Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Maskien ompelu myyntiin esim.Marimekko-kankaista laitonta
27.10.2020 |
Olen nyt useamman kerran nähnyt esim. Facebookissa kun ihmiset myy ompelemiaan maskeja, joita ovat siis tehneet ihan kasapäin ja nimenomaan myyntitarkoituksessa. Usein näissä on esim. Marimekko-kuosi ja porukka on myyjälle kommentoinut, että tuohan on tosiaan laitonta käyttää noita kuoseja myyntitarkoituksessa. Yleensä tuntuu menevän kuuroille korville tämä valistus.
Äsken taas huomasin tuttuni kauppaavan Marimekko-kuosisia ompelemiaan maskeja. Mihin tällaisesta toiminnasta voi ilmoittaa, kun ei nuo ihmiset itse usko jos heille asiasta sanoo?
Kommentit (441)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vängätään vastaan selvää asiaa, joka käy esiin tuolta Marimekon sivuilta. Voihan vide, kuinka tyhmiä ihmisiä maa päällään kantaa.
Marimekko saa sivuilleen kirjottaa mitä hyvänsä, he eivät säädä Suomen lakeja. Totta kai mielellään kieltäisivät kaiken. Minä ainakin käytän kankaita miten haluan.
Sitten olet myös rikosoikeudellisessa vastuussa tekijänoikeusrikkomuksesta.
Sulla menee nyt puurot ja vellit hieman enemmän kuin vähän sekaisin. Marimekko, eikä mikään muukaan firma päätä siitä, milloin joku on tehnyt rikoksen. Marimekko voi toki haastaa kenet tahansa oikeuteen ja sitten oikeudessa katsotaan, onko rikos tapahtunut vai ei. Suomessa tuomiovalta on oikeuslaitoksella ja sen tuomioistuimilla ei yrityksillä.
Jos olet käyttänyt IPR-suojattua materiaalia lisenssiehtojen vastaisesti, olet syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Ei ole kukaan minulta koskaan lisenssiä vaatinut kangasostoksilla. Ja ei, en ole myyntiin myöskään ommellut, kunhan sivusta huutelen.
Jos et valmista IPR-suojattuja kankaita, niin miksi vaatisikaan? Päinvastoin, sinun pitäisi liikkeenharjoittana vaatia niitä lisenssiehtoja myyjältä, mikäli ks. kankaaseen sellaisia kohdistuu.
Ei ole olemassa mitään ”IPR-suojattua” kangasta. Immateriaalioikeus syntyy, kun teoskynnys ylittyy.
Korjataan nyt sen verran, että tekijänoikeus suojaa automaattisesti kuvallista ilmaisua silloin kun teoskynnys on ylittynyt, mutta jos tekijänoikeuden haltija myy työnsä teollisesti valmistettavaksi ja vähittäiskauppaan tarkoitetutuksi kankaaksi, niin taiteilijan määräysvalta ei enää päde niihin kopioiden levittämiseen, koska on rauennut sen lisensoinnin myötä. Itse valmistamisen suoja jää edelleen voimaan, ettei saa kopioida printtiä ja ruveta painamaan siitä kangasta myyntiin, tosin omaan käyttöön on sallittua kyllä, ja käyttötarkoituksen vuoksi valmistaja ei voi kieltää kankaan käyttämistä leikattuina osina, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan. Tämä siis tekijänoikeuden osalta, sitten erikseen vielä muut teollisoikeudet.
Miten on kun kangas on myyty vähittäiskauppaan, niin silloin se käsittääkseni on myyty kulutuskäyttöön, eikä elinkeinon harjoittamista varten?
Joten voiko tällä perusteella olla mahdollista tosiaan, että kielto käyttää kangasta elinkeinon harjoittamiseen valmistamalla siitä tuotteita myyntiin olisi tosiaan pätevä? Itse olen tätä mieltä.
Näinhän esim. ruokakaupoilla on ilmoituksissan merkintä: "Ei jälleenmyyjille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marimekon kankaista ei tosiaan kannata maskeja valmistaa edes itselle. Ei minkäänlaista suojavaikutusta. Sen verran harvakudoksista materiaalia. Ihan marimekon nettisivuillakin varoitetaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vängätään vastaan selvää asiaa, joka käy esiin tuolta Marimekon sivuilta. Voihan vide, kuinka tyhmiä ihmisiä maa päällään kantaa.
Marimekko saa sivuilleen kirjottaa mitä hyvänsä, he eivät säädä Suomen lakeja. Totta kai mielellään kieltäisivät kaiken. Minä ainakin käytän kankaita miten haluan.
Sitten olet myös rikosoikeudellisessa vastuussa tekijänoikeusrikkomuksesta.
Sulla menee nyt puurot ja vellit hieman enemmän kuin vähän sekaisin. Marimekko, eikä mikään muukaan firma päätä siitä, milloin joku on tehnyt rikoksen. Marimekko voi toki haastaa kenet tahansa oikeuteen ja sitten oikeudessa katsotaan, onko rikos tapahtunut vai ei. Suomessa tuomiovalta on oikeuslaitoksella ja sen tuomioistuimilla ei yrityksillä.
Jos olet käyttänyt IPR-suojattua materiaalia lisenssiehtojen vastaisesti, olet syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Ei ole kukaan minulta koskaan lisenssiä vaatinut kangasostoksilla. Ja ei, en ole myyntiin myöskään ommellut, kunhan sivusta huutelen.
Jos et valmista IPR-suojattuja kankaita, niin miksi vaatisikaan? Päinvastoin, sinun pitäisi liikkeenharjoittana vaatia niitä lisenssiehtoja myyjältä, mikäli ks. kankaaseen sellaisia kohdistuu.
Ei ole olemassa mitään ”IPR-suojattua” kangasta. Immateriaalioikeus syntyy, kun teoskynnys ylittyy.
Korjataan nyt sen verran, että tekijänoikeus suojaa automaattisesti kuvallista ilmaisua silloin kun teoskynnys on ylittynyt, mutta jos tekijänoikeuden haltija myy työnsä teollisesti valmistettavaksi ja vähittäiskauppaan tarkoitetutuksi kankaaksi, niin taiteilijan määräysvalta ei enää päde niihin kopioiden levittämiseen, koska on rauennut sen lisensoinnin myötä. Itse valmistamisen suoja jää edelleen voimaan, ettei saa kopioida printtiä ja ruveta painamaan siitä kangasta myyntiin, tosin omaan käyttöön on sallittua kyllä, ja käyttötarkoituksen vuoksi valmistaja ei voi kieltää kankaan käyttämistä leikattuina osina, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan. Tämä siis tekijänoikeuden osalta, sitten erikseen vielä muut teollisoikeudet.
Miten on kun kangas on myyty vähittäiskauppaan, niin silloin se käsittääkseni on myyty kulutuskäyttöön, eikä elinkeinon harjoittamista varten?
Joten voiko tällä perusteella olla mahdollista tosiaan, että kielto käyttää kangasta elinkeinon harjoittamiseen valmistamalla siitä tuotteita myyntiin olisi tosiaan pätevä? Itse olen tätä mieltä.
Näinhän esim. ruokakaupoilla on ilmoituksissan merkintä: "Ei jälleenmyyjille".
Käsittääkseni maininta 'ei jälleenmyyjille' tarkoittaa kappalemäärän vuoksi annettuja rajoitusta, se on yleensä jokin erikoishalpa tarjoustuote, mutta että kiellettäisiin kokonaan elinkeinonharjoittajille myynti, ei voi olla, tulee muut säännökset vastaan.
Keväällä itkettiin, kun Sarmasteen maskit ei ollutkaan ihan vimpan päälle priimaa kirurgitason tavaraa. Hoitsut ja lähärit sai hengenahdistusta ja allergiaa niiteistä ja mitä lie muuta, jonka takia työnteko oli vähintäänkin hengenvaarallista. IP-lehdet huusi valtavaa kriisiä, kuinka koko maa kaatuu just nyt, kun noitten maskien luokittelun kirjainyhdistelmästä puuttui joku olematon osa ja Jylhän maskien sertifiointipaperikin ihan epäkurantti. Seuraavaksi jonkun kaupungin köyhät oli suunnilleen kuolemanvaarassa, kun niille jaettiin ilmaisia, kaikki vaatimukset täyttäviä maskeja, joitten ”parasta ennen”-päiväys (niin kuin ne muka menisi piloille...) oli ylittynyt. Miksi nyt nämä huonekalukangasmaskit ei aiheuta mitään huutoa ja otsikoita, paitsi AV-palstalla? Ja onko joku niin tyhmä, että luulee tämmöisen maskin auttavan millään lailla - paitsi piilottamalla kantajansa tympeän ilmeen. Joka toki sinällään on ihan kansanterveydellinen bonus!
Niin kauan kun Marimekko myy kankaita, niin kukaan ei voi kieltää siitä ompelemasta myyntiin. Ompelijat ovat kautta aikojen myyneet Mari kankaista tehtyjä tuotteita. Uskomatonta, että joku ei tätä ymmärrä. Kaikki vaan ompelemaan, mutta ei tehdä täydellisiä kopioita Marimekko tuotteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattoman härskisti käyttäjät kotiompelijat Marimekon brändiä hyväksi, kun oma osaaminen ei riitä ja mikä pahinta, asiakkaita johdetaan harhaan. Luulisi tämän olevan jo poliisi asia ja rikos, myös asiakkaan näkökulmasta. Ja kuluttajasuoja asia.
Googlasin Marimekon maskit ja sieltä tuli tälläinen teksti ja kuvassa Unikko- kankaasta suorakaiteen muotoinen pala, jossa kuminauhat. Ja yksityinen myyjä. Marimekkohan ei maskeja valmista. Melko härskiä toimintaa.
"Tori
Marimekon kasvomaskit, 3kpl
Siirry
4,00 €*
Lisätiedot Kaikki maskit puuvillakangasta. Tehty kaksinkertaisena. Yhden hinta 4e. Yhteishinta 10e. Kulkeutuu kirjepostina. Maskien koko M."
Tästä ilmoituksesta ostava asiakas saa mielikuvan maskien olevan Marimekko Oy, vaikka ne on todella huonosti ommeltu ja käyttökelvottomat.
Entinen marimekkolainen kirjoitti:
Niin kauan kun Marimekko myy kankaita, niin kukaan ei voi kieltää siitä ompelemasta myyntiin. Ompelijat ovat kautta aikojen myyneet Mari kankaista tehtyjä tuotteita. Uskomatonta, että joku ei tätä ymmärrä. Kaikki vaan ompelemaan, mutta ei tehdä täydellisiä kopioita Marimekko tuotteista.
Niin just.
Plagiointia, kopiointia, idean varastamista, vilppiä, toisen henkilön tuotannon käyttöä ei kukaan voi estää, sillä kaikki keinot on näillä sallittua ja hyväksyttävää.
Ja toisen brändin käyttö on ihan ok.
Marimekon kankaasta voi tehdä vapaasti maskeja, mekkoja, meikkipusseja ja myydä niitä sitten Marimekkona, oli laatu millainen tahansa ja asiakasta johtaa harhaan.
Tai ostaa musiikkikaupasta Jenni Vartiaista ja kopioida siitä tietokoneella CD-levyn ja myydä sen kirppiksellä tai netissä Jenni Vartiaisen musiikkina.
Tai ostaa vaikka Kari Hotakaisen kirjan Kimi Räikkäsestä ja tehdä siitä äänikirjan tai kopioida kirjan ja myydä sitä 60% alennuksella ja silti tekee hyvän tilin. Ja vielä parempi, jos lainaa kirjastosta, voitto on 100%.
Jne. jne. kaikki keinot on sallittuja, niin kauan, kuin kaupasta voi ostaa yhdenkin alkuperäisen kankaan tai tuotteen. Luovuus on vain rajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vängätään vastaan selvää asiaa, joka käy esiin tuolta Marimekon sivuilta. Voihan vide, kuinka tyhmiä ihmisiä maa päällään kantaa.
Marimekko saa sivuilleen kirjottaa mitä hyvänsä, he eivät säädä Suomen lakeja. Totta kai mielellään kieltäisivät kaiken. Minä ainakin käytän kankaita miten haluan.
Sitten olet myös rikosoikeudellisessa vastuussa tekijänoikeusrikkomuksesta.
Sulla menee nyt puurot ja vellit hieman enemmän kuin vähän sekaisin. Marimekko, eikä mikään muukaan firma päätä siitä, milloin joku on tehnyt rikoksen. Marimekko voi toki haastaa kenet tahansa oikeuteen ja sitten oikeudessa katsotaan, onko rikos tapahtunut vai ei. Suomessa tuomiovalta on oikeuslaitoksella ja sen tuomioistuimilla ei yrityksillä.
Jos olet käyttänyt IPR-suojattua materiaalia lisenssiehtojen vastaisesti, olet syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Ei ole kukaan minulta koskaan lisenssiä vaatinut kangasostoksilla. Ja ei, en ole myyntiin myöskään ommellut, kunhan sivusta huutelen.
Jos et valmista IPR-suojattuja kankaita, niin miksi vaatisikaan? Päinvastoin, sinun pitäisi liikkeenharjoittana vaatia niitä lisenssiehtoja myyjältä, mikäli ks. kankaaseen sellaisia kohdistuu.
Ei ole olemassa mitään ”IPR-suojattua” kangasta. Immateriaalioikeus syntyy, kun teoskynnys ylittyy.
Korjataan nyt sen verran, että tekijänoikeus suojaa automaattisesti kuvallista ilmaisua silloin kun teoskynnys on ylittynyt, mutta jos tekijänoikeuden haltija myy työnsä teollisesti valmistettavaksi ja vähittäiskauppaan tarkoitetutuksi kankaaksi, niin taiteilijan määräysvalta ei enää päde niihin kopioiden levittämiseen, koska on rauennut sen lisensoinnin myötä. Itse valmistamisen suoja jää edelleen voimaan, ettei saa kopioida printtiä ja ruveta painamaan siitä kangasta myyntiin, tosin omaan käyttöön on sallittua kyllä, ja käyttötarkoituksen vuoksi valmistaja ei voi kieltää kankaan käyttämistä leikattuina osina, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan. Tämä siis tekijänoikeuden osalta, sitten erikseen vielä muut teollisoikeudet.
Miten on kun kangas on myyty vähittäiskauppaan, niin silloin se käsittääkseni on myyty kulutuskäyttöön, eikä elinkeinon harjoittamista varten?
Joten voiko tällä perusteella olla mahdollista tosiaan, että kielto käyttää kangasta elinkeinon harjoittamiseen valmistamalla siitä tuotteita myyntiin olisi tosiaan pätevä? Itse olen tätä mieltä.
Näinhän esim. ruokakaupoilla on ilmoituksissan merkintä: "Ei jälleenmyyjille".
Niin, siellä on ehkä tällainen ilmoitus, mutta missä se ilmoitus on Marimekkokankaan kivijalkamyymälässä? Kuinka moni ostaisi enää sieltä mitään kankaita, jos alkaisivat myymälässä kankaanostajia valmiiksi syyttelemään? Oksettavaa asennoitumista. Eipä siellä mitään plakaatteja ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vängätään vastaan selvää asiaa, joka käy esiin tuolta Marimekon sivuilta. Voihan vide, kuinka tyhmiä ihmisiä maa päällään kantaa.
Marimekko saa sivuilleen kirjottaa mitä hyvänsä, he eivät säädä Suomen lakeja. Totta kai mielellään kieltäisivät kaiken. Minä ainakin käytän kankaita miten haluan.
Sitten olet myös rikosoikeudellisessa vastuussa tekijänoikeusrikkomuksesta.
Sulla menee nyt puurot ja vellit hieman enemmän kuin vähän sekaisin. Marimekko, eikä mikään muukaan firma päätä siitä, milloin joku on tehnyt rikoksen. Marimekko voi toki haastaa kenet tahansa oikeuteen ja sitten oikeudessa katsotaan, onko rikos tapahtunut vai ei. Suomessa tuomiovalta on oikeuslaitoksella ja sen tuomioistuimilla ei yrityksillä.
Jos olet käyttänyt IPR-suojattua materiaalia lisenssiehtojen vastaisesti, olet syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Ei ole kukaan minulta koskaan lisenssiä vaatinut kangasostoksilla. Ja ei, en ole myyntiin myöskään ommellut, kunhan sivusta huutelen.
Jos et valmista IPR-suojattuja kankaita, niin miksi vaatisikaan? Päinvastoin, sinun pitäisi liikkeenharjoittana vaatia niitä lisenssiehtoja myyjältä, mikäli ks. kankaaseen sellaisia kohdistuu.
Ei ole olemassa mitään ”IPR-suojattua” kangasta. Immateriaalioikeus syntyy, kun teoskynnys ylittyy.
Korjataan nyt sen verran, että tekijänoikeus suojaa automaattisesti kuvallista ilmaisua silloin kun teoskynnys on ylittynyt, mutta jos tekijänoikeuden haltija myy työnsä teollisesti valmistettavaksi ja vähittäiskauppaan tarkoitetutuksi kankaaksi, niin taiteilijan määräysvalta ei enää päde niihin kopioiden levittämiseen, koska on rauennut sen lisensoinnin myötä. Itse valmistamisen suoja jää edelleen voimaan, ettei saa kopioida printtiä ja ruveta painamaan siitä kangasta myyntiin, tosin omaan käyttöön on sallittua kyllä, ja käyttötarkoituksen vuoksi valmistaja ei voi kieltää kankaan käyttämistä leikattuina osina, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan. Tämä siis tekijänoikeuden osalta, sitten erikseen vielä muut teollisoikeudet.
Miten on kun kangas on myyty vähittäiskauppaan, niin silloin se käsittääkseni on myyty kulutuskäyttöön, eikä elinkeinon harjoittamista varten?
Joten voiko tällä perusteella olla mahdollista tosiaan, että kielto käyttää kangasta elinkeinon harjoittamiseen valmistamalla siitä tuotteita myyntiin olisi tosiaan pätevä? Itse olen tätä mieltä.
Näinhän esim. ruokakaupoilla on ilmoituksissan merkintä: "Ei jälleenmyyjille".
Käsittääkseni maininta 'ei jälleenmyyjille' tarkoittaa kappalemäärän vuoksi annettuja rajoitusta, se on yleensä jokin erikoishalpa tarjoustuote, mutta että kiellettäisiin kokonaan elinkeinonharjoittajille myynti, ei voi olla, tulee muut säännökset vastaan.
Näinpä. Siinähän ei kielletä jälleenmyyntiä, vaan sanotaan, että ei jälleenmyyjille ja siinä tosiaan viitataan siihen, että kieltäydytään esim. myymästä kokonaista tukkupakkausta ko tuotetta, eli nimenomaan viitataan myyntimäärään, ei kielletä jälleenmyyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen marimekkolainen kirjoitti:
Niin kauan kun Marimekko myy kankaita, niin kukaan ei voi kieltää siitä ompelemasta myyntiin. Ompelijat ovat kautta aikojen myyneet Mari kankaista tehtyjä tuotteita. Uskomatonta, että joku ei tätä ymmärrä. Kaikki vaan ompelemaan, mutta ei tehdä täydellisiä kopioita Marimekko tuotteista.
Niin just.
Plagiointia, kopiointia, idean varastamista, vilppiä, toisen henkilön tuotannon käyttöä ei kukaan voi estää, sillä kaikki keinot on näillä sallittua ja hyväksyttävää.
Ja toisen brändin käyttö on ihan ok.Marimekon kankaasta voi tehdä vapaasti maskeja, mekkoja, meikkipusseja ja myydä niitä sitten Marimekkona, oli laatu millainen tahansa ja asiakasta johtaa harhaan.
Tai ostaa musiikkikaupasta Jenni Vartiaista ja kopioida siitä tietokoneella CD-levyn ja myydä sen kirppiksellä tai netissä Jenni Vartiaisen musiikkina.
Tai ostaa vaikka Kari Hotakaisen kirjan Kimi Räikkäsestä ja tehdä siitä äänikirjan tai kopioida kirjan ja myydä sitä 60% alennuksella ja silti tekee hyvän tilin. Ja vielä parempi, jos lainaa kirjastosta, voitto on 100%.
Jne. jne. kaikki keinot on sallittuja, niin kauan, kuin kaupasta voi ostaa yhdenkin alkuperäisen kankaan tai tuotteen. Luovuus on vain rajana.
Marimekon kankaasta voit tehdä kirpputorimyyntiin pienimuotoisesti, esim. jäännöspaloista, pussukoita ja vaikka niitä maskeja, kun et väitä niitä Marimekon tuotteiksi.
Jenni Vartiaisen levystä saat tehdä itsellesi omaan käyttöön kopion ja myydä alkuperäisen kirpputorilla.
Ja Hotakaisen kirjan voit myydä eteenpäin, vaikka olisit saanut sen lahjaksi. Kaupallinen kopion valmistus on tietysti kielletty kaikissa näissä tapauksissa. Mutta omalle kappaleelleen saa tehdä kaikkia edellä mainittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vängätään vastaan selvää asiaa, joka käy esiin tuolta Marimekon sivuilta. Voihan vide, kuinka tyhmiä ihmisiä maa päällään kantaa.
Marimekko saa sivuilleen kirjottaa mitä hyvänsä, he eivät säädä Suomen lakeja. Totta kai mielellään kieltäisivät kaiken. Minä ainakin käytän kankaita miten haluan.
Sitten olet myös rikosoikeudellisessa vastuussa tekijänoikeusrikkomuksesta.
Sulla menee nyt puurot ja vellit hieman enemmän kuin vähän sekaisin. Marimekko, eikä mikään muukaan firma päätä siitä, milloin joku on tehnyt rikoksen. Marimekko voi toki haastaa kenet tahansa oikeuteen ja sitten oikeudessa katsotaan, onko rikos tapahtunut vai ei. Suomessa tuomiovalta on oikeuslaitoksella ja sen tuomioistuimilla ei yrityksillä.
Jos olet käyttänyt IPR-suojattua materiaalia lisenssiehtojen vastaisesti, olet syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Ei ole kukaan minulta koskaan lisenssiä vaatinut kangasostoksilla. Ja ei, en ole myyntiin myöskään ommellut, kunhan sivusta huutelen.
Jos et valmista IPR-suojattuja kankaita, niin miksi vaatisikaan? Päinvastoin, sinun pitäisi liikkeenharjoittana vaatia niitä lisenssiehtoja myyjältä, mikäli ks. kankaaseen sellaisia kohdistuu.
Ei ole olemassa mitään ”IPR-suojattua” kangasta. Immateriaalioikeus syntyy, kun teoskynnys ylittyy.
Korjataan nyt sen verran, että tekijänoikeus suojaa automaattisesti kuvallista ilmaisua silloin kun teoskynnys on ylittynyt, mutta jos tekijänoikeuden haltija myy työnsä teollisesti valmistettavaksi ja vähittäiskauppaan tarkoitetutuksi kankaaksi, niin taiteilijan määräysvalta ei enää päde niihin kopioiden levittämiseen, koska on rauennut sen lisensoinnin myötä. Itse valmistamisen suoja jää edelleen voimaan, ettei saa kopioida printtiä ja ruveta painamaan siitä kangasta myyntiin, tosin omaan käyttöön on sallittua kyllä, ja käyttötarkoituksen vuoksi valmistaja ei voi kieltää kankaan käyttämistä leikattuina osina, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan. Tämä siis tekijänoikeuden osalta, sitten erikseen vielä muut teollisoikeudet.
Miten on kun kangas on myyty vähittäiskauppaan, niin silloin se käsittääkseni on myyty kulutuskäyttöön, eikä elinkeinon harjoittamista varten?
Joten voiko tällä perusteella olla mahdollista tosiaan, että kielto käyttää kangasta elinkeinon harjoittamiseen valmistamalla siitä tuotteita myyntiin olisi tosiaan pätevä? Itse olen tätä mieltä.
Näinhän esim. ruokakaupoilla on ilmoituksissan merkintä: "Ei jälleenmyyjille".
Niin, siellä on ehkä tällainen ilmoitus, mutta missä se ilmoitus on Marimekkokankaan kivijalkamyymälässä? Kuinka moni ostaisi enää sieltä mitään kankaita, jos alkaisivat myymälässä kankaanostajia valmiiksi syyttelemään? Oksettavaa asennoitumista. Eipä siellä mitään plakaatteja ole koskaan ollut.
Minä taas väitän, että suurin osa asiakkaista tietää ja ymmärtää, ettei ole hyväksyttävää käyttää kaupalliseen tarkoitukseen henkilön tai yrityksen brändiä. Jos ostat Marimekon, Vallilan, Finlayson jne. kankaita, voit tehdä niistä itsellesi esim. tyynyliinoja, mutta et myyntiin. Näin on ollut vuosikymmeniä.
Ja ennen tämä oli niin itsestään selvää, ettei myymälään tarvittu siitä mitään lappuja, kun kansalaiset kunnioittivat "toisen omaa".
Ja ilmapiiri oli vielä 10-20v aivan toinen, silloin halveksuttiin suuresti plagiointia, kopioita ja puhuttiin Kiinan kopioista, eikä kukaan halunnut niitä ostaa tai laittaa päälleen esim. kopioituja Lewis-farkkuja, vaan mieluimmin säästettiin ja ostettiin aidot. Nyt ilmapiiri on nyt heti.
Eikä kukaan edes netissä myynyt ompelimiaan jäljitelmiä, vaan se on tämän päivän ilmiö ja tullut vasta viimeisen 10v aikana tai käyttänyt käsityö-lehtien ja kirjojen kaavoja tai malleja myyntitarkoituksiin.
Ennen ei tehty edes itselle vaatteita Marimekosta, koska se oli noloa, koska ompelujälki paljasti.
Nykyään on tilanne riistäytynyt käsistä ja plagiointi ja varastaminen on jopa hyväksyttävää ja Tori.fi ssä myydään härskisti esim. Marimekon maskeja, jopa kankaan nimeä esim. Räsymatto-maskit käytetään hyväksi. Joka on asiakkaan harhaanjohtamista ja rikos, kun luodaan mielikuva Marimekon tuotteesta ja yritetään saada taloudellisesta hyötyä yrityksen (Marimekon) tai taiteilijan brändillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vängätään vastaan selvää asiaa, joka käy esiin tuolta Marimekon sivuilta. Voihan vide, kuinka tyhmiä ihmisiä maa päällään kantaa.
Marimekko saa sivuilleen kirjottaa mitä hyvänsä, he eivät säädä Suomen lakeja. Totta kai mielellään kieltäisivät kaiken. Minä ainakin käytän kankaita miten haluan.
Sitten olet myös rikosoikeudellisessa vastuussa tekijänoikeusrikkomuksesta.
Sulla menee nyt puurot ja vellit hieman enemmän kuin vähän sekaisin. Marimekko, eikä mikään muukaan firma päätä siitä, milloin joku on tehnyt rikoksen. Marimekko voi toki haastaa kenet tahansa oikeuteen ja sitten oikeudessa katsotaan, onko rikos tapahtunut vai ei. Suomessa tuomiovalta on oikeuslaitoksella ja sen tuomioistuimilla ei yrityksillä.
Jos olet käyttänyt IPR-suojattua materiaalia lisenssiehtojen vastaisesti, olet syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Ei ole kukaan minulta koskaan lisenssiä vaatinut kangasostoksilla. Ja ei, en ole myyntiin myöskään ommellut, kunhan sivusta huutelen.
Jos et valmista IPR-suojattuja kankaita, niin miksi vaatisikaan? Päinvastoin, sinun pitäisi liikkeenharjoittana vaatia niitä lisenssiehtoja myyjältä, mikäli ks. kankaaseen sellaisia kohdistuu.
Ei ole olemassa mitään ”IPR-suojattua” kangasta. Immateriaalioikeus syntyy, kun teoskynnys ylittyy.
Korjataan nyt sen verran, että tekijänoikeus suojaa automaattisesti kuvallista ilmaisua silloin kun teoskynnys on ylittynyt, mutta jos tekijänoikeuden haltija myy työnsä teollisesti valmistettavaksi ja vähittäiskauppaan tarkoitetutuksi kankaaksi, niin taiteilijan määräysvalta ei enää päde niihin kopioiden levittämiseen, koska on rauennut sen lisensoinnin myötä. Itse valmistamisen suoja jää edelleen voimaan, ettei saa kopioida printtiä ja ruveta painamaan siitä kangasta myyntiin, tosin omaan käyttöön on sallittua kyllä, ja käyttötarkoituksen vuoksi valmistaja ei voi kieltää kankaan käyttämistä leikattuina osina, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan. Tämä siis tekijänoikeuden osalta, sitten erikseen vielä muut teollisoikeudet.
Miten on kun kangas on myyty vähittäiskauppaan, niin silloin se käsittääkseni on myyty kulutuskäyttöön, eikä elinkeinon harjoittamista varten?
Joten voiko tällä perusteella olla mahdollista tosiaan, että kielto käyttää kangasta elinkeinon harjoittamiseen valmistamalla siitä tuotteita myyntiin olisi tosiaan pätevä? Itse olen tätä mieltä.
Näinhän esim. ruokakaupoilla on ilmoituksissan merkintä: "Ei jälleenmyyjille".
Käsittääkseni maininta 'ei jälleenmyyjille' tarkoittaa kappalemäärän vuoksi annettuja rajoitusta, se on yleensä jokin erikoishalpa tarjoustuote, mutta että kiellettäisiin kokonaan elinkeinonharjoittajille myynti, ei voi olla, tulee muut säännökset vastaan.
Olen eri, mutta minun käsittääkseni "ei jälleenmyyjille" on mainoslause joka ei oikeasti tarkoita mitään. Kuluttajalle halutaan luoda käsitys, että tuote on nyt niin hurjassa alennuksessa että kilpailijatkin jonottaisi sitä käsi ojossa ellei erikseen kieltäisi. Todellisuudessahan näin ei juuri koskaan ole tilanne, ei sitä tuotetta nyt alle sisäänostohinnan kuitenkaan myydä. Eikä sitä jälleenmyyntiä voi oikeasti edes kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on kyse nimenomaan maskeista, niin Marimekko amppuu itseään jalkaan jos lähtee haastamaan jotain harrastelijamyyjiä. Isoja myyntejö heidän kuoseillaan tekevät ovat asia erikseen.
Näissä on sellainen, että kukaan ei luule näiden maskien olevan Marimekon tekemiä tuotteita. Jos myy vaikka verhoja, niin niitä taas voisi myydä "aitoina Marimekko verhoina", ei vaan Marimekon kankaasta tehtyinä verhoina. Typerää myydä kankaita jos niistä ei saa tehdä käsitöitä ja myydä niitä. Lähes sama kun kieltäisivät käytettyjen tuotteidensa myynnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vängätään vastaan selvää asiaa, joka käy esiin tuolta Marimekon sivuilta. Voihan vide, kuinka tyhmiä ihmisiä maa päällään kantaa.
Marimekko saa sivuilleen kirjottaa mitä hyvänsä, he eivät säädä Suomen lakeja. Totta kai mielellään kieltäisivät kaiken. Minä ainakin käytän kankaita miten haluan.
Sitten olet myös rikosoikeudellisessa vastuussa tekijänoikeusrikkomuksesta.
Sulla menee nyt puurot ja vellit hieman enemmän kuin vähän sekaisin. Marimekko, eikä mikään muukaan firma päätä siitä, milloin joku on tehnyt rikoksen. Marimekko voi toki haastaa kenet tahansa oikeuteen ja sitten oikeudessa katsotaan, onko rikos tapahtunut vai ei. Suomessa tuomiovalta on oikeuslaitoksella ja sen tuomioistuimilla ei yrityksillä.
Jos olet käyttänyt IPR-suojattua materiaalia lisenssiehtojen vastaisesti, olet syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Ei ole kukaan minulta koskaan lisenssiä vaatinut kangasostoksilla. Ja ei, en ole myyntiin myöskään ommellut, kunhan sivusta huutelen.
Jos et valmista IPR-suojattuja kankaita, niin miksi vaatisikaan? Päinvastoin, sinun pitäisi liikkeenharjoittana vaatia niitä lisenssiehtoja myyjältä, mikäli ks. kankaaseen sellaisia kohdistuu.
Ei ole olemassa mitään ”IPR-suojattua” kangasta. Immateriaalioikeus syntyy, kun teoskynnys ylittyy.
Korjataan nyt sen verran, että tekijänoikeus suojaa automaattisesti kuvallista ilmaisua silloin kun teoskynnys on ylittynyt, mutta jos tekijänoikeuden haltija myy työnsä teollisesti valmistettavaksi ja vähittäiskauppaan tarkoitetutuksi kankaaksi, niin taiteilijan määräysvalta ei enää päde niihin kopioiden levittämiseen, koska on rauennut sen lisensoinnin myötä. Itse valmistamisen suoja jää edelleen voimaan, ettei saa kopioida printtiä ja ruveta painamaan siitä kangasta myyntiin, tosin omaan käyttöön on sallittua kyllä, ja käyttötarkoituksen vuoksi valmistaja ei voi kieltää kankaan käyttämistä leikattuina osina, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan. Tämä siis tekijänoikeuden osalta, sitten erikseen vielä muut teollisoikeudet.
Miten on kun kangas on myyty vähittäiskauppaan, niin silloin se käsittääkseni on myyty kulutuskäyttöön, eikä elinkeinon harjoittamista varten?
Joten voiko tällä perusteella olla mahdollista tosiaan, että kielto käyttää kangasta elinkeinon harjoittamiseen valmistamalla siitä tuotteita myyntiin olisi tosiaan pätevä? Itse olen tätä mieltä.
Näinhän esim. ruokakaupoilla on ilmoituksissan merkintä: "Ei jälleenmyyjille".
Niin, siellä on ehkä tällainen ilmoitus, mutta missä se ilmoitus on Marimekkokankaan kivijalkamyymälässä? Kuinka moni ostaisi enää sieltä mitään kankaita, jos alkaisivat myymälässä kankaanostajia valmiiksi syyttelemään? Oksettavaa asennoitumista. Eipä siellä mitään plakaatteja ole koskaan ollut.
Minä taas väitän, että suurin osa asiakkaista tietää ja ymmärtää, ettei ole hyväksyttävää käyttää kaupalliseen tarkoitukseen henkilön tai yrityksen brändiä. Jos ostat Marimekon, Vallilan, Finlayson jne. kankaita, voit tehdä niistä itsellesi esim. tyynyliinoja, mutta et myyntiin. Näin on ollut vuosikymmeniä.
Ja ennen tämä oli niin itsestään selvää, ettei myymälään tarvittu siitä mitään lappuja, kun kansalaiset kunnioittivat "toisen omaa".Ja ilmapiiri oli vielä 10-20v aivan toinen, silloin halveksuttiin suuresti plagiointia, kopioita ja puhuttiin Kiinan kopioista, eikä kukaan halunnut niitä ostaa tai laittaa päälleen esim. kopioituja Lewis-farkkuja, vaan mieluimmin säästettiin ja ostettiin aidot. Nyt ilmapiiri on nyt heti.
Eikä kukaan edes netissä myynyt ompelimiaan jäljitelmiä, vaan se on tämän päivän ilmiö ja tullut vasta viimeisen 10v aikana tai käyttänyt käsityö-lehtien ja kirjojen kaavoja tai malleja myyntitarkoituksiin.
Ennen ei tehty edes itselle vaatteita Marimekosta, koska se oli noloa, koska ompelujälki paljasti.
Nykyään on tilanne riistäytynyt käsistä ja plagiointi ja varastaminen on jopa hyväksyttävää ja Tori.fi ssä myydään härskisti esim. Marimekon maskeja, jopa kankaan nimeä esim. Räsymatto-maskit käytetään hyväksi. Joka on asiakkaan harhaanjohtamista ja rikos, kun luodaan mielikuva Marimekon tuotteesta ja yritetään saada taloudellisesta hyötyä yrityksen (Marimekon) tai taiteilijan brändillä.
Nyt vähän tarkkuutta termeihin. Marimekon kankaan käyttö ei ole kopiointia tai plagiointia. Kopiointia olisi valmistaa samannäköinen kangas. Kankaasta ommeltu mekko taas olisi kopiointia silloin, kun mallissa ollaan jäljitelty Marimekon mallistossa olevaa mekkoa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vängätään vastaan selvää asiaa, joka käy esiin tuolta Marimekon sivuilta. Voihan vide, kuinka tyhmiä ihmisiä maa päällään kantaa.
Marimekko saa sivuilleen kirjottaa mitä hyvänsä, he eivät säädä Suomen lakeja. Totta kai mielellään kieltäisivät kaiken. Minä ainakin käytän kankaita miten haluan.
Sitten olet myös rikosoikeudellisessa vastuussa tekijänoikeusrikkomuksesta.
Sulla menee nyt puurot ja vellit hieman enemmän kuin vähän sekaisin. Marimekko, eikä mikään muukaan firma päätä siitä, milloin joku on tehnyt rikoksen. Marimekko voi toki haastaa kenet tahansa oikeuteen ja sitten oikeudessa katsotaan, onko rikos tapahtunut vai ei. Suomessa tuomiovalta on oikeuslaitoksella ja sen tuomioistuimilla ei yrityksillä.
Jos olet käyttänyt IPR-suojattua materiaalia lisenssiehtojen vastaisesti, olet syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Ei ole kukaan minulta koskaan lisenssiä vaatinut kangasostoksilla. Ja ei, en ole myyntiin myöskään ommellut, kunhan sivusta huutelen.
Jos et valmista IPR-suojattuja kankaita, niin miksi vaatisikaan? Päinvastoin, sinun pitäisi liikkeenharjoittana vaatia niitä lisenssiehtoja myyjältä, mikäli ks. kankaaseen sellaisia kohdistuu.
Ei ole olemassa mitään ”IPR-suojattua” kangasta. Immateriaalioikeus syntyy, kun teoskynnys ylittyy.
Korjataan nyt sen verran, että tekijänoikeus suojaa automaattisesti kuvallista ilmaisua silloin kun teoskynnys on ylittynyt, mutta jos tekijänoikeuden haltija myy työnsä teollisesti valmistettavaksi ja vähittäiskauppaan tarkoitetutuksi kankaaksi, niin taiteilijan määräysvalta ei enää päde niihin kopioiden levittämiseen, koska on rauennut sen lisensoinnin myötä. Itse valmistamisen suoja jää edelleen voimaan, ettei saa kopioida printtiä ja ruveta painamaan siitä kangasta myyntiin, tosin omaan käyttöön on sallittua kyllä, ja käyttötarkoituksen vuoksi valmistaja ei voi kieltää kankaan käyttämistä leikattuina osina, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan. Tämä siis tekijänoikeuden osalta, sitten erikseen vielä muut teollisoikeudet.
Miten on kun kangas on myyty vähittäiskauppaan, niin silloin se käsittääkseni on myyty kulutuskäyttöön, eikä elinkeinon harjoittamista varten?
Joten voiko tällä perusteella olla mahdollista tosiaan, että kielto käyttää kangasta elinkeinon harjoittamiseen valmistamalla siitä tuotteita myyntiin olisi tosiaan pätevä? Itse olen tätä mieltä.
Näinhän esim. ruokakaupoilla on ilmoituksissan merkintä: "Ei jälleenmyyjille".
Niin, siellä on ehkä tällainen ilmoitus, mutta missä se ilmoitus on Marimekkokankaan kivijalkamyymälässä? Kuinka moni ostaisi enää sieltä mitään kankaita, jos alkaisivat myymälässä kankaanostajia valmiiksi syyttelemään? Oksettavaa asennoitumista. Eipä siellä mitään plakaatteja ole koskaan ollut.
Minä taas väitän, että suurin osa asiakkaista tietää ja ymmärtää, ettei ole hyväksyttävää käyttää kaupalliseen tarkoitukseen henkilön tai yrityksen brändiä. Jos ostat Marimekon, Vallilan, Finlayson jne. kankaita, voit tehdä niistä itsellesi esim. tyynyliinoja, mutta et myyntiin. Näin on ollut vuosikymmeniä.
Ja ennen tämä oli niin itsestään selvää, ettei myymälään tarvittu siitä mitään lappuja, kun kansalaiset kunnioittivat "toisen omaa".Ja ilmapiiri oli vielä 10-20v aivan toinen, silloin halveksuttiin suuresti plagiointia, kopioita ja puhuttiin Kiinan kopioista, eikä kukaan halunnut niitä ostaa tai laittaa päälleen esim. kopioituja Lewis-farkkuja, vaan mieluimmin säästettiin ja ostettiin aidot. Nyt ilmapiiri on nyt heti.
Eikä kukaan edes netissä myynyt ompelimiaan jäljitelmiä, vaan se on tämän päivän ilmiö ja tullut vasta viimeisen 10v aikana tai käyttänyt käsityö-lehtien ja kirjojen kaavoja tai malleja myyntitarkoituksiin.
Ennen ei tehty edes itselle vaatteita Marimekosta, koska se oli noloa, koska ompelujälki paljasti.
Nykyään on tilanne riistäytynyt käsistä ja plagiointi ja varastaminen on jopa hyväksyttävää ja Tori.fi ssä myydään härskisti esim. Marimekon maskeja, jopa kankaan nimeä esim. Räsymatto-maskit käytetään hyväksi. Joka on asiakkaan harhaanjohtamista ja rikos, kun luodaan mielikuva Marimekon tuotteesta ja yritetään saada taloudellisesta hyötyä yrityksen (Marimekon) tai taiteilijan brändillä.
Et voi olettaa, että jos jokin on ollut jollain tiedossa vuosikymmeniä, se olisi riittävä tiedotus yhtään mihinkään asiaan. Eli miksei Marimekon kivijalkamyymälässä sitten varoiteta kankaita ostaville, että näistä ei ole lupaa valmistaa tuotteita myyntiin, jos asia näin on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen marimekkolainen kirjoitti:
Niin kauan kun Marimekko myy kankaita, niin kukaan ei voi kieltää siitä ompelemasta myyntiin. Ompelijat ovat kautta aikojen myyneet Mari kankaista tehtyjä tuotteita. Uskomatonta, että joku ei tätä ymmärrä. Kaikki vaan ompelemaan, mutta ei tehdä täydellisiä kopioita Marimekko tuotteista.
Niin just.
Plagiointia, kopiointia, idean varastamista, vilppiä, toisen henkilön tuotannon käyttöä ei kukaan voi estää, sillä kaikki keinot on näillä sallittua ja hyväksyttävää.
Ja toisen brändin käyttö on ihan ok.Marimekon kankaasta voi tehdä vapaasti maskeja, mekkoja, meikkipusseja ja myydä niitä sitten Marimekkona, oli laatu millainen tahansa ja asiakasta johtaa harhaan.
Tai ostaa musiikkikaupasta Jenni Vartiaista ja kopioida siitä tietokoneella CD-levyn ja myydä sen kirppiksellä tai netissä Jenni Vartiaisen musiikkina.
Tai ostaa vaikka Kari Hotakaisen kirjan Kimi Räikkäsestä ja tehdä siitä äänikirjan tai kopioida kirjan ja myydä sitä 60% alennuksella ja silti tekee hyvän tilin. Ja vielä parempi, jos lainaa kirjastosta, voitto on 100%.
Jne. jne. kaikki keinot on sallittuja, niin kauan, kuin kaupasta voi ostaa yhdenkin alkuperäisen kankaan tai tuotteen. Luovuus on vain rajana.
Marimekon kankaasta voit tehdä kirpputorimyyntiin pienimuotoisesti, esim. jäännöspaloista, pussukoita ja vaikka niitä maskeja, kun et väitä niitä Marimekon tuotteiksi.
Jenni Vartiaisen levystä saat tehdä itsellesi omaan käyttöön kopion ja myydä alkuperäisen kirpputorilla.
Ja Hotakaisen kirjan voit myydä eteenpäin, vaikka olisit saanut sen lahjaksi. Kaupallinen kopion valmistus on tietysti kielletty kaikissa näissä tapauksissa. Mutta omalle kappaleelleen saa tehdä kaikkia edellä mainittuja.
Mutta mitä ihmeen järkeä on tehdä käsityönä Marimekon kankaista pussukoita, maskeja jne. ja jäljitellä sarjatuotantoa, kun samalla työllä ja vaivalla voisi luoda oman yksilöllisen brändinsä ja ideansa?
Olen muutamassa ompeluryhmässä ja siellä haukutaan ostajia, kun ne Marimekon pussukat eivät mene kaupaksi ja syyllistetään asiakkaat, kun eivät ymmärrä, kuinka kallista Marimekon kangas ja pitäisi myydä puoli-ilmaiseksi. Eikö silloin olisi peiliin katsomisen paikka?
Tosin, en itsekkään ostaisi, enkä näe sitä minkään arvoiseksi, vaikka saisin ilmaiseksi, vaan mieluimmin haluan ostaa yksilöllisyyttä, enkä sarjatuotantoa, jota saa alkuperäisenä kaupasta.
Pienimuotoisen liiketoiminta tai käsitöiden harrastaminen pitäisi perustua yksilöllisyyteen ja omiin ideoihin ja luovuuteen, jolloin se olisi myös kannattavaa ja tuotteilla varmasti kysyntää. Näin ainakin itselleni ja omassa tuttavapiirissäni, kun oma idea ja kysyntää enemmän mitä ehtii tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kun on kyse nimenomaan maskeista, niin Marimekko amppuu itseään jalkaan jos lähtee haastamaan jotain harrastelijamyyjiä. Isoja myyntejö heidän kuoseillaan tekevät ovat asia erikseen.
Entä vastuu ja korvausvelvollisuus? Kantaako sen maskin tekijä vai Marimekko?
Kangasmaskit saattavat olla hengenvaarallisia esim. allergia, verisuoni- ja sydänsairaille.
Kuka ottaa vastuun, jos joku saa kuolemaanjohtavan allergiareaktion maskista, joka on tehty sisustuskankaasta, jossa erilaisia kemikaalijämiä siliävyyskäsittelystä ja väriaineista. Ja tämä ei koske ainoastaan Marimekkoa, vaan muitakin yrityksiä.
Kangasmaski on muutenkin monisairaille ongelmallinen ja erityisen vaaralliseksi sen tekee kosteus, joka väistämättä muodostuu, kun joudutaan hengittämään maskin läpi.
Ja vielä mielikuva sen turvallisuudesta, kun sen hyöty on käyttäjälle nolla.
Alue: Aihe vapaa
Niin, siis tunnistettava kuosikangas on tarkoitettu vähittäiskauppaan perus käsityökuluttajalle, ei voittoon tähtäävän käsityömyyntiin, joita nämä pikkumyyjät tekevät.