Kymmenen vuotias "sekosi". Mistä apua?

epaterveelliset roskaruoat on hyva jattaa minimiin.. Kylla nuo aiheuttavat hermostumista...ja ennemmin tai myohemmin fyysisia sairauksia.. ainakin yksi huoli vahemman..

Hepis, en ole tosiaan mikään ammattilainen mutta sukulaislapsia jolla asperger, dysfasia, adhd hoitaneena voin todeta että 1,5 h ei ole ihan mahoton. Lapsesi varmasti reagoi raskauteesi ja niihin vanhemmuus kysymyksin jotka ovat nyt heränneet hänen mielessään tai voihan tuollainen syntyä mistä vaan. Ainoana mitä sanoisin että älä jätä lapselle varaa moisiin puuskiin. Arki rutiinit minuutti tasolle, säännöt läpi päivittäin ja tovi joka päivä että voidaan läpi puhua kaikki tilanteet ja kuunnella lapsen motiivit. Annat huuta ja raivota mutta jos rikkoo jotain tai satuttaa itseään tai muuta mielestäni aika tehokas on karhun halaus jossa nappaan lattialle lapsen syliin selkä minua kohden, vedän kädet ristikkäin molemmille sivuille niin että lapsi halaa itseään. Jalat saa potkia edessä kunhan tilan pitää tyhjänä. Olen serkkuni kanssa istunut näin nelisenkin tuntia. Lisäkdi minulla oli aina paksut nahkahhanskat koska hän puri niin kovaa. Mutta säännöstä ei saa satuttaa itseänsä tai muita pidettiin kiinni.

tsemppiä tielle, muutama vuosi vielä.. Kyllä se helpottaa..

Minä veikkaan, että lapsi purkaa patoutuneita tunteita noin.

Minusta se ei ole myöskään mikään maailman harvinaisin asia, että lapset saavat raivokohtauksia. Ja lapset ovat hiton sisukkaita. Harvoin ne missään vartissa rauhoitu.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 21:43"]

Jep, Eipä yllättänyt että tähänkin tapaukseen liittyy ero- ja uusperhekuviot.....

ihan siinä voi olla syy tuohon teidän lapsen pahoinvointiin. Tätä se on nykypäivänä...

[/quote]

Niin. Parempihan se olisi elää onnellisena ydinperheenä lapsen vakavasti skitsofrenisen biologisen isän kanssa. Sellaisessa turvallisessa kasvuympäristössä lapsella tuskin olisi minkäänlaisia ongelmia.

Nyt järki käteen, oikeesti teille eropaheksujille. Tuossa ei ole enää mitään järkeä.

[/quote]

Skitsofreniaankin on olemassa lääkitys joka pitää psykoosin poissa ja terapiaa. Kertoo jotain ihmisestä että otti heti eron kun mies sairastui.

[/quote]

Hitto mua raivostuttaa tällaiset kirjoitukset, joissa itse keksitään päästä tapahtumien kulku ja vielä syytellään muita. Mistä sinä tiedät, mistä ero on johtunut? Mistä tiedät, että toinen osapuoli otti heti eron, kun toinen sairastui? Keksit itse päästäsi. 

Mitä paskaa tämä muuten on, että yhdessä on oltava oli mikä oli? Yhdessä on oltava, jos yhdessä on mukavaa ja jos se on paskaa niin se on paskaa eikä tätä lyhyttä elämää saa tuhlata sellaiseen!

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 21:43"]

Jep, Eipä yllättänyt että tähänkin tapaukseen liittyy ero- ja uusperhekuviot.....

ihan siinä voi olla syy tuohon teidän lapsen pahoinvointiin. Tätä se on nykypäivänä...

[/quote]

Niin. Parempihan se olisi elää onnellisena ydinperheenä lapsen vakavasti skitsofrenisen biologisen isän kanssa. Sellaisessa turvallisessa kasvuympäristössä lapsella tuskin olisi minkäänlaisia ongelmia.

Nyt järki käteen, oikeesti teille eropaheksujille. Tuossa ei ole enää mitään järkeä.

[/quote]

Skitsofreniaankin on olemassa lääkitys joka pitää psykoosin poissa ja terapiaa. Kertoo jotain ihmisestä että otti heti eron kun mies sairastui.

[/quote]

Hitto mua raivostuttaa tällaiset kirjoitukset, joissa itse keksitään päästä tapahtumien kulku ja vielä syytellään muita. Mistä sinä tiedät, mistä ero on johtunut? Mistä tiedät, että toinen osapuoli otti heti eron, kun toinen sairastui? Keksit itse päästäsi. 

Mitä paskaa tämä muuten on, että yhdessä on oltava oli mikä oli? Yhdessä on oltava, jos yhdessä on mukavaa ja jos se on paskaa niin se on paskaa eikä tätä lyhyttä elämää saa tuhlata sellaiseen!

Tärkeimmät tulikin jo: Joko lapsella on sairaus tai häiriö, perheessä ei jokin toimi tai ravinto. 

Lääkäriin ja perheterapeutille tutkimuksiin. Terveellistä ruokaa, tarpeeksi unta, rakkautta ja liikuntaa. Kuullostaa naivilta, mutta näin se vaa on. Joku sanoi, että lääkkeet on pahinta mitä on, lyön vetoa, että hän ei ole ollut tekemisissä skitsofrenikon tai bipon kanssa.

Ei se ole sinun syysi, että lapsi oireilee mutta jos et nyt pysty nousemaan tilanteen tasalle ja hoitamaan asiaa, seuraukset ovat.

Hän on lapsi, eikä tee asioita samalla tavalla tahallaan kuin aikuinen. Johtui kohtaus sitten neuropsykologisista ongelmista tai pahasta olosta ja käsittelemättömistä tunteista, lapsi ei yksinään pysty asiaa käsittelemään. Ei hän etukäteen päättänyt raivota.

Tsemppiä teille, toivottavasti asiat selviää nopeasti!

Noin käy kun menet hankkimaan lapsia epävakaassa suhteessa ja lapsi joutuu elämään rikkonaisessa perheessä ilman isäänsä. Kannattiko?

Ai että, minäkin olen sitten täysin epäonnistunut, kun välillä voisin viskata meidän teinin ovesta ulos jäähylle. Tekis mieli olla ihan yksin ja lapseton.

Ihan normaali perhe ollaan, mutta kun lapselle iskee murkkuräyhäys, en jaksaisi sitä kovin kauaa kuunnella. Kun vastaukseksi ei kelpaa pelkkä kielto, vaan vaaditaan 10 selitystä....miksi???

En kuitenkaan hauku lasta, en hylkää, en potki pihalle enkä koskaan ole satuttanut fyysisiseti tai henkisesti. Joskus se vaan on niin, että ei jaksa. Toisella kertaa voimia on enemmän, mutta joskus pinna palaa ekalla minuutilla.

Vaikka kuinka meillä huudetaan ja ovet paukkuu (teini) en usko että se aiheuttaa mielenterveysongelmia tai muita murheita. Se kuuluu osana lapsen kehitykseen ja hyvä on, jos kotona saa purkaa ne paineet.

Teinin elimistössä on sellaiset hormonimyrskyt meneillään, ettei se itsekkään tajua, miksi joskus maailma kaatuu sen niskaan ja sitten se kaadetaan vanhemman päälle. Elämä opettaa omalla tavallaan.

Katsokaa ruutu.fi  Supernanny.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:11"]Meillä erittäin haastava lapsi, jonka kanssa ollut usein ongelmia rajojen kanssa yms. Reagoi vahvasti ja on usein pienempänä ollut täysin pitelemätön. Jonkin aikaa ollut jo parempi aika. Mutta tänään sekosi...

Lapsi on nyt tunnin riehunut. Koitimme laittaa omaan huoneeseen jäähylle niin rikkoi oven. Nyt mies pitänyt lasta paikoillaan vartin ja koitettu saada häntä rauhoittumaan, että jäisi hetkeksi jäähylle ja sitten jutellaan. Heti kun lapsen päästää irti niin riehuminen jatkuu aivan holtittomana. Tulin itse jo pois paikalta, koska olen raskaana ja pelkään, että lapsi satuttaa riehuessaan minua. Tilanne on ihan kamala, mutta mihin tässä voi soittaa? Onko mitään tahoa joka voisi auttaa? Tilanne ei tästä paremmaksi muutu. Lapsi on aivan vauhkona. On yritetty puhua, on arestissa, takavarikoitu kännykkä yms. yms. 

Olen niin surulline ja neuvoton :(

[/quote]

ADHD tai joku muu mielisairas? Adobtioon tai piikille vaan, ette te tota ihmiseksi saa enää itse kasvatettua.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:45"]Ap on takaisin linjoilla....

Melkein 1,5h siihen meni, että lapsi rauhoittui. 

Hän on tosiaan ollut koko elämänsä todella haastava lapsi. Ensimmäisen luokan aikana kävimme koulupsykologilla, koska lapsi piti aina väkisin kahden aikuisen voimin raahata kouluun. Kerran kannettiin kouluun yöpuvussa ja rehtori tuli ottamaan vastaan. Ei yksinkertaisesti saatu häntä pukeutumaan eikä kuriin. Oli tällöinkin aivan hysteerinen. Tämä johti siis koulupsykologilla käynteihin, joista luovuttiin kun koulun käynti alkoi sujumaan. 

Toki ymmärrän, että lapsellani on henkistä taakkaa, koska ei voi tavata juuri lainkaan enää biologista isäänsä ja tämän takia olemmekin puhuneet, että hänen pitäisi käydä taas keskustelemassa psykologin kanssa. Emme vain ole "tehneet asialle mitään", koska ollut rauhallisempi aika ja itse toivoin, että lapsi olisi vähän kasvanut riehumisesta ohi. Mutta nyt pari kuukautta ollut viitteitä, että häiriökäyttäytyminen palaa kuvioihin.

Huomenna soitamme koulupsykologille ja käydään juttelemassa. Olen itse tämän iltaisesta henkisesti täysin loppu. En edes haluaisi mennä tytön kanssa samaan iltapala pöytään. En edes haluaisi nähdä koko lasta. En kestä kun muuttuu väkivaltaiseksi. Luulin, että tästä olisi päästy jo :( Välillä oikeasti pelkään, että raivossaan vaan tekee jotain. Kerran sanoinkin tytölle, että mitä jos raivostut kesken kokkailun ja veitsi kädessä. Tämä sai lapsen ensimmäistä kertaa näkyvästi miettimään sitä, että mihin päätön raivoaminen voi johtaa. Silti ensimmäistä kertaa tänään pelkäsin oikeasti syntymättömän lapsenkin puolesta kun riehui.

Tämän iltainen tilanne siis johtui siitä, että olimme sopineet kotiintuloajaksi klo 19, jolloin saapuikin kaverin kanssa kotiin. Olisi halunnut lähteä kaverin kanssa vielä pyöräilylenkille emmekä päästäneet. On joskus saanut olla puoli kahdeksaan ja kahdeksaankin asti ulkona, mutta tänään oli tiukempi aika, koska on ollut koko viikon vähän levoton. Lähetimme ystävällisesti kaverin kotiin ja sanoimme, että huomenna voisivat mennä. Tästä se riemu sitten repesi. Ja tosiaan iltapäivällä jo juttelimme ja sovimme tytön kanssa yhdessä, että tänään on aikaisempi kotiintuloaika, että voimme viettää rauhallisen illan ja lukea vaikka illalla yhdessä. No kello on melkein yhdeksän. Tyttö meni nyt suihkuun, mies siivoaa lapsen raivossan tekemiä sotkuja ja minä pillitän makuuhuoneessa.

[/quote]

Ja siinähän se syy tuli. Uusioperhe, ja oma äiti jakanut toosaansa ympäri kyliä, ja isästä ei tietoa. Ei ihmekään että lapsesi on sekaisin kuin seinäkello.

Manaaja paikalle. Lastasi riivaa demoni. Pyytäkää manausta osaava pappi paikalle, hän osaa auttaa teitä

Miten äiti voi paeta niiskuttamaan toiseen huoneeseen ja hylätä lapsen juuri silloin kuin lapsi on kaikista enemmän äidin tarpeessa? Ja virlä tuo äidin purkaus ettei haluaisi mennä iltapalalle laosen kanssa. Ja outoa on, että äidin uusi mies pitää lasta silloin kun on holdingin aika. Juuri tätä miestä lapsi todennäköisesti inhoaa, koska mies on vienyt lapselta äidin ja vielä laittanut uuden äidin huomiosta kilpailevan lapsen alulle.

Olen kokenut aivan saman ja reagoinut tämän äidin tavoin. Lopputulos oli katastrofi. Uusperheet on kauheita sekasotkuja.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 00:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 23:21"]

Ruoka kohilleen. Vain itse tehtyä sapuskaa. Kaikki karkit, limut, sipsit, sokerit, valkoinen leipä, jätskit, vanukaat roskiin. Natrium glutamaatti pois, liemikuutiot, grillimausteet. Öljyksi oliiviöljy. Ei enää einesruokia. Jotkut eivät kestä noita myrkkyjä niinkuin olette lukeneet. Jos et ole jo jättänyt pois näitä niin nyt on hyvä aika 

[/quote]

Hei suksipa vaikka vittuun, foliohattu. Mielenterveysongelmat eivät ratkea kieltmällä vanukkaat. Jos olisit jaksanut käydä koulua, tietäisit tämänkin.

[/quote] 

Suksinhan minä mutta niin voit sinäkin. Natriumglutamaatti yliherkkyys tekee juuri tuollaisia oireita. Yliaktiivisuutta, valtavaa pääkipua ja aggressivisuutta. Näkö saattaa jopa hetkeksi heiketä. Yskä on myös hyvin yleinen mitä siitä saa.  Ihminen ei pysty ollenkaan kontrolloimaan itteään ja on ns shokkitilassa.  Eipä kauhee iso vaiva poistaa jääkaapista kaiken "paskan".  Luulis sen olevan luonnollisin vaihtoehto ennenkuin ruvetaan kiskomaan urakalla psyykelääkkeitä ja hei pikkulapsesta tässä kuitenkin on kyse. Ihmettelen vaan tuota asennetta, taitaa olla lääke-edustajan kirjoitus. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 07:57"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 00:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 23:21"]

Ruoka kohilleen. Vain itse tehtyä sapuskaa. Kaikki karkit, limut, sipsit, sokerit, valkoinen leipä, jätskit, vanukaat roskiin. Natrium glutamaatti pois, liemikuutiot, grillimausteet. Öljyksi oliiviöljy. Ei enää einesruokia. Jotkut eivät kestä noita myrkkyjä niinkuin olette lukeneet. Jos et ole jo jättänyt pois näitä niin nyt on hyvä aika 

[/quote]

Hei suksipa vaikka vittuun, foliohattu. Mielenterveysongelmat eivät ratkea kieltmällä vanukkaat. Jos olisit jaksanut käydä koulua, tietäisit tämänkin.

[/quote] 

Suksinhan minä mutta niin voit sinäkin. Natriumglutamaatti yliherkkyys tekee juuri tuollaisia oireita. Yliaktiivisuutta, valtavaa pääkipua ja aggressivisuutta. Näkö saattaa jopa hetkeksi heiketä. Yskä on myös hyvin yleinen mitä siitä saa.  Ihminen ei pysty ollenkaan kontrolloimaan itteään ja on ns shokkitilassa.  Eipä kauhee iso vaiva poistaa jääkaapista kaiken "paskan".  Luulis sen olevan luonnollisin vaihtoehto ennenkuin ruvetaan kiskomaan urakalla psyykelääkkeitä ja hei pikkulapsesta tässä kuitenkin on kyse. Ihmettelen vaan tuota asennetta, taitaa olla lääke-edustajan kirjoitus. 

[/quote]

Tästä muutama linkki missä oireet on listattu. 

http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/tama-on-karu-totuus-lisaaineiden-vaikutuksesta-ihmiseen/134210

http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/yliherkk.html

http://luomuruokaalapselle.blogspot.fi/2012/06/natriumglutamaatti.html

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:11"]

Meillä erittäin haastava lapsi, jonka kanssa ollut usein ongelmia rajojen kanssa yms. Reagoi vahvasti ja on usein pienempänä ollut täysin pitelemätön. Jonkin aikaa ollut jo parempi aika. Mutta tänään sekosi...

Lapsi on nyt tunnin riehunut. Koitimme laittaa omaan huoneeseen jäähylle niin rikkoi oven. Nyt mies pitänyt lasta paikoillaan vartin ja koitettu saada häntä rauhoittumaan, että jäisi hetkeksi jäähylle ja sitten jutellaan. Heti kun lapsen päästää irti niin riehuminen jatkuu aivan holtittomana. Tulin itse jo pois paikalta, koska olen raskaana ja pelkään, että lapsi satuttaa riehuessaan minua. Tilanne on ihan kamala, mutta mihin tässä voi soittaa? Onko mitään tahoa joka voisi auttaa? Tilanne ei tästä paremmaksi muutu. Lapsi on aivan vauhkona. On yritetty puhua, on arestissa, takavarikoitu kännykkä yms. yms. 

Olen niin surulline ja neuvoton :(

[/quote]Haastava lapsi = huonosti kasvatettu. Turha enää rypistää jos olette housuunne aikanaan laskeneet...

Kyllä taas huomaa että hyvin harvalla on minkäänlaista kokemusta tällaisesta haastavasta lapsesta. Kaikki sympatiani ap.lle.

On aivan eri asia antaa vähän suuttuneen lapsen raivota kuin lapsen, joka ei osaa  tietyn tunteen vallassa millään tavalla hallita käytöstään. Mattoon tai peittoon kääriminen helpottaa kiinnipitoa, niin ettei lapseen satu. Lapsi tarvitsee tässä tilassa konkreettisen tunteen siitä, että hän on " kasassa", tunteen omasta kehostaan. Aikuisen on tärkeä olla rauhallinen, ei keskustelua ennen rauhoittumista.

Näin käyttäytyvä lapsi on yleensä hyvin pahoillaan rauhoittumisen jälkeen, tietää tehneensä hölmösti, hän ei vain kykene itse tunteessa toimimaan oikein.

Tärkeää on aina miettiä mikä meni vikaan, miten olisi voinut tehdä silloin kun alkoi keittämään. Sopia että aikuinen muistuttaa tästä kun huomaa tunteen lähtevän irti.

Joku päivä saatat huomata että pystyi muistutuksesta muuttamaan käytöstä.

Joku päivä huomaat että osaa itse hillitä käytöstä. Mutta paljon kertausta ja tunteiden opettamista tämä vaatii.

Tiedän omasta kokemuksesta.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 08:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:11"]

Meillä erittäin haastava lapsi, jonka kanssa ollut usein ongelmia rajojen kanssa yms. Reagoi vahvasti ja on usein pienempänä ollut täysin pitelemätön. Jonkin aikaa ollut jo parempi aika. Mutta tänään sekosi...

Lapsi on nyt tunnin riehunut. Koitimme laittaa omaan huoneeseen jäähylle niin rikkoi oven. Nyt mies pitänyt lasta paikoillaan vartin ja koitettu saada häntä rauhoittumaan, että jäisi hetkeksi jäähylle ja sitten jutellaan. Heti kun lapsen päästää irti niin riehuminen jatkuu aivan holtittomana. Tulin itse jo pois paikalta, koska olen raskaana ja pelkään, että lapsi satuttaa riehuessaan minua. Tilanne on ihan kamala, mutta mihin tässä voi soittaa? Onko mitään tahoa joka voisi auttaa? Tilanne ei tästä paremmaksi muutu. Lapsi on aivan vauhkona. On yritetty puhua, on arestissa, takavarikoitu kännykkä yms. yms. 

Olen niin surulline ja neuvoton :(

[/quote]Haastava lapsi = huonosti kasvatettu. Turha enää rypistää jos olette housuunne aikanaan laskeneet...

[/quote] 

Jokainen saa nautintoa niin eri tavalla 

Hakekaa ulkopuolista apua. Jos kyseessä olisi 3-5 vuotias, niin näitä kiinnipitämisneuvoja voisi kokeilla, mutta normaali 10 vuotias ei saa enää tuollaisia kohtauksia. Voisiko lapsella olla esim. peliriippuvuutta ja siihen liittyvää ahdistusta/rauhattomuutta?

Hyi hemmetti. Itse en AP:n elämää voisi viettää. Jättäisin sekopää-lapsen sen uuden miehen luokse ja karkaisin yksin ulkomaille. Aloittaisin uuden perheen jonkun mukavan espanjalaisen kanssa, ja tekisin terveitä lapsia ja vietäisin hyvää, uutta elämää enkä muistelisi tuota helvettiä.