Lue keskustelun säännöt.
Itseäsi ilman yliopistotutkintoa sivistyneenä ja fiksuna pitävä, miksi et tehnyt sitä tutkintoa?
Kommentit (114)
En ollut mistään alasta riittävän kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tutkimukset yliopisto-opiskelijoiden mielenterveydestä ja jaksamisesta, joihin viittasin:
"Lähes kolmasosa, 30 prosenttia korkeakouluopiskelijoista, on samanaikaisesti sekä innostuneita että stressaantuneita. Tällainen yhdistelmä voi olla toimiva lyhyellä ajanjaksolla, esimerkiksi tenttiviikon aikana. Pitkällä tähtäimellä yhdistelmä voi olla riski.
Joka viides opiskelija, 19 prosenttia, kokee voimakasta riittämättömyyttä. Innostus on kateissa ja suhtautuminen opiskeluun kielteistä. Itsetunto kokee kolhuja.
Seitsemän prosenttia opiskelijoita kokee kaikkia uupumuksen tekijöitä: stressiä, riittämättömyyttä ja kyynisyyttä. Heillä innostus opintoihin on täysin kadonnut. Voimakkaasti uupuneiden määrä on huolestuttavasti lisääntynyt viimeisen neljän vuoden aikana."
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/opetus-ja-opiskelu-yliopistossa/kun-…
https://www.kainuunsanomat.fi/artikkeli/joka-kolmas-korkeakouluopiskeli…
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/mielenterveysongelmista-kars…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita kauppiksen, oikiksen, lääkiksen käyneitä, jotka ovat totaalisen sivistymättömiä. Itse asiassa useimmat tuntemistani tuollaisista ihmisistä ovat todella sivistymättömiä.
Itseäni en lähde arvioimaan. Olen IT-alalla, amk-koulutuksella, ja työni perustuu osaamiseen.
Nuo ovatkin ne kolme akateemista alaa jonne hakeudutaan ns. oman itsen ulkopuolisista syistä, eli rahan, maineen, vaikutusvallan ja statuksen vuoksi. Nuo asiat puolestaan kiinnostavat sellaisia ihmisiä joilla on itsetuntemuksessa ja itsetunnossa puutteita, joita sitten paikkaillaan näillä ulkoisilla ansioilla. Lapsuudenperhe voi olla sellainen jossa oma arvo on liittynyt suorituksiin, tai sitten ovat kouluttamattomien vanhempien lapsia ja ovat päättäneet itse tehdä luokkanousun huipulle.
Sellainen ajattelun köyhyys, heikon itsetunnon peittävä ylimielisyys ja persoonallisuuden puuttuminen paistaa näistä ihmisistä.
Näin yleistäen.Jep. Olen itse tavannut hämmentävän sivistymättömiä akateemisia. Heillä saattaa olla siitä omasta alasta hyvät tiedot, mutta kaikki muu voi olla rempallaan.
Emmekö me juuri siksi opiskele eri asioita, ettei jokaisen tarvitsisi opiskella aivan kaiken kaikesta?
Totta. Mutta viittasin myös tällä sellaiseen sydämen sivistykseen. Tulee mieleen nyt julkisuudesta BB-Sini, mutta näitä tavannut myös muuten. Toisaalta olen tavannut myös sydämen osalta sivistyneitä akateemisia.
Akateemisuus ei vaikuta sydämen sivistykseen.
Pitää osata erottaa asiat toisistaan eikä vetää johtopäätelmiä ilman varmuutta.
Vain koska monilla tuntemilla vaaleahiuksisilla on matala koulutus, ei tarkoita että vaaletukkaisuudella olisi koulutuksen kanssa mitään tekemistä.
Voi liittyä myös siihen että tunnen enemmän matalasti kuin korkeasti kouluttautuneita.
En minä niin sanonut. Sanoin, ettei akateemisuus automaattisesti tarkoita sydämen sivistystä. Toisaalta ne ei sulje myöskään toisiaan pois.
En päässyt yliopistoon opiskelemaan koska olen laiska ja vähän yksinkertainen. Siksi teen näitä aloituksia keskustelupalstoille, joissa toivon ei akateemista tutkintoa suorittaneiden haukkuvan sen suorittaneita.
Suomalaisten paremmuutta ma mui hin kuvataan kouluttautuneisuudella, mutta tässä ketjussa käy ilmi että opiskeluhan on meidän mielestä turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä vei mukanaan, kuten niin monet kurssikavereistakin. Elettiin 90-luvun alkua.
Osa teki opinnot loppuun harrastuksena parin vuosikymmenen kuluttua aloituksesta, toiset vähän aikasemmin työttömäksi jäätyään ja huomattuaan, ettei uutta työtä löydy ihan helposti ilman tutkintoa. Osa ei ole saanut opintoja loppuun edelleenkään ja kun näistä monella ei ole kuin muutama vuosi eläkeikään, niin eipä sillä oikein mitään merkitystä olekaan. Ehkä sitten harrasteena eläkkeellä ollessa?
Itse vaihdoin alaa pariinkin kertaan ja sitä varten suoritin kaksi muuta tutkintoa. Aina ei kaikki mene kuten suunnittelee ja vähän kliseisesti, elämä voi heittää erikoisemmille poluille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa sekioitetaan äly ja tutkinto. Ihminen voi käyttää älyään ja lahjakkuuttaan muutenkin kuin lukemalla yliopistotutkinnon, varsinkin, jos kiinnostuksen kohteet on muualla.
Yliopistotutkinnon suorittaneissa on joitain niin täydellisiä *diootteja, että hirvittää, jos sellaisia pidetään sivistyksen ja asiantuntijuuden mittoina.
Meidän pitäisikin saada yliopistoihin todelliset lahjakkuudet ja älykkäät, joiden kulttuuriperimä juontaa aidoista, alkuperäisistä arjalaisista suomenheimoista, joihin kuuluivat myös helleenin vrt. danai-vanai. Me (tai tiede, sivistys, tutkimus) ei tehdä yhtään mitään metsästäjäkeräilijätaustaisilla kiipijöillä, joiden tavoitteena on kohottaa omaa sosiaalista statustaan tutkinnolla. Yleensä näillä ei ole mitään kapasiteettia omaehtoiseen, kriittiseen ja alaansa eteenpäin vievään tutkimukseen. Esi-isänsä olivat luku- ja kirjoitustaidottomia jurttaryssäläisiä yms. eikä tyhjästä voi nyhjästä, vaikka miten hoetaan tasa-arvoa.
Tällaiset tutkintopyrkyrit, akateemisella statuksella kohkaavat mong*oloidi- asiantuntijat vain laskevat tieteen arvostusta ja tasoa hourimisineen, nolla- ja pdeudotutkimuksineen etc. Erityisen selvästi tämä on käynyt ilmi humanistisilla, kulttuuriin, kieleen ja muinaistutkimuksen liittyvillä aloilla.
Meillä ei kotona koulutusta arvostettu, se vaikutti jo peruskoulussa. En saanut myöskään koulusta tukea tai sen puoleen sanktioita poissaoloista. Päälle masennus ja sosiaaliset ongelmat, niin hyvä tulee.
Yhdeksännellä luokalla poissaoloja oli reilusti enemmän kuin läsnäoloa, mutta kun ei ollut pelkoa luokalle jäämisestä (käytännössä tentin osan aineista läpi), ei siihen silloin puututtu. Valmistuin alle 7 keskiarvolla, seitsemännellä luokalla keskiarvo oli vielä 8.7. Ilman pänttäämistä.
Lukioon ei keskiarvo riittänyt, en tiennyt mikä ammatti olisi sopinut ja kymppiluokalle ei tullut mentyä, niin tipuin siinä vaiheessa opinnoista.
Töihin pääsi silloin ilman koulutusta, tein pätkiä monelle eri alalle. Sitten tulikin lapset, yritin samalla käydä iltalukiossa kun lapset olivat pieniä. Ero, piti keskeyttää opinnot ja mennä töihin. Pätkiä ja kursseja, uusi parisuhde, taas uusi työpaikka ja ala ja nyt 32 vuotiaana olen vihdoin saamassa ensimmäistä ammattitutkintoa oppisopimuksella valmiiksi.
Tästä on vielä pitkä matka yliopistoon, enkä edes sinne tähtää. Ammattikorkean puolelta yritän saada paikan kunhan olen valmistunut (työnantaja tukee), mutta saa nähdä miten jaksaa perheen, työn ja opiskelujen kanssa. Pelkkä opiskelu ei ole taloudellisesti mahdollista, joten tuskin koskaan tohtoriksi pääsen.
Ja mitä älykkyyteen tulee, olen pärjännyt opinnoissa hyvin ja saanut hyviä arvosanoja vähällä panostuksella. Koskee myös lukion kursseja joita suoritin nuorempana. Jossain vaiheessa koulutuksen puute häiritsi ja tein siksi Mensan testit. Ihan vain todistaakseni itselleni etten ole täysi idiootti. Testin mukaan olen suorastaan nero (korkein 1%). Uskoo ken tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kysyt? Mehän kaikki olemme insinöörilääkärijuristilentäjiä tällä palstalla.
Katso vaikka muista ketjuista.
Ei yliopistotutkinto ole mikään todistus fiksuudesta tai sivistyneisyydestä.
Henkilö voi olla vaikka Mensan jäsen, mutta ilman minkäänlaista korkeakoulutusta.
Samaan aikaan toinen henkilö voi olla keskivertoa tyhmempi, mutta omata korkeakoulututkinnon.
Korkeakoulututkinnoista löytyy älykkyyttä vaativiakin, mutta enemmistö niistä vaatii vaan aikaa ja työtä.
Ei se sinusta neroa tee, että luet, kirjoitat, luet ja kirjoitat....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain lukio on yleisivistävä-
Yliopistossa opiskelet sitä ainetta jonka aioit valita ammatiksesi ja sivuaineina sitten niitä muita.
Se ei siis ole erikoisen sivistävää muutoin, opit ja saat hyvää ja ensiluokkaista tietoa vain niistä aineistä joita opiskelet.
Ihminen joka on normaali älykäs ja suorittanut jonkin muun alemman koulutuksen, vaikkapa putkimiehen, autonasentajan, tai jonkin amk-tutkinnon, voi olla myös fiksu.
Fiksuutta on sekin, että seuraa laajasti maailman tapahtumia, lukee paljon, harrastaa vapaa-ajallaan ja pystyy keskustelemaan asioista monipuolisesti ja perustellusti muiden kanssa.
Olen päässyt hyviin töihin tällä AMK-tason insinöörikoulutuksellakin. Opin koko ajan työssäni monenlaista uutta ja olen saanut tasaiseen tahtiin uusia mielenkiintoisia tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin AMK:n ja Yamk:n ja olen myös lukenut avoimessa yliopistossa vaikka mitä. Hyvän yleissivistyksen olen hankkinut ihan muulla tavalla kuin koulunpenkillä istumalla. Aito kiinnostus historiaan, erilaisiin kulttuureihin, yhteiskunnallisiin asioihin ja siihen mitä ympärillä tapahtuu ja miten ihmiset käyttäytyvät sekä jo lapsuudessa opitut hyvät käytöstavat on antanut paljon enemmän sivistystä kuin akateeminen tutkinto.
Niin ja yamk ja maisteri ovat sama oppiarvo.
Mutta AMK ei edes ylempi ole yliopisto.
Perustin perheen 21v:nä. Koulussa olin aina luokan huonoin, yo c:n papereilla.
Lähdin opiskelemaan vasta 30+ yo-merkonomin tutkintoa. Vuosien mittaan käynyt monet tuntikausia kestäneet palikkatestit ja niissä 5% parhaimpien joukossa. En siis todellakaan ole tyhmä:)
Eikä itseasiassa olleet hädintuskin kansakoulua käyneet vanhempanikaan vaikkeivät pidemmälle voineetkaan kouluttautua. Erittäin sivistyneitä ja aikaansaavia ihmisiä, älykkäitä monella tapaa. Kaikkea ei opi kirjoista
Vierailija kirjoitti:
Fiksuutta on sekin, että seuraa laajasti maailman tapahtumia, lukee paljon, harrastaa vapaa-ajallaan ja pystyy keskustelemaan asioista monipuolisesti ja perustellusti muiden kanssa.
Hmm enpä tiedä, hieman kapeaa fiksuuden määrittelyä: Entäpä mestarisäveltäjä, joka ei lue uutisia, ei lue kirjallisuutta, ei harrasta mitään muuta kuin musiikkia, eikä halua keskustella ihmisten kanssa?
Minusta älykkyys ja fiksuus löytyy pään sisästä eikä siitä mitä suusta tulee.
Ei ihmiskunnan läpimurtokeksintöjä ole edistetty pöydässä väittelemällä, vaan kynällä, paperilla ja aivoilla.
Minusta on selkeä korrelaatio sisäänpäin kääntyneisyyden ja älykkyyden välillä.
Mitä älykkäämpi olet, sitä ärsyttävämpiä enemmistö ihmisistä on ja sitä huonommin tulet keskivertoihmisten kanssa toimeen. Tämä siis keskivertotapauksissa, poikkeuksiahan löytyy aina.
Minä olen meidän perheen ja suvun älykkäimpiä, ja luen sekä keskustelen kaikista vähiten, mutta toteutan teknisiä asioita, joita ei kukaan muu tee. En koe, että vaikkapa setäni on minua fiksumpi, koska hän lukee romaaneja, hesaria ja iltapäivälehtiä, sekä huutaa ruokapöydässä demareista ja kepulaisista siten että sylki lentää?
Opiskelen yliopistossa ja ei tämän tutkinnon suorittamiseen mitään ylivertaista älykkyyttä tarvita. Hyviä perslihaksia vaan, loogisuudesta on kanssa hyötyä :) On poikkitieteellinen, paljon luonnontieteitä hyödyntävä ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa sekioitetaan äly ja tutkinto. Ihminen voi käyttää älyään ja lahjakkuuttaan muutenkin kuin lukemalla yliopistotutkinnon, varsinkin, jos kiinnostuksen kohteet on muualla.
Yliopistotutkinnon suorittaneissa on joitain niin täydellisiä *diootteja, että hirvittää, jos sellaisia pidetään sivistyksen ja asiantuntijuuden mittoina.
Meidän pitäisikin saada yliopistoihin todelliset lahjakkuudet ja älykkäät, joiden kulttuuriperimä juontaa aidoista, alkuperäisistä arjalaisista suomenheimoista, joihin kuuluivat myös helleenin vrt. danai-vanai. Me (tai tiede, sivistys, tutkimus) ei tehdä yhtään mitään metsästäjäkeräilijätaustaisilla kiipijöillä, joiden tavoitteena on kohottaa omaa sosiaalista statustaan tutkinnolla. Yleensä näillä ei ole mitään kapasiteettia omaehtoiseen, kriittiseen ja alaansa eteenpäin vievään tutkimukseen. Esi-isänsä olivat luku- ja kirjoitustaidottomia jurttaryssäläisiä yms. eikä tyhjästä voi nyhjästä, vaikka miten hoetaan tasa-arvoa.
Tällaiset tutkintopyrkyrit, akateemisella statuksella kohkaavat mong*oloidi- asiantuntijat vain laskevat tieteen arvostusta ja tasoa hourimisineen, nolla- ja pdeudotutkimuksineen etc. Erityisen selvästi tämä on käynyt ilmi humanistisilla, kulttuuriin, kieleen ja muinaistutkimuksen liittyvillä aloilla.
Miksi te alapeukutatte tätä? Esim. arjalaisten/ protogermaanien suomenheimojen vanain, jättien, jäämien, goottien/kattien/ves jne. muinaissuomenkieli selitetään kehitysmaalaistaustaisten jurttaryssämongoloidien yms. taholla lainasanoiksi, ikäänkuin olisi ollut geneettinen jatkuvuus ja muinaissuomalaiset olisivat olleet siperianmongoloideja. Eivät vaan olleet ja ns. lainasanat olivatkin arjalaisten/ protogermaanien suomenheimojen omaa kieltä. Mistähän saataisiin oikeita, alkuperäisiä suomalaisia tai heidän täysjälkeläisiään kulttuurin - ja kielen tutkimukseen 'akateemisten' jurttaryssähourijoiden sijaan? Ei tiede ole toisen kansan identiteetin ja historian omimista, tämä olisi tärkeä ymmärtää ihan ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kotona koulutusta arvostettu, se vaikutti jo peruskoulussa. En saanut myöskään koulusta tukea tai sen puoleen sanktioita poissaoloista. Päälle masennus ja sosiaaliset ongelmat, niin hyvä tulee.
Yhdeksännellä luokalla poissaoloja oli reilusti enemmän kuin läsnäoloa, mutta kun ei ollut pelkoa luokalle jäämisestä (käytännössä tentin osan aineista läpi), ei siihen silloin puututtu. Valmistuin alle 7 keskiarvolla, seitsemännellä luokalla keskiarvo oli vielä 8.7. Ilman pänttäämistä.
Lukioon ei keskiarvo riittänyt, en tiennyt mikä ammatti olisi sopinut ja kymppiluokalle ei tullut mentyä, niin tipuin siinä vaiheessa opinnoista.
Töihin pääsi silloin ilman koulutusta, tein pätkiä monelle eri alalle. Sitten tulikin lapset, yritin samalla käydä iltalukiossa kun lapset olivat pieniä. Ero, piti keskeyttää opinnot ja mennä töihin. Pätkiä ja kursseja, uusi parisuhde, taas uusi työpaikka ja ala ja nyt 32 vuotiaana olen vihdoin saamassa ensimmäistä ammattitutkintoa oppisopimuksella valmiiksi.
Tästä on vielä pitkä matka yliopistoon, enkä edes sinne tähtää. Ammattikorkean puolelta yritän saada paikan kunhan olen valmistunut (työnantaja tukee), mutta saa nähdä miten jaksaa perheen, työn ja opiskelujen kanssa. Pelkkä opiskelu ei ole taloudellisesti mahdollista, joten tuskin koskaan tohtoriksi pääsen.
Ja mitä älykkyyteen tulee, olen pärjännyt opinnoissa hyvin ja saanut hyviä arvosanoja vähällä panostuksella. Koskee myös lukion kursseja joita suoritin nuorempana. Jossain vaiheessa koulutuksen puute häiritsi ja tein siksi Mensan testit. Ihan vain todistaakseni itselleni etten ole täysi idiootti. Testin mukaan olen suorastaan nero (korkein 1%). Uskoo ken tahtoo.
Yliopistoihin pitäisikin saada (usein huippu-) älykkäitä, oikeiden ja alkuperäisten suomenheimojen jälkeläisiä. Itse suuntasin taiteeseen nuorena, eikä akateeminen tutkinto koskaan ollut mikään tavoite tai itsetunnolle tärkeä saavutus.
Suomenheimojen (niiden alkuperäisten) jälkeläiset ovat todella riistettyjä, jos ajatellaan, että keski- ja uudella ajalla tänne poljettiin paljon kehitysmaalaista p*skasakkia varsinkin siperialaista, mikä on varastanut 'suomalaisuuden' ja suomalaisten identiteetin.
Ehkä on niin, että alkuper. suomalaiset eivät tarvitse titteleitä, mutta suomalaisuus, suomenheimot, kulttuuri ja suom. kulttuuriperintö tarvitsee R1a- arjalaisia, niitä oikeita suomalaisia hoitamaan ja tutkimaan omien upeitten esi-isiensä kulttuuriperintöä.
Suomi asutettiin jo jääkauden loputtua mm. Veretjestä, nimenomaan R1a- isälinjaisten toimesta. Nykyään, invaasioiden ym. seurauksena tätä alkeper. suomenheimojen isälinjaa on enää n. 10% populaatiosta, funtsikaa😐
Moni ei halua kääntää elämäänsä ylösalaisin muuttamalla toiselle puolelle Suomea soluasuntoon moneksi vuodeksi, kun samat asiat voisi opetella netistä kotona ja käydä jossain tentissä, missä todetaan asioiden osaamisen kuten yleisten kielitutkintojen kohdalla.
Oppilaitoksista on muodostunut Berliinin muuri vapaan maailman ja osattomuuden välillä; internet murskasi lopullisesti tiedon monopolin, mutta oppilaitokset syrjäyttävät ihmisiä työelämästä välillisesti uskottelemalla ettei samoja asioita voisi oppia ja tietojaan osoittaa helpomminkin ja nykyaikaisesti.