Ystävä palautti hänelle ostamani lahjan - loukkaannuinko turhaan?

Ap:n kannattaa lukea läpi täältä löytyvä Tavarapaljous-keskusteluketju. Jos ystävällä on ongelma tavaran kanssa, hän on vähän hamsteri tai luonteeltaan kiltti joka vaan hymistellen ottaa kaiken vastaan vaikka mielenterveys on repeämäisillään kuin häkkivaraston verkko niin silloin Oikea Ystävä ei syötä toisen addiktiota.

Sama juttu kuin jos kaverisi olisi alkoholisti. Et varmasti veisi lahjaksi viinipulloa tai vaatisi häntä vähän maistamaan.

Onko se nyt niin kauheaa, jos saa epämieluisen lahjan. Antaja on varmasti tarkoittanut hyvää, joten kiitetään kauniisti ja sitten myöhemmin lahjoitetaan se tavara eteenpäin. Ei tarvitse ruveta kertoilemaan, että tämä ei ole minun makuuni enkä tee tällä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi koko ajan selität, että nämä tuotteet menee käsistä eli kelpaa muille? Nyt taitaa olla kysymys siitä, että koet ystäväsi torjuneen sinut henkilökohtaisesti, ei lahjaasi. Ja selittelet, että kelpaa muillekin. Vähän outo juttu.

No tuosta siinä varmasti ensisijaisesti on kyse, että lahjan saaja toimi todella tökerösti lahjan antajaa kohtaan, jos tilanne meni noin kuten kuvattu. Ehkä tuollainen käytös nippanappa menettelisi, jos oltaisiin perheenjäseniä tms. niin läheisiä, ettei normaaleilla etiketeillä ole väliä, mutta vastaanottaja pahoitti lahjan antajan mielen torjumalla lahjan antamisen tylysti. Aikoipa sitten pitää sitä tai ei, niin tylysti toimi, kun ajatus on lahjassa se pääasia.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei toisaalta haittaa vaikka palauttaisi kun kyse on noinkin henkilökohtaisesta lahjasta. On kohteliasta viedä jotain, ja sinä olet kuitenkin vienyt: eli lahja-asia on ratkaistu ja synttärit tms vietetty tältä vuodelta. Ei tarvitse enää miettiä.

Juuri tätä inhoan: lahjan antaminen on vain pakollinen velvollisuus, ihan sama mitä antaa eikä ole mitään väliä ilahtuuko lahjan saaja siitä, kunhan velvollisuus on hoidettu. Sitten lahjan saaja jää kiitollisuudenvelkaan ja hänen on pakko ostaa jotain vastalahjaksi. Tämä jatkuu vuodesta toiseen. Ostetaan lahjaksi krääsää, jonka lahjan saaja heittää salaa roskiin ja ostaa vastalahjaksi lisää krääsää, joka taas heitetään pois.

Todella tökerö, sivistymätön ja juntti lahjansaaja.

Hänellähän ne huonot tunnetaidot oli, mikäli ei kyennyt sen vertaa ottamaan toisen ihmisen tunteita huomioon, että olisi arvostanut ajatusta, vaikka lahjaei olisikaan mieluinen.

Sitä, että lahjanantaja on huomioinut hänet, ajatellut häntä, halunnut ilahduttaa häntä ja nähnyt vaivaa hänen eteensä, sitä olisi odottanut arvostavansa edes rehellisellä kiitollisuudella.

Aina voi hurskastella maailman tavarapaljoudella jne, mutta sen halveksunnan osoittamisen paikka ei ole lahjaa saadessa. Kaikenlaista törppöä sitä sivistysvaltiossakin asuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei toisaalta haittaa vaikka palauttaisi kun kyse on noinkin henkilökohtaisesta lahjasta. On kohteliasta viedä jotain, ja sinä olet kuitenkin vienyt: eli lahja-asia on ratkaistu ja synttärit tms vietetty tältä vuodelta. Ei tarvitse enää miettiä.

Juuri tätä inhoan: lahjan antaminen on vain pakollinen velvollisuus, ihan sama mitä antaa eikä ole mitään väliä ilahtuuko lahjan saaja siitä, kunhan velvollisuus on hoidettu. Sitten lahjan saaja jää kiitollisuudenvelkaan ja hänen on pakko ostaa jotain vastalahjaksi. Tämä jatkuu vuodesta toiseen. Ostetaan lahjaksi krääsää, jonka lahjan saaja heittää salaa roskiin ja ostaa vastalahjaksi lisää krääsää, joka taas heitetään pois.

Ei se nyt noinkaan ole. Mutta joitain lahjansaajia on ihan mahdoton miellyttää. Saattavat silti loukkaantua siitäkin, jos ei vie mitään. Turha noista on stressiä ottaa, lahjoo miten osaa ja jos ei onnistu niin se on sitten voi voi. Ja jos saaja vihjaa ettei halua mitään lahjoja, niin hieno juttu, yksi päänvaiva vähemmän.

Ennen sanottiin, että lahjahevosen suuhun ei saa katsoa. Todella hölmöä olla nirso, kun joku antaa lahjan. Olisi kiitellyt ja pitänyt sen kun kerran sai lahjan. Itsekin olen saanut monta kertaa tarpeettoman lahjan, mutta en ole sitä palauttanut antajalle. Olen ollut kiitollinen ja kiittänyt. Mut meitä on niin moneen junaan 😯

Eipä tarvitse toista kertaa miettiä lahjaa.

En nyt jaksanut lukea 17 sivua tätä, joten pahoittelen jos toistan samaa kuin kaikki muutkin, mutta sittenpä vasta ap oiskin loukkaantunut, kun ois huomannut kaverin myyvän lahjan jossain facebook-kirpparilla. Lahjan saajalla ei nyt ollut hyvää vaihtoehtoa, koska ap ois pahoittanut mielensä joka tapauksessa. Paitsi toki, jos kaveri ois käyttänyt vaatetta kohteliaisuudesta, vaikka ei oikeasti haluaisi. Niin, eli ei ole hyviä vaihtoehtoja.

Tässä on nyt vähän auki se, että olisiko ap:lle ollut ok jos ystävä olisi kiittänyt ja laittanut vaatteen sivuun. Ja sitten sitä vaatetta ei olisi koskaan enää näkynyt eikä ystävä olisi käyttänyt sitä. Jos näin on, asia on ok. Silloin ystävä voi lahjoittaa/myydä epämieluisan tavaran eteenpäin.

Mutta muutamissa kommenteissa täällä on sanottu, että "kyllä sitä nyt joskus pitää vaikka ei niin tykkäiskään" ja "onko se nyt niin iso vaiva säilyttää" mistä voi ymmärtää, että

1. vaatetta on käytettävä

2. vaatetta ei saa antaa pois vaan se on säilytettävä

Tällaista ei kukaan voi vaatia. Sellainen on moukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt vähän auki se, että olisiko ap:lle ollut ok jos ystävä olisi kiittänyt ja laittanut vaatteen sivuun. Ja sitten sitä vaatetta ei olisi koskaan enää näkynyt eikä ystävä olisi käyttänyt sitä. Jos näin on, asia on ok. Silloin ystävä voi lahjoittaa/myydä epämieluisan tavaran eteenpäin.

Mutta muutamissa kommenteissa täällä on sanottu, että "kyllä sitä nyt joskus pitää vaikka ei niin tykkäiskään" ja "onko se nyt niin iso vaiva säilyttää" mistä voi ymmärtää, että

1. vaatetta on käytettävä

2. vaatetta ei saa antaa pois vaan se on säilytettävä

Tällaista ei kukaan voi vaatia. Sellainen on moukkamaista.

No siitä voi tehdä siivousrätin ja sanoa kaverille että se vaate kuoli luonnollisesti, jos se joskus kysyy.

Ap on sekava, ja kaveri on typerä.

Nykyään ex-kaveri osteli lahjaksi tai toi mukanaan kaikenlaista tavaraa. En halua kotiini ylimääräistä krääsää (jota hän taas rakasti) ja käytän tiettyjä tuotteita/merkkejä. Monesti otin vastaan ja kiittelin, koska en halunnut loukata. Itselleni tuli olo, ettei hän tunne makuani tai minua ollenkaan.

Toi minulle usein vanhaksi menneitä tuotteita liikkeestään. Otin vastaan ja jäivät käyttämättä. Minulla on tietyt tuotteet joita käytän ja jotka sopivat minulle. Jossain vaiheessa opin kieltäytymään, koska menivät kuitenkin hukkaan. Sanoi usein ettei keksi muitakaan kenelle antaa ja sopisivat hyvin minulle.

Lahjoistakin tuli kuulemma minä mieleen, mutta en olisi itse ostanut kyseisiä tavaroita.

Hän esitteli monesti itselleen ostamiaan tavaroita ja saatoin kohteliaisuudesta kehaista, että on kyllä kiva. Seuraavana juhlapäivänä olikin samainen tuote lahjapaketissani. Kun olin siitä niin pitänyt. Lähinnä tarkoitin, että oli se hänen asuntoon sopiva ja kivan näköinen, mutta en välttämättä itselleni sitä halua. Olin varmaan epäselvä ilmaisussani.

En myöskään pidä kasveista tai kukista kotonani ja niitäkin sain tältä kaverilta. Ei mennyt jakeluun, kun vuosien varrella tiputtelin silloin tällöin, että voitaisiin lopettaa lahjojen ostelu enkä todellakaan tarvitse tai halua lahjoja. Kun hän vaan haluaa ostaa. Kunnes päätti ettei haluakaan, kun pitää ostella niin monelle muullekin. Oli tässäkin ehdoton. Tuli olo ettei minun sanoillani ollut mitään painoarvoa ja vain hänen tahdollaan oli väliä.

Sporttinen ja trendikäs ystävätär.

Sellaisille on ihan mahdoton antaa vaatelahjoja.

Sporttinen on hyvin tietoinen vartalostaan ja haluaa korostaa juuri tiettyjä asioita. Jos helma on 5cm liian pitkä tai lyhyt niin sporttinen ei tykkää. Sporttinen ehkä haluaa tyköistuvia vaatteita, koska hän voi tuoda esille treenattua kroppaansa. Siksi hän halusi että vaatteen olisi pitänyt olla avonaisempi sieltä ja kapeampi täältä.

Ja trendikäs. En edes aloita perusteluja, miksi hänelle ei voi ostaa vaatelahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Oletat että tiedät muiden puolesta mitä he haluavat lahjaksi? Eikö kannattaisi aina kysyä etukäteen mistä henkilö pitää tarkasti. Sitten kumpikin on onnellinen, kun tulee oikea lahja. Aika harva pitää siitä, että toinen tunkee väkisin jotain lahjaksi (omien kiinnostusten perusteella, eikä toisen kiinnostusten) ja odottaa toisen olevan ilahtunut. Eri asia tietenkin ne jotka eivät ole mihinkään tyytyväisiä, siihenkin on joku syy miksi, esim. toinen näyttää valta-asemaa/rahaa lahjalla ja toisella ei ole varaa antaa takaisin lahjaa tms. 

Tunkee väkisin lahjaksi? Huhhuh, ei ole pakko varmaan ottaa keltään tosiaan lahjoja vastaan ja sen voi sitten sanoakin että älä enää tunge mulle lahjojasi, niin toinen ei tuhlaa aikaa ja rahaa asiaan. Onneksi mulla ei ole kenekään kaverin kanssa tapana ostella toisillemme yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mihin on unohtuneet käytöstavat? Kaikesta ei ehkä niin pidä, eikä asiat aina mene oman mielen mukaan. 

Onko oma mielipide aina töräytettävä ilmoille ja sanottava, mitä ajattelee. Kyllähän tuossakin tilanteessa on aika suuri mahdollisuus, että ystävä loukkaantuu. Onko se oma mielipide niin tärkeä, että menee ystävän loukkaamisen edelle? 

Minä en tarvitse sellaisia ystäviä, jotka tuo paskalahjoja. Oman firman vaatteita,,,buahhhaa, kuka sellaisia rytkyjä pitää

Kyllä minullekin tulisi paha mieli.

Mahtoiko ystäväsi tajuta, että tuote oli kustomoitu, eikä pelkkä mainospaita? Saattoi luulla, että sait paidan työn puolesta ilmaiseksi ja nyt odotat että hän mainostaa firmaasi. 

Mulla oli myös kaveri joka tykkäsi lahjoa, samoin aina kysyi tarjoaako mulle ravintolassa. Ajatus oli varmaan hyvä, mutta ahdistava. En itse oikein jaksa sellaista lahjanäytelmää tai turhia tavaroita. Ja en ymmärrä mitä järkeä on tarjota ravintolassa. Minähän jään kiitollisuudenvelkaan ja sitten me joudutaan maksamaan toistemme annokset joka kerta. Ja jos hän sääli minua ja ajatteli ettei ole varaa, sekin on vähän ikävä valta-asetelma jotenkin. Kieltäydyin aina kohteliaasti. Hän myös vihjaili aina että lahjaksi kelpaa vaikka jotkut tietyt finlaysonin lakanat. Okei, olin tuolloin toki köyhä opiskelija, mutta muutenkin en ole tottunut tuollaiseen kavereiden lahjomiseen. Häntäkin varmaan loukkasi kun en koskaan niitä lakanoita tai muuta sitten hankkinut. Toisaalta pientä kulutustavaraa toin joskus. Kerran hän oli unohtanut kaapin pohjalle yhden tuomani kulutustavaramatkamuiston. Kieltämättä vähän harmitti, eikä hän edes pahoitellut. Miksi meidän pitää edes lahjoa toisiamme? Sitä matkamuistoa oli rasittava etsiä kaupungilta, ja hän ei edes pitänyt siitä, silti tuntui että pakko nyt viedä kai jotain kun hän odottaa lahjoja ja haluaa niitä antaa. Välimme viilenivät, olemme kai liian erilaisia

Täällä hoetaan, että ystävä asetti ap:n eli lahjan ANTAJAN noloon tilanteeseen. 

Olen eri mieltä. 

Ap itse asetti ystävän todella noloon tilanteeseen antamalla lahjaksi jotain noin henkilökohtaista ja räätälöityä. -Ja josta ystävä näki jo ensi silmäyksellä, että ei pidä siitä lainkaan. 

Väkisin hän joutui sitä sovittamaan ja keksimään sitten sopivalta kuulostavia syitä, miksi se ei sovi hänelle.

-Kun ei voinut ihan suoraankaan sanoa, että aivan kamala rääsy ja totaalisen mauton.

Ystäväsi teki hienosti sekä itselleen, että sinulle, kun ei ottanut lahjaa vastaan. 

Sen sai joku, joka arvostaa sitä ja vaate tulee käyttöön. Sinä sait siitä rahaa.

Ystävä sai huojentuneen mielen ja te molemmat vältyitte vuosikausien kiusallisilta tilanteilta, kun hänen ei tarvitse pelätä, milloin odotat hänen pukevan rääsyn päälleen ja keksivän selityksiä miksi ei tällä kertaa.

Sinunkaan ei tarvitse vuosikausia pahoittaa mieltäsi, kun ystävä ei taaskaan käyttänyt vaatetta.

win-win lopputulos.

Lopeta märinä ja opi tästä se, että et enää väkisin tyrkytä tuollaisia "lahjoja" kenellekään.

 

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kauheaa, jos saa epämieluisen lahjan. Antaja on varmasti tarkoittanut hyvää, joten kiitetään kauniisti ja sitten myöhemmin lahjoitetaan se tavara eteenpäin. Ei tarvitse ruveta kertoilemaan, että tämä ei ole minun makuuni enkä tee tällä mitään.

Tämmöisessä uniikki-tuotteessa tuleekin se ongelma, että sitä ei voi lahjoittaa eteenpäin tai myydä kirpparilla, kun voi "jäädä kiinni". Eli lahjan antaja näkee ilmoituksen tai tulee muutoin huomaamaan, että se onkin myyty. 

Roskiinkaan ei viitsisi heittää, kun toinen on nähnyt vaivaa ja etenkin, jos ne ovat kalliita ja "viedään käsistä". 

Eikö siis ollut suoraselkäistä ja fiksua toimintaa juurikin tuo, että ystävä ei ottanut lahjaa ollenkaan vastaan, vaan se päätyi kunniallista tietä käyttöön jollekin toiselle.