Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen psykoterapeutti ei ole paras kaikille
26.10.2020 |
https://yle.fi/uutiset/3-11598658?utm_source=social-media-share&utm_med…
”Keskiluokkaisuutensa sokeuttama terapeutti voi ohittaa asiakkaansa kokemuksen monella tavalla. Asiakkaan päätös dyykata ruokansa roskiksesta saattaa näyttäytyä terapeutille psykologisena oireiluna sen sijaan että nähtäisiin sen olevan vaikkapa ekologisesti mielekäs ja voimaannuttava teko, tai taloudellisesti välttämätöntä. ”
Mainio kirjoitus! Tämän lisäksi hyvin moni terapeutti on lässytyksineen täysin pihalla asiakkaansa realiteeteista, ja -vaikka tätä ei myönnetä - jopa halveksii heitä.
Kokemuksia?
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelma ei koske vain psykoterapiaa, mutta myös kasvatustieteitä esim. Opettajia.
Erityisesti yliopistossa luokka-ajattelu on selkeä vaikkakin tiedostamaton. Esim. Monet kuvittelevat olevansa normaalista pienituloisesta perheestä, vaikka todellisuus on aivan muuta. Tämän "luokan" jälkeen ei nähdä kuin köyhiä moniongelmaisia perheitä vaikka todellisuudessa on olemassa myös runsaslukuisesti pienipalkkaisia ja ongelmattomia duunareita minimitoimeentulon rajoilla. Ja sama nillä, jotka ovat "todellisista" ongelmaperheistä oppivat usein halveksumaan taustaansa.
Esim. Koulussa opettajat ja vahemmat kuvittelevat helposti, että vanhempi on haluton maksamaan luokkaretkestä siksi että rahat laitetaan mieluumin kaljaan ja tupakkaan kuin lapseen jne.
(psyko) terapeutin taustalla ei lienee juuri väliä vaan enemmän ymmärryksellä.
Olen kuitenkin huomannut, että terapiaan ohjattujen pienituloisten/köyhien ongelmia ei useinkaan nähdä konkreettisina.
Toisin sanoen köyhän konkreettiset ongelmat rahavaikeudet yms. Rinnastetaan parempituloisten riittämättömyyden tunteisiin ja muihin päänsisäisiin ongelmiin.
Parhaiten tämä näkyy esim. siten, että jos köyhällä on vaarallinen ja väkivaltainen exä ongelmaa käsitellään jonkin diagnoosin kautta, itseaiheutettuna ongelmana, jonain absurdina ja käsitteellisenä asiana, joka nyt vain "kuuluu" köyhyyteen ja jonka hoitomahdollisuudet ovat vähäiset, ellei köyhä itse halua muutosta.
Koulutetun ihmisen tämänkaltainen ongelma otetaan enemmän tosissaan ja syyllistämättä, sattuuhan sitä älykkäillekin jne. Pitää myös huomata, että konkreettisen avun saaminen voi olla varakkailla helpompaa.Köyhyyden aiheuttamia ongelmia on hankala lähteä korjaamaan psykoterapialla.
Vaarallisen ja väkivaltaisen exän tilannetta kannattaa miettiä poliisin kanssa. On olemassa myös väkivaltatyön yksiköitä, joissa voidaan auttaa väkivaltaa kokeneita käsittelemään kokemuksiaan ja neuvotaan mm. turvakiellon tai salatun osoitteen teossa. Psykoterapia ei välttämättä ole oikea osoite lainkaan.
Yleensä mielenterveyspalvelut ovat kuitenkin ne joihin ohjataan. Erityisesti kun poliiseillakin on yleensä vain vähän mielenkiintoa hoitaa "perheriitoja".
Mutta tämä vain esimerkkinä. Muita voi olla esim. Köyhän, tuliverkottoman yh:n tilanne, jossa neuvoksi voi saada ottamaan "aikaa itselleen" tai kuvitellaan vaikka siellä psykoterapiassa käymisen olevan omasta tahdosta kiinni, vaikka esim. lapsenhoitoavun saaminen on konkreettinen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyyden aiheuttamia ongelmia on hankala lähteä korjaamaan psykoterapialla.
Olen samaa mieltä.
Alan kallistua sen puoleen, että Kelan köyhille kustantamat terapiat voisi lopettaa, ei niistä terapioista heille näköjään mitään hyötyä ole. Kun terapeutit eivät heitä ymmärrä kuitenkaan.
Tiedän, että kommentti on sarkasmia, mutta olen tätä mieltä.
Monet vaikeuksista kärsiville ja huono-osaisille suunnatut palvelut eivät lähde köyhien vaan keskiluokan tarpeesta. Materiaalista apua on tietysti saatavilla kunta kohtaisesti.
Esim. Terapia ja perhetyöpalvelut. Näillä on hyvä ajatus vaikuttaa avun tarvitsijaan niin, että tämä tekisi itse työtä asemansa parantamiseksi. Ikävä kyllä usein tyhjästä on paha nyhjäistä.
Korkeasti koulutettujen työnkuva pienituloisten parissa on usein arviointi ja neuvonta ja tästä pidetään tiukasti kiinni. Käytännönapu ei kuulu oikein millekään taholle ja jos sitä on, se on erittäin vaikeasti saatavilla.
Kuitenkin käytännönapu voisi olla se suurin tekijä vaikeassa tilanteessa oli se sitten apua lastenhoitoon tai siivoukseen. Kun arki ei ole yhtä taistelua voisi se köyhänkin vointi parantua ja näköalattomuus siirtyä tulevaisuuden tavoitteluun.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhdistät ala-luokkaisuuden tupakointiin ja kaljoitteluun?
Alaluokkaisuus muuten yhdyssana. Alaluokkaisen terapeutin toimiston ovessa voisi lukea ”terapia vastaan otto”
Anteeksi, yhdys sana virheestä. Et vastannut itse kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelma ei koske vain psykoterapiaa, mutta myös kasvatustieteitä esim. Opettajia.
Erityisesti yliopistossa luokka-ajattelu on selkeä vaikkakin tiedostamaton. Esim. Monet kuvittelevat olevansa normaalista pienituloisesta perheestä, vaikka todellisuus on aivan muuta. Tämän "luokan" jälkeen ei nähdä kuin köyhiä moniongelmaisia perheitä vaikka todellisuudessa on olemassa myös runsaslukuisesti pienipalkkaisia ja ongelmattomia duunareita minimitoimeentulon rajoilla. Ja sama nillä, jotka ovat "todellisista" ongelmaperheistä oppivat usein halveksumaan taustaansa.
Esim. Koulussa opettajat ja vahemmat kuvittelevat helposti, että vanhempi on haluton maksamaan luokkaretkestä siksi että rahat laitetaan mieluumin kaljaan ja tupakkaan kuin lapseen jne.
(psyko) terapeutin taustalla ei lienee juuri väliä vaan enemmän ymmärryksellä.
Olen kuitenkin huomannut, että terapiaan ohjattujen pienituloisten/köyhien ongelmia ei useinkaan nähdä konkreettisina.
Toisin sanoen köyhän konkreettiset ongelmat rahavaikeudet yms. Rinnastetaan parempituloisten riittämättömyyden tunteisiin ja muihin päänsisäisiin ongelmiin.
Parhaiten tämä näkyy esim. siten, että jos köyhällä on vaarallinen ja väkivaltainen exä ongelmaa käsitellään jonkin diagnoosin kautta, itseaiheutettuna ongelmana, jonain absurdina ja käsitteellisenä asiana, joka nyt vain "kuuluu" köyhyyteen ja jonka hoitomahdollisuudet ovat vähäiset, ellei köyhä itse halua muutosta.
Koulutetun ihmisen tämänkaltainen ongelma otetaan enemmän tosissaan ja syyllistämättä, sattuuhan sitä älykkäillekin jne. Pitää myös huomata, että konkreettisen avun saaminen voi olla varakkailla helpompaa.Köyhyyden aiheuttamia ongelmia on hankala lähteä korjaamaan psykoterapialla.
Vaarallisen ja väkivaltaisen exän tilannetta kannattaa miettiä poliisin kanssa. On olemassa myös väkivaltatyön yksiköitä, joissa voidaan auttaa väkivaltaa kokeneita käsittelemään kokemuksiaan ja neuvotaan mm. turvakiellon tai salatun osoitteen teossa. Psykoterapia ei välttämättä ole oikea osoite lainkaan.
Yleensä mielenterveyspalvelut ovat kuitenkin ne joihin ohjataan. Erityisesti kun poliiseillakin on yleensä vain vähän mielenkiintoa hoitaa "perheriitoja".
Mutta tämä vain esimerkkinä. Muita voi olla esim. Köyhän, tuliverkottoman yh:n tilanne, jossa neuvoksi voi saada ottamaan "aikaa itselleen" tai kuvitellaan vaikka siellä psykoterapiassa käymisen olevan omasta tahdosta kiinni, vaikka esim. lapsenhoitoavun saaminen on konkreettinen ongelma.
Tässä oikeampi taho voisi olla vaikkapa lapsiperheiden kotiapu tai perhetyö. Jostain syystä nämä äidit kuitenkin mieluummin hakeutuvat terapiaan kuin esim. lastensuojeluun, jonka takana monessa kunnassa nuo lapsiperheiden palvelut ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelma ei koske vain psykoterapiaa, mutta myös kasvatustieteitä esim. Opettajia.
Erityisesti yliopistossa luokka-ajattelu on selkeä vaikkakin tiedostamaton. Esim. Monet kuvittelevat olevansa normaalista pienituloisesta perheestä, vaikka todellisuus on aivan muuta. Tämän "luokan" jälkeen ei nähdä kuin köyhiä moniongelmaisia perheitä vaikka todellisuudessa on olemassa myös runsaslukuisesti pienipalkkaisia ja ongelmattomia duunareita minimitoimeentulon rajoilla. Ja sama nillä, jotka ovat "todellisista" ongelmaperheistä oppivat usein halveksumaan taustaansa.
Esim. Koulussa opettajat ja vahemmat kuvittelevat helposti, että vanhempi on haluton maksamaan luokkaretkestä siksi että rahat laitetaan mieluumin kaljaan ja tupakkaan kuin lapseen jne.
(psyko) terapeutin taustalla ei lienee juuri väliä vaan enemmän ymmärryksellä.
Olen kuitenkin huomannut, että terapiaan ohjattujen pienituloisten/köyhien ongelmia ei useinkaan nähdä konkreettisina.
Toisin sanoen köyhän konkreettiset ongelmat rahavaikeudet yms. Rinnastetaan parempituloisten riittämättömyyden tunteisiin ja muihin päänsisäisiin ongelmiin.
Parhaiten tämä näkyy esim. siten, että jos köyhällä on vaarallinen ja väkivaltainen exä ongelmaa käsitellään jonkin diagnoosin kautta, itseaiheutettuna ongelmana, jonain absurdina ja käsitteellisenä asiana, joka nyt vain "kuuluu" köyhyyteen ja jonka hoitomahdollisuudet ovat vähäiset, ellei köyhä itse halua muutosta.
Koulutetun ihmisen tämänkaltainen ongelma otetaan enemmän tosissaan ja syyllistämättä, sattuuhan sitä älykkäillekin jne. Pitää myös huomata, että konkreettisen avun saaminen voi olla varakkailla helpompaa.Köyhyyden aiheuttamia ongelmia on hankala lähteä korjaamaan psykoterapialla.
Vaarallisen ja väkivaltaisen exän tilannetta kannattaa miettiä poliisin kanssa. On olemassa myös väkivaltatyön yksiköitä, joissa voidaan auttaa väkivaltaa kokeneita käsittelemään kokemuksiaan ja neuvotaan mm. turvakiellon tai salatun osoitteen teossa. Psykoterapia ei välttämättä ole oikea osoite lainkaan.
Yleensä mielenterveyspalvelut ovat kuitenkin ne joihin ohjataan. Erityisesti kun poliiseillakin on yleensä vain vähän mielenkiintoa hoitaa "perheriitoja".
Mutta tämä vain esimerkkinä. Muita voi olla esim. Köyhän, tuliverkottoman yh:n tilanne, jossa neuvoksi voi saada ottamaan "aikaa itselleen" tai kuvitellaan vaikka siellä psykoterapiassa käymisen olevan omasta tahdosta kiinni, vaikka esim. lapsenhoitoavun saaminen on konkreettinen ongelma.
Tässä oikeampi taho voisi olla vaikkapa lapsiperheiden kotiapu tai perhetyö. Jostain syystä nämä äidit kuitenkin mieluummin hakeutuvat terapiaan kuin esim. lastensuojeluun, jonka takana monessa kunnassa nuo lapsiperheiden palvelut ovat.
En tiedä kotiavusta ja siitä onko se kaikissa kunnissa mahdollista ja millaisen prosessin se vaatii. Perhetyö ei kuitenkaan käytännössä tarjoa konkreetista apua vaan juuri sitä, että mennään perheiden kotiin kyselemään miten menee ja pitäisikö siivota.
Usein avun saaminen on kuitenkin pitkällinen prosessi, joka saattaa vaatia useiden eri tahojen arviointeja, lähetteitä, arvioita, keskusteluja, jopa diagnooseja. Ns. Matalankynnyksen apu on usein vain keskustelua.
Prosessi itsessään voi olla niin kuormittava, että loputkin asiat menevät solmuun, eikä siitä kiitoksena oleva apu ole aina kuitenkaan sitä mitä tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhdistät ala-luokkaisuuden tupakointiin ja kaljoitteluun?
Alaluokkaisuus muuten yhdyssana. Alaluokkaisen terapeutin toimiston ovessa voisi lukea ”terapia vastaan otto”
Johan nyt Kakkiksella keulii. Olet väittämäsi mukaan myös itse sosiaali- tai terveysalalla töissä? Ihanan empaattista suhtautumista sinulta näitä nk. alaluokkaisia kohtaan. Kaikki me toisen asteen kansalaiset (=köyhät) siis vedämme ketjussa röökiä ja kaljoittelut aloitetaan heti aamupäivästä, mieluiten toki jotain Pirkan halpisolutta, eikö vain? Olet kyllä osaltasi ollut AP:n näkökulmaa vahvistamassa...
Kakkis sikseen, tässä hieman omaa kokemustani. Hakeuduin julkisen puolen kautta terapiaan n. vuosi sitten. Ihan oman lääkärini kautta siis hain lähetteen, kun rupesi tuntumaan siltä, että nyt ei vain pääkoppa kestä (ja että jokin on vialla, mutta en vain saanut itse tätä setvittyä). Selitin ummet ja lammet mm. itsetuhoisista ajatuksistani, erittäin dramaattisesti heittelevistä tunnetiloistani, täysin absurdeista reaktioistani hyvin neutraaleihin tilanteisiin, ahdistuksestani jne. jne. jne. (En nyt aio tässä koko elämääni avata, paljon muutakin lekurilleni sepustin, vakavampaakin settiä.)
Lähetteen sain, sitä tosin sai odotella aika pitkään. Psykiatrin vastaanotolle ensin, ja hänpä tarttui HETI tuohon ahdistukseen. Kyseessä oli nuori, erittäin tyylikkäästi pukeutunut ja kaikinpuolin huoliteltu naishenkilö, mikäli palstalaiset haluavat tietää. :)
Kaikki muu ohitettiin jollain "mm-hmm" -tyylisellä äännähdyksellä. Jäi hirveän avuton olo, että oliko se lääkäri edes kirjannut mitään noista ihan aidoista, vakavemmista ongelmista? Yritin saada sanaa väliin, mutta aina kaarrettin takaisin ahdistukseen. Psykiatrin mielipide oli se, että heti aloitetaan lääkitys AHDISTUKSEEN (tämä itselläni siis ajoittaista, myös epidemiasta johtuvaa, ja yleensä esiintyy sosiaalisissa tilanteissa) - mutta ei, tämä oli se suurin ongelmani. Lääkkeet, lääkkeet! No, sitähän psykiatrit toki tekevätkin, ei siinä... Seuraavaksi oli terapeutin vuoro.
Kyseessä jälleen tosi huoliteltu ja tyylikäs nuorempi nainen. Sellainen tsemppaajatyyppi. Eikä siinä, voihan hänen tyylinsä joillekin toimiakin, mutta itselleni jäi aika karvas maku suuhun. Taas sitä samaa ahdistuksesta lärpättelyä. Kun yritin väen vängällä keskeyttää ja yrittää mainita myös mm. itsetuhoisuudestani, taas tuli silmienräpyttelyä ja mitään vastausta en oikeasti terapeutilta saanut. :D Jäi vain hoomoilasena tuijottamaan, jotain kai kirjasi ylös ja sitten taas ruvettiin superpositiivisina miettimään, että kyllä säkin hei tosta sun AHDISTUKSESTA pääset, nyt vaan ihmisten ilmoille rohkeasti (ei väliä, vaikka pandemia riehuu...) ja niin edelleen. En tiedä, kuinka lihavoituna tuo ahdistus-sana oli oikein lähetetty eteenpäin näille kahdelle muulle terveysalan ammattilaiselle, jotka kyllä itse mielsin vahvasti KESKIluokkaisiksi, ellei jopa ihan (uuh) ylemmän keskiluokan edustajiksi.
Apua sain sitten, kun ihan itse hakeuduin eri terapeutin hoidettavaksi yksityisellä puolella. Kyseessä vanhempi mies (itse olen kolmekymppinen nainen) ja takuulla eri "luokkaa" kuin minä, mutta hirveän empaattinen ja ymmärtäväinen mies kaiken kaikkiaan. Kuunteli, antoi minun puhua eikä ollut itse suuna päänä. Antoi niitä neuvojakin ja osasi ohjailla ajatusmaailmaani siihen suuntaan, että pystyin paremmin ymmärtämään itseäni. En laita hintaa mielenterveydelleni, mutta aika suolaista oli maksaa tällaisena ALALUOKAN edustajana satku per tunti. Nämä siis omia esimerkkejäni: kaksi aika kyvytöntä ns. paremman luokan asiantuntijaa joilta ei apua herunut, ja yksi sellainenkin, jolta sitten herui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtaako tämä siihen että eri yhteiskuntaryhmistä tuleville pitäisi olla eri auttajat?
Ei, vaan joko että näille kuplassa eläville tulisi tarjota ' elämänkoulu- kurssi', jossa heidät altistettaisiin siihen sosiaaliluokkaan määräajaksi ilman omaa tukiverkostoaan/ suhteitaan ja ilman mitään varallisuutta kyllin pitkäksi ajaksi jotta ymmärrys alkaisi aueta edes vähän tai sitten heille, jotka ovat ns. pohjalta nousseet, oikeutettaisiin samaan koulutusta, jossa he voisivat olla osaltaan auttamassa ihmisiä, joiden ongelmat he oikeasti ymmärtävät ja tämä yhdistettynä korkeakoulutuksen saaneiden tietoihin. Yläluokka on suomessa yhä todellisuutta ja he elävät köyhien ahdistuksesta täysin häpeilemättä.
Mistä helkkarista sinä voit joka keski- tai yläluokkalaisesta sanoa, minkä polun hän on käynyt päästäkseen asemaansa. Tuokin on tuota samaa ylimielisyyttä
"Ei ne voi tietää todellisista ongelmista mitään" vain sillä perusteella missä ihminen nyt on. On tämä maa aivan käsittämätön kaikkine mielensäpahoittajineen ja marttyyreineen.
Tällä palstalla on aivan liikaa sisälukutaidottomia. Väitinkö, ettei varakkaissa perheissä ole onhelmia? En. Kyse on ongelmien laadusta ja suurin osa esim.köyhien myös mielenterv. ongelmista katoaisi rahan avulla. Minkä polin? Minä puhun ikänsä kuplassa eläneista, kultalusikka pyllyssään pystyssä olevista henkilöistä ja tahoista. Kylläpä menee tunteisiin, mutta onneksi sinulla on varmasti sitä rahaa oikeasta avusta maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtaako tämä siihen että eri yhteiskuntaryhmistä tuleville pitäisi olla eri auttajat?
Ei, vaan joko että näille kuplassa eläville tulisi tarjota ' elämänkoulu- kurssi', jossa heidät altistettaisiin siihen sosiaaliluokkaan määräajaksi ilman omaa tukiverkostoaan/ suhteitaan ja ilman mitään varallisuutta kyllin pitkäksi ajaksi jotta ymmärrys alkaisi aueta edes vähän tai sitten heille, jotka ovat ns. pohjalta nousseet, oikeutettaisiin samaan koulutusta, jossa he voisivat olla osaltaan auttamassa ihmisiä, joiden ongelmat he oikeasti ymmärtävät ja tämä yhdistettynä korkeakoulutuksen saaneiden tietoihin. Yläluokka on suomessa yhä todellisuutta ja he elävät köyhien ahdistuksesta täysin häpeilemättä.
Myös varakkaat ja koulutetut ihmiset käyvät terapiassa. Miten heidän saamansa palvelu paranee siitä, että terapeutilta viedään ihmisoikeudet jollain "karaistusleirillä"? Millä oikeudella ylipäätään riistettäisiin ihmiseltä tämän varallisuus tai sosiaaliset verkostot? Miksi kukaan viitisi alkaa köyhien terapeutiksi näillä ehdoilla kun hyväosaisia asiakkaita on ihan riittämiin heitäkin.
Tyhmä vai käynyt erillisen kurssin tähän idiotismiin? Jo elämänkokemus lähipiirissä tai osallisena todellisuutta auttaa ymmärtämään. Kermaperseperheen kultalusikkapersemukulasta ei terapeuttia synny. Tai syntyy, mutta täysin turha sellainen.
Sun kannattaa varmaan vaan vetää niitä nappeja naamaan, kun tolla asenteella terapia ei sua mitenkään auta.
Edellinen kommentti kermaperseistä ei ollut minun, joka kirjoitin ' kurssituksesta' jolla tulevan terapeutin olisi mahdollista saada laajemoi näkökulm yhteiskunnasta ja ihmisyydestä. Mutta olisikohan se terapian paikka sillä kommentoijalla, joka ' ystävällisesti' kehoittaa tuntemattomia ' vetämään nappeja naamaan' vaikka on selvästi omia kipupisteitä kohtaamatta? Omassa asenteessaan on vikaa siis näköjään melkolailla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtaako tämä siihen että eri yhteiskuntaryhmistä tuleville pitäisi olla eri auttajat?
Ei, vaan joko että näille kuplassa eläville tulisi tarjota ' elämänkoulu- kurssi', jossa heidät altistettaisiin siihen sosiaaliluokkaan määräajaksi ilman omaa tukiverkostoaan/ suhteitaan ja ilman mitään varallisuutta kyllin pitkäksi ajaksi jotta ymmärrys alkaisi aueta edes vähän tai sitten heille, jotka ovat ns. pohjalta nousseet, oikeutettaisiin samaan koulutusta, jossa he voisivat olla osaltaan auttamassa ihmisiä, joiden ongelmat he oikeasti ymmärtävät ja tämä yhdistettynä korkeakoulutuksen saaneiden tietoihin. Yläluokka on suomessa yhä todellisuutta ja he elävät köyhien ahdistuksesta täysin häpeilemättä.
Mistä helkkarista sinä voit joka keski- tai yläluokkalaisesta sanoa, minkä polun hän on käynyt päästäkseen asemaansa. Tuokin on tuota samaa ylimielisyyttä
"Ei ne voi tietää todellisista ongelmista mitään" vain sillä perusteella missä ihminen nyt on. On tämä maa aivan käsittämätön kaikkine mielensäpahoittajineen ja marttyyreineen.Tällä palstalla on aivan liikaa sisälukutaidottomia. Väitinkö, ettei varakkaissa perheissä ole onhelmia? En. Kyse on ongelmien laadusta ja suurin osa esim.köyhien myös mielenterv. ongelmista katoaisi rahan avulla. Minkä polin? Minä puhun ikänsä kuplassa eläneista, kultalusikka pyllyssään pystyssä olevista henkilöistä ja tahoista. Kylläpä menee tunteisiin, mutta onneksi sinulla on varmasti sitä rahaa oikeasta avusta maksaa.
Ei terapeutin työnkuvaan kuulu yhteiskunnan rahojen uusjako, ne asiat ratkotaan ihan muualla. Sosiaalityö voi auttaa hitusen raha-asioissa, toki rajallisesti mutta silti. Terapeutti ei vastaa yhteiskunnan rahojen jaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohtori Sykerö. kirjoitti:
Syrjäytynyttä kokemusasiantuntijaako te kaipaatte terapeutiksi?
Ei, vaan kokemusasiantuntijaa, jolla on jotain annettavaa terapeutin tietotaidon lisäksi- sellaista ymmärrystä ja tietämystä, mitä ei nyt vain kertakaikkiaan kirjoista ja luennoilla opi!
Voi rakas kun koulutus nyt vaan ei poista ihmisestä sitä muuta elämää ja elämänkokemusta. Tämä ei ole jokotai-asia. Kuinka vaikeata tätä on ymmärtää?
Et tainnut itse ymmärtää lukemaasi. Kuka sanoi etteikö yhdelläkään terapeutilla olisi mitään elämänkokemusta omasta takaa? Tässä puhuttiin syöttöporsaista, jotka saavat elantonsa asiakkaiden ahdistuksesta heitä todella ymmärtämättä.
Terapiassa käyminen on vapaaehtoista. Jos on noin suuri vastenmielisyys alan yrittäjiä kohtaan, että puhuu syöttöporsaista, ei välttämättä kykene hyötymään terapiasta lainkaan.
Jos olet alalla töissä, olen onnellinen, etten kaltaiseesi hlöön törmännyt terapeuttia etsiessäni. Sinusta kun ei olisi ollut mitään apua, ainoastaan haittaa. Olen iki-kiitollinen tuolloiselle pitkän linjan terapeutilleni, joka todella tajusi mistä kohdallani on kysymys. Surullista, että hänenlaisiaan ihmisiä ei ole alalla tarpeeksi. Et ymmärrä, mitä kirjoitan, mutta sehän taas ei ole minun ongelmani se.
Yhdenkin kerran kuulen terapeutin suusta että ”ota vastuu”, niin homma on siinä ja minä juoksen! Sen verran pahan trauman olen näistä av-palstan ”terapian läpikäyneistä” sosiopaateista saanut! Huh-huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtaako tämä siihen että eri yhteiskuntaryhmistä tuleville pitäisi olla eri auttajat?
Ei, vaan joko että näille kuplassa eläville tulisi tarjota ' elämänkoulu- kurssi', jossa heidät altistettaisiin siihen sosiaaliluokkaan määräajaksi ilman omaa tukiverkostoaan/ suhteitaan ja ilman mitään varallisuutta kyllin pitkäksi ajaksi jotta ymmärrys alkaisi aueta edes vähän tai sitten heille, jotka ovat ns. pohjalta nousseet, oikeutettaisiin samaan koulutusta, jossa he voisivat olla osaltaan auttamassa ihmisiä, joiden ongelmat he oikeasti ymmärtävät ja tämä yhdistettynä korkeakoulutuksen saaneiden tietoihin. Yläluokka on suomessa yhä todellisuutta ja he elävät köyhien ahdistuksesta täysin häpeilemättä.
Mistä helkkarista sinä voit joka keski- tai yläluokkalaisesta sanoa, minkä polun hän on käynyt päästäkseen asemaansa. Tuokin on tuota samaa ylimielisyyttä
"Ei ne voi tietää todellisista ongelmista mitään" vain sillä perusteella missä ihminen nyt on. On tämä maa aivan käsittämätön kaikkine mielensäpahoittajineen ja marttyyreineen.Tällä palstalla on aivan liikaa sisälukutaidottomia. Väitinkö, ettei varakkaissa perheissä ole onhelmia? En. Kyse on ongelmien laadusta ja suurin osa esim.köyhien myös mielenterv. ongelmista katoaisi rahan avulla. Minkä polin? Minä puhun ikänsä kuplassa eläneista, kultalusikka pyllyssään pystyssä olevista henkilöistä ja tahoista. Kylläpä menee tunteisiin, mutta onneksi sinulla on varmasti sitä rahaa oikeasta avusta maksaa.
Ei terapeutin työnkuvaan kuulu yhteiskunnan rahojen uusjako, ne asiat ratkotaan ihan muualla. Sosiaalityö voi auttaa hitusen raha-asioissa, toki rajallisesti mutta silti. Terapeutti ei vastaa yhteiskunnan rahojen jaosta.
Minä puhun terapeuteiksi pyrkivien ymmärryskyvyn ja elämänkatsomuksen laajentamisesta tai tietyntyyppisiä ongelmia omakohtaisesti läpikäyneiden ihmisten kouluttamisesta terapeutin tietämyksen tueksi,mutta sinä puhut vain rahasta?!? Juu ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkin kerran kuulen terapeutin suusta että ”ota vastuu”, niin homma on siinä ja minä juoksen! Sen verran pahan trauman olen näistä av-palstan ”terapian läpikäyneistä” sosiopaateista saanut! Huh-huh!
Minäpä en käy koskaan lääkärissä. Sen verran karmeita neuvoja on lääkärissä käyneiltä sairailta tullut, että huhhuh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtaako tämä siihen että eri yhteiskuntaryhmistä tuleville pitäisi olla eri auttajat?
Ei, vaan joko että näille kuplassa eläville tulisi tarjota ' elämänkoulu- kurssi', jossa heidät altistettaisiin siihen sosiaaliluokkaan määräajaksi ilman omaa tukiverkostoaan/ suhteitaan ja ilman mitään varallisuutta kyllin pitkäksi ajaksi jotta ymmärrys alkaisi aueta edes vähän tai sitten heille, jotka ovat ns. pohjalta nousseet, oikeutettaisiin samaan koulutusta, jossa he voisivat olla osaltaan auttamassa ihmisiä, joiden ongelmat he oikeasti ymmärtävät ja tämä yhdistettynä korkeakoulutuksen saaneiden tietoihin. Yläluokka on suomessa yhä todellisuutta ja he elävät köyhien ahdistuksesta täysin häpeilemättä.
Mistä helkkarista sinä voit joka keski- tai yläluokkalaisesta sanoa, minkä polun hän on käynyt päästäkseen asemaansa. Tuokin on tuota samaa ylimielisyyttä
"Ei ne voi tietää todellisista ongelmista mitään" vain sillä perusteella missä ihminen nyt on. On tämä maa aivan käsittämätön kaikkine mielensäpahoittajineen ja marttyyreineen.Tällä palstalla on aivan liikaa sisälukutaidottomia. Väitinkö, ettei varakkaissa perheissä ole onhelmia? En. Kyse on ongelmien laadusta ja suurin osa esim.köyhien myös mielenterv. ongelmista katoaisi rahan avulla. Minkä polin? Minä puhun ikänsä kuplassa eläneista, kultalusikka pyllyssään pystyssä olevista henkilöistä ja tahoista. Kylläpä menee tunteisiin, mutta onneksi sinulla on varmasti sitä rahaa oikeasta avusta maksaa.
Ei terapeutin työnkuvaan kuulu yhteiskunnan rahojen uusjako, ne asiat ratkotaan ihan muualla. Sosiaalityö voi auttaa hitusen raha-asioissa, toki rajallisesti mutta silti. Terapeutti ei vastaa yhteiskunnan rahojen jaosta.
Minä puhun terapeuteiksi pyrkivien ymmärryskyvyn ja elämänkatsomuksen laajentamisesta tai tietyntyyppisiä ongelmia omakohtaisesti läpikäyneiden ihmisten kouluttamisesta terapeutin tietämyksen tueksi,mutta sinä puhut vain rahasta?!? Juu ei jatkoon.
Yleisin valituksen aihe palstalla on, että psykologi tai terapeutti on itse ihan hullu. Että miten sellainen voi neuvoa muita. Ja että koulutukseen hakeutuu ihmisiä, joilla on omia ongelmia ja niihin etsivät ratkaisua. Nyt sitten ei ole tarpeeksi ongelmia ja ovat liian hyväosaisia. Yrittäkää jo päättää.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa noista psykoterapiakoulutukseen hakeutuvista on alalla hoitamassa itseään. Niin ongelmaisia, että pääsevät koulutuksen vaatimaan terapiaan Kelan tuella. Sairasta...
Eli joko on liian sairas, tai sitten ei ymmärrä mitään oikeista ongelmista? Koittakaa jo päättää...
Nuo vaihtoehdot ei sulje toisiaan pois.
Köyhillä ei ole varaa käydä psykoterapiassa. Omavastuu on kuitenkin sen verran suuri.
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä ei ole varaa käydä psykoterapiassa. Omavastuu on kuitenkin sen verran suuri.
Toimeentulotuki taitaa ainakin joissakin tapauksissa korvata myös omavastuun. Mahdollisuus - tosin mitättömän pieni - on saada terapia kokonaan maksettuna ostopalveluna ns lääkinnällisenä kuntoutuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä ei ole varaa käydä psykoterapiassa. Omavastuu on kuitenkin sen verran suuri.
Toimeentulotuki taitaa ainakin joissakin tapauksissa korvata myös omavastuun. Mahdollisuus - tosin mitättömän pieni - on saada terapia kokonaan maksettuna ostopalveluna ns lääkinnällisenä kuntoutuksena.
Tämä. Ennemminkin ongelma on eimerkiksi työkyvuttömyyseläkeläisillä (mt-ongelmista). He ovat täysin heitteillä, koska eivät saa edes kela-terapiaa - ei kannata kuntouttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni terapeutti HALVEKSUU asiakastaan roolinsa ulkopuolella. Ja isot kirjaimet sen vuoksi, että tämä on erittäin yleistä.
Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miksi terapia lopulta epäonnistuu.
Sekö että asiakas kuvittelee terapeutin halveksivan häntä?
Olen samaa mieltä.
Alan kallistua sen puoleen, että Kelan köyhille kustantamat terapiat voisi lopettaa, ei niistä terapioista heille näköjään mitään hyötyä ole. Kun terapeutit eivät heitä ymmärrä kuitenkaan.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua