Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun miehen lapsi ei sopeudu kodin sääntöihin?
13.02.2014 |
Miehen lapsi oli meillä aluksi vain joka toinen viikonloppu. Silloin hänellä jo oli sopeutumisvaikeuksia, mutta ne eivät niin korostuneet, kun oli paikalla 4 päivää kuukaudesta.
Nyt lapsi on äitinsä muuttuneiden työkuvioiden vuoksi meillä viikkojen arkipäivät. Ja sopeutuminen perheemme sääntöihin ei vaan onnistu.
Meillä on lista, jossa on kunkin perheenjäsenen osalta listattu kotityöt viikon kullekin päivälle. Pyykinpesu, astioiden pesu/koneen täyttö, imurointi, jne. Miehen lapsi ei halua osallistua, koska, no, hän ei vaan halua. Äitinsä luona ei tarvi tehdä mitään kotitöitä.
Meillä on myös pieniä projekteja. Esim. rohkaisen kaikkia lukemaan enemmän siten, että kun kaikki on lukeneet vaikka neljä kirjaa, niin saamme yhdessä jonkin palkinnon. Nyt yritän saada perhettä lukemaan tiedekirjoja (kunkin iän/kehitystason huomioiden - itse luen neurotieteestä kertovaa kirjaa, pienimmälle luetaan lasten luontokirjaa). Kun jokainen on lukenut neljä kirjaa, teemme retken Heurekaan.
Tässäkään ei miehen lapsi halua olla mukana. Tyhmää, hän ei lue.
Meillä syödään yleensä aamuisin puuroa, jonka joukkoon laitetaan pakastemarjoja. Miehen lapselle ei kelpaa, pitäisi olla kaakaota ja valmiiksi tehtyjä voileipiä, yms. Olen sanonut, että senkun teet itsellesi kaakaota ja voikkareita aamiaiseksi, mutta en ehdi passata aamuisin sitä puuroa enempää.
Ja niin edelleen.
Mikä neuvoksi? No, lukemaan ei voi pakottaa, mutta kotitöihin kyllä voi...
Kyseessä siis 8-v.
Kommentit (166)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 16:21"]
Miten ap suhtautuisi, jos 8-v ehdottaisi seuraavaksi projektiksi jotain, mistä itse todella pitää, kuten tietokonepelejä? Kaikkien pitää pelata läpi 4 toimintapeliä ja sitten saa uuden pelin? Tai aamupalaksi valmiita voileipiä?
[/quote]Monestihan se pelaaminen on ongelma perheessä ja sitä en taas ymmärrä. Esim 8 v ei tarvi kovin paljoa peliaikaa ehkä arkena 1,5 t ja viikonloppuna tunti pari. Täytyy edellyttää että läksyt tehdään, luetaan myös kirjoja, ulkoillaan, tehdään perheenä yhdessä asioita, 8 v voi leikkiä vielä, annetaan aikaa lapselle, kenties edellytetään että pitää huoneensa järjestyksessä, kenties voi viedä 2-3 kertaa roskapussin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman äidin luona 8 v saa valvoa arkena 22 saakka jos haluaa, saa pelata arkena 2 t ja viikonloppuna 3-4 t. Ei tarvi syödä pöydässä vaan voi huidella ruokansa kanssa olohuoneen puolelle, heittää vaatteet sikinsokin jne. Äitipuolen luona on taas säännöt että keittiössä syödään, vaatteet ovat järjestyksessä, pelata ei saa kenties ollenkaan koska omilla lapsilla (nuorempia) ei ole pelikoneita just siksi koska halutaan lapsille tarjota parempaa elämää. ( v osaa jo voidella leivän ja laittaa broilerinfileen leivän päälle ja kaataa maitopurkista maitoa. Ei tarvi passata.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 21:45"]
Oman äidin luona 8 v saa valvoa arkena 22 saakka jos haluaa, saa pelata arkena 2 t ja viikonloppuna 3-4 t. Ei tarvi syödä pöydässä vaan voi huidella ruokansa kanssa olohuoneen puolelle, heittää vaatteet sikinsokin jne. Äitipuolen luona on taas säännöt että keittiössä syödään, vaatteet ovat järjestyksessä, pelata ei saa kenties ollenkaan koska omilla lapsilla (nuorempia) ei ole pelikoneita just siksi koska halutaan lapsille tarjota parempaa elämää. ( v osaa jo voidella leivän ja laittaa broilerinfileen leivän päälle ja kaataa maitopurkista maitoa. Ei tarvi passata.
[/quote]
Ja mikä tekee tästä äitipuolen tarjoamasta elämästä parempaa?
Mikä vika pelaamisessa? Pelaamista muuten paheksutaan samaan tapaan kuin joskus aikoinaan agraariyhteiskunnassa lukemista, jonka sen pelättiin laiskistavan, huonontavan terveyttä ja vievän aikaa hyödylliseltä tekemiseltä.
Jos syöminen muualla kuin keittiön pöydän ääressä ei häiritse eikä tee lisäsotkua, miksi se haittaa? Miksei saa valvoa, jos jaksaa aamulla herätä?
Miksi lasta ei saa auttaa esim. leivän voitelemisessa? Kyse ei ole vain siitä että passataan, vaan teoilla myös osoitetaan välittämistä. Aivan kuten puolisotkin saattavat tehdä leipiä toisilleen, vaikka aikuinen kyllä saisi itsekin leipänsä voideltua.
Miksi sinun sääntösi ovat parempia kuin oman äidin säännöt? Jos äiti ja lapsi ovat tyytyväisiä elämäänsä ja onnellisia, pitääkö heidän muuttaa elämäntapaansa "paremmaksi" äitipuolen määrittelemällä tavalla, jotta lapsi voi tuntea itsensä hyväksytyksi isänsä luona ollessaan?
Lapsiparka.
Moi!
En tiedä et mistä pääst aloittaa mutta joo .. minulla on pikku pulma aloin seurustelemaan miehen kanssa jolla lapsi, itselläni ei ole vielä lapsia (hänellä on 6v poika ) hänen exänsä kanssa joka kaiken voimin littaa keppejä rattaisiin meille ja on kieltänyt ettei poika saa olla missään tekemisissä kanssani.Syyt ja perusteet puuttuvat.
Minua tämä exä haukku ja kunnianloukkaa esittää valheellisia valheita minusta sossulle yms..
ja käyttää miestäni ovimattona eikä hänellä sais olla lainkaan olla omaa elämää, tämän eksän mielestä "yritän olla äiti" vaikken lainkaan ole edes yrittänyt.
Hänellä itsellään on uus mies , vauva sen kans sekä talo ja silti soittaa usein miehelleni ja haukku/mollaa tätä.
Mieheni kuulemma vain etsii sellaista lapsenpiigaa joka hoitais lapset muttei ettis naista, tämän oli mieheni eksä sanonut jopa sossulle.
Tämä mieheni ex akka oli minun ns "hyvä kaveri" monta vuotta sitten ja hän myös vei hänet nokkani edestä mutta koska heistä tuli pari en sekaantunut heihin enää.
Tämä exakka on monesti pettänyt miestäni silloin kuin olivat yhdessä ja aina vaan pää pyörällään sopertanut enemmän ja enemmän valheita "ettei hän ole lainkaan pettänyt" , hän jopa vei minun silloin oleva(t)n poikaystävän ja pani tätä vaikka hän oli mieheni kanssa, hän mustamaalaa ja kunnianloukkaa minua sossulle .
ja sanoo että minulla on muka kaksi erillaista personaliteettiä... siksi ei halua ettei heidän " poikansa ala kärsimään".
Hän ei ikinä ota vastuuta teoistaan aina vaan mitä kaikki muut tekevät. Luulempahan että mieheni ex akka on Narsisti koska kaikki hänen sanomiset ja tekemiset viittaavat siihen!
Mitä tehdä jotta saaha tämä kyseinen lurpakka ruotuun? ja jättäisi mieheni ja minut rauhaan?
lisään tuohon vielä anteeksi kirjoitusvirheeni * :)
Mut joo tuota noin sitten mietiskelimme täs yksi ilta mieheni kanssa että poika on paljon kiltimpi ja rauhallisempi ja iloisempi kun hän on isällän mitä kun hän on äidillään , hän jopa syö täällä paremmin ja maistaa uutta ruokaa.
Äidillään hän riehuu, on ilkee ja "haluaa kuolla" kun ei kukaan tykkää hänestä.
Kun mieheni antoi pusun minulle ja poika sattumalta näki hän sanoi "hyii" sitten mieheni kysyi "eikö äitisi ja sen mies pussaa" poika vastasi "ei" .... :O
Toivottavasti ap vielä lukee näitä vastauksia, kun tuossa nro 148 antoi vielä erittäin fiksua näkökulmaa.
Versio 1:
- Meillä on puuroa aamupalaksi, on aina ollut ja tulee olemaan. Sitä ei yhden lapsen kitinät muuksi muuta. Joten pistelepä poskeesi! Jos ei kelpaa, niin ihan saat kuule pärjätä itseksesi, good luck. Mulla ei ole aikaa alkaa jokaiselle jotain voileipiä väsäämään. Minä olen sinullekin puuron tehnyt, ymmärtäisit olla siitä kiitollinen.
Versio 2:
- Eikö sinulle puuro maistu? No eihän kaikille maistu. En minäkään pidä hernekeitosta, vaikka moni muu siitä tykkää. Sinä voit kyllä tehdä puuron sijaan itsellesi leivän. Ai äiti tekee sinulle valmiin leivän? Onpa sinulla ihanan ahkera äiti, kun hän ehtii tekemään. Voi harmi, kun meillä on aamupalalla enemmän väkeä, niin minä en aina ehdi tekemään, kun tuo pienin tarvitsee apua vielä melkein kaikessa. Minä teen kyllä nyt sen leivän, mutta sinä olet jo iso tyttö ja voit tästä lähtien tehdä itse leipäsi. Opit sen kyllä, kun vähän harjoitellaan. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Mitenköhän lapsi suhtautuu version 1 äitipuoleen ja miten version 2 äitipuoleen...