Noloin suustasi päässyt sammakko?
Kommentit (92)
ei sitä aina kamalasti mieti mitä suustaan päästää vaikka ei ilkeä ihminen olisikaan.
Kuka oikeesti sanoo tuollaista syövästä jossain isommassa seurueessa? Tosi moni on siitä kärsinyt ja kärsii, tai ainakin lähiomaisella se voi olla. Karseeta.
Hävettää edelleenkin, kun aikoinaan rippikoulussa pelattiin sellaista peliä, missä piti kätellä muita leiriläisiä ja sanoa oma nimi.
Kättelin erästä puolituttua ja ajattelin että haa, tuon Mirkan mä tunnenkin.
Möläytin sitten nimekseni tän käteltävän nimen, voi jeesus että hävetti.
Tämä sammakko on pahin, joka minulta on suusta päässyt.
Erään tuttavani äiti oli kuollut muutamaa viikkoa aikaisemmin. Toki tuttava oli hyvin surullinen ja poissaoleva, yritti kuitenkin pitää yllä hyvää fiilistä. Televisiosta tuli sitten joku mainos, jossa pikkupoika oli lainannut äitinsä huulipunaa, ja töhrinyt joka paikan. Pikkupojan nimi mainoksessa sattui olemaan sama kuin tuttavani, ja keskustelu meni jotakuinkin näin:
minä: No niiin, mitä sä ****** oot mennyt taas tekemään! (läpällä sanoin)
tuttava: No mitä? (nauraa)
minä: Menit lainaamaan äitis huulipunaa!
Tuttava jäätyy ja tajuan heti, että voi helvetti. Ei mennyt kauaakaan, kun ko. henkilö lähti huoneesta, enkä hävetyksissäni tajunnut edes pyytää anteeksi typeryyttäni. Tämä kalvaa. Pitäisi oikeasti miettiä, mitä sanoa. Huhh.
Pari vuotta sitten eräs tuttavani 18v. tyttö kertoi muuttaneensa poikakaverinsa kanssa yhteen. Minä tokaisin siihen "Hieno juttu mutta muistakaahan ehkäisy sit ettei käy vahinko ehehheh!" ja seuraavalla viikolla kuulin yhteiseltä tutulta, että tyttö on 4. kuulla raskaana :S No olis kuunnellu mun neuvoa!!! :D
Oltiin vuosia sitten viettämässä iltaa isohkolla porukalla yhden kaverin luona ja tv oli päällä ja yks pojista vaihtoi kanavalle, mistä tuli korista. Mä sanoin, että tossa on taas urheilulaji, missä suomalaiset ei tuu ikinä menestymään. Kaveri rupes, että oo jo hiljaa ja sit yks pojista sano, että mä kyllä oon päättänyt, että menestyn koriksessa. Oli ehkä söpöin tyyppi kaikista niistä pojista silloin, en tuntenut sitä, kun oli tullut kaverinsa mukana. Silloin 18-vuotiaana oli aika noloa. Nyt ehkä vaan naurattais, jos kävis noin, mutta ei mulla enää olekaan yhtään tiukkaa mielipidettä
Mun mieheni on töissä elintarviketehtaassa, jossa partasuisten miesten on käytettävä partasuojaa tuotantolinjalla. Ruokalassa lounasaikaan jollakin työkavereista oli se partasuoja jotenkin roikkumassa leuan alla tms. (en muista tarkkaan) ja yksi porukasta huusi koko ruokalan kuullen, että "nyt on kyllä suojaus pettänyt". No, kiusalliseksi tilanteen teki se, että tämän partasuun lähettyvillä istui viimeisillään raskaana oleva naistyöntekijä, jota kaikki tietenkin luulivat kommentin koskevan... Tyttö meni myös ihan noloksi, vaikka tämä möläyttäjä yrittikin parhaansa mukaan pelastaa tilannetta selityksillään :)
Olin nuorempana aika kova jännittämään vieraita ihmisiä, siis vielä, vaikka olin jo työelämässä ja just mennyt naimisiin. Muutettiin uuteen kerrostaloon, jossa sitten tutustuttiin naapureihin yksi toisensa jälkeen. Hississä sattui seinänaapuri ensimmäisen kerran samaan aikaan ja kertoi keitä ovat. Minä ojensin kättä ja sanoin: Minä olen XXX ja mun mies on Risto. Ei kun Raimo. Hävetti niin että meinas naama irrota. Mies oli siis Raimo ja Risto oli veljensä, en käsitä mistä hänet puheeseeni nappasin, kun en tuntenut mitään vetoa koko ukkoon.
Lukioikäisenä tuli asiaa opettajainhuoneeseen. Minulla lipsahtaa tosi helposti (vieläkin) sanat sekaisin sananmuunnostyyliin ilman, että huomaan itse. Oli asiaa opettajalle, jonka nimestä tuli hilpeä sananmuunnos ja sille joskus luokassa hihiteltiin. Ilman tietoista tarkoitusta tuo nimimuunnos hyppäsi suustani, kun kysyin, olisiko tämä opettaja paikalla. En itse sitä huomannut, mutta mukanani ollut kaveri pukkasi kyynärpäällä minua kylkeen. Minua nolotti aika lailla ja pitkään.
Olipas todella inhottavasti sanottu tuo syöpäjuttu, hyi. En kyllä itsekään vastaavassa tilanteessa jaksaisi olla tekemisissä moisen älynväläyksen möläyttäneen kanssa.