Mitä tehdä, kun miehen lapsi ei sopeudu kodin sääntöihin?

Jos tällä lapsella on eri säännöt, alkaa muut lapset sorsia häntä.

Juu, en jaksanut lukea kuin ekan sivun, mutta kirjoitan silti..

Moni vastaaja pitää tiukkana tuota ap:n tapaa, että jokaiselle on jokin " siivoustehtävä" jokaiselle päivälle. Ja ap mainitsi tuossa tuon 4v: tyynyjen noston ja jonkun kaukon noston. Ei nuo mun mielestä liikaa ole. Meillä pojat tekee jo 3v enemmänkin. Ja kirjoja meillä luetaan vapaaehtoisesti, eli ei aina ole lukeminen mikään Pakko..

Mutta anna tytölle aikaa ja kysy vaikka häneltä olisiko joku homma mitä haluaisi tehdä. Ei ehken kuitenkaan tunne ihan kotoisaksi vielä oloaan :)

Lapsen koko elämähän on nyt mullistunut. Totta kai harmittaa ja kiukuttaa. Vaikka teillä olisi ihan hyvät ja kivat säännöt, ne ovat lapselle arjessa uusia. Voi olla ihan muutosvastarintaakin. Onko lapsella myös oikeuksia, ettei vain velvollisuuksia? Mennäänkö joskus katsomaan just sitä leffaa, jota just tämä lapsi haluaisi katsoa? Tehdäänkö joskus juuri tämän lapsen lempiruokaa? Saavatko hänen ystävänsä käydä kylässä? Saako hän vaikka leipoa, jos haluaa, vaikka ap ei olisi suunnitellutkaan leipomista juuri sille päivälle? Eli onko teidän perheenne koettanut sopeutua tähän lapseen, eikä vain vaatinut lasta sopeutumaan perheeseen?

Osaan samaistua lapsen fiiliksiin, olen eroperheestä ja kävin isäni luona viikonloppuisin. Siellä jouduin osallistumaan velvollisuuksiin, mutta en saanut oikeuksia. Viikkosiivoukseen jouduin osallistumaan, mutta huvipuistoon en päässyt mukaan. En mm. saanut pyytää vieraita, oli vain sääntöjä sääntöjä sääntöjä, joista ei joustettu piiruakaan (ja oltiin olevinaan niin perkeleen hyviä kasvattajia kun oltiin niin järjestelmällisiä. Kova kuri ilman rakkautta on jo julmuutta). Äitini tavat toimia kyseenalaistettiin, ei sanottu ääneen mutta selkeästi arvioitiin huonommiksi silmiä pyörittelemällä ja tuhahtelemalla. Pyyntöni muka-käsiteltiin, eli kysyttiin kerta toisensa jälkeen miksi haluan näin toimia ja lopulta pyyntöni evättiin, eväys varustettuna muka-järkevillä aikuisen perusteluilla, perusteluiden takana oli kuitenkin vain aikuisten oma mukavuudenhalu ja itsekkyys (näin aikuisena jälkikäteen tajuten). Jne. jne. Ja äitipuoleni oli, ja on, omasta mielestään hel-ve-tin erinomainen ihminen. Joo. Eipä ole tullut siellä huushollissa juuri käytyä sen jälkeen, kun itse sai päättää asioista.

Meni tunteelliseksi purkaukseksi, mutta koettakaa tehdä jotakin ihan vain sen lapsen ehdoilla. Älkää arvottako asioita/tapoja. Teillä voi olla omat tavat toimia, ja lapsen äidin kodissa omat, mutta älä jeesustele, edes mielessäsi, sillä että olet parempi kasvattaja kuin äiti, koska et anna pelata pleikkaa kuin tunnin päivässä ja äiti antaa pelata enemmän. Asenteesi näkyy alentuvaisuutena lapsea kohtaan, vaikka kuinka yrittäisit sen kätkeä. Koeta miettiä asiat oman perheesi kautta, mikä teille sopii kokonaisuutena, äläkä missään kohtaa vertaa sitä toimintaan lapsen toisessa kodissa, silloin ei tule tarvetta "arvottaa" toimintaa (ja olen samaa mieltä, että on hyvä rajoittaa lapsen pelaamista, mutta lapselle ei saa tulla fiilistä, että hän on huono tai hänen äitinsä on huono, jos on eri säännöt äidin kodissa, oli kyse sitten aamupalasta, pleikasta, nukkumaanmenosta tai mistään).

Sitten tehkää jotakin kivaa, jota lapsi itse haluaa. Vaikka te muut ette siitä niin piittaisikaan. Kysy vaikka, mitä lapsi haluaisi siihen aamupalabuffettiin vielä lisää, tai miten haluaisi viettää lauantaipäivän, tai mitä vaan. Äläkä taaskaan arvota lapsen sanomisia. Jos hän haluaa katsoa elokuvia sisällä karkkia massuttaen, vaikka ulkona olisi mitä hienoin ulkoilukeli, niin katsokaa elokuvia ja massuttakaa karkkia. Menette ulos sitten seuraavana päivänä taas.

Olettaisin, että lapselle alkaa näiden neuvojen noudattamisen jälkeen tulla pikkuhiljaa parempi olo. Kamalan paha olohan sillä lapsella täytyy nyt olla. Rajoja, rakkautta, ja joissakin sopivissa kohdissa myös myönnytyksiä.

Elämä on suorittamista, ei elämistä varten!

LUOJAN KIITOS EN OLE SINUN MIES. Sinun mies tuskin on samaa mieltä, alistuu kontrollifriikin naisen "määräyksiin"

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:46"]

Lapset kapinoi aina, jos tilanne on heidän mielestään epäreilu. Se oikeus heille pitää jättää. On tässä tapauksessa tytön isän tehtävä pehmentää pettymyksiä ja toimia lempeänä sylinä. On surullista, jos hän ei siihen kykene, mutta sitä paikkaa tuskin kukaan muu pystyy täyttämään. Kaikki lapset eivät suostu eikä halua vastaanottaa hoivaa keneltäkään muulta kuin omalta vanhemmalta. 

Tässäkin tapauksessa voi olla niin, että lapsi haluaa olla lojaali omalle äidilleen. Lojaalisuusvaatimus tekee sen, että hän ei halua elää "vieraan perheen" rytmissä,. vaan haluaa säilyttää samat kuviot kuin ennenkin. Minusta isän pitäisi tarjota ekstrahalia/kainaloa ja syliä. Sitä ei äitipuoli voi antaa, jos ei lapsi anna lupaa. 

[/quote]

Luuletko että tuo lapsi on saanut yhtään halausta isältään vanhempien eron jälkeen? Ei yhtään halausta, sylittelyä tai hyvänyönsuukkoa, siitä on ap kyllä pitänyt huolen. 

111 jatkaa: luin viestini nyt uudelleen. Tarkoitus ei ollut haukkua ap:tä, omaa äitipuoltani vain mollasin. Toivottavasti, ap, et pahastu, vaan koetat löytää viestistä ne ideat mitä tarkoitin, en osannut kirjoittaa ajatuksiani kovin jäsentyneesti. Koeta nähdä se lapsi myös ilon lähteenä, ei vain voileipien-vaatijana tai pleikan-kinuajana, tai roskispussin-viemättä-jättäjänä. Vähän samanlaista pilkettä silmäkulmaan sinulle, kuin esikoisesi Starbucks-käynnistä puhuessasi! Tsemppiä!

Yritä ap nyt vähän ymmärtää lasta. Ei varmasti ole helppo tilanne, muuttaa ja olla erossa äidistä. Vaikka olisitkin mitä mieltä hyvänsä hänen kasvatustavoistaan, niin lapselle hän on rakas äiti. Ihmettelisin, mikäli tyttö ei mitenkään reagoisi. Mikä ihme siinä on, että lasten pitäisi "sopeutua" ja "käyttäytyä", mieti, miten itse käyttäytyisit ja miltä sinusta tuntuisi vastaavassa tilanteessa.

Miksi lukemisesta pitää tehdä projekti. Meillä on lapsille luettu iltasadut pienestä pitäen. Ja äiti lukee melkein koko ajan jotain. Ja niin vain ovat lapset mallia saaneet ja halunneet itse kokeilla. Nyt lukevat joka ilta sängyssä ja lukisivat vaikka kuinka myöhään, jos ei aikuiset huikkaisi, että valot pois!

Ei ole mitään projekteja tarvittu. Ihan vain mallia ja sitä, että lapsille sopivaa luettavaa on tarjolla.

Odottakaa sitten, kun nuo kaikki on teinejä. Eivät tee mitään, muuta kuin sotkevat ja valittavat.

Uusperhe uusperhe uusperhe jipii jipii kaikki toimii trallallaa iiihanaa sun mun meidän rakkauden iiiihana hedelmä-lapset, eksät ja äksät ja nyksät ja elarit ja trallallaa jee liittykäämme kaikki uusperheiden iloiseen joukkoon ja valittakaamme sit täällä, kun ei toimi ei ja ku se nyksän lapsi ei vaan sopeudu, trallallaa niin outoo , siis miksei se lapsi sopeudu vieraaseen aikuiseen ku mä oon niin muuukavaaa ja meillå luetaan tietokirjojaaaa kaikki kilpaa ja pleikka on syntiääää ja voi ku on niin iiihanaa uusperhe uusperhe jes jes jes.

Olet oikeassa. Sääliksi käy lapsia. Tässäkin tapauksessa lapset ovat kokeneet lyhyen elämässä aikana liian paljon, ainakin vanhemmat kun ikähaitarin on vain muutama vuosi. Ja tulevat kokemaan edelleen, koska lapsia koskevissa päätöksissä on todellinen ruuha, jos lasten kaikki vanhemmat lasketaan mukaan niin päätöksen teossa on jo kuusi vanhempaa ja jos uudet puolisot ja x:t tulevat mukaan niin päätöksen teko pöydässä istuu jo toistakymmentä vanhempaa.

Missä on lapsen etu ja oikeudet? Ei ihme jos lapsi ei alistu kaikkien päätösvaltaan ja kapinoivat.

"Täytyy sanoa että sääliksi käy lasta tässä ap-tapauksessa, en usko oikeasti ap että sä tosta tytöstä välität. Haluat vaan tehdä sen olosta entistä huonomman että se lähtis kokonaan asumaan äitinsä kanssa. Alkoi jo aikuistakin ihmistä ahdistamaan noi teidän luku-projektit. Oikeesti rajoita vähän."

Mikäli muita lapsia kiinnostaa kirjallisuus niin ei sitä pidä lopettaa kun yksi ei halua lukea. Viekööt isänsä pojan vaikka uimaan. Kirjoja on hyvä lukea, vahvistuu äidinkieli.

Lapsi ei ehkä koe, että sinulla olisi oikeutta häntä komennella, kun et ole hänen äitinsä tai isänsä. Mitä isä sanoo säännöistä? Jos hänkin ainoastaan myötäilee sinun sääntöjäsi, lapsi ei välttämättä tottele.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:46"]

Katsos ydinperheen äiti kun kaikki ihmiset eivät halua pitää kullisiliittojaan kasassa vain siksi että lapset saisivat elää ydinperheessä. :) Jos perheeen kahden aikuisen välillä on vakavia ristiriitoja jne. on kaikkien kannalta parempi että erotaan. Puhumattakaan siitä jos puoliso on kuollut. Leskelläkö ei olisi oikeutta perustaa uutta perhettä? Ja eronneet vanhemmatko eivät rakasta lapsiaan? Käsittämättömän ahdasmielistä ajattelua. Kuvitteleppa itse tilanne, että teidän ydinperheeseenne tulisi vaikkapa naapurin lapset hoitoon joka toiseksi viikoksi? Muutaisitko oman kotisi säännöt heidän vuoksensa? Ja jos et muuttaisi, miksi? Ja kun et muuttaisi, tarkoittaako se, että vihaat naapurin lapsia? :)

[/quote]

Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että kaikki ns. ensimmäisen kierroksen liitot ovat kulissiliittoja? Ja toisekseen, ne miehen lapset ovat puolisosi ihan omia lapsia eivätkä naapurin lapsia eikä niitä lapsia ole pakko ottaa kun ilmoittaa ettei tahdo enää omia lapsiaan tavata kun on löytänyt niin ihkun naisen. 

Olisi tosiaan hyvä jos ihmiset malttaisivat kasvattaa lapsensa ja sitten vasta alkaisivat haikailemaan uusien ja parempien rakkauksien perään. 

Jos kuitenkin kävisi niin että naapurin lapset joutuisivat meille jostain syystä pidemmäksi aikaa hoitoon niin yrittäisin kohdella heitä lempeydellä enkä syrjisi ja ivaisi kuten tämän ketjun ap kohtelee tytärpuoltaan. 

[/quote]

Hitsi, alkoi jo niin loistavasti, mutta onneksi en ennakoinut peukuttamisen kanssa. Ap kohtelee tytärpuoltaan kertomansa mukaan oikein hyvin. 

Mutta olen ehdottoman samaa mieltä, että monet uusperheviritelmät olisi oikeasti parempi jättää väliin. Enkä usko, että kaikki ydinperheet ovat kulisseja, omani ei taatusti ole. Näin vaivaa parinvalinnassa ja näen vaivaa perheeni ja parisuhteeni eteen. Osa eroista olisi taatusti vältettävissä tällä.

Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Strömssöössä ja ero voi tulla. Joskus voi jopa löytyä ihana uusperhe, jossa kaikki osapuolet ovat onnellisia :)

Lapset kannattaa tutustuttaa kirjojen maailmaan mahdollisimman aikaisin. Ensiksi luetaan satuja muutakin kun iltasatu. Lapsi osaa kenties jo lukea jotenkuten 5 v mutta luetaan edelleen ääneen. Kirjojen maailma on rikas maailma.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:48"]

. Siitä se riemu vasta repeäisi, jos yhtäkkiä yhtä lapsista alettaisiin kohdella eri tavalla, annettaisiin vähän sitä sun tätä, kun "ei nyt meidän muiden syömät ruuat kelpaa". 

[/quote]

Etkö sä osaa yhtään luovia tuollaisten asioiden kanssa. Jos äiti sattuu tykkäämään puurosta, niin äiti haluaa tarjota joka aamu puuroaamiaisen. Jos yksi lapsi ei tykkää puurosta, niin hänelle joka ikinen aamiainen kurja ällötyspala. Ja muut lapset tykkäävät puurosta ja saavat joka aamu herkkuaamiaisen.

Reilua ja tasapuolistako? Ei mun mielestä. Tasapuolisuus kun ei tarkoita sitä, että kaikki menee kaikille identtisesti. Tasapuolisuus on sitä, että jokaista kohdellaan yksilönä. Ap:n perheen lapset ovat niin suuria, että osaavat itse tehdä mieleiset voileipänsä. Joten ei vaadi ap:ltä mitään vaivaa antaa lasten tehdä ne. Pienintä nyt vielä pitää palvella, mutta kun on lapsen tehnyt, niin sitä pitää jaksaa hoitaa.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:41"]Ero on useimmissa tapauksissa se paras osoitus vastuullisesta vanhemmuudesta. Esim. minun exäni oli suhteemme loppuaikoina väkivaltainen ja mustasukkainen, käytti runsaasti alkoholia ja oli paljon poissa kotoa. Ja kun kotiin tuli, ei koskaan voinut tietää millä mielialalla ja mistä asiata suuttuisi ja mitä kotona hajoaisi kun suuttuisi. Vastuullisinta mitä äitinä siinä tilanteessa pystyin tekemään, oli ottaa ja lähteä ja turvata näin lapsille parempi elämä luonani. Nykyisin exälläni uusi suhde. Ja kun lapset exän uusiperheeseen menevät, ei tulisi mieleenikään puuttua heidän tapaansa elää ja olla lasteni kanssa. Ainoa mitä heiltä pyydään, on lasten aikainen nukkumaan laittaminen, joka sekään ei kyllä yleensä toteudu, vaan antavat lasten valvoa iltamyöhään katsomassa televisiota. Keskityn vain tukemaan tässä tilanteessa lapsiani siihen, että kotona ja isällä on eri säännöt ja pidän huolen, että kotona saavat riittävästi unta. Kaikki muu olisi typerää riidan haastamista ja ajan hukkaa.

Ja kyllä, minulla on uusi suhde ja tilalla turvallinen mies, jonka kanssa parisuhde ja perhe-elämä toimii. Ja jos tämän perusteella olen nyt lapsiani rakastamaton huono rakkaudennälkäinen ties mikä, niin sallikaa mun iloita! :)  Olen hyvä äiti lapsilleni ja lapsillani on hyvä olla luonani. Ja oletettavasti exälläkin on elämä paremmassa kuosissa nyt kuin silloin. Jos taas olisimme jatkaneet yhdessä, niin pahimmillaan lapseni voisivat olla nyt mielenterveysongelmaisia puoliorpoja laitossijoitettuja.

[/quote]

Jos exäsi oli kerran mustis, väkivaltainen ja juoppo niin nytkö hän on parantunut täysin näistä että voit turvallisesti ja hyvillä mielin päästää lapsesi hänen luo???? Epäilen...ei taida omien lasten hyvinvointi paljoa kiinnostaa kun uus ukko tullut kuvioihin.. tai sitten sillä sun exälläs oli vaan niin karmee akka jota ei kestänyt katella ja siksi ryyppäsi minkä kerkesi.....

Kylläpä täällä on paljon idioottimaisia vastauksia. Älä välitä ap niistä. Teidän tapanne kuulostaa todella hyviltä. Kumpa kaikki viitsisivät kasvattaa lapsensa noin, eikä siten kun tässäkin ketjussa moni vauhkoaa. (lasten ei pidä tehdä mitään kotitöitä, ruoat pitää passata nenän eteen ym.)

Toki lapsi tarvitsee aikaa sopeutumiseen ja kannattaa vaan usein keskustella lapsen kanssa ja ottaa lapsen toiveet huomioon.

Ei se aina helppoa ole. Kyllä meilläkin yhden lapsen kanssa on todella usein vääntöä kun hän yrittää päästä aina vähemmällä kuin muut, vaikka kuinka jatkuvasti muistutetaan, että kaikilla on samat säännöt. Ja miehen lapset kun tulevat äitinsä luota, niin aina on tullut taas takapakkia kehitykseen, koska elävät siellä kuin pellossa.

Tämä on kyllä niin eeppistä perseilyä koko mesta. :D

Hyvin yksinkertainen juttu, eikä siitä tarvitse neuvotella. Pistä muksut tekemään ihan mitä haluat, mutta he tekee vain sen minkä he haluavat. Se paljonko he haluavat tehdä, riippuu siitä paljonko sinä teet mitä he haluavat.

Täällä jokainen ongelma on pohjimmiltaan sama. Vanhemmat keskittyvät itseensä kasvattajana yrittäen olla jokin superihminen, kun koko helvetin ala neuropsykologiaa myöten sanoo ettei sen huomion pidä olla vanhemmissa. 

Esimerkiksi aloittajan tulee auttaa sitä kahdenksanvuotiasta saavuttamaan ensiksi oman tavoitteensa, jolloin syntyy luottamusta, josta seuraa vuorovaikutusta.

Ihan saaaatanan yksinkertaista, enkä mä edes tule koskaan hankkimaan lapsia.