Noloin suustasi päässyt sammakko?

Mulle näitä pikkumokia sattuu lähes päivittäin. En silti ikinä kutsu ketään/mitään ryssäksi, vituksi, läskiksi (itseäni korkeintaan).

Mulla on lievä afasia. Sen vuoksi mokailen niin usein, joten en enää jaksa nolostua jokaisesta pikku jutusta. Nauran itselleni muiden mukana tai vain korjaan sanani.

Jotain höpötin yhdelle äiti-tutulle, että tietyssä asiassa olen aivan käsi ilmeisesti vain muistaakseni, että kyseisen äidin lapsella on epämuodostunut käsi.  Meinasin juosta läheiseen metsään hirttämään itseni, hävetti niin paljon. Ja tuo oli ensimmäinen (ja viimeinen kerta) kun käytin tuota termiä. 

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:14"]

Tälläinen hurtti, pomoille naljaileva huumori on ollut perinteisesti työväen keino luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta joka auttaa sietämään työssä koettua epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Kun ei ole valtaa, niin kapinointi ottaa huumorin muodon. Nyt kun elämme oikeistolaisuuden aikoja, tälläistä huumoria pidetään huonona. Työntekijän tulee olla nöyrä niin teoissaan kuin sanoissaankin. Ennen riitti, että työntekijä teki sen mitä käskettiin. Jupista ja narista sai. Nykyään jupina, narina ja huumori ovat kiellettyjä. Oikeistolaisuudesta ja rikkaiden vallasta on tullut totaalista. Työntekijät vahtivat toisiaan ja moittivat toisiaan epälojaaliudesta työnantajaa kohtaan. Tyrannisoidut ovat sisäistäneet tyrannien maailmankuvan.

[/quote]

Miksi tällaisen oikeistolaisuuden aikoina pomojen/työnantajienkin hurttia huumoria pidetään pahana. Ennen sai reilusti haukkua tunarit ja harjoittaa management by perkele mallia. Siinä sai vähän paineita päästeltyä. Silloin riitti kun palkan maksoi, mutta nyt pitää vielä työntekijääkin mielistellä. Ihme menoa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 16:03"][quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 23:33"]

Olin firman ruokalassa änkeämässä hyvän (HOIKAN) ystävättäreni viereen. Tuolimme jalat juuttuivat kiinni toisiinsa, en mahtunut istumaan ja huudahdin vitsillä "väistä vähän, vitun läski!". Kauhukseni takanani istunut, astetta pulskempi työtoveri alkoi kiireellä kiskoa tuoliansa lähemmäs pöytäänsä. Kumarruin heti hänen puoleensa ja sanoin "anteeksi, en todellakaan tarkoittanut sinua, vaan tuota kaveriani". Tässä olisi muuten onnellinen loppu, mutta minua hävetti ja huvitti tapaus niin pahasti, että hihitin sille koko loppuruokatunnin ajan. Sen pyöreän naisen kuullen. Jostain syystä meistä ei tullut ikinä hyviä työkavereita.

[/quote]

Käytätkö ihan oikeasti töissä ruokalassa sanaa vittu, siis oletko aikuinen ihminen. Minä en käsitä, ei tulisi mieleenkään sanoa töissä moista.

[/quote]

Kaikenlaisia hienohelmoja sitä onkin. Itse käytän kyllä sitä ja muitakin kirosanoja, olen onneksi rennossa miesvaltaisessa työpaikassa josta moisista ei kukaan kauhistu. Kyllä on usein aika roisit jutut myös ruokalassa ;) Ja ihan akateemisesti koulutettu asiantuntija olen.

[/quote]

Vittu on niin wt-sana, ettei sitä mikään akateeminen koulutus pelasta. Moukka mikä moukka.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:04"]

Jep. Olenpa kuullut tapauksesta, jossa hautajaisissa mies meni kättelemään tuoretta leskeä, aikomuksenaan esittää osaanottonsa.

Oli mennyt ajatukset sekaisin, kätellessään leskipoloa mies sanoi pokkana "onneksi olkoon".

En tiedä onko urbaanilegenda.

[/quote]

Voi hyvin olla mahdollista. Itselleni pahin möläytys on tapahtunut joitain vuosia sitten traagisesti ja tapaturmaisesti menehtyneen opiskelutoverin hautajaisissa.
Lähtiessäni menin tämän opiskelutoverin äidin luokse, tarkoituksenani hyvästellä ja kiittää kauniista muistotilaisuudesta. Suustani pääsi "Oli tosi ihanat juhlat". Ei hyvää päivää! Vaikka tämä äiti oli todella liikuttunut eikä toivottavasti rekisteröinyt tarkemmin sanomistani, hävettää edelleen aivan järjettömästi.

Mä möläytin anoppini kuullen, että mun mummo on jo tosi vanha 72v. Anoppi on 69v. Hups.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 16:45"]töissä puhun aika paljon puhelimessa ja esittelen itseni replalla nimi+firma myös puhelimeen vastatessa. tämä on jäänyt niin hyvin poskipieliin, että vapaa-ajallakin soitetut/vastatut puhelut menee usein samoin sanoin tottumuksesta. ei muuten, mutta esimerkiksi neuvola-aikaa varatessa hittojakos se terkkari tekee mun firman tiedoilla mitää :)

[/quote]

Tämä onkin noloa, varsinkin jos sattuisit olemaan korkeammin koulutettu saman alalla kuin terkkari. Esim lääkäri tmv. :) Pitäis sua leuhkana.

Työpaikkani kahvitilassa sanoin suureen ääneen, että "syövästä ei kyllä kukaan parane, jos se vaikka saadaan hoidettuakin, se iskee uudestaan ennemmin tai myöhemmin ja sitten se on kuolemaksi" kun kahvia juodessani luin jotain juttua syövästä.

Huomasin heti, että huoneeseen laskeutui vaivaantunut hiljaisuus. Myöhemmin työkaverini sanoi että erään työkaverimme syöpä on uusiutunut ja hän on kertonut siitä avoimesti. Minä en vaan ollut sattunut siiitä kuulemaan..

Tämä sairastunut työkaveri ei puhunut minulle enää sanaakaan  ennen sairaslomalle jääntiään vaikka yritin pahoitella sanomisiani tai ihan vaan sanoin huomenta. Myöhemmin hän menehtyi tähän syöpään. Tästä möläytyksestä jäi niin pahamieli ja nolous että olen vieläkin pahoillani vaikka aikaa on kulunut jo yli kymmenen vuotta.

Olin katsomassa erityiskoulun joulujuhlaa ja jotenkin unohdin sen, että kyse tosiaan on ERITYISkoulusta. Vitsailin seuralaiselleni lasten touhuista, tämä katsoi minua todella pitkään ja sanoi kylmästi, että "se johtuu varmaan siitä, että tämä ei ole ihan tavallinen koulu".

t. ei mitään rajaa häpeällä

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 15:54"]

Työpaikkani kahvitilassa sanoin suureen ääneen, että "syövästä ei kyllä kukaan parane, jos se vaikka saadaan hoidettuakin, se iskee uudestaan ennemmin tai myöhemmin ja sitten se on kuolemaksi" kun kahvia juodessani luin jotain juttua syövästä.

[/quote]

Voi ei. :( Tuossa oli kyllä huonoa tuuria.

Autsauts, ihan kauheita tarinoita. Toi syöpätarina varsinkin.

Mulle kävi niin, että olin marketissa töissä hyllyttäjänä, ja pomona sattui olemaan vähän niuhompi täti. Siinä duunikaverin kanssa läppää heittäessä otin sitten Glid-liukuvoiteen lapaseen ja sanoin, että pitäiskö viedä Pirjolle (pomo) tällanen ja puolentoista litran kokispullo, ni loppuis se saatanan nalkutus.

Kaveri sitten katsoi mua ja sanoi, että ennen kuin sä nolaat itseäsi enempää, niin Pirjo on mun äiti.

Hippasen nolotti.

No tää ei ole sammakko oikeestaan, mutta olin äskettäin kaverin kanssa kaupassa mehuhyllyllä, jossa oli aikalailla tungosta. Kaveri kysyi, että mitä mehua otetaan, ja mä katoin sitä karpalo-rypäle -mehua, ja sanoin että "otetaan tota kyrpäle...."

Niin jos ois ollut vaan kaverin kanssa kahdestaan kuulemassa, niin ois ollut vaan hauska eikä nolo, mut nytkun siinä oli niin paljon porukkaa ympärillä, niin oli sekä hauska että vähän nolo.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 16:25"]

Autsauts, ihan kauheita tarinoita. Toi syöpätarina varsinkin.

Mulle kävi niin, että olin marketissa töissä hyllyttäjänä, ja pomona sattui olemaan vähän niuhompi täti. Siinä duunikaverin kanssa läppää heittäessä otin sitten Glid-liukuvoiteen lapaseen ja sanoin, että pitäiskö viedä Pirjolle (pomo) tällanen ja puolentoista litran kokispullo, ni loppuis se saatanan nalkutus.

Kaveri sitten katsoi mua ja sanoi, että ennen kuin sä nolaat itseäsi enempää, niin Pirjo on mun äiti.

Hippasen nolotti.

[/quote]

eihän tällaiset ole sammakoita, vaan ihan tarkoituksellista ilkeyttä. Sammakot ovat paremminkin sellaisia puolitahattomia möläytyksiä. Näin pahat jutut eivät ole enää sammakoita.

Kuntosalilla ihmettelin allejani ja taivastelin raukkoja joiden nimi on "alli". Aivan, seurassamme olleen tutun lapsi oli tietysti alli..

Olin kesätöissä varastoapulaisena. Pomo oli järin paskamainen, ei puhunut mitään muutakuin silloin, kun sai ihme raivareita.

Sillä oli myös tapana kytätä salaa ja luikahdella pitkin varastoa, niin etteivät  työntekijät muka huomaisi olevansa tarkkailun alaisina.

Niinpä olimme keksineet sille lisänimen Gestapo.

Olimme sitten työkaverini kanssa varastossa keräämässä tilauslistan mukaisia tavaroita kärryyn, minä keräsin alahyllyltä. Juttelimme kaikenmoisia ja sanoin että "ihme muuten ettei Herra Gestapoa näy missään". Silloin työkaveri potkaisi mua  ja sihahti jotakin.

Voi paska! Pomo  seisoi hyllyn toisella puolella,  sen saman hyllyn missä olimme keräämässä tavaraa.

up

Nosto

Mä kahvilassa myyjältä: "Paljos tuo pillumehu, ei kun öööh, pillimehu maksaa?" Kyl oli tulipunaset posket muutamassa sekunnissa...

Eräällä tutullani (sanotaan vaikka Pirjolla) on koirakennel ja hän säilyttää koiranruokaa navetassa isossa pakastimessa. Olimme vierailulla hänen luonaan (olin ehkä 6-7 v. noihin aikoihin) ja Pirjo vitsaili koiria syöttäessään, että välillä hän tekee koiranruoasta ruokaa ihmisillekin. En tietenkään tajunnut, että se oli vitsi ja ruoka-aikana katsoin sitten epäillen Pirjon tekemään ruokaa ja kysyin ihan vakavissani: "Onko tämä nyt sitä koiranruokaa?" Pirjo räjähti nauramaan ja äitini oli nolona. Paluumatkalla äitini sitten selitti, että se koiranruokajuttu oli tarkoitettu vitsiksi ja sitten minullekin valkeni. Joo, oon aina ollu vähän hidas ;)

töissä puhun aika paljon puhelimessa ja esittelen itseni replalla nimi+firma myös puhelimeen vastatessa. tämä on jäänyt niin hyvin poskipieliin, että vapaa-ajallakin soitetut/vastatut puhelut menee usein samoin sanoin tottumuksesta. ei muuten, mutta esimerkiksi neuvola-aikaa varatessa hittojakos se terkkari tekee mun firman tiedoilla mitää :)