Mitä tehdä, kun miehen lapsi ei sopeudu kodin sääntöihin?

Joskus skidinä mut heitettiin suljetulle osastolle jo toistamiseen, niin se vatipää lekuri sitten mussutti että mistä minä tiedän voinko minä luottaa sinuun. Ylikoulutettu filistiini sai ainoan vastauksen jonka noin typerään kysymykseen voi saada.

- Mist sä päättelet, et mä luotan suhun?

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 13:45"]

Kylläpä täällä on paljon idioottimaisia vastauksia. Älä välitä ap niistä. Teidän tapanne kuulostaa todella hyviltä. Kumpa kaikki viitsisivät kasvattaa lapsensa noin, eikä siten kun tässäkin ketjussa moni vauhkoaa. (lasten ei pidä tehdä mitään kotitöitä, ruoat pitää passata nenän eteen ym.)

Toki lapsi tarvitsee aikaa sopeutumiseen ja kannattaa vaan usein keskustella lapsen kanssa ja ottaa lapsen toiveet huomioon.

Ei se aina helppoa ole. Kyllä meilläkin yhden lapsen kanssa on todella usein vääntöä kun hän yrittää päästä aina vähemmällä kuin muut, vaikka kuinka jatkuvasti muistutetaan, että kaikilla on samat säännöt. Ja miehen lapset kun tulevat äitinsä luota, niin aina on tullut taas takapakkia kehitykseen, koska elävät siellä kuin pellossa.

[/quote]

Uusperheäidit lukevat vastaukset näköjään erittäin väärentävien lasien lävitse. Kyllä meillä ydinperheessäkin lapset tekevät kotitöitä ja heillekin annetaan terveellisiä ateriavaihtoehtoja, mutta ero on siinä muussa kohtelussa. Ydinperheessä lapsia rakastetaan ja he saavat huomiota ja heidät hyväksytään ja heitä kannustetaan kun taas ap syrjii, pilkkaa ja eristää tytärpuoltaan. Miksi ap ei anna lapsen kutsua kavereita? Miksi lapsella ei saa olla lainkaan harrastuksia? Miksi lapsi ei saa viettää aikaa isänsä tai muiden perheen lasten kanssa? Muut istuvat söpösti sohvalla lukemassa ja tytärpuoli on tungettu keittiöön hoitamaan kotitöitä ja sieltä sitten komennetaan suoraan omaan huoneeseen ilman hyvänyön toivotuksia tai haleja. Ydinperheissä ei näin toimita.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:52"]

Moni vastaaja pitää tiukkana tuota ap:n tapaa, että jokaiselle on jokin " siivoustehtävä" jokaiselle päivälle. Ja ap mainitsi tuossa tuon 4v: tyynyjen noston ja jonkun kaukon noston. Ei nuo mun mielestä liikaa ole. Meillä pojat tekee jo 3v enemmänkin.

[/quote]

Ei niitä kotitöitä saata liikaa ollakaan. Mutta sellainen listaus ja työjärjestyksen pitäminen ja noudattaminen on aikamoista. Lähinnä se opettaa lapsia kyttäämään mitä kukakin on tehnyt. Ja oppivatko lapset ymmärtämään joustamista, kun toivon mukaan sairaalta ei vaadita listan suorittamista.

Äidillä voi toki olla salainen vastaava lista, jonka pohjalta sitten vaikka tehdään työnjako sopivassa kohdin.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 13:46"]

Esimerkiksi aloittajan tulee auttaa sitä kahdenksanvuotiasta saavuttamaan ensiksi oman tavoitteensa, jolloin syntyy luottamusta, josta seuraa vuorovaikutusta.

Ihan saaaatanan yksinkertaista, enkä mä edes tule koskaan hankkimaan lapsia.

[/quote]

Ehkä se 8v ei halua, että äitipuoli on se tyyppi, joka häntä auttaa? Ehkä hän ei HALUA. Ehkä häntä ei kiinnosta. Ehkä hän vitut välittää siitä, mitä hänen vanhempansa ovat sopineet. Ainoa, mikä häntä kiinnostaisi olisi se, että joku pitäisi hänestä kiinni _KONKREETTISESTI_ ja kuvaannollisesti. Joku rakastaisi häntä ehdotta ensin. Hän on toivonut, että se joku olisi hänen äitinsä ja iskänsä, mutta ei niin käynyt. Paska säkä, mutta ei 8v sellaisesta asiasta pääse ylitse.

Ei hän osaa nähdä sitä, mitä olisi yksinäisyys äidin luona, mutta se äidin hima olisi hänen himansa. Se on se, mihin hän on tottunut.

Mä olen NIIN näiden asioiden kanssa "taistellut" äitipuolen roolissa, mutta olen nostanut käteni. Voin vain sanoa, että on niin väärin, että lapset jää eron jalkoihin, mutta minä en ole ollut siinä roolissa, että olisin saanut tai voinut sitä asiaa korjata. Syytän osin miestäni, syytän hänen exäänsä, mutta varmaan molemmat ovat tehneet parhaansa, eivätkä muuta voineet. Nyt on toinen lapsi menossa psykalle ja toinen on empatiakyvytön suorittava ressukka.  

Ainut mitä olen tehnyt, että olen jossain vaiheessa sen verran ärähtänyt miehelle, että olen sanonut, että ellet sinä hanki kersalle apua nyt, niin soitan huomenna lasuun. No haki hän apua, mutta meni vielä 5 vuotta, että lapsen äitikin myöntyi siihen, että apua tarvitaan. Siis psykiatrista apua. Nyt myöntyy, kun sitä jo vaatii koulukin. Näin se vaan joskus menee... 

Yksinkertaiset asiat voivat olla todella vaikeita toteuttaa.

Anyways, minusta isän pitäisi olla tulkki lapsensa suhteessa tähän "uuteen" perheeseen. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 13:51"]ap syrjii, pilkkaa ja eristää tytärpuoltaan. Miksi ap ei anna lapsen kutsua kavereita? Miksi lapsella ei saa olla lainkaan harrastuksia? Miksi lapsi ei saa viettää aikaa isänsä tai muiden perheen lasten kanssa? Muut istuvat söpösti sohvalla lukemassa ja tytärpuoli on tungettu keittiöön hoitamaan kotitöitä ja sieltä sitten komennetaan suoraan omaan huoneeseen ilman hyvänyön toivotuksia tai haleja. Ydinperheissä ei näin toimita.

[/quote]

Mistä vitusta sä nää revit? Saduista, mielikuvituksesta vai omasta elämästäsi?

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:04"]

Yritimme tätä. Kyllähän hän jo tiesi ennestään, miten meillä toimitaan, mutta koska on aiemmin ollut meillä vaan välillä viikonloppuja, niin ei ole ollut mukana siivouslistassa, tms. Vaikka jotain pieniä juttuja onkin silti tehnyt.

Kysyin kyllä, mistä kotitöistä hän tykkää, esim. ekalla viikolla, että mitä haluisit tehdä ma tai ti: vietkö roskat, tyhjennätkö tiskikoneen, katatko pöydän, jne. Tuli vaan kiukuttelua, että hän ei tee mitään.

Niin, ja kysyin haluaako olla kirjajutussa mukana, voidaan yhdessä käydä kirjastossa katsomassa kivoja kirjoja. EI halua.

Nukkumaanmenosta olen sanonut, että meillä menee lapset nukkumaan klo 20.30-21.30 välisenä aikana, klo 22 on viimeistään oltava petissä. Eli siinäkin saa vähän itse valita sitä nukkumaanmenoaikaa. Ei ei, valvoisi vaikka kuinka myöhään.

Minkä siinä sitten teet? Kirjoja ei ole pikipakko lukea, mutta kotitöihin pitää osallistua ja nukkumaan mentävä ajallaan.

[/quote]

Hei,

Yritin lihavoida apn. tekstistä niitä kohtia, mistä paistaa läpi ikävä asenne.

Odotukset kotitöihin osallistumisesta yms ovat kohtuulliset sekä nukkumaanmenoajoista. Sen sijaan toi kirjaprojekti on mun mielestä ikävä, mutta se on apn asia. Itse en perusta noista palkitsemisista yms. Varmaan saisi mun lopettamaan koko lukemisen. Se ei kannusta vaan saattaa aiheuttaa myöhemmin vastareaktion. No, ap tietää parhaiten miten se on heidän perheessään otettu vastaan.

Mutta ap tuo sinun asenteesi lasta kohtaan on aika ikävä. Puhut aika ikävään sävyyn: "tuli vaan kiukuttelua". Tietysti, mitä muuta edes odotit!

Muista se, että se on pieni pelokas lapsi, jonka koti on muuttunut. Pidä samat säännöt kuin muille, tottuu kyllä ajan kanssa, mutta lapsi tarvitsee enemmän ymmärrystä sinulta ja empatiaa, eikä tuollaista asennetta että "tollanen se on, vaikea".

Ymmärrän että ajattelet lapsen parastakin, mutta odotat liikaa etkä näe oman asenteesi vaikutusta lapseen.

On aivan eri asia olla 8v. kuin 12v. Pienemmille voi tehdä voileivät valmiiksi ja itse sanoit että muut syö puuroa niin ei sun tarvitse kaikille tehdä. Pelkkiä tekosyitä. Meilläkin on kotona 9 ja 12v. pojat ja minä onneksi ymmärrän että aivan eri tasoilla pojat on. Se leivän teko on juuri sitä välittämistä ja huolenpitoa lapselle. 8v. lukee, jos haluaa. Ne koulukirjat on se tärkein juttu. Lapsi valitsee aina itse kirjansa. 8v. tarvitsee todella paljon rakkautta ja huoltoa että tuntee olonsa turvalliseksi ja välitetyksi. 8v. riittää oman huoneen siivoaminen. Meillä kotityöt teen minä ja ihan hyvin ehdin homman hoitamaan ja lapset auttaa vapaaehtoisesti, ei pakolla joka on kalenteriin merkattu. Et huomioi että 8v. on vielä pieni lapsi. 

Mitä teillä tarvitsee tehdä että pääsee huvipuistoon?

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:58"]Mun mielestä Ap kuulostaa kivalta äidiltä ja koko perhe onnelliselta, yhdessä touhuavalta ja toimivalta.

En keksi muuta keinoa kuin että Ap ei lähde joustamaan tuon tytön kanssa sen enempää vaan antaa vain aikaa. Jos ei kiinnosta kirjat, ei lähde Heurekaan, mutta seuraavan projektin suunnitteluun voi ottaa kantaa, jos haluaa. En ymmärrä miksi tuo kirja-systeemi olisi huono ja miksi ihmeessä pitäisi jättää perheen yhteinen juttu pois, koska 8-vuotias lapsi ei nyt jostain syystä tykkää? Aikaa ja hermoja. Eiköhän se tyttö siitä asetu, kun vaan muu perhe toimii ympärillä ja tyttö huomaa, että ne yhteiset touhut ja myös säännöt tekee siitä elämästä aika mukavaa muille, ehkä siis myös hänelle.

En mä lähtis sen enempää anelemaan tyttöä mukaan enkä joustamaankaan, kun tyttö on valmis osallistumaan, osallistuu.

[/quote]

Jos kirja juttu on tuollainen ns. Pakko pulla ei sitä kannata virheellisesti kannustukseksi sanoa. 8v ei ole saanut olla päättämässä koko aihetta mitenkään, joutuu myöhemmällä aikataululla lukemaan kiireesti 4 kirjaa, jotta pääsisi Heurekaan ja jos ei lue, joutuu jäämään pois vaikka ns. Palkinnon tarkoitus oli että kun KAIKKI lukee niin KAIKKI saa palkinnon.

Jos lapsen jättää pois tai edes ehdottaa tuota, niin on Se selkeä osoitus ettei lapsi kuulu perheeseen. Minä joustaisin asiassa, kysyisin lapsen haluamaa asiaa miten haluaisi osallistua ja suostuisin siihen ja yhdessä mentäisiin heurekaan.

Vai olisiko ap todella valmis myös jättämään esim 4 vuotiaansa pois siksi aikaa? Ja lukeeko myös perheen isä kirjat?? Jos ei, niin miksi ei??

Ap kiltti, olet saanut myös todella ikäviä kommentteja, mutta olet myös tyrmännyt lähestulkoon kaikki kivatkin ehdotukset :(

Oletko sinä itse valmis yhtään muuttumaan vai odotitko täältä, että muut olisivat haukkuneet 8-vuotiasta, vai mihin oikeastaan halusit apua?

On aivan eri asia olla 8v. kuin 12v. Pienemmille voi tehdä voileivät valmiiksi ja itse sanoit että muut syö puuroa niin ei sun tarvitse kaikille tehdä. Pelkkiä tekosyitä. Meilläkin on kotona 9 ja 12v. pojat ja minä onneksi ymmärrän että aivan eri tasoilla pojat on. Se leivän teko on juuri sitä välittämistä ja huolenpitoa lapselle. 8v. lukee, jos haluaa. Ne koulukirjat on se tärkein juttu. Lapsi valitsee aina itse kirjansa. 8v. tarvitsee todella paljon rakkautta ja huoltoa että tuntee olonsa turvalliseksi ja välitetyksi. 8v. riittää oman huoneen siivoaminen. Meillä kotityöt teen minä ja ihan hyvin ehdin homman hoitamaan ja lapset auttaa vapaaehtoisesti, ei pakolla joka on kalenteriin merkattu. Et huomioi että 8v. on vielä pieni lapsi. 

Mitä teillä tarvitsee tehdä että pääsee huvipuistoon?

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:23"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 00:30"]

Onko tässä nyt kysymys "teidän" säännöistä vai sinun säännöistäsi?

[/quote]

Joo, tätä mäkin jäin miettimään.. siivoaminen ja mitä pöydässä on tarjolla ruuaksi milloinkin on aikuisten päätöksiä, mutta se, mitä kukin lukee ei ole. Jos lasta ei tiedekirjat kiinnosta, anna hänen lukea joku itseään kiinnostava kirja, eikös? Eiköhän kuitenkin tärkeintä olisi että lukee. Voin vaan kuvitella, mitä mun 12v sanoisi, jos alkaisin kiristämään häntä että "nyt sun ON luettava nuo Harry Potterit, tai et pääse meidän mukaan reissuun.." kun lasta ei nappaa yhtään, eikä ole koskaan napannut, fantasiakirjallisuus. Elämänkertoja ja fiktiotakin lukee kirjan/ viikko tahtia kyllä muuten.

Ja kyllä se puuro maistuu, jos mitään muuta ei ole. Toki voisiko joskus viikonloppuna olla sitten sitä leipää ja kaakotakin? Ei kait sullakaan nyt joka aamu niin kiire ole? Ja jos sulla on, niin laita mies tekemään.

[/quote]

Meillä on viikonloppuisin yleensä aamiaisbuffet, jossa on kaikkea mahdollista. Välillä mennään hotelliin aamiaiselle. Mutta viikolla en ehdi tuota puuroa enempää passata. Jääkaapista saa ottaa ihan mitä haluaa syödä, jos puuro ei maita. Minusta 4-vuotiaalla ei ole vaihtoehtoja, mutta toki 8-vuotias saa tehdä itselleen leivän tai syödä jogurttia marjoilla/hedelmillä, tms.

En ole pakottanut 8-vuotiasta lukemaan. Kysyin vaan, haluaako olla mukana. Ei halua. Ok. Ja mainittakoon, että tiedekirjaksi käy lasten tiedeaiheinen kuvakirja (esim- Eyewitness-sarjaa), vaikka Einsteinista kertova sarjakuva, jne. Ja tuo tiedekirja-juttu on yhdessä 11- ja 12-vuotiaiden kanssa sovittu 11-vuotiaan ehdotuksesta.

[/quote]

Eli mikä se apn ongelma oli? Kun kaikkihan näyttää olevan hyvin esimerkillisesti.

Onoko vain joku sun asenteessa, joka tekee jostain nyt ongelmaa?

Tämä oli ihan ystävällismielisesti tarkoitettu kysymys.

No mä kyllä ymmärrän, että ap:lla varmaan on se tunne, että yhdellä lapsista ei asiat ole hyvin. Kyllä se  NORMAALIA AIKUISTA rassaa ja sitähän ap tässä tuo esille. Hän on tottunut siihen, että heillä on kiva koti ja asiat rullaa. 

Sama juttu, jos ottaa vaikka kodin ulkopuolelta hoitolapsia, voi olla, että yksi on mörkkinä, mikään ei kelpaa ja kaikkien fiiis jotenkin vaan menee sitten. Ja tuntuu se oudolta, kun se, mikä muille on OK on yhdelle hirvitys. 

Aikaa, aikaa, aikaa...

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:58"]

No mä kyllä ymmärrän, että ap:lla varmaan on se tunne, että yhdellä lapsista ei asiat ole hyvin. Kyllä se  NORMAALIA AIKUISTA rassaa ja sitähän ap tässä tuo esille. Hän on tottunut siihen, että heillä on kiva koti ja asiat rullaa. 

Sama juttu, jos ottaa vaikka kodin ulkopuolelta hoitolapsia, voi olla, että yksi on mörkkinä, mikään ei kelpaa ja kaikkien fiiis jotenkin vaan menee sitten. Ja tuntuu se oudolta, kun se, mikä muille on OK on yhdelle hirvitys. 

Aikaa, aikaa, aikaa...

[/quote]

Höpöhöpö, normaalia aikuista rassaisi se että yksi lapsi ei saa aikaa, rakkautta, hellyyttä, huomiota ja huolenpitoa eikä se että lapsi ei muista aina olla ystävällinen ja huomaavainen hänelle lähes vierasta aikuista kohtaan. Miksi sen lapsen pitää ensin osoittaa olevansa hyvä ja kelvollinen ja lapsi ja ansaita isänsä rakkaus äitipuolta tottelemalla? 

Äkkiä tulee monien teidän tekstejä lukiessa mieleen, että harvapa ap:n dissaajista on tainnut itse olla uusperheen lapsi.

Kukaan meistä ei voi tehdä muuta kuin parhaansa. Siinä parhaansa tekemisessä on olennaisesti eduksi, jos pystyy ottamaan vastaan palautetta. Asiallista palautetta kannattaa kuitenkin hakea jostain muualta kuin täältä.

Protestoin itse koko lapsuuteni esiteiniksi asti "puolikkaita" uusvanhempiani vastaan, vaikka kummassakaan ei ollut oikeastaan mitään vikaa. Olin aika varmasti rooliltani juuri ap:n perheen 8-vuotias. Nykyään suhteeni äitipuoleeni on läheisempi kuin kumpaankaan vanhemmistani. Muistelen lämmöllä niitä mukavia asioita, joihin "pakotettiin" mukaan, vaikka periaatteesta protestoin. Oikeasti sekä isossa uimahallissa, että laskettelemassa, että ratsastamassa oli kivaa, vaikka itse olisin mieluiten istunut nenä kiinni kirjassa. Ja ellei äitipuoleni olisi keksinyt viedä koko lapsilaumaa tekemään niitä asioita, koululiikunta olisi ollut lapsuuteni ainoa liikunta.

Lapsuuteni uusperheessä perheneuvola oli tosi hyvä juttu ja toimi ennaltaehkäisevästi kohdassa, jossa kommunikaatiovaikeudet ja (oma) yhteistyöhaluttomuus ja sopeutumisesta kieltäytyminen oli johtamassa melkoiseen solmuun.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:58"]

No mä kyllä ymmärrän, että ap:lla varmaan on se tunne, että yhdellä lapsista ei asiat ole hyvin. Kyllä se  NORMAALIA AIKUISTA rassaa ja sitähän ap tässä tuo esille. Hän on tottunut siihen, että heillä on kiva koti ja asiat rullaa. 

Sama juttu, jos ottaa vaikka kodin ulkopuolelta hoitolapsia, voi olla, että yksi on mörkkinä, mikään ei kelpaa ja kaikkien fiiis jotenkin vaan menee sitten. Ja tuntuu se oudolta, kun se, mikä muille on OK on yhdelle hirvitys. 

Aikaa, aikaa, aikaa...

[/quote]

Kuka aikuinen olettaa, että kaikki lapset on samanlaisia ja tykkää samoista asioista? Kun jo yhdessä perheessäkin kaikki lapset ovat omanlaisiaan ja joskus hyvinkin erilaisia, niin eikö se nyt ole ihan itsestäänselvyys, että toista perheestä ja eri vanhemmista tullut lapsi on ihan erilainen. 

Ei siinä ole mitään outoa vaan ihan itsestäänselvää se on. Ei niitä ihan erilaisia lapsia voi mitenkään saada kaikkia survottua samaan muottiin. Jos ap ei ole tätä vielä tajunnut, niin kannattanee nyt alkaa pikapikaa lukemaan sellaista kirjallisuutta, missä tämä asia on väännetty rautalangasta. Ja sit siitä luetusta pitäisi vielä ymmärtää ottaa opikseen.

Mielestäni ap:n perheen ongelmat eivät nyt kovin suurilta vaikuta. Monissa uusperheissä on paljon isompia ongelmia. On selvää, että lapsi tarvitsee aikaa sopeutua, mutta yhteisistä säännöistä täytyy pitää kiinni. Varmastikaan kirjaprojekti ei tälläinen sääntö ole, ja eiköhän joku sellainenkin projekti löydy, missä tyttökin haluaa olla mukana.

Täällä on kyllä niin ihmeellisiä vastauksia, että suurin osa vastaajista ei selvästikään erota, mitkä ovat ap:n tekstejä ja mitkä joidenkin muiden. En myöskään käsitä, miten joku voi väittää, että ap ei välitä tytöstä tai että tyttöä kohdellaan jotenkin huonommin kuin muita lapsia. On tainnut osalla lähteä mielikuvitus vähän liikaa lentoon.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:55"]

Mielestäni ap:n perheen ongelmat eivät nyt kovin suurilta vaikuta. Monissa uusperheissä on paljon isompia ongelmia. ..

... En myöskään käsitä, miten joku voi väittää, että ap ei välitä tytöstä tai että tyttöä kohdellaan jotenkin huonommin kuin muita lapsia. On tainnut osalla lähteä mielikuvitus vähän liikaa lentoon.

[/quote]

Ongelmat eivät varmasti vielä olekaan suuria. Moni vain näkee, että tässä on hyvät ainekset siihen, että nuo ongelmat eivät ratkea vaan kasvavat suuremmiksi ja suuremmiksi. Sitähän kukaan ei toivo ja siksi ap:tä herätellään pohtimaan tilannetta joka näkökulmasta.

Eikä nuo huonon kohtelun väitteet ihan tuulesta temmattuja ole. Kyllä minäkin ap:n tekstistä ymmärsin, että kirjaprojekti oli päätetty ennen lapsen muuttoa, jolloin lapsi ei mitenkään päässyt siihen tasaveroisesti mukaan. Se on sitä huonompaa kohtelua, vaikka mistään räikeästä syrjimisestä ei kyse olekaan. Mutta ei lapset ole tyhmiä, ne tajuaa tuollaiset epäreiluudet.

Ja joku ansiokkaasti lihavoi ap:n viestistä kielteisestä asenteesta kertovat lauseet. Ei nekään tuulesta temmattuja ole vaan ap:n itsensä kirjoittamia. Yksi tuollainen lause ei vielä kiinnittäisi huomiota, mutta kun niitä on yhteen viestiin siunaantunut niin monta, niin se antaa aika vahvan viestin.

Miten ap suhtautuisi, jos 8-v ehdottaisi seuraavaksi projektiksi jotain, mistä itse todella pitää, kuten tietokonepelejä? Kaikkien pitää pelata läpi 4 toimintapeliä ja sitten saa uuden pelin? Tai aamupalaksi valmiita voileipiä?

Aivan. Jos noissa projekteissa halutaan olla tasapuolisia, niin jokaisen pitää saada vuorollaan päättää projektin kohde ja palkinto. Eikä niin, että äiti yrittää johdatella lapset haluamalleen tielle ja sitten se lapsi, joka älyää mitä äiti ajaa takaa, saa "päättää" projektista. (Jolloin käytännössä se innokkain nuoleskelijalapsi päättää aina ja kohta muut ovat katkeria, kun aina tuo yksi saa päättää ja sitä suositaan.)

Lapsen silmissä ap halveksii hänen äitiään ja samalla lastakin suhtautumalla kielteisesti heidän tapaansa elää (esim. valmiit voileivät, ei osallistumista kotitöihin, paljon peliaikaa). Ei ole kyse siitä, kumman kasvatustapa on "oikeampi" tai yleisesti hyväksyttävämpi tai jonkun (ap:n) mielestä parempi, vaan siitä, että ap tekee käytöksellään selväksi, ettei hyväksy tapoja, joita lapsen äidillä on ja joihin lapsi on tottunut.

Onko lapselle selitetty, että aamupalaleipiä ei ehdi tekemään, kun talossa on paljon lapsia tai kehuttu hänen äitiään, jolla on aikaa aamuisin tehdä leivät? Tai onko selitetty, että on erilaisia tapoja ja eri kodeissa toimitaan eri ja kaikki tavat ovat hyviä, mutta toiset sopivat toisille paremmin?

Onko uusia tapoja selitetty lapselle muuten kuin antamalla ymmärtää, että nämä ovat sivistyneempiä ja fiksumpia tapoja kuin mihin hän on tottunut? Tai että lapsi on tottunut elämään kuin pellossa ja nyt häntä täytyy kasvattaa kunnon ihmiseksi (ap:n määrittelemällä tavalla)?