Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun miehen lapsi ei sopeudu kodin sääntöihin?
13.02.2014 |
Miehen lapsi oli meillä aluksi vain joka toinen viikonloppu. Silloin hänellä jo oli sopeutumisvaikeuksia, mutta ne eivät niin korostuneet, kun oli paikalla 4 päivää kuukaudesta.
Nyt lapsi on äitinsä muuttuneiden työkuvioiden vuoksi meillä viikkojen arkipäivät. Ja sopeutuminen perheemme sääntöihin ei vaan onnistu.
Meillä on lista, jossa on kunkin perheenjäsenen osalta listattu kotityöt viikon kullekin päivälle. Pyykinpesu, astioiden pesu/koneen täyttö, imurointi, jne. Miehen lapsi ei halua osallistua, koska, no, hän ei vaan halua. Äitinsä luona ei tarvi tehdä mitään kotitöitä.
Meillä on myös pieniä projekteja. Esim. rohkaisen kaikkia lukemaan enemmän siten, että kun kaikki on lukeneet vaikka neljä kirjaa, niin saamme yhdessä jonkin palkinnon. Nyt yritän saada perhettä lukemaan tiedekirjoja (kunkin iän/kehitystason huomioiden - itse luen neurotieteestä kertovaa kirjaa, pienimmälle luetaan lasten luontokirjaa). Kun jokainen on lukenut neljä kirjaa, teemme retken Heurekaan.
Tässäkään ei miehen lapsi halua olla mukana. Tyhmää, hän ei lue.
Meillä syödään yleensä aamuisin puuroa, jonka joukkoon laitetaan pakastemarjoja. Miehen lapselle ei kelpaa, pitäisi olla kaakaota ja valmiiksi tehtyjä voileipiä, yms. Olen sanonut, että senkun teet itsellesi kaakaota ja voikkareita aamiaiseksi, mutta en ehdi passata aamuisin sitä puuroa enempää.
Ja niin edelleen.
Mikä neuvoksi? No, lukemaan ei voi pakottaa, mutta kotitöihin kyllä voi...
Kyseessä siis 8-v.
Kommentit (166)
Mun mielestä Ap kuulostaa kivalta äidiltä ja koko perhe onnelliselta, yhdessä touhuavalta ja toimivalta.
En keksi muuta keinoa kuin että Ap ei lähde joustamaan tuon tytön kanssa sen enempää vaan antaa vain aikaa. Jos ei kiinnosta kirjat, ei lähde Heurekaan, mutta seuraavan projektin suunnitteluun voi ottaa kantaa, jos haluaa. En ymmärrä miksi tuo kirja-systeemi olisi huono ja miksi ihmeessä pitäisi jättää perheen yhteinen juttu pois, koska 8-vuotias lapsi ei nyt jostain syystä tykkää? Aikaa ja hermoja. Eiköhän se tyttö siitä asetu, kun vaan muu perhe toimii ympärillä ja tyttö huomaa, että ne yhteiset touhut ja myös säännöt tekee siitä elämästä aika mukavaa muille, ehkä siis myös hänelle.
En mä lähtis sen enempää anelemaan tyttöä mukaan enkä joustamaankaan, kun tyttö on valmis osallistumaan, osallistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö itsekkään minkä ikäisiä lapsia teillä asuu?
Aloitusviestissä kerrot miehen lapsen olevan 8-vuotias (mutta nyt se onkin miehesi kanssa yhteinen.
Ja viestissäsi nro 22, kerrot miehen lapsen olevan 8-vuotias ja yhteinen lapsesi 4-vuotias, jonka kanssa päätitte sitten kirjapiiristä.
"Meillä vanhin lapsi on 12-vuotias. Meillä on siis kotona yksi minun lapseni aiemmasta liitosta. Ex-mieheni 11-vuotias lapsi, joka jäi minun vastuulleni aikoinaan. Tämä 8-vuotias ja sitten minun ja nykyisen miehen yhteinen lapsi. Ja kaikki osallistuu kodin töihin"
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:46"]
Katsos ydinperheen äiti kun kaikki ihmiset eivät halua pitää kullisiliittojaan kasassa vain siksi että lapset saisivat elää ydinperheessä. :) Jos perheeen kahden aikuisen välillä on vakavia ristiriitoja jne. on kaikkien kannalta parempi että erotaan. Puhumattakaan siitä jos puoliso on kuollut. Leskelläkö ei olisi oikeutta perustaa uutta perhettä? Ja eronneet vanhemmatko eivät rakasta lapsiaan? Käsittämättömän ahdasmielistä ajattelua. Kuvitteleppa itse tilanne, että teidän ydinperheeseenne tulisi vaikkapa naapurin lapset hoitoon joka toiseksi viikoksi? Muutaisitko oman kotisi säännöt heidän vuoksensa? Ja jos et muuttaisi, miksi? Ja kun et muuttaisi, tarkoittaako se, että vihaat naapurin lapsia? :)
[/quote]
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että kaikki ns. ensimmäisen kierroksen liitot ovat kulissiliittoja? Ja toisekseen, ne miehen lapset ovat puolisosi ihan omia lapsia eivätkä naapurin lapsia eikä niitä lapsia ole pakko ottaa kun ilmoittaa ettei tahdo enää omia lapsiaan tavata kun on löytänyt niin ihkun naisen.
Olisi tosiaan hyvä jos ihmiset malttaisivat kasvattaa lapsensa ja sitten vasta alkaisivat haikailemaan uusien ja parempien rakkauksien perään.
Jos kuitenkin kävisi niin että naapurin lapset joutuisivat meille jostain syystä pidemmäksi aikaa hoitoon niin yrittäisin kohdella heitä lempeydellä enkä syrjisi ja ivaisi kuten tämän ketjun ap kohtelee tytärpuoltaan.
Oleellista on että perhe sopeutuu myös lapseen.
Koko pointti on että lapsia tuetaan heitä mielekkääseen suuntaan, mikä pointti on lahjoa lapsi uimahallikäynnillä jos se ei ole lapsesta kivaa? Tarkoitushan nimenomaan on että lapsi näkee että hän tekee, osallistuu ja saa siitä jotain kivaa itselleen.
Mutta ihana provo.
Voi pyhä sylvi. Näissä perheissä ei ainakaan ole pidetty kullisiliitoja pystyssä, jos lasten iät ovat 4-12 vuotta (ikäero 8-vuotta) ja takana on neljän eri liiton rakkaudenhedelmät. Ei ihme jos lapset voivat huonosti, kun vastuullinen vanhemmuus on ties missä. Ihmetellään vain miksi lapset eivät alistu vanhempien sääntöihin, jotta taas kerran uusi parisuhde kukoistaisi, uudet rakkaudenhedelmät lisäntyisi.
"Katsos ydinperheen äiti kun kaikki ihmiset eivät halua pitää kullisiliittojaan kasassa vain siksi että lapset saisivat elää ydinperheessä. :) Jos perheeen kahden aikuisen välillä on vakavia ristiriitoja jne. on kaikkien kannalta parempi että erotaan. Puhumattakaan siitä jos puoliso on kuollut. Leskelläkö ei olisi oikeutta perustaa uutta perhettä? Ja eronneet vanhemmatko eivät rakasta lapsiaan? Käsittämättömän ahdasmielistä ajattelua. Kuvitteleppa itse tilanne, että teidän ydinperheeseenne tulisi vaikkapa naapurin lapset hoitoon joka toiseksi viikoksi? Muutaisitko oman kotisi säännöt heidän vuoksensa? Ja jos et muuttaisi, miksi? Ja kun et muuttaisi, tarkoittaako se, että vihaat naapurin lapsia? :)
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jonkun mielestä ap vihaa tai syrjii tytärpuoltaan, niin se ei ilkeää äiti-puolta ole nähnytkään. Esim. oma tyttäreni ei saanut edes mennä isänsä uuteen kotiin kun isän uusi avopuoliso, jolla myös itsellään lapsia, ei halunnut tytärtäni sinne. Sellaista käytöstä kutsusisn lapsipuolen vihaamiseksi. En ap:n käytöstä, joka on kunnioittavaa ja ihailtavaa uusperheen äitiyttä.
Ai että kaikki ydinperheet elävät kulissiliitoissa? Hah...uskokaa tai älkää mutta joillain menee jopa ydinperheissä hienosti, mutta kaikki ei tietenkään ydinperheitä saa pidettyä kasassa vaan tekevät vääriä elämänvalintoja, perustavat perheen ties minkä renttujen ja retkujen kanssa...;). kyllä ne on ennemminkin uusperheet jotka pitävät sitä kulissia yllä. Inhotaan toisten lapsia minkä keretään (niinkuin tässäkin tapauksessa) ja esitetään jotain toimivaa uusperhettä mutta kummasti vaan yks sun toinenkin uusperhe päättyy eroon...ja lapset voivat tosi huonosti. Murrosiässä sen sitten näkee...
Täytyy sanoa että sääliksi käy lasta tässä ap-tapauksessa, en usko oikeasti ap että sä tosta tytöstä välität. Haluat vaan tehdä sen olosta entistä huonomman että se lähtis kokonaan asumaan äitinsä kanssa. Alkoi jo aikuistakin ihmistä ahdistamaan noi teidän luku-projektit. Oikeesti rajoita vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 09:56"]
Ehkä meillä on liian koulumaista sitten... Mutta olen itse tosiaan sellainen boheemi tapaus, että jos mulla ei ole selkeää pään sisäistä siivouslistaa viikon eri päiville itselläni, niin sitten alan havahtua kodin tilanteeseen vasta täydellisen kaaoksen vallitessa. :)
[/quote]
Tässä on aika tärkeä pointti. Sulle nuo listat on tärkeitä, koska ne sopii sun luonteelle. Mutta tuossa 8-vuotiaassahan ei ole muruakaan sun geenistöä, joten nuo listat ehkä ahdistavat häntä paljonkin. Eli ne saattavat toimia ihan päinvastaisesti kuin mitä ne sulle toimii. Ja meitähän on täällä monta, jotka on ketjussa sanoneet, että nuo listat on aika laitosmaisia, leirimäisiä, rasittavia, jne.
Listat on sun juttu, mutta ne ei todellakaan saata olla tuon 8-vuotiaan juttu. Hänen nyt vain on pakko sopeutua systeemiin, joka on luotu sun luonteelle sopivaksi.
Ja siivoukset hoituvat kyllä monella muullakin tavalla kuin listojen kanssa. Moni perhe pitää siivouspäivän kerran viikossa. Se on ihan toimiva juttu. Moni perhe katsoo silmillään, että milloin näyttää olevan siivosutarvetta ja siivoaa sitten, kun siltä näyttää. Näin lapsetkin oppivat näkemään milloin pitää siivota.
Koko perheen saa osallistumaan ilman listojakin. Kun on siivouspäivä, niin silloin kaikki osallistuvat itselle sopivalla tavalla, kunnes on valmista. Mitä nopeammin kaikki tekee sitä nopeammin on valmista. Meillä tehdään yhdessä, aloitetaan vaikka kaikki yhdessä olohuoneesta, jolloin siivouksen lomassa voi samalla rupatella eikä kenellekään tule muutenkaan siinä oloa, että pitää yksin raataa.
Ja moni perhe palkkaa kotisiivoojan tai kodinhoitajan, sillä näistä asioista on tyhjänpäiväistä järjestää perheriitoja. Riitelyn sijaan pitää etsiä paras ratkaisu.
Eli on muitakin tapoja hoitaa kotityöt, sinun tapasi ei ole ainoa oikea eikä kaikille paras. Koska sinulla ja 8-vuotiaalla on eri perimä, niin on ihan oletettavaakin, että teidän parhaat tavat eivät ole samanlaisia.
Vaikka lapsenakin rakastin ja rakastan yhä vanhempiani ja sisaruksiani, en koskaan voinut sietää sellaista "meidän perhee puuhailee yhdessä" -touhua.
Kieltäydyin osallistumasta usein niihin eikä minua onneksi pakotettu. Minua ärsytti jo lapsena, että piti lähteä retkelle, elokuviin tms. kivaankin paikkaan koko perheen kanssa, samoin yhteiset projektit (esim. tuota lukuprojektia vastaavat) eivät olleet minusta mukavia. Perheen yhteisiin hommiin osallistuin sitä todennäköisemmin, mitä enemmän niissä saattoi erottua hetken muusta perheestä ja olla hiljaa huomioimatta muita ja olla ilman muiden huomiota.
Vieläkään en osaa selittää, miksi nuo ärsyttivät. Olen aina viihtynyt enemmän yksin ja tehnyt asioita itsekseni, raportoimatta niistä muille. Myös mihinkään tiiviiseen joukkoon kuuluminen on aina tuntunut minusta epämiellyttävältä.
Onneksi sain osallistua vain siihen, mihin halusin eikä meillä koskaan ollut yhtä tiukkoja sääntöjä kuin ap:llä. Vaaditut kotityöt toki tein, mutta omaan tahtiini ja tarpeen, en etukäteen tehdyn luettelon, mukaan. Onneksi vanhempani eivät laatineet niistä listoja, muuten olisin luultavasti vastustanut kaikenlaista kotitöihin osallistumista ja lujasti.
Voin kuvitella miltä tytöstä tuntuu, kun on elänyt kahdestaan äitinsä kanssa ja nyt pitää yhtäkkiä sopeutua osaksi isompaa porukkaa. Lisäksi ap:n perhe (johon tämä tyttö ei ainkaan vielä tunnu kuuluvat) vaikuttaa hyvin tiiviiltä. Kaikki eivät vain halua olla tiiviisti muiden ihmisten kanssa eivät nauti joukkoon kuulumisesta.
Omat lapsesi ovat tottuneet sääntöihinne pienestä pitäen ja ne sattuvat sopimaan heille. Miehesi tytär on ehkä erilainen ja tarvitsee enemmän itsenäisyyttä ja tilaa itselleen. Ehkä hän tuntee tukahtuvansa tiiviissä perheessänne ja kapinoi siksi?
Ja muuten, vaikka kaipasin lapsena rauhaa ja hiljaisuutta, kapinoin kyllä uhmakkaan äänekkäästi ja niin, että se ei jäänyt huomiotta. Murrosiässä olinkin sitten helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:10"]"kunkin perheenjäsenen osalta listattu kotityöt viikon kullekin päivälle. Pyykinpesu, astioiden pesu/koneen täyttö, imurointi, jne. Miehen lapsi ei halua osallistua, koska, no, hän ei vaan halua"
Ei ihme jos miehesi lapsi ei halua, sillä 8 vuotiaalta tuskin voidaan odottaa kotitöiden osalta samaa työpanosta kuin aikuisilta. Tuon ikäinen tarvitsee vielä aikuisen tukea ja hoivaa. En iki maailmassa voisi alakouluikäiseltä odottaa pyykinpesua. Osallistuuko 4-vuotias yhteinen lapsi myös samalla työpanoksella, kun korostat kaikilla olevan samat säännöt.
Miehesi lapsi on kokenut lyhyen elämänsä aikana paljon, joka ei voi olla vaikuttamatta häneen, omien vanhempiensa eron, koulun aloittamisen, mahdollisesti jopa koulun ja kaveripiirin vaihtuminen, jopa heittopussina olemisen vanhempien välillä ja nyt aivan kohtuuttomat säänöt uudessa kodissa.
Mitä tulee aamupalaa, niin se ei suinkaan ole pelkästään vatsan täyttämistä, vaan siihen liittyy myös tunneside, luulen sinunkin pitävän, jos saat aamukahvin pöytään. Miksi pieni lapsi pitäisi huolehtia omasta aamupalasta, kun se on aikuisen tehtävä. Sääli lasta.
Lukemiseen pakottaminen on älytöntä, sillä tuskin pakolla saavutetaan mitään, vaan kannustamalla. Luulen palkinnolla olevan aivan päinvastainen vaikutus mitä tarkoitat.
On äärettömän helppo syyllistää ja arvostella muiden lapsia, kun oma lapsesi on pieni, mutta tulet huomaan, että hyvään äitiyteen kuuluu paljon enemmän kuin aikuisten laatimat tiukat säännöt.
[/quote]ootsä lukenut ap:n kommentteja? Hänellä on 12, 11 ja 4v lapset.
[/quote]
Minusta ensimmäisessä viestissä lukee ERITTÄIN selkeästi että kyseessä on 8-vuotias, väitätkö toisin?
Ap:n ongelma on nyt se että hän vihaa lasta ja uskoo miehensäkin vihaavan, mutta ei vain kehtaa heittää lasta ulos vaan halua saada mielikuvan että se lapsi on huono, väärä ja hankala ja hän on maailman paras äiti(puoli). Jos ap yhtään tuntisi edes sääliä lasta kohtaan niin laittaisi lapsen takaisin äitinsä luo jossa sentään joku välittää hänestä eikä lapsesta olla tekemässä koko perheen sylkykuppia ja syntipukkia. Voi vain kuvitella miten lapselle tiuskitaan, häntä ivataan, hänelle naureskellaan ja varmaan joutuu syömään eri huoneessa eikä saa majaille yhteisissä tiloissa vaan sysätään omaan huoneeseen yksin, ilman isää, kavereita tai harrastuksia.
[/quote]Joo lapsi on 8v, mutta muut lapset on 4,11 ja 12. Sinä taas arvelit, ettei ap:lla ole kokemuksia noin isosta lapsesta kuin 8-vuotiaasta.
Ero on useimmissa tapauksissa se paras osoitus vastuullisesta vanhemmuudesta. Esim. minun exäni oli suhteemme loppuaikoina väkivaltainen ja mustasukkainen, käytti runsaasti alkoholia ja oli paljon poissa kotoa. Ja kun kotiin tuli, ei koskaan voinut tietää millä mielialalla ja mistä asiata suuttuisi ja mitä kotona hajoaisi kun suuttuisi. Vastuullisinta mitä äitinä siinä tilanteessa pystyin tekemään, oli ottaa ja lähteä ja turvata näin lapsille parempi elämä luonani. Nykyisin exälläni uusi suhde. Ja kun lapset exän uusiperheeseen menevät, ei tulisi mieleenikään puuttua heidän tapaansa elää ja olla lasteni kanssa. Ainoa mitä heiltä pyydään, on lasten aikainen nukkumaan laittaminen, joka sekään ei kyllä yleensä toteudu, vaan antavat lasten valvoa iltamyöhään katsomassa televisiota. Keskityn vain tukemaan tässä tilanteessa lapsiani siihen, että kotona ja isällä on eri säännöt ja pidän huolen, että kotona saavat riittävästi unta. Kaikki muu olisi typerää riidan haastamista ja ajan hukkaa.
Ja kyllä, minulla on uusi suhde ja tilalla turvallinen mies, jonka kanssa parisuhde ja perhe-elämä toimii. Ja jos tämän perusteella olen nyt lapsiani rakastamaton huono rakkaudennälkäinen ties mikä, niin sallikaa mun iloita! :) Olen hyvä äiti lapsilleni ja lapsillani on hyvä olla luonani. Ja oletettavasti exälläkin on elämä paremmassa kuosissa nyt kuin silloin. Jos taas olisimme jatkaneet yhdessä, niin pahimmillaan lapseni voisivat olla nyt mielenterveysongelmaisia puoliorpoja laitossijoitettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:06"]
Tiedätkö itsekkään minkä ikäisiä lapsia teillä asuu?
Aloitusviestissä kerrot miehen lapsen olevan 8-vuotias (mutta nyt se onkin miehesi kanssa yhteinen.
Ja viestissäsi nro 22, kerrot miehen lapsen olevan 8-vuotias ja yhteinen lapsesi 4-vuotias, jonka kanssa päätitte sitten kirjapiiristä.
"Meillä vanhin lapsi on 12-vuotias. Meillä on siis kotona yksi minun lapseni aiemmasta liitosta. Ex-mieheni 11-vuotias lapsi, joka jäi minun vastuulleni aikoinaan. Tämä 8-vuotias ja sitten minun ja nykyisen miehen yhteinen lapsi. Ja kaikki osallistuu kodin töihin"
[/quote]
Vittu sä olet ihan lukutaidoton. Lapset ovat 4,8,11 ja 12. Näistä se 8v on miehen lapsi ja 4v yhteinen. Kaksi vanhinta on naisen lapsia (tai toinen hänen synnyttämänsä ja toinen ikäänkuin "adoptoitu"). Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:16"]
En luo tälle muksulle erikseen sääntöjä vaan ne säännöt on jo meidän perheessä.
[/quote]
Aivan, eli kaikki sopeutuminen pitää tulla tuolta lapsen puolelta. Te muut ette voi tulla yhtään vastaan.
Olisi aika suuri ihme, jos lapsi ei kapinoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jämptiä toimintaa. Ei kaikista ole lukumiehiksi. Mitä sinä vaadit toisen lasta lukemaan kirjoja. Tietysti sängyn voi pedata ja roskapussin kantaa vuorollaan. Onko teillä kotityöt lasten harteilla?
Lapset kapinoi aina, jos tilanne on heidän mielestään epäreilu. Se oikeus heille pitää jättää. On tässä tapauksessa tytön isän tehtävä pehmentää pettymyksiä ja toimia lempeänä sylinä. On surullista, jos hän ei siihen kykene, mutta sitä paikkaa tuskin kukaan muu pystyy täyttämään. Kaikki lapset eivät suostu eikä halua vastaanottaa hoivaa keneltäkään muulta kuin omalta vanhemmalta.
Tässäkin tapauksessa voi olla niin, että lapsi haluaa olla lojaali omalle äidilleen. Lojaalisuusvaatimus tekee sen, että hän ei halua elää "vieraan perheen" rytmissä,. vaan haluaa säilyttää samat kuviot kuin ennenkin. Minusta isän pitäisi tarjota ekstrahalia/kainaloa ja syliä. Sitä ei äitipuoli voi antaa, jos ei lapsi anna lupaa.
Täältä yhden, ilmeisesti tyrannin, huutelu aamupala-asiasta tähän väliin.. Meillä on 3 lasta (ihan yhteisiä kaikki) ja kyllä on kuulkaa tarkkaa, että kaikille tulee tasapuolisesti täsmälleen samat syömiset. Ja tämä on ihan lapsista lähtöisin oleva juttu. Syövät kiltisti puurot, jos kaikki syövät puuroa. Jos joku viikonloppuaamuna toivoo kaakaota aamupalalla, muutkin haluavat välttämättä, vaikka yksi ei erityisemmin tykkää edes kaakaosta.
Olen kyllä alusta asti myös opettanut, että aterialla tarjotaan yhtä tiettyä ruokaa, jota kaikki sitten syövät. Ja jos ei maistu tai tulee jotakin kiukuttelua, niin ei ole pakko syödä, mutta mitään vaihtoehtoaterioita ei tule. Siitä se riemu vasta repeäisi, jos yhtäkkiä yhtä lapsista alettaisiin kohdella eri tavalla, annettaisiin vähän sitä sun tätä, kun "ei nyt meidän muiden syömät ruuat kelpaa".
Ymmärrän että tällä ap:n miehen lapsella on alkuvaikeuksia ja ikävä äitiä, mutta eikö juuri erilaiset säännöt ja erivapaudet lopulta erota hänet muista lapsista ja tästä perheestä, tee hänestä kummajaisen, joka on vaan käymässä tässä muuten tiiviissä yhteisössä, jossa muut pelaavat samojen sääntöjen mukaan.
Mielestäni ap toimii täysin oikein tarjotessaan miehen lapselle samat velvollisuudet ja oikeudet kuin muillakin lapsilla on.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 09:10"]
siis jonku mielestä on väärin et lapsen pitää tehä pieniä kotitöitä ja et lasta kannustetaan lukemaan? :D
Jos mua ois kannustettu lukemaan oisin nyt jotai aivan muuta ku vessojen siivooja.
[/quote]
tuskin nuo on väärin, että kannustetaan lukemaan tai että pitää tehdä kotitöitä. Helvetin hyviä juttuja molemmat.
Mutta nuo keinoit, joita ap käyttää...
Joskus lapset alkavat yökkiä puurolle, joten olisi kohtuuullista että sille olisi vaihtoehto, jep, meilläkin söivät vauvaikäisenä puuroa, ei enää koululaisena pysty, siskoni yökki puurolle, itse olen aina pitänyt puurosta.
Kotityöt on hyvä juttu. Mutta se ei ole että ap määrää kaiken, vaan eikö voisi kysyä lapsilta ja yhteisesti sopia jospa vaikka olisi niin että kaikilla olisi sellainen homma josta pitää, tai sitten vaikka tiskausvuorot tai jotain. tai kaikki vain siivoavat oman huoneensa, niin ollaan reiluja.
ja tuo lukemisjuttuhan oli jo ihan sairas, eli kannustaminen ja pakottaminen on kaksi eri asiaa. ap siis pakottaa, koska jos yksi ei lue niin kukaan ei pääse heurekaan, tuollaisesta ne ap:n omat kullanmurut alkavat varmasti kiusata miehen lasta.
[/quote]
Sun lapsien nimet on varmaan Nico-Petteri ja Ava-Jennica?
Pieni lapsoinen ei halua syödä puuroa, niin eihän tietenkään tarvitsekaan, kun lapsoinen saa itse päättää mitä syö, koska elämän pitää olla hattaroita ja vaahtokarkkia, niinhän se tulee aina olemaankin!
Siis niiQ niiiiin ihQ ajattelutapa sulla <3
[/quote]
Kyllä joo, nimimaku kulkee käsikädessä sen kanssa miten lapsi kasvatetaan. Et sinäkään ihan penaalin terävin kynä ole ;)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 00:30"]
Onko tässä nyt kysymys "teidän" säännöistä vai sinun säännöistäsi?
[/quote]
Joo, tätä mäkin jäin miettimään.. siivoaminen ja mitä pöydässä on tarjolla ruuaksi milloinkin on aikuisten päätöksiä, mutta se, mitä kukin lukee ei ole. Jos lasta ei tiedekirjat kiinnosta, anna hänen lukea joku itseään kiinnostava kirja, eikös? Eiköhän kuitenkin tärkeintä olisi että lukee. Voin vaan kuvitella, mitä mun 12v sanoisi, jos alkaisin kiristämään häntä että "nyt sun ON luettava nuo Harry Potterit, tai et pääse meidän mukaan reissuun.." kun lasta ei nappaa yhtään, eikä ole koskaan napannut, fantasiakirjallisuus. Elämänkertoja ja fiktiotakin lukee kirjan/ viikko tahtia kyllä muuten.
Ja kyllä se puuro maistuu, jos mitään muuta ei ole. Toki voisiko joskus viikonloppuna olla sitten sitä leipää ja kaakotakin? Ei kait sullakaan nyt joka aamu niin kiire ole? Ja jos sulla on, niin laita mies tekemään.
[/quote]
Meillä on viikonloppuisin yleensä aamiaisbuffet, jossa on kaikkea mahdollista. Välillä mennään hotelliin aamiaiselle. Mutta viikolla en ehdi tuota puuroa enempää passata. Jääkaapista saa ottaa ihan mitä haluaa syödä, jos puuro ei maita. Minusta 4-vuotiaalla ei ole vaihtoehtoja, mutta toki 8-vuotias saa tehdä itselleen leivän tai syödä jogurttia marjoilla/hedelmillä, tms.
En ole pakottanut 8-vuotiasta lukemaan. Kysyin vaan, haluaako olla mukana. Ei halua. Ok. Ja mainittakoon, että tiedekirjaksi käy lasten tiedeaiheinen kuvakirja (esim- Eyewitness-sarjaa), vaikka Einsteinista kertova sarjakuva, jne. Ja tuo tiedekirja-juttu on yhdessä 11- ja 12-vuotiaiden kanssa sovittu 11-vuotiaan ehdotuksesta.
[/quote]
Eli SINUN lastesi idea.. ei yhteinen, eikä yhdessä sovittu.
Edelleen oon sintä mieltä, että siivoaminen ja tuo ruokailu menee aivan OK niin kuin te sanotte, mutta pikkusen nyt sitä pipoa löysemmälle niiden muiden juttujen kanssa. Lapsen maailma on kääntynyt aivan päälaelleen ja hän todennäköisesti kapinoi sitä vastaan.. eli vanhemmuutta olisi nyt se, että tuette, ette vaadi tai pyydä tai kilpailuta, jonkun toisen keksimien sääntöjen mukaan. Kun ko lapsesta tulee varmasti ihan hyvä aikuinen vaikka ei koskaan lukisi yhtään enempää tietokirjoja kuin mitä koulu vaatii.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:44"]Jämptiä toimintaa. Ei kaikista ole lukumiehiksi. Mitä sinä vaadit toisen lasta lukemaan kirjoja. Tietysti sängyn voi pedata ja roskapussin kantaa vuorollaan. Onko teillä kotityöt lasten harteilla?
[/quote]
Eihän Ap ole vaatinut tyttöä lukemaan :-o Heillä on systeemi, että sovitaan aihe ja kirjamäärä ja kun on luettu, tehdään sitä kivaa, joka tuosta on palkkioksi sovittu. Kaksi lapsista (sitä 4-vuotiasta ei ehkä vielä samalla tavalla lasketa mukaan) tykkää tuosta. 8-vuotias saa itse valita, että osallistuuko vai ei.
Mitä ihmeen pakottamista tuossa siis on? Jos tuosta luovuttaisiin tuon yhden lapsen takia, niin eikö silloin nuo kakai vanhempaa pakotettaisi luopumaan heille tärkeästä ja kivasta jutusta?
Katsos ydinperheen äiti kun kaikki ihmiset eivät halua pitää kullisiliittojaan kasassa vain siksi että lapset saisivat elää ydinperheessä. :) Jos perheeen kahden aikuisen välillä on vakavia ristiriitoja jne. on kaikkien kannalta parempi että erotaan. Puhumattakaan siitä jos puoliso on kuollut. Leskelläkö ei olisi oikeutta perustaa uutta perhettä? Ja eronneet vanhemmatko eivät rakasta lapsiaan? Käsittämättömän ahdasmielistä ajattelua. Kuvitteleppa itse tilanne, että teidän ydinperheeseenne tulisi vaikkapa naapurin lapset hoitoon joka toiseksi viikoksi? Muutaisitko oman kotisi säännöt heidän vuoksensa? Ja jos et muuttaisi, miksi? Ja kun et muuttaisi, tarkoittaako se, että vihaat naapurin lapsia? :)