoissa...

Ja kyllä, ollaan luettu aina paljon. Jostain syystä aloitukseen tuli paljon virheitä. Olin ehkä vähän raivoissani.

Anteeksi, mutta miksi olisit raivoissasi? Tarkoitatko, että olit jotenkin vihainen, kun lapsesi ei osaa? Ymmärrän, että vaikka tuskastunut, tai turhautunut itse ongelmaan, kun et löydä ratkaisua etkä syytä. Mutta raivoissasi?

Ainekirjoitus oli yhtä helvettiä koulussa. Varsinkin kun alkoi tulla pituus / sanamäärävaatimuksia. Tolle annetaan aivan liian suuri rooli äidinkielessä, onneksi muissa kielissä ei sentään.

Olen äikänope ja valitettavasti tiedän, että tämä on yleistyvä ilmiö. En ota kantaa ap:n lapseen, mutta yleensä kyseessä ei ole ns. hyvä oppilas. Hyvällä tarkoitan tässä keskitasoisesti älykästä mutta ennen kaikkea omasta työstään vastuuta ottavaa oppilasta.

Nykyään on kovin paljon oppilaita, jotka pyrkivät siirtämään vastuun itsensä ulkopuolelle. Hyvät työskentelytaidot ja oikea asenne takaavat sen, että oppilas pusertaa homman kasaan, vaikka tehtävä olisikin vähän epämieluisa ja vaikka se mielikuvitus ei niin laukkaisikaan.

Minusta on kyllä aika köyhää, jos open ainoa ohje on kehotus "kirjoita jotain", kuten tuolla aiemmin kollega kertoi. Itse ohjaan yleensä oppilasta kädestä pitäen keksimään ensin henkilön (valitse ikä, sukupuoli, kansallisuus, ulkonäkö, ammatti, luonne) ja sitten miljöön (menneisyys/nykyaika/tulevaisuus, oikea paikka/fiktiivinen paikka, kaupunki/maaseutu jne). Kun henkilö ja paikka ovat valmiina, pitää keksiä päähenkilölle jokin ongelma, jonka ratkaisemisesta juoni syntyy.

Yleensä tässä vaiheessa viimeistään oppilas alkaa ottaa hommaa haltuun. Usein varmasti siksikin, että huomaa, ettei ope anna periksi ja on vaan pakko tehdä. Kun aloitan prosessin kysymällä esimerkiksi, kuinka vanha päähenkilö on, ensimmäinen vastaus on: "Emmä tiiä." Mutta en jätä siihen, vaan pakotan valitsemaan, onko lapsi, nuori vai aikuinen jne.

Tällaiseksi on mennyt. Ei ollut vastaavaa, kun itse olin oppilas. Silloin otettiin kynä kauniiseen käteen valittamatta.

Vierailija kirjoitti:

Olen äikänope ja valitettavasti tiedän, että tämä on yleistyvä ilmiö. En ota kantaa ap:n lapseen, mutta yleensä kyseessä ei ole ns. hyvä oppilas. Hyvällä tarkoitan tässä keskitasoisesti älykästä mutta ennen kaikkea omasta työstään vastuuta ottavaa oppilasta.

Nykyään on kovin paljon oppilaita, jotka pyrkivät siirtämään vastuun itsensä ulkopuolelle. Hyvät työskentelytaidot ja oikea asenne takaavat sen, että oppilas pusertaa homman kasaan, vaikka tehtävä olisikin vähän epämieluisa ja vaikka se mielikuvitus ei niin laukkaisikaan.

Minusta on kyllä aika köyhää, jos open ainoa ohje on kehotus "kirjoita jotain", kuten tuolla aiemmin kollega kertoi. Itse ohjaan yleensä oppilasta kädestä pitäen keksimään ensin henkilön (valitse ikä, sukupuoli, kansallisuus, ulkonäkö, ammatti, luonne) ja sitten miljöön (menneisyys/nykyaika/tulevaisuus, oikea paikka/fiktiivinen paikka, kaupunki/maaseutu jne). Kun henkilö ja paikka ovat valmiina, pitää keksiä päähenkilölle jokin ongelma, jonka ratkaisemisesta juoni syntyy.

Yleensä tässä vaiheessa viimeistään oppilas alkaa ottaa hommaa haltuun. Usein varmasti siksikin, että huomaa, ettei ope anna periksi ja on vaan pakko tehdä. Kun aloitan prosessin kysymällä esimerkiksi, kuinka vanha päähenkilö on, ensimmäinen vastaus on: "Emmä tiiä." Mutta en jätä siihen, vaan pakotan valitsemaan, onko lapsi, nuori vai aikuinen jne.

Tällaiseksi on mennyt. Ei ollut vastaavaa, kun itse olin oppilas. Silloin otettiin kynä kauniiseen käteen valittamatta.

Erinäinen vuosi on vierähtänyt muttei se kynä tahtonut saada mitään paperille. Kaikki muu olikin koulussa helppoa mutta toi väkinäinen tarinoiden keksiminen ei.