Noloin suustasi päässyt sammakko?

Jostain syystä, jota en käsitä, sain eräänä aamuna päähäni uudessa työporukassa taivastella sitä, miksi joku pistää lapselle nimeksi Ukko. Työkaverin nelikuinen esikoinen tietty oli Ukko ja hän pahoitti mielensä. Päätin silloin etten koskaan arvostele kenenkään nimeä. Siis ääneen. :)

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:58"]

Hävettää edelleenkin, kun aikoinaan rippikoulussa pelattiin sellaista peliä, missä piti kätellä muita leiriläisiä ja sanoa oma nimi.

Kättelin erästä puolituttua ja ajattelin että haa, tuon Mirkan mä tunnenkin.

Möläytin sitten nimekseni tän käteltävän nimen, voi jeesus että hävetti.

[/quote]

Ei tämä ole nolo eikä sammakko. Tämä on inhimillisyyttä. Sellaista sattuu.

Tämä ei ole hauskaa-noloa vaan kamalaa-noloa, ja ajatus hävettää vielä yli kymmenen vuoden jälkeenkin. Eli säästän teiltä vaivan kertoa minulle kuinka idioottia tämä on, tiedän itsekin.

Keskusteltiin tuttavapiirin ammatinvalinnoista ja mainitsin parhaan kaverini opiskelevan sairaanhoitajaksi (ala josta en itse tiedä juuri mitään). Joku kysyi että minkä alan sairaanhoitajaksi, ehkä sisätauti/kirurgisen? Mihin minä tyhmä heitin tajuamatta mistään mitään että "hyi ei sentään, eihän sinne kukaan halua kun ne taudit on sellaisia!" Kysyjä tarkensi että ai miten niin taudit ovat sellaisia ettei siellä kukaan halua olla töissä, ja mä edelleen ihan kuutamolla jatkoin että siellähän ne kaikkein kamalimmat taudit ovat ja potilaat ovat kaikki vanhuksia tai muuten vain kuolemansairaita", vain kuullakseni tältä kysyjältä että "siksi vain kyselin kun minulla on itselläni suolistosyöpä".

Hän sitten pari vuotta myöhemmin myös kuoli siihen syöpäänsä, vaikka tietysti olinkin väärässä siinä että kaikki ko. alan potilaat niin tekisivät.

Olin miespuolisen (komean) luokkakaverin kanssa kaupungilla tekemässä erästä kouluun liittyvää paritehtävää viitisen vuotta sitten. Poika seurusteli erään luokkalaisemme kanssa, joka oli myös minunkin ystäväni.

Kun olimme saaneet tehtävämme melkein valmiiksi, enää yksi paikka oli käymättä, halusin ehdottaa luokkakaverille että kävisimme pikaisesti kotonamme jättämässä ylimääräiset mukana olevat tavarani (kotini oli matkan varrella) ja kävisimme sen jälkeen suorittamassa tehtävän loppuun. Jostain riivatun syystä suustani tuli kuitenkin:
-Käytäisiinkö mun luona hässimässä pikaisesti nää mun tavarat ja jatkettaisiin sitten?
Luokkakaveri vaan tuijotti minua silmiin ja menin niin hämilleni, etten saanut sanaa suustani. Luokkakaveri toisti vain "Hässimään?" enkä muistaakseni saanut vielä silloinkaan suutani avattua.

En muista miten tilanne päättyi (aivot varmaan unohtamalla suojaavat noloimmilta kärsimyksiltä?), mutta muistan että tehtävän loppuun tekeminen oli YHTÄ TUSKAA.

Vielä tänäkin päivänä, vaikka tilanteesta tosiaan on se viisi vuotta ainakin, se tämä luokkakaveri että tämän silloinen tyttöystävä katsovat minua vähän oudosti =D

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:58"]

Hävettää edelleenkin, kun aikoinaan rippikoulussa pelattiin sellaista peliä, missä piti kätellä muita leiriläisiä ja sanoa oma nimi.

Kättelin erästä puolituttua ja ajattelin että haa, tuon Mirkan mä tunnenkin.

Möläytin sitten nimekseni tän käteltävän nimen, voi jeesus että hävetti.

[/quote]

Ei tämä ole nolo eikä sammakko. Tämä on inhimillisyyttä. Sellaista sattuu.

[/quote]

No ei kyllä ole, pitäisin jotenkin vajaana tuollaista ihmistä. Todella noloa, varsinkin jos toinen on ylemmässä arvossa.

Mä käytin tädilläni lapsiani virpomassa ja siellä oli myös tädin parikymppinen tyttö (mun serkku), jota en ollut nähnyt vuosiin. Katsoin, että serkkutyttö oli virpomispäivän kunniaksi vitsillä laittanut itselleen noita-asun, pitkän värikkään hameen, huivin päähän, hiukset sekasen näköiset(rastoilla), muutenkin vähän erikoiset vaatteet ja naamassakin oli jotain ihme täpliä.

Mä sanoin iloisesti nauraen, että "ai säkin oot virpomassa" ja muistin samalla hetkellä, että äiti on kertonut serkkuni ryhtyneen hippitytöksi ja pukeutuvan sen mukaisesti. Kyllä hävetti, mutta yritin pitää naamani peruslukemilla ja olla niin kuin en ois mitään sanonutkaan. Serkku vain naurahti. Myöhemmin mun äiti oli naureskellut tapausta tädilleni ja sekin oli onneksi vain nauranut ja sanonut, ettei tyttärensä loukkaantunut ollenkaan, on kuulemma tottunu kaikenlaisiin kommentteihin.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 11:37"]

Sanoin ystävälle, että en ymmärrä ihmisiä, jotka menee kihloihin aikomatta mennä silti naimisiin. Pari päivää myöhemmin ystävä myönsi et heillä on just tällainen tilanne...

[/quote]

Mitä sammakkoa tässä nyt oli? Oikeassahan sinä olit siinä, ettei sellaisessa ole mitään järkeä. Jos kaverisi ei ole naimisiin menossa, niin silloin hän ei ole kihloissa vaikka olisi kuinka kallis hely sormessa.

Kaveri antoi kaksi puhelinnumeroaan, toisen omansa ja toisen miehensä (koska hukkaili paljon kännykkäänsä.) En ajatellut enempää, vaan nimesin ne Mira 1 ja Mira 2. Lähetin sitten siihen Mira ykköseen viestin, että hei hani, oispa niin ihana nähdä sua, ja näin edespäin. Sehän meni siihen miehen puhelimeen. Sen voi oikeasti tulkita ihan flirtiksi viestiksi, kun se on irrotettu asiayhteydestään. Hävetti.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:58"]

Hävettää edelleenkin, kun aikoinaan rippikoulussa pelattiin sellaista peliä, missä piti kätellä muita leiriläisiä ja sanoa oma nimi.

Kättelin erästä puolituttua ja ajattelin että haa, tuon Mirkan mä tunnenkin.

Möläytin sitten nimekseni tän käteltävän nimen, voi jeesus että hävetti.

[/quote]

Ei tämä ole nolo eikä sammakko. Tämä on inhimillisyyttä. Sellaista sattuu.

[/quote]

Jep. Olenpa kuullut tapauksesta, jossa hautajaisissa mies meni kättelemään tuoretta leskeä, aikomuksenaan esittää osaanottonsa.

Oli mennyt ajatukset sekaisin, kätellessään leskipoloa mies sanoi pokkana "onneksi olkoon".

En tiedä onko urbaanilegenda.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:58"]

Hävettää edelleenkin, kun aikoinaan rippikoulussa pelattiin sellaista peliä, missä piti kätellä muita leiriläisiä ja sanoa oma nimi.

Kättelin erästä puolituttua ja ajattelin että haa, tuon Mirkan mä tunnenkin.

Möläytin sitten nimekseni tän käteltävän nimen, voi jeesus että hävetti.

[/quote]

Ei tämä ole nolo eikä sammakko. Tämä on inhimillisyyttä. Sellaista sattuu.

[/quote]

No ei kyllä ole, pitäisin jotenkin vajaana tuollaista ihmistä. Todella noloa, varsinkin jos toinen on ylemmässä arvossa.

[/quote]

Missä ihmeen ylemmässä arvossa?!

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:58"]

Hävettää edelleenkin, kun aikoinaan rippikoulussa pelattiin sellaista peliä, missä piti kätellä muita leiriläisiä ja sanoa oma nimi.

Kättelin erästä puolituttua ja ajattelin että haa, tuon Mirkan mä tunnenkin.

Möläytin sitten nimekseni tän käteltävän nimen, voi jeesus että hävetti.

[/quote]

Ei tämä ole nolo eikä sammakko. Tämä on inhimillisyyttä. Sellaista sattuu.

[/quote]

Jep. Olenpa kuullut tapauksesta, jossa hautajaisissa mies meni kättelemään tuoretta leskeä, aikomuksenaan esittää osaanottonsa.

Oli mennyt ajatukset sekaisin, kätellessään leskipoloa mies sanoi pokkana "onneksi olkoon".

En tiedä onko urbaanilegenda.

[/quote]

tuon voi laittaa jännityksen piikkiin. Silloin voivat aivot joskut tiltata ja suusta pääsee jötain hölmöä.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 17:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 16:25"]

Autsauts, ihan kauheita tarinoita. Toi syöpätarina varsinkin.

Mulle kävi niin, että olin marketissa töissä hyllyttäjänä, ja pomona sattui olemaan vähän niuhompi täti. Siinä duunikaverin kanssa läppää heittäessä otin sitten Glid-liukuvoiteen lapaseen ja sanoin, että pitäiskö viedä Pirjolle (pomo) tällanen ja puolentoista litran kokispullo, ni loppuis se saatanan nalkutus.

Kaveri sitten katsoi mua ja sanoi, että ennen kuin sä nolaat itseäsi enempää, niin Pirjo on mun äiti.

Hippasen nolotti.

[/quote]

Tämä ei ole enää mikään sammakko vaan ihan tahallista ilkeyttä.

[/quote]

Tälläinen hurtti, pomoille naljaileva huumori on ollut perinteisesti työväen keino luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta joka auttaa sietämään työssä koettua epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Kun ei ole valtaa, niin kapinointi ottaa huumorin muodon. Nyt kun elämme oikeistolaisuuden aikoja, tälläistä huumoria pidetään huonona. Työntekijän tulee olla nöyrä niin teoissaan kuin sanoissaankin. Ennen riitti, että työntekijä teki sen mitä käskettiin. Jupista ja narista sai. Nykyään jupina, narina ja huumori ovat kiellettyjä. Oikeistolaisuudesta ja rikkaiden vallasta on tullut totaalista. Työntekijät vahtivat toisiaan ja moittivat toisiaan epälojaaliudesta työnantajaa kohtaan. Tyrannisoidut ovat sisäistäneet tyrannien maailmankuvan.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:29"]

Olin miespuolisen (komean) luokkakaverin kanssa kaupungilla tekemässä erästä kouluun liittyvää paritehtävää viitisen vuotta sitten. Poika seurusteli erään luokkalaisemme kanssa, joka oli myös minunkin ystäväni.

Kun olimme saaneet tehtävämme melkein valmiiksi, enää yksi paikka oli käymättä, halusin ehdottaa luokkakaverille että kävisimme pikaisesti kotonamme jättämässä ylimääräiset mukana olevat tavarani (kotini oli matkan varrella) ja kävisimme sen jälkeen suorittamassa tehtävän loppuun. Jostain riivatun syystä suustani tuli kuitenkin:
-Käytäisiinkö mun luona hässimässä pikaisesti nää mun tavarat ja jatkettaisiin sitten?
Luokkakaveri vaan tuijotti minua silmiin ja menin niin hämilleni, etten saanut sanaa suustani. Luokkakaveri toisti vain "Hässimään?" enkä muistaakseni saanut vielä silloinkaan suutani avattua.

En muista miten tilanne päättyi (aivot varmaan unohtamalla suojaavat noloimmilta kärsimyksiltä?), mutta muistan että tehtävän loppuun tekeminen oli YHTÄ TUSKAA.

Vielä tänäkin päivänä, vaikka tilanteesta tosiaan on se viisi vuotta ainakin, se tämä luokkakaveri että tämän silloinen tyttöystävä katsovat minua vähän oudosti =D

[/quote]

Oiskohan tää ollut freudilainen lipsahdus?Vahingossa sanoo ääneen sen mitä oikeasti ajattelee,ei sitä mikä oli tarkoitus sanoa? :D

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 16:57"]

Voi ei, osa näistä jutuista on tosiaan kyllä ihan häijyyttä ja typeryyttä. Toivottavasti otitte opiksenne ja pitämään suun kiinni tietyistä asioista. Muut eivät varmaan ajatelleet noita töksäytyksiä sammakoiksi, vaan ihmettelivät moukkamaisuuttanne. 

[/quote]

Mutta tässä ketjussahan on positiivista se, että sanojat ymmärtävät sanoneensa hölmösti ja varmasti katuvat sitä. Junteimmat eivät tajuaisi edes katua.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 17:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 16:25"]

Autsauts, ihan kauheita tarinoita. Toi syöpätarina varsinkin.

Mulle kävi niin, että olin marketissa töissä hyllyttäjänä, ja pomona sattui olemaan vähän niuhompi täti. Siinä duunikaverin kanssa läppää heittäessä otin sitten Glid-liukuvoiteen lapaseen ja sanoin, että pitäiskö viedä Pirjolle (pomo) tällanen ja puolentoista litran kokispullo, ni loppuis se saatanan nalkutus.

Kaveri sitten katsoi mua ja sanoi, että ennen kuin sä nolaat itseäsi enempää, niin Pirjo on mun äiti.

Hippasen nolotti.

[/quote]

Tämä ei ole enää mikään sammakko vaan ihan tahallista ilkeyttä.

[/quote]

Tälläinen hurtti, pomoille naljaileva huumori on ollut perinteisesti työväen keino luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta joka auttaa sietämään työssä koettua epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Kun ei ole valtaa, niin kapinointi ottaa huumorin muodon. Nyt kun elämme oikeistolaisuuden aikoja, tälläistä huumoria pidetään huonona. Työntekijän tulee olla nöyrä niin teoissaan kuin sanoissaankin. Ennen riitti, että työntekijä teki sen mitä käskettiin. Jupista ja narista sai. Nykyään jupina, narina ja huumori ovat kiellettyjä. Oikeistolaisuudesta ja rikkaiden vallasta on tullut totaalista. Työntekijät vahtivat toisiaan ja moittivat toisiaan epälojaaliudesta työnantajaa kohtaan. Tyrannisoidut ovat sisäistäneet tyrannien maailmankuvan.

[/quote]

Minäkin äänestän vasemmistoa, mutta on minulla sentään käytöstavat...

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 16:57"]

Voi ei, osa näistä jutuista on tosiaan kyllä ihan häijyyttä ja typeryyttä. Toivottavasti otitte opiksenne ja pitämään suun kiinni tietyistä asioista. Muut eivät varmaan ajatelleet noita töksäytyksiä sammakoiksi, vaan ihmettelivät moukkamaisuuttanne. 

[/quote]

Mutta tässä ketjussahan on positiivista se, että sanojat ymmärtävät sanoneensa hölmösti ja varmasti katuvat sitä. Junteimmat eivät tajuaisi edes katua.

[/quote]

Jokainen on möläyttänyt jotain joskus. Jos ei ole möläyttänyt, on joko niin estoinen ettei mitään ikinä puhukaan (mikä on useimpien mielestä loukkaavaa ja vaivaannuttavaa ja aivan yhtä iso moka kuin möläyttely) tai ei vaan ymmärrä milloin on tullut möläyteltyä koska siedä itsessään sellaista piirrettä eikä halua uskoa että sellaiseen pystyisi. Koska toisen ihmisen ajatuksia ei voi lukea, ei voi koskaan tietää miltä se oma viesti on toisen näkökulmasta näyttänyt.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 17:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 16:25"]

Autsauts, ihan kauheita tarinoita. Toi syöpätarina varsinkin.

Mulle kävi niin, että olin marketissa töissä hyllyttäjänä, ja pomona sattui olemaan vähän niuhompi täti. Siinä duunikaverin kanssa läppää heittäessä otin sitten Glid-liukuvoiteen lapaseen ja sanoin, että pitäiskö viedä Pirjolle (pomo) tällanen ja puolentoista litran kokispullo, ni loppuis se saatanan nalkutus.

Kaveri sitten katsoi mua ja sanoi, että ennen kuin sä nolaat itseäsi enempää, niin Pirjo on mun äiti.

Hippasen nolotti.

[/quote]

Tämä ei ole enää mikään sammakko vaan ihan tahallista ilkeyttä.

[/quote]

Tälläinen hurtti, pomoille naljaileva huumori on ollut perinteisesti työväen keino luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta joka auttaa sietämään työssä koettua epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Kun ei ole valtaa, niin kapinointi ottaa huumorin muodon. Nyt kun elämme oikeistolaisuuden aikoja, tälläistä huumoria pidetään huonona. Työntekijän tulee olla nöyrä niin teoissaan kuin sanoissaankin. Ennen riitti, että työntekijä teki sen mitä käskettiin. Jupista ja narista sai. Nykyään jupina, narina ja huumori ovat kiellettyjä. Oikeistolaisuudesta ja rikkaiden vallasta on tullut totaalista. Työntekijät vahtivat toisiaan ja moittivat toisiaan epälojaaliudesta työnantajaa kohtaan. Tyrannisoidut ovat sisäistäneet tyrannien maailmankuvan.

[/quote]

Minäkin äänestän vasemmistoa, mutta on minulla sentään käytöstavat...

[/quote]

Synnin käsitteellä ja uskonnolla pidettiin työväki ennen kurissa. Nykyään on tämä "hyvät käytöstavat". Samaa mystisyyttä niissä molemmissa. Molemmat ovat "kun se vaan on niin".

Jos työntekijä varastaa kassasta rahaa, niin poliisi tulee ja oikeus tuomitsee. Jos työnantaja jättää maksamatta työehtosopimuksen mukaiset ylityökorvaukset, niin tuleeko poliisi?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:29"]

Olin miespuolisen (komean) luokkakaverin kanssa kaupungilla tekemässä erästä kouluun liittyvää paritehtävää viitisen vuotta sitten. Poika seurusteli erään luokkalaisemme kanssa, joka oli myös minunkin ystäväni.

Kun olimme saaneet tehtävämme melkein valmiiksi, enää yksi paikka oli käymättä, halusin ehdottaa luokkakaverille että kävisimme pikaisesti kotonamme jättämässä ylimääräiset mukana olevat tavarani (kotini oli matkan varrella) ja kävisimme sen jälkeen suorittamassa tehtävän loppuun. Jostain riivatun syystä suustani tuli kuitenkin:
-Käytäisiinkö mun luona hässimässä pikaisesti nää mun tavarat ja jatkettaisiin sitten?
Luokkakaveri vaan tuijotti minua silmiin ja menin niin hämilleni, etten saanut sanaa suustani. Luokkakaveri toisti vain "Hässimään?" enkä muistaakseni saanut vielä silloinkaan suutani avattua.

En muista miten tilanne päättyi (aivot varmaan unohtamalla suojaavat noloimmilta kärsimyksiltä?), mutta muistan että tehtävän loppuun tekeminen oli YHTÄ TUSKAA.

Vielä tänäkin päivänä, vaikka tilanteesta tosiaan on se viisi vuotta ainakin, se tämä luokkakaveri että tämän silloinen tyttöystävä katsovat minua vähän oudosti =D

[/quote]

Kiitos, kiitos, kiitos! Kuulostaa varmaan dorkalta, mutta mä nauroin maha kippurassa lattialla pari minuuttia enkä saanut naurua loppumaan. Aivan mahtavaa! M40

Puhuttiin siloisen poikaystävän kanssa nimistä ja jotenkin sitten päädyin toteamaan että "Eerik on kyllä ihan kauhea nimi". No poika näytti mopokorttiaan ja kappas, toisena nimenä Erik. No koitin vielä korjata ja sanoin että tämähän on siististi vaan yhdellä ee:llä, se kaks-ee versio on se pöljä.. No tämä siihen että "Niin siinä kortissa on kirjotusvirhe.." ai ai aiii..

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:58"]

Hävettää edelleenkin, kun aikoinaan rippikoulussa pelattiin sellaista peliä, missä piti kätellä muita leiriläisiä ja sanoa oma nimi.

Kättelin erästä puolituttua ja ajattelin että haa, tuon Mirkan mä tunnenkin.

Möläytin sitten nimekseni tän käteltävän nimen, voi jeesus että hävetti.

[/quote]

Ei tämä ole nolo eikä sammakko. Tämä on inhimillisyyttä. Sellaista sattuu.

[/quote]

No ei kyllä ole, pitäisin jotenkin vajaana tuollaista ihmistä. Todella noloa, varsinkin jos toinen on ylemmässä arvossa.

[/quote]

Missä ihmeen ylemmässä arvossa?!

[/quote]

No esim. olisi noloa ottaa itselleen pomon nimi tai just riparilla luokan suosituimman tytön nimi jos on itse järkyttävä hissukkahiiri.