Keskiluokkainen psykoterapeutti ei ole paras kaikille

Kakkahattutäti kirjoitti:

No jos se köyhä ymmärtää jo kaikesta kaiken, niin mihin hän enää apua tarvitsee?

Onko ne koskaan miettinet, että kun he kerran "tietävät miten asiat oikeasti ovat", niin miksi ihmeessä he ovat köyhiä ja syrjäytyneitä? Luulisi pärjäävän hyvin, jos kerran asiat ymmärtää oikein.

Jospa vaan pitäisi kuunnella sitä keskiluokkaista, jolla on jotakin näyttöäkin siitä, että on ymmärtänyt miten toimimalla ei ole enää köyhä ja syrjäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyllä nyt useampikin asiavirhe. Kelan tukemaa yksityistä psykoterapiaa myönnetään niille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Lääkinnällisen kuntoutuksen perusteena EI ole se, että ihminen olisi erittäin ongelmallinen. Esimerkiksi itse olen saanut lääkinnällisen kuntoutuksen Kelan tukeman psykoterapian jälkeen ja nimenomaan siksi, että katsottiin, että psykoterapia oli tukenut kuntoutumistani niin hyvin, että sitä haluttiin jatkaa. Erittäin ongelmallisia ei juuri edes (valitettavasti) tueta, koska usein he ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Väärin. Myös eläkeläinen voi saada lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettyä psykoterapiaa.

Sinä et nyt ymmärrä lääkinnällisen kuntoutuksen ja Kelan tukeman psykoterapian eroa. Lääkinnällisen kuntoutuksen maksaa sairaanhoitopiiri eli kunta / kaupunki. Sitä saadakseen ei tarvitse olla "erittäin ongelmallinen" eikä työelämässä. Kelan tukema psykoterapia on taas ihan eri juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyllä nyt useampikin asiavirhe. Kelan tukemaa yksityistä psykoterapiaa myönnetään niille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Lääkinnällisen kuntoutuksen perusteena EI ole se, että ihminen olisi erittäin ongelmallinen. Esimerkiksi itse olen saanut lääkinnällisen kuntoutuksen Kelan tukeman psykoterapian jälkeen ja nimenomaan siksi, että katsottiin, että psykoterapia oli tukenut kuntoutumistani niin hyvin, että sitä haluttiin jatkaa. Erittäin ongelmallisia ei juuri edes (valitettavasti) tueta, koska usein he ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Väärin. Myös eläkeläinen voi saada lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettyä psykoterapiaa.

Sinä et nyt ymmärrä lääkinnällisen kuntoutuksen ja Kelan tukeman psykoterapian eroa. Lääkinnällisen kuntoutuksen maksaa sairaanhoitopiiri eli kunta / kaupunki. Sitä saadakseen ei tarvitse olla "erittäin ongelmallinen" eikä työelämässä. Kelan tukema psykoterapia on taas ihan eri juttu. 

Ja siis tarkoitin sitä, että Kelan tukemaa psykoterapiaa voi saada, jos katsotaan, että se tukee työelämään pääsyä. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkeläinen ei Kelan tukemana pääse yksityiseen terapiaan, koska hänet katsotaan hyödyttömäksi kuntouttaa. Toisin kuin lääkinnällisessä kuntoutuksessa, joissa on jo ihan eri maksajatkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyllä nyt useampikin asiavirhe. Kelan tukemaa yksityistä psykoterapiaa myönnetään niille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Lääkinnällisen kuntoutuksen perusteena EI ole se, että ihminen olisi erittäin ongelmallinen. Esimerkiksi itse olen saanut lääkinnällisen kuntoutuksen Kelan tukeman psykoterapian jälkeen ja nimenomaan siksi, että katsottiin, että psykoterapia oli tukenut kuntoutumistani niin hyvin, että sitä haluttiin jatkaa. Erittäin ongelmallisia ei juuri edes (valitettavasti) tueta, koska usein he ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Väärin. Myös eläkeläinen voi saada lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettyä psykoterapiaa.

Sinä et nyt ymmärrä lääkinnällisen kuntoutuksen ja Kelan tukeman psykoterapian eroa. Lääkinnällisen kuntoutuksen maksaa sairaanhoitopiiri eli kunta / kaupunki. Sitä saadakseen ei tarvitse olla "erittäin ongelmallinen" eikä työelämässä. Kelan tukema psykoterapia on taas ihan eri juttu. 

Väärin. Kyseessä on aivan sama _psykoterapia_. Aivan identtinen hoito ja sama hoitava taho. Ei yhtään ”eri juttu”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi todella hyvä jos terapeuttien rinnalle saataisiin joukko tukihenkilöitä, sellaisia ihan tavallisia ihmisiä, joilla on homma hanskassa, jotka haluaa kuunnella ja auttaa elämän hallinnan kanssa kamppailevia. Kaikki eivät tarvitse virallista terpiaa, lääkkeitä ja diaknoosia. Hyvä fiksu ystävä riittäisi monesti. Onhan elämäntapavalmentajia joo, mutta kyllä kunnan puolesta soisi näitä kevyempiä terapeutteja.

N35

Näitä on olemassa. Vaikka ajatellaan, että aikuisilla ihmisillä on maksimaalinen itsemääräämisen oikeus, niin joskus niitä ihmisiä, jotka eivät pärjää autetaan jopa tukihenkilöillä. Näitä on erilaisia. Sosiaalitoimi voi ostaa ammatillisen tukihenkilön ihmiselle, pitämään huolta vaikka tämän talousasioista. Kunnilta saa myös kuntien palkkalistoilla olevilta sosiaaliohjaajilta palveluilta. Mikäli ongelma on esim.  neuropsykiatrinen, voidaan käyttää nepsyvalmentajia. Ystävät tietenkin olisivat paras apu, mutta mielenterveyspotilaiden sosiaaliset kyvyt eivät useinkaan riitä hankkimaan ystäviä ja ylläpitämään ystävyyssuhteita.

”Ystävyys” ei nykyaikana kestä sairautta tai heikkoutta. Alkaa välittömästi itku ”minä en ole mikään terapeutti”, energiasyöppöydestä ja omasta oikeudesta ”positiiviseen elämään”. Juuri tästähän kaikki varoittelevat - älä vain avaudu ja rasita ”ystäviä”. Ja kun terapiaa ei saa, niin vaihtoehdoksi jää? Aivan.

Eikös vertaistukiryhmät ole hyviä avautumiseen? Sellaisesta voisi löytyä ystävä, jonka kanssa yhdessä avautua toisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

No jos se köyhä ymmärtää jo kaikesta kaiken, niin mihin hän enää apua tarvitsee?

Onko ne koskaan miettinet, että kun he kerran "tietävät miten asiat oikeasti ovat", niin miksi ihmeessä he ovat köyhiä ja syrjäytyneitä? Luulisi pärjäävän hyvin, jos kerran asiat ymmärtää oikein.

Jospa vaan pitäisi kuunnella sitä keskiluokkaista, jolla on jotakin näyttöäkin siitä, että on ymmärtänyt miten toimimalla ei ole enää köyhä ja syrjäytynyt.

Koronaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyllä nyt useampikin asiavirhe. Kelan tukemaa yksityistä psykoterapiaa myönnetään niille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Lääkinnällisen kuntoutuksen perusteena EI ole se, että ihminen olisi erittäin ongelmallinen. Esimerkiksi itse olen saanut lääkinnällisen kuntoutuksen Kelan tukeman psykoterapian jälkeen ja nimenomaan siksi, että katsottiin, että psykoterapia oli tukenut kuntoutumistani niin hyvin, että sitä haluttiin jatkaa. Erittäin ongelmallisia ei juuri edes (valitettavasti) tueta, koska usein he ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Väärin. Myös eläkeläinen voi saada lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettyä psykoterapiaa.

Sinä et nyt ymmärrä lääkinnällisen kuntoutuksen ja Kelan tukeman psykoterapian eroa. Lääkinnällisen kuntoutuksen maksaa sairaanhoitopiiri eli kunta / kaupunki. Sitä saadakseen ei tarvitse olla "erittäin ongelmallinen" eikä työelämässä. Kelan tukema psykoterapia on taas ihan eri juttu. 

Ja siis tarkoitin sitä, että Kelan tukemaa psykoterapiaa voi saada, jos katsotaan, että se tukee työelämään pääsyä. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkeläinen ei Kelan tukemana pääse yksityiseen terapiaan, koska hänet katsotaan hyödyttömäksi kuntouttaa. Toisin kuin lääkinnällisessä kuntoutuksessa, joissa on jo ihan eri maksajatkin. 

Kelan tukema terapia ei eroa millään tavalla lääkinnälliseen kuntoutukseen myönnetystä terapiasta. Psykoterapia on mielenterveyshäiriöiden _hoitomuoto_ - ei orvanpyörään palauttamisohjelma.

Vierailija kirjoitti:

Kelan tukema terapia ei eroa millään tavalla lääkinnälliseen kuntoutukseen myönnetystä terapiasta. Psykoterapia on mielenterveyshäiriöiden _hoitomuoto_ - ei orvanpyörään palauttamisohjelma.

Huoh. Terapia ei käytännössä eroa,  koska ainoastaan maksaja on eri. Samalla terapeutilla ja samassa terapiassa voi jatkaa, mutta myöntämisperusteet ovat erilaisia. 

Lääkinnälliseen kuntoutukseen:

a) voi olla eläkeläinen tai työkyvyttömyyseläkkeellä tms.  > "hyödytön" yhteiskunnalle 

b) maksaja sairaanhoitopiiri

Kelan tukema terapia:

a) EI makseta, jos katsotaan että hakija on ns. menetetty tapaus eikä häntä voi kuntouttaa enää työelämään. > voi kuitenkin hakea lääkinnällistä kuntoutusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyllä nyt useampikin asiavirhe. Kelan tukemaa yksityistä psykoterapiaa myönnetään niille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Lääkinnällisen kuntoutuksen perusteena EI ole se, että ihminen olisi erittäin ongelmallinen. Esimerkiksi itse olen saanut lääkinnällisen kuntoutuksen Kelan tukeman psykoterapian jälkeen ja nimenomaan siksi, että katsottiin, että psykoterapia oli tukenut kuntoutumistani niin hyvin, että sitä haluttiin jatkaa. Erittäin ongelmallisia ei juuri edes (valitettavasti) tueta, koska usein he ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Väärin. Myös eläkeläinen voi saada lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettyä psykoterapiaa.

Sinä et nyt ymmärrä lääkinnällisen kuntoutuksen ja Kelan tukeman psykoterapian eroa. Lääkinnällisen kuntoutuksen maksaa sairaanhoitopiiri eli kunta / kaupunki. Sitä saadakseen ei tarvitse olla "erittäin ongelmallinen" eikä työelämässä. Kelan tukema psykoterapia on taas ihan eri juttu. 

Ja siis tarkoitin sitä, että Kelan tukemaa psykoterapiaa voi saada, jos katsotaan, että se tukee työelämään pääsyä. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkeläinen ei Kelan tukemana pääse yksityiseen terapiaan, koska hänet katsotaan hyödyttömäksi kuntouttaa. Toisin kuin lääkinnällisessä kuntoutuksessa, joissa on jo ihan eri maksajatkin. 

Kelan tukema terapia ei eroa millään tavalla lääkinnälliseen kuntoutukseen myönnetystä terapiasta. Psykoterapia on mielenterveyshäiriöiden _hoitomuoto_ - ei orvanpyörään palauttamisohjelma.

Tämä!

.

Tämä on erinomainen ketju yhdessä tämän:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3930330/asiattomat-terapeutit-mita-kaik…

kanssa. Soisin jokaisen maamme psykoterapeutin lukevan nämä ajatuksella läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyllä nyt useampikin asiavirhe. Kelan tukemaa yksityistä psykoterapiaa myönnetään niille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Lääkinnällisen kuntoutuksen perusteena EI ole se, että ihminen olisi erittäin ongelmallinen. Esimerkiksi itse olen saanut lääkinnällisen kuntoutuksen Kelan tukeman psykoterapian jälkeen ja nimenomaan siksi, että katsottiin, että psykoterapia oli tukenut kuntoutumistani niin hyvin, että sitä haluttiin jatkaa. Erittäin ongelmallisia ei juuri edes (valitettavasti) tueta, koska usein he ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Väärin. Myös eläkeläinen voi saada lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettyä psykoterapiaa.

Sinä et nyt ymmärrä lääkinnällisen kuntoutuksen ja Kelan tukeman psykoterapian eroa. Lääkinnällisen kuntoutuksen maksaa sairaanhoitopiiri eli kunta / kaupunki. Sitä saadakseen ei tarvitse olla "erittäin ongelmallinen" eikä työelämässä. Kelan tukema psykoterapia on taas ihan eri juttu. 

Ja siis tarkoitin sitä, että Kelan tukemaa psykoterapiaa voi saada, jos katsotaan, että se tukee työelämään pääsyä. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkeläinen ei Kelan tukemana pääse yksityiseen terapiaan, koska hänet katsotaan hyödyttömäksi kuntouttaa. Toisin kuin lääkinnällisessä kuntoutuksessa, joissa on jo ihan eri maksajatkin. 

Kelan tukema terapia ei eroa millään tavalla lääkinnälliseen kuntoutukseen myönnetystä terapiasta. Psykoterapia on mielenterveyshäiriöiden _hoitomuoto_ - ei orvanpyörään palauttamisohjelma.

Tämä!

Vaikka hoitomuoto on sama, ei psykoterapiaa myönnetä kuntoutuspsykoterapiana ilman työelämätavoitteita eikä lääkinnällisenä kuntoutuksena ilman vaikeaa toimintakyvyn alenemaa. On iso joukko ihmisiä, jotka eivät pääse kumpaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Niiille ei saa mainita tästä mitään koska niiden ego ei kestä sitä. Elävät jossain koulusharhassa, että yliopistolla oppii ymmärtämään oikeaa elämää kun lukee siitä kirjasta jonkun toisen tyypin tutkimana joka myöskään ei ole ikinä elänyt sitä elämää mitä tutkii ja mistä kirjoittaa.

Luuletko tosissasi, että heidän elämä on teoriaan rajoittunutta? Että heillä ei olisi yhtälailla ongelmia kuin muillakin kuolevaisilla? Että kouluttautumalla menettää kyvyn opiskelun ulkopuoliseen elämään?

Vähänpä elämästä tiedät.