Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun miehen lapsi ei sopeudu kodin sääntöihin?
13.02.2014 |
Miehen lapsi oli meillä aluksi vain joka toinen viikonloppu. Silloin hänellä jo oli sopeutumisvaikeuksia, mutta ne eivät niin korostuneet, kun oli paikalla 4 päivää kuukaudesta.
Nyt lapsi on äitinsä muuttuneiden työkuvioiden vuoksi meillä viikkojen arkipäivät. Ja sopeutuminen perheemme sääntöihin ei vaan onnistu.
Meillä on lista, jossa on kunkin perheenjäsenen osalta listattu kotityöt viikon kullekin päivälle. Pyykinpesu, astioiden pesu/koneen täyttö, imurointi, jne. Miehen lapsi ei halua osallistua, koska, no, hän ei vaan halua. Äitinsä luona ei tarvi tehdä mitään kotitöitä.
Meillä on myös pieniä projekteja. Esim. rohkaisen kaikkia lukemaan enemmän siten, että kun kaikki on lukeneet vaikka neljä kirjaa, niin saamme yhdessä jonkin palkinnon. Nyt yritän saada perhettä lukemaan tiedekirjoja (kunkin iän/kehitystason huomioiden - itse luen neurotieteestä kertovaa kirjaa, pienimmälle luetaan lasten luontokirjaa). Kun jokainen on lukenut neljä kirjaa, teemme retken Heurekaan.
Tässäkään ei miehen lapsi halua olla mukana. Tyhmää, hän ei lue.
Meillä syödään yleensä aamuisin puuroa, jonka joukkoon laitetaan pakastemarjoja. Miehen lapselle ei kelpaa, pitäisi olla kaakaota ja valmiiksi tehtyjä voileipiä, yms. Olen sanonut, että senkun teet itsellesi kaakaota ja voikkareita aamiaiseksi, mutta en ehdi passata aamuisin sitä puuroa enempää.
Ja niin edelleen.
Mikä neuvoksi? No, lukemaan ei voi pakottaa, mutta kotitöihin kyllä voi...
Kyseessä siis 8-v.
Kommentit (166)
Jos "sopii" sanelemalla ja päättämällä vaihtoehdot, ei se ole mitään sopimista oikeesti. Ja tuskin lapsella oli mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen missä asuu. Lähinnä tulee mieleen 2polven päiväkotilaiset joilla ei ole mitään käsitystä mikä on koti ja mikä perhe, kuinka toisia kunnioitetaan, ja kuinka jokaisella pitäisi olla tilaa olla oma itsensä, ja kasvaa ja kehittyä oman aikataulunsa mukaan. En tiedä yhtään tälläistä uusperhettä joka olisi ollut yhdessä yli 10 vuotta, kyllä se vääpeliäiti saa kaikki voimaan pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sitoisin kotityöt viikkorahaan. jos ei hoida hommiaan, ei saa rahaakaan.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 09:10"]
siis jonku mielestä on väärin et lapsen pitää tehä pieniä kotitöitä ja et lasta kannustetaan lukemaan? :D
Jos mua ois kannustettu lukemaan oisin nyt jotai aivan muuta ku vessojen siivooja.
[/quote]
tuskin nuo on väärin, että kannustetaan lukemaan tai että pitää tehdä kotitöitä. Helvetin hyviä juttuja molemmat.
Mutta nuo keinoit, joita ap käyttää...
Joskus lapset alkavat yökkiä puurolle, joten olisi kohtuuullista että sille olisi vaihtoehto, jep, meilläkin söivät vauvaikäisenä puuroa, ei enää koululaisena pysty, siskoni yökki puurolle, itse olen aina pitänyt puurosta.
Kotityöt on hyvä juttu. Mutta se ei ole että ap määrää kaiken, vaan eikö voisi kysyä lapsilta ja yhteisesti sopia jospa vaikka olisi niin että kaikilla olisi sellainen homma josta pitää, tai sitten vaikka tiskausvuorot tai jotain. tai kaikki vain siivoavat oman huoneensa, niin ollaan reiluja.
ja tuo lukemisjuttuhan oli jo ihan sairas, eli kannustaminen ja pakottaminen on kaksi eri asiaa. ap siis pakottaa, koska jos yksi ei lue niin kukaan ei pääse heurekaan, tuollaisesta ne ap:n omat kullanmurut alkavat varmasti kiusata miehen lasta.
[/quote]
Sun lapsien nimet on varmaan Nico-Petteri ja Ava-Jennica?
Pieni lapsoinen ei halua syödä puuroa, niin eihän tietenkään tarvitsekaan, kun lapsoinen saa itse päättää mitä syö, koska elämän pitää olla hattaroita ja vaahtokarkkia, niinhän se tulee aina olemaankin!
Siis niiQ niiiiin ihQ ajattelutapa sulla <3
[/quote]
Ei vaan kaakaota ja voileipää. Luitko lainkaan, mitä ap kirjoitti?
tulipa vaan mieleen oma lapsi. 8-vuotiaalla on muualla tehtäviä harkkoja joka päivälle. esim. urheilutreenit 5 krt. viikossa, soittimen soittotunti 1 krt. sitten toisaalta soitinta on treenattava joka päivä 20-30min, urheilussa tehtävä omaehtoista taitotreeniä (15-30min päivä) ja läksyt päälle, niin kovin paljon ei enää kotona tarvitse kuin levätä ja tehdä pikkuisia kotitöitä. pointtina ehkä se, että lapsi tekee omia mieluisia asioita, ei äidin tai isän.
ja sitten sama rumba kertaa kolme, kun on kolme lasta. ei paljon ennätä kontrolloida kaikkea =)
minkä ikäisiä onkaan ap:n lapsikatras. montako teidän lukupiiriin kuuluu jne. ei kai lapset voi alle kouluikäisiä olla, jos lukupiiriä harrastetaan?
minua häiritsee tuo leipä ja ajan puute.
jos kerran kaikki muut lapset syövät sitä puuroa, niin eikö sinulla todellakaan ole sitä 2min aikaa aamulla, jotta voisit tehdä hänelle sen yhden leivän?
etkö muka voisi joustaa ja näyttää lapselle että haluat hänellä olevan hyvä olla, aloittaisitsiitä että laittaisit kellon soimaan muutaman minuutin aikaisemmin.
ehkäpä, jos lapsi todella tuntee olevansa haluttu teidän perheeseen, alkaa myös toimimaan kuin muu perhe.
täytyyhän se nyt ottaa huomioon, että hänen elämässään on tapahtunut isoja muutoksia.
vähän sama, kuin itse käyn vanhempieni luona kylässä ja on ihan mukavaa.
mutta jos joutuisin olosuhteiden pakosta muuttamaan takaisin heidän nurkkiinsa, olisi se ihan järkyttävä muutos kaikkeen aikaisempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 03:39"]
Mä oisin haistattanu kyllä pitkät jos mun äitipuoli ois yrittäny luoda mulle jotain sääntöjä sillon kun olin lapsi. Musta lapsen käytös kuulostaa normaalilta. Sun käytöksesi taas vähän teennäiseltä. Sulta vie kaks sekuntia kaataa lapselle murot aamulla kuppiin. Musta kuulostaa että haluat olla tahallaan vittumainen jos et tee sitä. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja erilaisia ja myös sinun tulee siis sopeutua koska olet aikuinen.
8vuotias lapsi ei tee vielä kotitöitä, eikä ainakaan paikassa mitä ei tunne kodikseen.
[/quote]
En luo tälle muksulle erikseen sääntöjä vaan ne säännöt on jo meidän perheessä.
Meillä ei ole muroja kuin joskus mökillä satunnaisesti kesällä. Murot eivät ole terveellistä syötävää joka päivä. Ja olenhan sanonut, että aamiaiseksi saa syödä ihan mitä kaapista löytyy, mutta en oikeasti ehdi tehdä 6 ihmiselle voileipiä nenän eteen. Ja jos tekee yhdelle, pitää tehdä kaikille.
Meillä on täällä muitakin kuin minä ja yksi 8-vuotias ja kaikkien on sopeuduttava. Ja 8-vuotias todellakin tekee ikätasolleen sopivia kotitöitä. Edelleen väitän, että joku roskapussin vieminen kerran päivässä tai pöydän kattaminen ei ole sen ikäiselle ylivoimaista.
[/quote]
Eli lapsi ei ole teidän perhettä lainkaan, koska ei saa olla mukana sopimassa sääntöjä?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 03:39"]
Mä oisin haistattanu kyllä pitkät jos mun äitipuoli ois yrittäny luoda mulle jotain sääntöjä sillon kun olin lapsi. Musta lapsen käytös kuulostaa normaalilta. Sun käytöksesi taas vähän teennäiseltä. Sulta vie kaks sekuntia kaataa lapselle murot aamulla kuppiin. Musta kuulostaa että haluat olla tahallaan vittumainen jos et tee sitä. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja erilaisia ja myös sinun tulee siis sopeutua koska olet aikuinen.
8vuotias lapsi ei tee vielä kotitöitä, eikä ainakaan paikassa mitä ei tunne kodikseen.
[/quote]
En luo tälle muksulle erikseen sääntöjä vaan ne säännöt on jo meidän perheessä.
Meillä ei ole muroja kuin joskus mökillä satunnaisesti kesällä. Murot eivät ole terveellistä syötävää joka päivä. Ja olenhan sanonut, että aamiaiseksi saa syödä ihan mitä kaapista löytyy, mutta en oikeasti ehdi tehdä 6 ihmiselle voileipiä nenän eteen. Ja jos tekee yhdelle, pitää tehdä kaikille.
Meillä on täällä muitakin kuin minä ja yksi 8-vuotias ja kaikkien on sopeuduttava. Ja 8-vuotias todellakin tekee ikätasolleen sopivia kotitöitä. Edelleen väitän, että joku roskapussin vieminen kerran päivässä tai pöydän kattaminen ei ole sen ikäiselle ylivoimaista.
[/quote]
Eli lapsi ei ole teidän perhettä lainkaan, koska ei saa olla mukana sopimassa sääntöjä?
[/quote]
Ymmärsitkö ihan tahallasi väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsiis. Mun penskat on hoitaneet aamupalansa itse siistä asti kun ovat kyenneet valmiin leipäviipaleen pussista saamaan. En tod. tee puuroa, koska en jaksa pestä sitä kattilaa.
Mutta aamupalalla syödään aamupalaruokaa (leipää, muroja), siinä menee raja.
Ja tuo lue kirjat, mennään Heurekaan, on molemminpuolinen sopimus. Kysyt vielä uudelta lapselta, että muut ovat lukeneet jo, haluaako hän vielä yrittää vai voitko täyttää sopimuksen näiden muiden kanssa jo. En kuitenkaan lähtisi päästämään yhtä helpommalla, vaan pitäisin siitä sovitusta kiinni.
Ja kuuntele sitä muksua. Kyllä muakin ottaisi päähän, että tuolla lailla elämä paiskoo ja tuossa iässä kaikki on niin henkilökohtaista.
"kunkin perheenjäsenen osalta listattu kotityöt viikon kullekin päivälle. Pyykinpesu, astioiden pesu/koneen täyttö, imurointi, jne. Miehen lapsi ei halua osallistua, koska, no, hän ei vaan halua"
Ei ihme jos miehesi lapsi ei halua, sillä 8 vuotiaalta tuskin voidaan odottaa kotitöiden osalta samaa työpanosta kuin aikuisilta. Tuon ikäinen tarvitsee vielä aikuisen tukea ja hoivaa. En iki maailmassa voisi alakouluikäiseltä odottaa pyykinpesua. Osallistuuko 4-vuotias yhteinen lapsi myös samalla työpanoksella, kun korostat kaikilla olevan samat säännöt.
Miehesi lapsi on kokenut lyhyen elämänsä aikana paljon, joka ei voi olla vaikuttamatta häneen, omien vanhempiensa eron, koulun aloittamisen, mahdollisesti jopa koulun ja kaveripiirin vaihtuminen, jopa heittopussina olemisen vanhempien välillä ja nyt aivan kohtuuttomat säänöt uudessa kodissa.
Mitä tulee aamupalaa, niin se ei suinkaan ole pelkästään vatsan täyttämistä, vaan siihen liittyy myös tunneside, luulen sinunkin pitävän, jos saat aamukahvin pöytään. Miksi pieni lapsi pitäisi huolehtia omasta aamupalasta, kun se on aikuisen tehtävä. Sääli lasta.
Lukemiseen pakottaminen on älytöntä, sillä tuskin pakolla saavutetaan mitään, vaan kannustamalla. Luulen palkinnolla olevan aivan päinvastainen vaikutus mitä tarkoitat.
On äärettömän helppo syyllistää ja arvostella muiden lapsia, kun oma lapsesi on pieni, mutta tulet huomaan, että hyvään äitiyteen kuuluu paljon enemmän kuin aikuisten laatimat tiukat säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin teidän perheessä vikaa on, mutta lapsella kestää aikaa sopeutua. Voi olla, ettei hän sopeudu koskaan. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin protesti.
Mun miehen lapset sabotoi aktiivisesti ihan kaikkea ekat 5v kun olimme yhdessä. Sitten tytär alkoi protestoida (vain) isälleen ja poika lähentyä isäänsä. Minulle ovat OK nykyään. Emme ole läheisiä kylläkään.
Nykyään poika pitää isään yhteyttä, tyttö ei. Ajattelen nykyään, että me teimme parhaamme, mutta se ei parantanut lasten haavoja ja ne olivat kaiken reagoinnin takana. Mikään kiva ei ollut tarpeeksi ja tavallinen oli kamalaa. Ovat sittemmin huomanneet, että yhteisille lapsille on kovempi kuri kuin heille koskaan. Heidän mielestä me oltiin ihan natseja, jos haluttiin vaikka lasten syövän ruokapöydän ääressä muuta kuin karkkia.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:10"]"kunkin perheenjäsenen osalta listattu kotityöt viikon kullekin päivälle. Pyykinpesu, astioiden pesu/koneen täyttö, imurointi, jne. Miehen lapsi ei halua osallistua, koska, no, hän ei vaan halua"
Ei ihme jos miehesi lapsi ei halua, sillä 8 vuotiaalta tuskin voidaan odottaa kotitöiden osalta samaa työpanosta kuin aikuisilta. Tuon ikäinen tarvitsee vielä aikuisen tukea ja hoivaa. En iki maailmassa voisi alakouluikäiseltä odottaa pyykinpesua. Osallistuuko 4-vuotias yhteinen lapsi myös samalla työpanoksella, kun korostat kaikilla olevan samat säännöt.
Miehesi lapsi on kokenut lyhyen elämänsä aikana paljon, joka ei voi olla vaikuttamatta häneen, omien vanhempiensa eron, koulun aloittamisen, mahdollisesti jopa koulun ja kaveripiirin vaihtuminen, jopa heittopussina olemisen vanhempien välillä ja nyt aivan kohtuuttomat säänöt uudessa kodissa.
Mitä tulee aamupalaa, niin se ei suinkaan ole pelkästään vatsan täyttämistä, vaan siihen liittyy myös tunneside, luulen sinunkin pitävän, jos saat aamukahvin pöytään. Miksi pieni lapsi pitäisi huolehtia omasta aamupalasta, kun se on aikuisen tehtävä. Sääli lasta.
Lukemiseen pakottaminen on älytöntä, sillä tuskin pakolla saavutetaan mitään, vaan kannustamalla. Luulen palkinnolla olevan aivan päinvastainen vaikutus mitä tarkoitat.
On äärettömän helppo syyllistää ja arvostella muiden lapsia, kun oma lapsesi on pieni, mutta tulet huomaan, että hyvään äitiyteen kuuluu paljon enemmän kuin aikuisten laatimat tiukat säännöt.
[/quote]ootsä lukenut ap:n kommentteja? Hänellä on 12, 11 ja 4v lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:10"]"kunkin perheenjäsenen osalta listattu kotityöt viikon kullekin päivälle. Pyykinpesu, astioiden pesu/koneen täyttö, imurointi, jne. Miehen lapsi ei halua osallistua, koska, no, hän ei vaan halua"
Ei ihme jos miehesi lapsi ei halua, sillä 8 vuotiaalta tuskin voidaan odottaa kotitöiden osalta samaa työpanosta kuin aikuisilta. Tuon ikäinen tarvitsee vielä aikuisen tukea ja hoivaa. En iki maailmassa voisi alakouluikäiseltä odottaa pyykinpesua. Osallistuuko 4-vuotias yhteinen lapsi myös samalla työpanoksella, kun korostat kaikilla olevan samat säännöt.
Miehesi lapsi on kokenut lyhyen elämänsä aikana paljon, joka ei voi olla vaikuttamatta häneen, omien vanhempiensa eron, koulun aloittamisen, mahdollisesti jopa koulun ja kaveripiirin vaihtuminen, jopa heittopussina olemisen vanhempien välillä ja nyt aivan kohtuuttomat säänöt uudessa kodissa.
Mitä tulee aamupalaa, niin se ei suinkaan ole pelkästään vatsan täyttämistä, vaan siihen liittyy myös tunneside, luulen sinunkin pitävän, jos saat aamukahvin pöytään. Miksi pieni lapsi pitäisi huolehtia omasta aamupalasta, kun se on aikuisen tehtävä. Sääli lasta.
Lukemiseen pakottaminen on älytöntä, sillä tuskin pakolla saavutetaan mitään, vaan kannustamalla. Luulen palkinnolla olevan aivan päinvastainen vaikutus mitä tarkoitat.
On äärettömän helppo syyllistää ja arvostella muiden lapsia, kun oma lapsesi on pieni, mutta tulet huomaan, että hyvään äitiyteen kuuluu paljon enemmän kuin aikuisten laatimat tiukat säännöt.
[/quote]ootsä lukenut ap:n kommentteja? Hänellä on 12, 11 ja 4v lapset.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 03:39"]
Mä oisin haistattanu kyllä pitkät jos mun äitipuoli ois yrittäny luoda mulle jotain sääntöjä sillon kun olin lapsi. Musta lapsen käytös kuulostaa normaalilta. Sun käytöksesi taas vähän teennäiseltä. Sulta vie kaks sekuntia kaataa lapselle murot aamulla kuppiin. Musta kuulostaa että haluat olla tahallaan vittumainen jos et tee sitä. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja erilaisia ja myös sinun tulee siis sopeutua koska olet aikuinen.
8vuotias lapsi ei tee vielä kotitöitä, eikä ainakaan paikassa mitä ei tunne kodikseen.
[/quote]
En luo tälle muksulle erikseen sääntöjä vaan ne säännöt on jo meidän perheessä.
Meillä ei ole muroja kuin joskus mökillä satunnaisesti kesällä. Murot eivät ole terveellistä syötävää joka päivä. Ja olenhan sanonut, että aamiaiseksi saa syödä ihan mitä kaapista löytyy, mutta en oikeasti ehdi tehdä 6 ihmiselle voileipiä nenän eteen. Ja jos tekee yhdelle, pitää tehdä kaikille.
Meillä on täällä muitakin kuin minä ja yksi 8-vuotias ja kaikkien on sopeuduttava. Ja 8-vuotias todellakin tekee ikätasolleen sopivia kotitöitä. Edelleen väitän, että joku roskapussin vieminen kerran päivässä tai pöydän kattaminen ei ole sen ikäiselle ylivoimaista.
[/quote]
Eli lapsi ei ole teidän perhettä lainkaan, koska ei saa olla mukana sopimassa sääntöjä?
[/quote]
Ymmärsitkö ihan tahallasi väärin?
[/quote]
Ymmärsin nimenomaan oikein! Lapsi on liikaa, lapsi on ylimääräinen. Meillä oli kivat säännöt, tämä muutos vain ei niitä hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:10"]"kunkin perheenjäsenen osalta listattu kotityöt viikon kullekin päivälle. Pyykinpesu, astioiden pesu/koneen täyttö, imurointi, jne. Miehen lapsi ei halua osallistua, koska, no, hän ei vaan halua"
Ei ihme jos miehesi lapsi ei halua, sillä 8 vuotiaalta tuskin voidaan odottaa kotitöiden osalta samaa työpanosta kuin aikuisilta. Tuon ikäinen tarvitsee vielä aikuisen tukea ja hoivaa. En iki maailmassa voisi alakouluikäiseltä odottaa pyykinpesua. Osallistuuko 4-vuotias yhteinen lapsi myös samalla työpanoksella, kun korostat kaikilla olevan samat säännöt.
Miehesi lapsi on kokenut lyhyen elämänsä aikana paljon, joka ei voi olla vaikuttamatta häneen, omien vanhempiensa eron, koulun aloittamisen, mahdollisesti jopa koulun ja kaveripiirin vaihtuminen, jopa heittopussina olemisen vanhempien välillä ja nyt aivan kohtuuttomat säänöt uudessa kodissa.
Mitä tulee aamupalaa, niin se ei suinkaan ole pelkästään vatsan täyttämistä, vaan siihen liittyy myös tunneside, luulen sinunkin pitävän, jos saat aamukahvin pöytään. Miksi pieni lapsi pitäisi huolehtia omasta aamupalasta, kun se on aikuisen tehtävä. Sääli lasta.
Lukemiseen pakottaminen on älytöntä, sillä tuskin pakolla saavutetaan mitään, vaan kannustamalla. Luulen palkinnolla olevan aivan päinvastainen vaikutus mitä tarkoitat.
On äärettömän helppo syyllistää ja arvostella muiden lapsia, kun oma lapsesi on pieni, mutta tulet huomaan, että hyvään äitiyteen kuuluu paljon enemmän kuin aikuisten laatimat tiukat säännöt.
[/quote]ootsä lukenut ap:n kommentteja? Hänellä on 12, 11 ja 4v lapset.
[/quote]
Minusta ensimmäisessä viestissä lukee ERITTÄIN selkeästi että kyseessä on 8-vuotias, väitätkö toisin?
Ap:n ongelma on nyt se että hän vihaa lasta ja uskoo miehensäkin vihaavan, mutta ei vain kehtaa heittää lasta ulos vaan halua saada mielikuvan että se lapsi on huono, väärä ja hankala ja hän on maailman paras äiti(puoli). Jos ap yhtään tuntisi edes sääliä lasta kohtaan niin laittaisi lapsen takaisin äitinsä luo jossa sentään joku välittää hänestä eikä lapsesta olla tekemässä koko perheen sylkykuppia ja syntipukkia. Voi vain kuvitella miten lapselle tiuskitaan, häntä ivataan, hänelle naureskellaan ja varmaan joutuu syömään eri huoneessa eikä saa majaille yhteisissä tiloissa vaan sysätään omaan huoneeseen yksin, ilman isää, kavereita tai harrastuksia.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:10"]"kunkin perheenjäsenen osalta listattu kotityöt viikon kullekin päivälle. Pyykinpesu, astioiden pesu/koneen täyttö, imurointi, jne. Miehen lapsi ei halua osallistua, koska, no, hän ei vaan halua"
Ei ihme jos miehesi lapsi ei halua, sillä 8 vuotiaalta tuskin voidaan odottaa kotitöiden osalta samaa työpanosta kuin aikuisilta. Tuon ikäinen tarvitsee vielä aikuisen tukea ja hoivaa. En iki maailmassa voisi alakouluikäiseltä odottaa pyykinpesua. Osallistuuko 4-vuotias yhteinen lapsi myös samalla työpanoksella, kun korostat kaikilla olevan samat säännöt.
Miehesi lapsi on kokenut lyhyen elämänsä aikana paljon, joka ei voi olla vaikuttamatta häneen, omien vanhempiensa eron, koulun aloittamisen, mahdollisesti jopa koulun ja kaveripiirin vaihtuminen, jopa heittopussina olemisen vanhempien välillä ja nyt aivan kohtuuttomat säänöt uudessa kodissa.
Mitä tulee aamupalaa, niin se ei suinkaan ole pelkästään vatsan täyttämistä, vaan siihen liittyy myös tunneside, luulen sinunkin pitävän, jos saat aamukahvin pöytään. Miksi pieni lapsi pitäisi huolehtia omasta aamupalasta, kun se on aikuisen tehtävä. Sääli lasta.
Lukemiseen pakottaminen on älytöntä, sillä tuskin pakolla saavutetaan mitään, vaan kannustamalla. Luulen palkinnolla olevan aivan päinvastainen vaikutus mitä tarkoitat.
On äärettömän helppo syyllistää ja arvostella muiden lapsia, kun oma lapsesi on pieni, mutta tulet huomaan, että hyvään äitiyteen kuuluu paljon enemmän kuin aikuisten laatimat tiukat säännöt.
[/quote]ootsä lukenut ap:n kommentteja? Hänellä on 12, 11 ja 4v lapset.
[/quote]
Minusta ensimmäisessä viestissä lukee ERITTÄIN selkeästi että kyseessä on 8-vuotias, väitätkö toisin?
Ap:n ongelma on nyt se että hän vihaa lasta ja uskoo miehensäkin vihaavan, mutta ei vain kehtaa heittää lasta ulos vaan halua saada mielikuvan että se lapsi on huono, väärä ja hankala ja hän on maailman paras äiti(puoli). Jos ap yhtään tuntisi edes sääliä lasta kohtaan niin laittaisi lapsen takaisin äitinsä luo jossa sentään joku välittää hänestä eikä lapsesta olla tekemässä koko perheen sylkykuppia ja syntipukkia. Voi vain kuvitella miten lapselle tiuskitaan, häntä ivataan, hänelle naureskellaan ja varmaan joutuu syömään eri huoneessa eikä saa majaille yhteisissä tiloissa vaan sysätään omaan huoneeseen yksin, ilman isää, kavereita tai harrastuksia.
[/quote]
Tällä tyypillä on varmaan jotain traumoja...
Jos 8v tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi koska ei ole aikaa olla perheessä, niin ehkä olis syytä karsia ekana niitä harrastuksia. Ei harkkoja 5 iltana viikossa jne. Jäis aikaa sit olla niiden muidenkin perheenjäsenten kanssa. Ei varmaan paljon kotihommat nappaakaan, jos on ihan rättipoikki koulusta, läksyistä ja harrastamisesta...
Oletko miettinyt josko kapinoinnin taustalla olisi teidän testaus: rakastavatko nämä ihmiset minua samoin kuin muita? Sen puoleen voi olla vahingollista lähteä joustamaan ja säätämään - se tuo lapselle tunteen, että on sen verran vieras, että saa erikoiskohtelua.
Kuinka kauan kapinointia on jatkunut? Jos teet tytön kanssa jotain kahdestaankin, niin voitko silloin kysellä hänelle mieluisia asioita, joita voisitte koko perheenä toteuttaa (ja joita toteuttaessa mainostaisit miten hieno idea tämä oli ja miten tyttö keksikin niin kivaa tekemistä koko perheelle).
Ei minunkaan lapsuudenkodissani ollut arkiaamuisin tarjolla jokaisen herkkuruokaa, joten sitä syötiin, mitä pöydässä oli. Jos aamiaisleipien tekeminen itse on ok, mutta se ei aamulla onnistu, niin voithan kysyä haluaako hän illalla tehdä ne valmiiksi. Sama mahdollisuus tietysti kaikille lapsille samoin ehdoin. Muroja tms. en itsekään syötä lapsilleni päivittäin, eivät pidä nälkää ja ovat sokeri- ja suolapommeja.
Pieniä kotitöitä kuuluukin tehdä, 17 vuotiaana ei opi pitämään kaikista asioista huolta, jos ei aiemmin ole opetellut.
Rakkautta ja rajoja, kyllä se siitä.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 00:30"]
Onko tässä nyt kysymys "teidän" säännöistä vai sinun säännöistäsi?
[/quote]
Ja kyllä se puuro maistuu, jos mitään muuta ei ole. Toki voisiko joskus viikonloppuna olla sitten sitä leipää ja kaakotakin? Ei kait sullakaan nyt joka aamu niin kiire ole? Ja jos sulla on, niin laita mies tekemään.
[/quote]
Mun ekaluokkaiselee ei ainakaan maistu. Usein ei suostu syömään mitään, kun ei ole vielä aamulla nälkä. Toisinaan juo kupillisen kaakaota tai syö vähän hedelmää. Tarjoan melkein mitä vaan, että lapsi saisi edes jotain vatsaansa aamulla. Onneksi kouluruoka on jo tosi aikaisin.
Nuorempi lapsi taas on niin kuin minä, kuolemaisillaan nälkään aamulla ja rakastaa puuroa.
Apn ongelmaan. Nukkumaan on tietysti pakko mennä ajoissa, ja todennäköisesti äidinkin luona pitää, tyttö vaan kokeilee joustaisivatko säännöt teillä. Tietokone aikaa on pakko rajoittaa, tässä ei voi mitenkään pitää eri sääntöjä eri lapsille.
Aamut taas on toinen juttu. 8 v. on vielä pieni ja aamulla saattaa erityisesti kaivata äitiä ja tuttuja rutiineja. On aika eri asia herätä rauhassa kaksistaan äidin kanssa, kuin 6 henkisen perheen härdelliin. Lapsen isä voisi ottaa asiakseen tehdä aamuista leppoisampia ja antaa vähän enemmän huomiota näin alkuun.
Ja kirjojen lukeminen ja muut extrajutut saavat odottaa aikaa, kun lapsi on sopeutunut uuteen tilanteeseen. On siinä ehtinyt jo olla tapahtumia pienen elämän aikana, kun vanhemmat ovat eronneet ilm. ennen kuin tyttö on täyttänyt 3 vuotta, on tullut äitipuoli, ylimääräisiä perheenjäseniä, puolisisarus ja nyt taas uusi asumisjärjestely. Ei mikään ihme, että tyttö reagoi, olette oikeastaan päässeet aika vähällä. Lapsi ei ole tätä tilannetta toivonut. Nyt teidän vaan pitää aikuisina ihmisinä miettiä, mistä asioista voisitte joustaa, mistä pidetään kiinni ja pysyä rauhallsina ja antaa aikaa lapselle.
Oman ekaluokkalaiseni elämän rankin muutos oli, kun muutettiin puolen kilometrin päähän vanhasta kodista. Lapsella meni kaksi vuotta sen asian käsittelemiseen. Tällä hetkellä tuskaisia hetkiä on esim. kun paras kaveri on viikon lomalla. Saattaa aiheuttaa käsittämättömiä raivareita, joiden syy paljastuu vasta illalla, kun jutellaan rauhassa.
Joten jos 8-vuotias tuollaisten elämänmuutosten jälkeen ei solahda helposti tapoihinne (joissa ei sinänsä ole mitään vikaa), en ihmettele yhtään. Ja parempi onkin, että uskaltaa näyttää tunteitaan, niin pääsette käsittelemään asiaa nyt.
Huomaa taas näistä kommenteista, että suurin osa kommentoijista on joko niitä yh-äitejä, jotka usuttavat lapsiaan isän kotiin elämään omalla tyylillään tai äitejä, joilla ei ole mitään kokemusta uusperheen elämästä.
Minusta kuullostaa ap:n tarina ihailtavalta panostukselta miehenkin lapsen kasvatukseen. Ja todellakin teidän kotona eletään teidän säännöillä.
Olen myös itse uusperheen äiti ja meillä samoja ongelmia. Miehen lapset tulevat meille silla asenteella, että kaikki meillä on tyhmää ja eivät haluaisi tehdä mitään. Odottavat vain valmista joka asiassa, esim. koiluikäisille lapsille pitäisi ruoka tuoda nenän eteen ja viedä astiat pois. Vaatteet täytyisi olla ojentamassa valmiiksi ja ripustamassa naulakkoon. Kotitöihin eivät haluaisi osallistua, pikkusisarusten seura ärsyttää, omia tavaroitaan eivär haluaisi jakaa, vain television katsominen kiinnostaa jne.
Tyypillistä lienee uusperheissä. Tulee sellainen käsitys, että kotona saavat kaiken valmiina vain siksi, että äiti pääsee helpommalla kun passaa lapsensa. Itse esim. vaadin myös omia lapsiani tekemään omat kotihommansa ja samaa laitan miehen lapset tekemään. Olisi äärettömän epäreilu asetelma jo se, että omat lapseni tekisivät sovitut kotiyöt ja saisivat palkkioksi karkkipäiväkarkit. Samaan aikaan miehen lapset eivät tekisi mitään ja samat karkit napsahtaisivat nenän eteen silti.
Uusperheessä ei millään voida miellyttää kaikkia ja on aivan selvää, että etälapset reagoivat erilaisiin sääntöihin. Silti, aikuisen ehdoilla mennään näissä asioissa. jos vanhemmat ovat eronneet, ei ex-vaimo voi tulla miehen uuden perheen sääntöjä sanelemaan. Ei tulisi itsellänikään mieleenikään mennä kontrolloimaan exäni kodin tapaa elää ja kasvattaa lapsiaan.
Parasta olisi jos aikuiset pystyisivät tukemaan lasta siinä, että lapsi sopeutuu kahden kodin erilaisiin sääntöihin. Näin tilanne saataisiin ajan kanssa mieluisammaksi lapselle/lapsille.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:35"]
Huomaa taas näistä kommenteista, että suurin osa kommentoijista on joko niitä yh-äitejä, jotka usuttavat lapsiaan isän kotiin elämään omalla tyylillään tai äitejä, joilla ei ole mitään kokemusta uusperheen elämästä.
Minusta kuullostaa ap:n tarina ihailtavalta panostukselta miehenkin lapsen kasvatukseen. Ja todellakin teidän kotona eletään teidän säännöillä.
Olen myös itse uusperheen äiti ja meillä samoja ongelmia. Miehen lapset tulevat meille silla asenteella, että kaikki meillä on tyhmää ja eivät haluaisi tehdä mitään. Odottavat vain valmista joka asiassa, esim. koiluikäisille lapsille pitäisi ruoka tuoda nenän eteen ja viedä astiat pois. Vaatteet täytyisi olla ojentamassa valmiiksi ja ripustamassa naulakkoon. Kotitöihin eivät haluaisi osallistua, pikkusisarusten seura ärsyttää, omia tavaroitaan eivär haluaisi jakaa, vain television katsominen kiinnostaa jne.
Tyypillistä lienee uusperheissä. Tulee sellainen käsitys, että kotona saavat kaiken valmiina vain siksi, että äiti pääsee helpommalla kun passaa lapsensa. Itse esim. vaadin myös omia lapsiani tekemään omat kotihommansa ja samaa laitan miehen lapset tekemään. Olisi äärettömän epäreilu asetelma jo se, että omat lapseni tekisivät sovitut kotiyöt ja saisivat palkkioksi karkkipäiväkarkit. Samaan aikaan miehen lapset eivät tekisi mitään ja samat karkit napsahtaisivat nenän eteen silti.
Uusperheessä ei millään voida miellyttää kaikkia ja on aivan selvää, että etälapset reagoivat erilaisiin sääntöihin. Silti, aikuisen ehdoilla mennään näissä asioissa. jos vanhemmat ovat eronneet, ei ex-vaimo voi tulla miehen uuden perheen sääntöjä sanelemaan. Ei tulisi itsellänikään mieleenikään mennä kontrolloimaan exäni kodin tapaa elää ja kasvattaa lapsiaan.
Parasta olisi jos aikuiset pystyisivät tukemaan lasta siinä, että lapsi sopeutuu kahden kodin erilaisiin sääntöihin. Näin tilanne saataisiin ajan kanssa mieluisammaksi lapselle/lapsille.
[/quote]
Uusperhe sitä ja uusperhe tätä. Kerropa minulle mielestäsi tyhmälle ydinperheen äidille miksi se uusperhe on niin mielettömän mahtava juttu? Minusta ydinperhe on lapselle paras paikka koska ydinperheessä lapsia rakastetaan eivätkä he ole vain juuri ja juuri siedettäviä kiusankappaleita. Luuletko etteivät miehesi "entiset" lapset tajua että inhoat heitä ja että heidän isänsäkään ei enää rakasta heitä? Uusperheissä ainoa "rakkaus" on uuden parin toisiaan kohtaan tuntema alkuhullaannus joka sekin jossain vaiheessa katoaa. Lapsia ei kukaan rakasta, sen verran vain saavat ruokaa ja vaatetta etteivät naapurit karta eikä lastensuojelu puutu.
Höpö höpö! Ihan on hyvät ja järkevät säännöt. Onhan supernannyssäkin perheissä taulut, joissa jaetaan kotityöt. Mielestäni tuo on kaikkein järkevin tapa. Itselläni oli kaksi sisarusta ja äiti yh, mitään järjestelmällisyyttä ei ollut. Väsyneenä kotiin tullessaan äiti saattoi hermostua "eikö tätäkään ole tehty" ja "miksette te ikinä...", ja sitten marttyyrinä alkoi siivoamaan tms. Paljon paljon parempi olisi ollut, jos olisi ollut selvät ohjeet joka päivälle mitä kukakin tekee minäkin päivänä. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että itse tekee kaiken ettei äiti hermostu ja sisaruset ei sitten mitään. Ei sekään reilua. Itselleni olisi ainakin stressi vähentynyt - ja varmasti äidillä. Tässä varmaan syy miksi itse rakastan nykyään järjestelmällisyyttä, ja ehdottomasti aion soveltaa tuollaista taulukäytäntöä itsekin.
En minäkään alkaisi tehdä 8-vuotiaalle leipää valmiiksi, laittaisin kyllä tarvikkeet pöytään. Mikä tämä mielipide on, että äitipuolen pitäisi ne ruuat tehdä tytölle - miksi ei sen isän? Ja joku ehdotti että ei vie kuin minuutin kaataa ne murot lautaselle, no sen se tyttö ainakin itse osaa. Haloo. En itsekään ala tuollaiseen passaamiseen lasten kohdalla.
Kuri ja järjestys tulee ehdottomasti olla, mutta tärkeämpänä on rakkaus ja yhdessäolo. Tytön pitää tuntea olevansa yhtä rakastettu ja tärkeä osa perhettä. Entäs jos tekisitte kahdestaan jotain tytön kanssa?