Keskiluokkainen psykoterapeutti ei ole paras kaikille

Kakkahattutäti kirjoitti:

Olisi muuten ihan näin ajatusleikkinä tosi jännää mennä oikein alaluokkaiselle terapeutille.

Millaista se olisi?

Likainen toimisto jossain kellarissa tai Puhoksen ostarilla, rööki palaa ja otetaan vähän kaljaa yhdessä?

Manaillaan hallituksen nykymenoa yhdessä ja todetaan, että mitään ei ole tehtävissä?

Et sinä varmaan oikeasti ole sosiaali- ja terveysalalla, mutta jos nyt satut olemaan, niin olet kyllä loistoesimerkki juuri tuollaisesta keskiluokkaisesta "auttajasta", jota tämä ketju käsittelee.

Ihan käsittämättömän stereotyyppisiä, halveksuvia ajatuksia ja mielikuvia köyhistä ihmisistä. :(

Vai oliko tuo tarkoitettu huumoriksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni terapeutti HALVEKSUU asiakastaan roolinsa ulkopuolella. Ja isot kirjaimet sen vuoksi, että tämä on erittäin yleistä.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miksi terapia lopulta epäonnistuu.

Sekö että asiakas kuvittelee terapeutin halveksivan häntä?

Ei, vaan koska keskiluokkainen terapeutti ei pysty millään tasolla - etenkään tunnetasolla käsittelemään asiakkaansa problematiikkaa. Ja kyllä, mikroilmein, metakommunikoiden ja epävarmuutena, klisheinä ja aiheenvaihdoksina tuo myös halveksuntansa esiin. Ei siinä ole mitään potilaan kuvitelmaa, totta tuo on.

Eikös kelan tuilla pitäisi pystyä toteuttamaan omannäköisensä elämä, myös keskiluokassa, vaikka muita tuloja ei olisi. Absurdia ajatella että pitäsi käydä, jollain dyykkauskursilla. Sosialismikin perustuu jatkuvan talouskasvun tuottamiin verotuloihin, mutta en olekkaan "vihervassari". Siunausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni terapeutti HALVEKSUU asiakastaan roolinsa ulkopuolella. Ja isot kirjaimet sen vuoksi, että tämä on erittäin yleistä.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miksi terapia lopulta epäonnistuu.

Sekö että asiakas kuvittelee terapeutin halveksivan häntä?

Ei, vaan koska keskiluokkainen terapeutti ei pysty millään tasolla - etenkään tunnetasolla käsittelemään asiakkaansa problematiikkaa. Ja kyllä, mikroilmein, metakommunikoiden ja epävarmuutena, klisheinä ja aiheenvaihdoksina tuo myös halveksuntansa esiin. Ei siinä ole mitään potilaan kuvitelmaa, totta tuo on.

Vai olisiko asiakas epävarma ja puolustuskannalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni terapeutti HALVEKSUU asiakastaan roolinsa ulkopuolella. Ja isot kirjaimet sen vuoksi, että tämä on erittäin yleistä.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miksi terapia lopulta epäonnistuu.

Sekö että asiakas kuvittelee terapeutin halveksivan häntä?

Ei, vaan koska keskiluokkainen terapeutti ei pysty millään tasolla - etenkään tunnetasolla käsittelemään asiakkaansa problematiikkaa. Ja kyllä, mikroilmein, metakommunikoiden ja epävarmuutena, klisheinä ja aiheenvaihdoksina tuo myös halveksuntansa esiin. Ei siinä ole mitään potilaan kuvitelmaa, totta tuo on.

Vai olisiko asiakas epävarma ja puolustuskannalla.

Asiakkaat ovat aika kovissa vesissä keitettyjä. Sen sijaan keskiluokkainen kermaperseterapeutti osaa juurikin ulko tasan ylläolevaa psykojargonia - joka ei tarkoita _mitään_.

Sata euroa - ole hyvä.

”Valitettavasti meidän aikamme on nyt lopussa, mutta tässä lasku!” *tekohymy*

Mistä te tiedätte, millaisia elämänvaikeuksia "keskiluokkaisella" terapeutilla on ollut? Ei koulutus suojaa kaikilta vaikeuksilta ja ongelmilta. Eikä köyhyys ole ainoa ongelma, joka maailmassa on.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, millaisia elämänvaikeuksia "keskiluokkaisella" terapeutilla on ollut? Ei koulutus suojaa kaikilta vaikeuksilta ja ongelmilta. Eikä köyhyys ole ainoa ongelma, joka maailmassa on.

Sanoiko joku niin? Luitko artikkelin vai tulitko vain aukomaan huviksesi leipäläpeäsi?

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkin kerran kuulen terapeutin suusta että ”ota vastuu”, niin homma on siinä ja minä juoksen! Sen verran pahan trauman olen näistä av-palstan ”terapian läpikäyneistä” sosiopaateista saanut! Huh-huh!

Ellet ole menossa omakustanteisesti terapiaan, turha pelko. Nimittäin Kelan tuen saadakseen tulee olla oikeita ongelmia. Ei mitään vauvalehdeltä saatuja "traumoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni terapeutti HALVEKSUU asiakastaan roolinsa ulkopuolella. Ja isot kirjaimet sen vuoksi, että tämä on erittäin yleistä.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miksi terapia lopulta epäonnistuu.

Sekö että asiakas kuvittelee terapeutin halveksivan häntä?

Ei, vaan koska keskiluokkainen terapeutti ei pysty millään tasolla - etenkään tunnetasolla käsittelemään asiakkaansa problematiikkaa. Ja kyllä, mikroilmein, metakommunikoiden ja epävarmuutena, klisheinä ja aiheenvaihdoksina tuo myös halveksuntansa esiin. Ei siinä ole mitään potilaan kuvitelmaa, totta tuo on.

Vai olisiko asiakas epävarma ja puolustuskannalla.

Asiakkaat ovat aika kovissa vesissä keitettyjä. Sen sijaan keskiluokkainen kermaperseterapeutti osaa juurikin ulko tasan ylläolevaa psykojargonia - joka ei tarkoita _mitään_.

Sata euroa - ole hyvä.

Miksi sitten käyt terapiassa, jos käsityksesi siitä on niin huonoa?

Itselläni oli naisterapeutti, joka oli ylempää keskiluokkaa, psykologi ja menestynyt terapeutti. Hän olikin hyvä, mutta joskus minusta tuntui, että hän käsitteli asioita kanssani huomattavan teoreettisesti. Tämä taas tuntui siltä, että koska hänellä ei ollut mitään kosketuspintaa omassa elämässään asiaan, hän turvautui sitten muistinsa sopukoissa oleviin asioihin.

Tulen työväenluokasta, mutta olen lukenut itseni keskitasolle. Lapsuuteni oli väkivallan, hylkäämisen ja kovan poikakulttuurin sävyttämää, jossa armoa ei annettu eikä pyydetty. Kun kerroin niistä tuntemuksista, siitä maailmasta ja sen kovista säännöistä, terapeutillä löi tyhjää. Hän ei yksinkertaisesti tiennyt, miten lähestyä asiaa koska ei ollut sellaista koskaan kohdannut. Kaltaiseni harvemmin terapiassa varmaan kävivät, mutta minä halusin katkaista sen kierteen ja päästä lapsuuteni kokemuksista irti. Tämä terapeutin ymmärtämättömyys vuokratalon poikien keskinäisestä dynamiikasta, linnakundi-isäpuolen vastenmielisestä "kasvattamisesta" ja takaraivoon hakatusta vääristyneestä kunniakäsityksestä tuotti terapeutille pohdittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli naisterapeutti, joka oli ylempää keskiluokkaa, psykologi ja menestynyt terapeutti. Hän olikin hyvä, mutta joskus minusta tuntui, että hän käsitteli asioita kanssani huomattavan teoreettisesti. Tämä taas tuntui siltä, että koska hänellä ei ollut mitään kosketuspintaa omassa elämässään asiaan, hän turvautui sitten muistinsa sopukoissa oleviin asioihin.

Tulen työväenluokasta, mutta olen lukenut itseni keskitasolle. Lapsuuteni oli väkivallan, hylkäämisen ja kovan poikakulttuurin sävyttämää, jossa armoa ei annettu eikä pyydetty. Kun kerroin niistä tuntemuksista, siitä maailmasta ja sen kovista säännöistä, terapeutillä löi tyhjää. Hän ei yksinkertaisesti tiennyt, miten lähestyä asiaa koska ei ollut sellaista koskaan kohdannut. Kaltaiseni harvemmin terapiassa varmaan kävivät, mutta minä halusin katkaista sen kierteen ja päästä lapsuuteni kokemuksista irti. Tämä terapeutin ymmärtämättömyys vuokratalon poikien keskinäisestä dynamiikasta, linnakundi-isäpuolen vastenmielisestä "kasvattamisesta" ja takaraivoon hakatusta vääristyneestä kunniakäsityksestä tuotti terapeutille pohdittavaa.

"Muistinsa sopukoissa oleviin asioihin" - eli siihen, mitä oppikirjoissa sanottiin tällaisissa tapauksissa.

Joillakin on tuntunut menevän pointti ohi. Ei, kukaan ei ole väittänyt, että keskiluokkainen tai kouluttautunut ei voisi ymmärtää tai olla kokenut vaikeita asioita. Silti on tutkittu, että tietyt, vaikeat elämänkokemukset altistavat syrjäytymiselle, työkyvyttömyydelle, köyhyydelle yms. On myös todettu, että yhteiskuntaluokka on vahvasti periytyvää, vaikka se ei tarkoita, että kaikille käy niin. Minua myös ärsyttää se, että kun on itse noussut sieltä pohjalta, niin kuvitellaan, että se on kaikille mahdollista. Toivoa on totta kai tärkeää luoda, mutta valitettava tosiasia on, että osa ei koskaan toivu tai päätyy jopa viemään hengen itseltään. Minä olen noussut vähän sieltä pohjalta, mutten ikinä voisi alkaa neuvomaan muita, kuinka kaikki on vain asenteesta kiinni. Ei, kyllä mulla on ollut myös tuuria, hyviä tukiverkkoja ja geenejä, jotka ovat mahdollistaneet mun toipumisen. Omalla asenteellakin on merkitystä, mutta se ei ole ainoa juttu.

En ymmärrä miksi tätä luokkakulmaa ei tarkastella sen enempää? Onhan se nyt esimerkiksi ihan selvä, että monet ongelmat kouluissa johtuvat tästä railosta luokkien välillä. Kympin tyttö keskiluokasta on lukenut opettajaksi ja vastassa on työväenluokan seiskan pojat. Sitten ihmetellään kun yhteistyö ei suju. Ei lapset aina helppoja ole, mutta kyllä opettajillakin on ennakkoluuloja ja he projisoivat niitä alemman sosiaaliluokan lapsiin.

Ei yhteiskuntaluokat mihinkään hävinneet ole, se on kaikille selvää. Ne tulevat entistä voimakkaammin takaisin. Se puolestaan laittaa porukkaa kupliinsa entistä enemmän ja kohta raja repeää näiden välillä, mikä ei ole kenenkään etu. Se tuo vain katkeruutta, ennakkoluuloja ja oletuksia.

Oma kokemukseni julkisen puolen päihdekuntoutuksesta oli se, että potilaita pidettiin lähtökohtaisesti työttöminä, jotka asuvat vuokralla eivätkä ole suorittaneet mitään tutkintoa. Hämmästys oli suuri kun potilaalla olikin omistusasunto ja maisterin paperit. En oikein sopinut heidän systeemiinsä. Koin myös vähättelyä. Esim kun pohdin seurusteluasioita, niin tuli kommenttia että "eiköhän se arvostus laskisi, jos hän tietäisi sun juomisesta". Kannustettiin myös heittäytymään työttömäksi ja sosiaalitukien varaan. Että ei se toisinkaan päin välttämättä vakuuta tuo "ammattiosaaminen" ts ei kannata olla liian hyväosainen!

Mun terapeutti (on psykiatri) on oikeasti rikas. Ei se ikinä ole mun sekoilua tuominnut tai väittänyt, että ne olisivat jotain muuta kuin ne oli.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on tuntunut menevän pointti ohi. Ei, kukaan ei ole väittänyt, että keskiluokkainen tai kouluttautunut ei voisi ymmärtää tai olla kokenut vaikeita asioita. Silti on tutkittu, että tietyt, vaikeat elämänkokemukset altistavat syrjäytymiselle, työkyvyttömyydelle, köyhyydelle yms. On myös todettu, että yhteiskuntaluokka on vahvasti periytyvää, vaikka se ei tarkoita, että kaikille käy niin. Minua myös ärsyttää se, että kun on itse noussut sieltä pohjalta, niin kuvitellaan, että se on kaikille mahdollista. Toivoa on totta kai tärkeää luoda, mutta valitettava tosiasia on, että osa ei koskaan toivu tai päätyy jopa viemään hengen itseltään. Minä olen noussut vähän sieltä pohjalta, mutten ikinä voisi alkaa neuvomaan muita, kuinka kaikki on vain asenteesta kiinni. Ei, kyllä mulla on ollut myös tuuria, hyviä tukiverkkoja ja geenejä, jotka ovat mahdollistaneet mun toipumisen. Omalla asenteellakin on merkitystä, mutta se ei ole ainoa juttu.

Sinänsä hyvää tekstiä. Mutta terapeutit eivät todellakaan "neuvo" ja "kerro kuinka kaikki on itsestä kiinni." sosiaalialan ihmiset on täysin tietoisia tosta mistä kirjoitit eikä kuvittele että kaikki on itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on tuntunut menevän pointti ohi. Ei, kukaan ei ole väittänyt, että keskiluokkainen tai kouluttautunut ei voisi ymmärtää tai olla kokenut vaikeita asioita. Silti on tutkittu, että tietyt, vaikeat elämänkokemukset altistavat syrjäytymiselle, työkyvyttömyydelle, köyhyydelle yms. On myös todettu, että yhteiskuntaluokka on vahvasti periytyvää, vaikka se ei tarkoita, että kaikille käy niin. Minua myös ärsyttää se, että kun on itse noussut sieltä pohjalta, niin kuvitellaan, että se on kaikille mahdollista. Toivoa on totta kai tärkeää luoda, mutta valitettava tosiasia on, että osa ei koskaan toivu tai päätyy jopa viemään hengen itseltään. Minä olen noussut vähän sieltä pohjalta, mutten ikinä voisi alkaa neuvomaan muita, kuinka kaikki on vain asenteesta kiinni. Ei, kyllä mulla on ollut myös tuuria, hyviä tukiverkkoja ja geenejä, jotka ovat mahdollistaneet mun toipumisen. Omalla asenteellakin on merkitystä, mutta se ei ole ainoa juttu.

Sinänsä hyvää tekstiä. Mutta terapeutit eivät todellakaan "neuvo" ja "kerro kuinka kaikki on itsestä kiinni." sosiaalialan ihmiset on täysin tietoisia tosta mistä kirjoitit eikä kuvittele että kaikki on itsestä kiinni.

En siis niin luulekaan, vaan viittasin enemminkin tämän ketjun kommentoijiin.

Terapiassa käynti on itsessään hyvin keskiluokkaista. Työväenluokan tyypit eivät käy kovin paljon, koska ehkä heikompi kyky itseilmaisuun ja erityisesti koska terapiassa käyviä pidetään pelleinä ja heikkoina. Sitä se ei ole, mutta tämä käsitys siellä on. Olen itse duunari enkä kertonut terapiastani kellekään tästä syystä. Kaverini, koulutettu, kertoi asian omissa piireissään ja sai kannustusta.

Älkää tulko väittämään, että yhteiskuntaluokat ovat historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtori Sykerö. kirjoitti:

Syrjäytynyttä kokemusasiantuntijaako te kaipaatte terapeutiksi?

Ei, vaan kokemusasiantuntijaa, jolla on jotain annettavaa terapeutin tietotaidon lisäksi- sellaista ymmärrystä ja tietämystä, mitä ei nyt vain kertakaikkiaan kirjoista ja luennoilla opi!

Voi rakas kun koulutus nyt vaan ei poista ihmisestä sitä muuta elämää ja elämänkokemusta. Tämä ei ole jokotai-asia. Kuinka vaikeata tätä on ymmärtää?

Et tainnut itse ymmärtää lukemaasi. Kuka sanoi etteikö yhdelläkään terapeutilla olisi mitään elämänkokemusta omasta takaa? Tässä puhuttiin syöttöporsaista, jotka saavat elantonsa asiakkaiden ahdistuksesta heitä todella ymmärtämättä.

Terapiassa käyminen on vapaaehtoista. Jos on noin suuri vastenmielisyys alan yrittäjiä kohtaan, että puhuu syöttöporsaista, ei välttämättä kykene hyötymään terapiasta lainkaan. 

Ja sieltä defenssiä pukkaa possutädin loukatusta terppaylpeydestä! Ei saakaan vain rahastaa - ajatella! ”Et kykene hyötymään tästä!”

Suo mun nauraa näille pelleille 😂

Nauramisen lisäksi nyt alkaa olla aika tunnistaa itsessään isosti vinksahtaneita ajatusmalleja.