Keskiluokkainen psykoterapeutti ei ole paras kaikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta hänen tarkoituksensa on saada asiakas siihen kuntoon, että jaksaa tällaisia asioita hoitaa. Kuinka sellainen onnistuu, jos kermiksellä ei ole hajuakaan a) asunnottoman realiteeteista b) sisäinen ymmärtämättömyys tai jopa halveksunta marginaalista asiakastaan kohtaan?

Kelan terapiaan ei edes pääse, jos on noin huonossa hapessa. Ei asunnottomat puliukot käy Töölössä terapeutilla juttelemassa

ja maksa siitä itse omalla rahalla 100€/tunti.

Vähän realismia nyt näihin juttuihin.

Olemmeko nyt siis kuitenkin siinä tilanteessa, että keskiluokkainen terppatäti on ihan ok, koska terapia on mahdollista vain ELIITILLE?

Olemmeko tilanteessa, jossa tk-lääkäri, sairaanhoitaja, poliisi ja sosiaalityöntekijä ei saa olla keskiluokkaisia? Jos saavat, miten nämä eroavat terapeutista, vaikka nämä ammattikunnat kohtaavat huomattavasti useammin asunnottomia kuin psykoterapeutti?

No olisikohan yhä se terapeuttinen konteksti joka on pikkaisen eri, kuin poliisilla, sossulla tai edes lekurilla.

Miten helvetissä te olette näin pihalla ylipäätään _kaikesta_?

Olisko kaikki nuo sen puliukon kannalta huomattavasti tärkeämpiä ammatteja kuin psykoterapeutti, joiden palveluihin se puliukko sillan alla ei saa edes lähetettä eikä edes tätä kohtaa???

Vierailija kirjoitti:

Justiinsa juu, kun mainitsee, että köyhemmillekin alueille terapeuttien sopisi tulla, ruvetaan heti puhumaan puliukkojen terapian tarpeesta. Suomessa on siis kaksi sosiaaliluokkaa: keskiluokka ja puliukot? Ei mitään siltä väliltä?

Köyhemmillä alueilla olisi yhtä lailla asiakkaita ja tilavuokratkin matalammat. Keskiluokkaista terapeuttia vaan ei taida kiinnostaa kelan tukema terapia-asiakas?

Kyllä se kelpaa jos helpompaa, itsekustantavaa eliittiä ei ole tarjolla. Mutta työlästä se toki on, ja niin kovin vaikea saada ymmärtämään, että PITÄÄ VAIN OTTAA VASTUU!

Täti The Kermis 🐽

Yksi vaikeista terapiassa käymisen aiheista on ilmastoahdistus. Siinä sitten selität, että ahdistaa, kun ei voi esimerkiksi luottaa siihen, että lapsia voi tehdä ilman, että heidät pakottaa karmeaan kohtaloon ja uskot syttyvät sotia ja muuta, ja siinä höpsähtänyt täti sanoo, että monesti asiat paisuvat omassa päässä turhan isoihin mittakaavoihin ja, että ei kannata murehtia kun ei voi itse vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Justiinsa juu, kun mainitsee, että köyhemmillekin alueille terapeuttien sopisi tulla, ruvetaan heti puhumaan puliukkojen terapian tarpeesta. Suomessa on siis kaksi sosiaaliluokkaa: keskiluokka ja puliukot? Ei mitään siltä väliltä?

Köyhemmillä alueilla olisi yhtä lailla asiakkaita ja tilavuokratkin matalammat. Keskiluokkaista terapeuttia vaan ei taida kiinnostaa kelan tukema terapia-asiakas?

Perusta siis vastaanotto alueelle, jossa asiakkaita riittää. Tienaat suolaisesti kun keksit tuon liikeidean, jota tyhmät terapeutit ei tajua maksaessaan hiki hatussa korkeita liiketilavuokriaan.

Vierailija kirjoitti:

”Pitää ottaa vastuu.” Tässä hokemassa on 100€/h totuus vuodesta toiseen. Päätät vain ettet dyykkaa enää, ensin voit toki ”avata” vaikeita tunteitasi. Mutta vastuu! Sen kun päätät kantaa, niin sinun käy _hyvin_ tässä onnelassa.

T: kermapersetäti terppalasta

Miettikää oikeasti niitä terapeuttiraukkoja, jotka yrittävät "parantaa" tällaisia...

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta hänen tarkoituksensa on saada asiakas siihen kuntoon, että jaksaa tällaisia asioita hoitaa. Kuinka sellainen onnistuu, jos kermiksellä ei ole hajuakaan a) asunnottoman realiteeteista b) sisäinen ymmärtämättömyys tai jopa halveksunta marginaalista asiakastaan kohtaan?

Kelan terapiaan ei edes pääse, jos on noin huonossa hapessa. Ei asunnottomat puliukot käy Töölössä terapeutilla juttelemassa

ja maksa siitä itse omalla rahalla 100€/tunti.

Vähän realismia nyt näihin juttuihin.

Juuri näin. Jos asunnottomien kohtaamiseen ei käy keskiluokkainen tausta, heitettäköön keskiluokka pois lääkärikunnasta ja sosiaalialalta.

Henkilö joka esim. opiskelee pitkäjänteisesti, tekee uraa,  edustaa kyllä sitä "hirveää" keskiluokkaista asennemaailmaa, tai hänellä on sellainen perhetausta.  Mutta on heissä oikeasti luokkarajat ylittävää ymmärrystäkin.  

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaikeista terapiassa käymisen aiheista on ilmastoahdistus. Siinä sitten selität, että ahdistaa, kun ei voi esimerkiksi luottaa siihen, että lapsia voi tehdä ilman, että heidät pakottaa karmeaan kohtaloon ja uskot syttyvät sotia ja muuta, ja siinä höpsähtänyt täti sanoo, että monesti asiat paisuvat omassa päässä turhan isoihin mittakaavoihin ja, että ei kannata murehtia kun ei voi itse vaikuttaa. 

Millä tavalla terapeutti voi pysäyttää ilmastonmuutoksen?

Vierailija kirjoitti:

Mutta hänen tarkoituksensa on saada asiakas siihen kuntoon, että jaksaa tällaisia asioita hoitaa. Kuinka sellainen onnistuu, jos kermiksellä ei ole hajuakaan a) asunnottoman realiteeteista b) sisäinen ymmärtämättömyys tai jopa halveksunta marginaalista asiakastaan kohtaan?

Ei. Terapeutin tehtävänä on antaa sellaiset välineet, joilla asiakas itse hoitaa itsensä kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Justiinsa juu, kun mainitsee, että köyhemmillekin alueille terapeuttien sopisi tulla, ruvetaan heti puhumaan puliukkojen terapian tarpeesta. Suomessa on siis kaksi sosiaaliluokkaa: keskiluokka ja puliukot? Ei mitään siltä väliltä?

Köyhemmillä alueilla olisi yhtä lailla asiakkaita ja tilavuokratkin matalammat. Keskiluokkaista terapeuttia vaan ei taida kiinnostaa kelan tukema terapia-asiakas?

Yksityiset ammatinharjoittajat saavat itse päättää, mihin perustavat yrityksensä. Ihan niin kuin kaikki muutkin yrittäjät.

Julkiset palvelut on terveysasemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta hänen tarkoituksensa on saada asiakas siihen kuntoon, että jaksaa tällaisia asioita hoitaa. Kuinka sellainen onnistuu, jos kermiksellä ei ole hajuakaan a) asunnottoman realiteeteista b) sisäinen ymmärtämättömyys tai jopa halveksunta marginaalista asiakastaan kohtaan?

Kelan terapiaan ei edes pääse, jos on noin huonossa hapessa. Ei asunnottomat puliukot käy Töölössä terapeutilla juttelemassa

ja maksa siitä itse omalla rahalla 100€/tunti.

Vähän realismia nyt näihin juttuihin.

Juuri näin. Jos asunnottomien kohtaamiseen ei käy keskiluokkainen tausta, heitettäköön keskiluokka pois lääkärikunnasta ja sosiaalialalta.

Henkilö joka esim. opiskelee pitkäjänteisesti, tekee uraa,  edustaa kyllä sitä "hirveää" keskiluokkaista asennemaailmaa, tai hänellä on sellainen perhetausta.  Mutta on heissä oikeasti luokkarajat ylittävää ymmärrystäkin.  

Jos ongelma on se, että keskiluokka opiskelee, pitää auttamiseen liittyvissä ammateissa poistaa koulutusvaatimukset.

Minäkin murehdin lapsena että maapallo ei ole ikuinen. Kunnes ymmärsin että on parempi olla pohtimatta asiaa liikoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaikeista terapiassa käymisen aiheista on ilmastoahdistus. Siinä sitten selität, että ahdistaa, kun ei voi esimerkiksi luottaa siihen, että lapsia voi tehdä ilman, että heidät pakottaa karmeaan kohtaloon ja uskot syttyvät sotia ja muuta, ja siinä höpsähtänyt täti sanoo, että monesti asiat paisuvat omassa päässä turhan isoihin mittakaavoihin ja, että ei kannata murehtia kun ei voi itse vaikuttaa. 

Millä tavalla terapeutti voi pysäyttää ilmastonmuutoksen?

Hän ei voi. Mutta voi kuunnella asiakkaan ahdistusta aktiivisesti, avata tunnetiloja ja kertoa, että itse pitää ottaa vastuu. Ja lasku, sata euroa, ole hyvä.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Justiinsa juu, kun mainitsee, että köyhemmillekin alueille terapeuttien sopisi tulla, ruvetaan heti puhumaan puliukkojen terapian tarpeesta. Suomessa on siis kaksi sosiaaliluokkaa: keskiluokka ja puliukot? Ei mitään siltä väliltä?

Köyhemmillä alueilla olisi yhtä lailla asiakkaita ja tilavuokratkin matalammat. Keskiluokkaista terapeuttia vaan ei taida kiinnostaa kelan tukema terapia-asiakas?

Yksityiset ammatinharjoittajat saavat itse päättää, mihin perustavat yrityksensä. Ihan niin kuin kaikki muutkin yrittäjät.

Julkiset palvelut on terveysasemalla.

Kysymys olikin siitä, onko keskiluokkainen psykoterapeutti sopiva kaikille. Ja siitä, ovatko terapeutit keskiluokkaisia. Heidän vastaanottojensa maantieteellinen sijainti paljastaa, että ovat keskiluokkaa. MOT

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Justiinsa juu, kun mainitsee, että köyhemmillekin alueille terapeuttien sopisi tulla, ruvetaan heti puhumaan puliukkojen terapian tarpeesta. Suomessa on siis kaksi sosiaaliluokkaa: keskiluokka ja puliukot? Ei mitään siltä väliltä?

Köyhemmillä alueilla olisi yhtä lailla asiakkaita ja tilavuokratkin matalammat. Keskiluokkaista terapeuttia vaan ei taida kiinnostaa kelan tukema terapia-asiakas?

Yksityiset ammatinharjoittajat saavat itse päättää, mihin perustavat yrityksensä. Ihan niin kuin kaikki muutkin yrittäjät.

Julkiset palvelut on terveysasemalla.

Kysymys olikin siitä, onko keskiluokkainen psykoterapeutti sopiva kaikille. Ja siitä, ovatko terapeutit keskiluokkaisia. Heidän vastaanottojensa maantieteellinen sijainti paljastaa, että ovat keskiluokkaa. MOT

Edelleen kyse on yksityisten ammatinharjoittajien antamasta palvelusta. Asiakas itse valitsee haluamansa terapeutin ja yhteiskunta osallistuu siten, että Kela kustantaa pääosan terapian kustannuksista. Terapiaan ei ole pakko mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Justiinsa juu, kun mainitsee, että köyhemmillekin alueille terapeuttien sopisi tulla, ruvetaan heti puhumaan puliukkojen terapian tarpeesta. Suomessa on siis kaksi sosiaaliluokkaa: keskiluokka ja puliukot? Ei mitään siltä väliltä?

Köyhemmillä alueilla olisi yhtä lailla asiakkaita ja tilavuokratkin matalammat. Keskiluokkaista terapeuttia vaan ei taida kiinnostaa kelan tukema terapia-asiakas?

Yksityiset ammatinharjoittajat saavat itse päättää, mihin perustavat yrityksensä. Ihan niin kuin kaikki muutkin yrittäjät.

Julkiset palvelut on terveysasemalla.

Kysymys olikin siitä, onko keskiluokkainen psykoterapeutti sopiva kaikille. Ja siitä, ovatko terapeutit keskiluokkaisia. Heidän vastaanottojensa maantieteellinen sijainti paljastaa, että ovat keskiluokkaa. MOT

Ja kuten vastauksista voimme päätellä, ei toden totta sovi. Tässä jollekin todella tiukka tutkimusaihe.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Olisi muuten ihan näin ajatusleikkinä tosi jännää mennä oikein alaluokkaiselle terapeutille.

Millaista se olisi?

Likainen toimisto jossain kellarissa tai Puhoksen ostarilla, rööki palaa ja otetaan vähän kaljaa yhdessä?

Manaillaan hallituksen nykymenoa yhdessä ja todetaan, että mitään ei ole tehtävissä?

Miksi yhdistät ala-luokkaisuuden tupakointiin ja kaljoitteluun?

Mielestäni ongelma ei koske vain psykoterapiaa, mutta myös kasvatustieteitä esim. Opettajia.

Erityisesti yliopistossa luokka-ajattelu on selkeä vaikkakin tiedostamaton. Esim. Monet kuvittelevat olevansa normaalista pienituloisesta perheestä, vaikka todellisuus on aivan muuta. Tämän "luokan" jälkeen ei nähdä kuin köyhiä moniongelmaisia perheitä vaikka todellisuudessa on olemassa myös runsaslukuisesti pienipalkkaisia ja ongelmattomia duunareita minimitoimeentulon rajoilla. Ja sama nillä, jotka ovat "todellisista" ongelmaperheistä oppivat usein halveksumaan taustaansa.

Esim. Koulussa opettajat ja vahemmat kuvittelevat helposti, että vanhempi on haluton maksamaan luokkaretkestä siksi että rahat laitetaan mieluumin kaljaan ja tupakkaan kuin lapseen jne.

(psyko) terapeutin taustalla ei lienee juuri väliä vaan enemmän ymmärryksellä.

Olen kuitenkin huomannut, että terapiaan ohjattujen pienituloisten/köyhien ongelmia ei useinkaan nähdä konkreettisina.

Toisin sanoen köyhän konkreettiset ongelmat rahavaikeudet yms. Rinnastetaan parempituloisten riittämättömyyden tunteisiin ja muihin päänsisäisiin ongelmiin.

Parhaiten tämä näkyy esim. siten, että jos köyhällä on vaarallinen ja väkivaltainen exä ongelmaa käsitellään jonkin diagnoosin kautta, itseaiheutettuna ongelmana, jonain absurdina ja käsitteellisenä asiana, joka nyt vain "kuuluu" köyhyyteen ja jonka hoitomahdollisuudet ovat vähäiset, ellei köyhä itse halua muutosta.

Koulutetun ihmisen tämänkaltainen ongelma otetaan enemmän tosissaan ja syyllistämättä, sattuuhan sitä älykkäillekin jne. Pitää myös huomata, että konkreettisen avun saaminen voi olla varakkailla helpompaa.

Köyhyyden aiheuttamia ongelmia on hankala lähteä korjaamaan psykoterapialla.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuus aiheuttaa terapian tarvetta. Keskiluokkaisuus, se, millaisen elämän kuvitellaan olevan tavoittelemisen arvoista, se , että asioita katsotaan aina keskiluokkaisen näkökulmasta ja odotetaan muiden omaksuvan keskiluokkainen katsantokanta ja elämäntyyli. Keskiluokkainen tuntee oman luokkansa elämän, katsoo haaveillen ylempään luokkaan ja sulkee silmänsä alemman luokan todellisuudelta, ongelmilta, unelmilta elämältä. Keskiluokkainen ei ymmärrä kuin omiaan ja olettaa muidenkin jakavan oman todellisuutensa. Väitän, että osa mielenterveysongelmista johtuu nimenomaan tästä vaatimuksesta omaksua keskiluokkainen maailmakatsomus ja elämäntyyli. Kaikki eivät sitä halua tai pysty siihen, mutta silti sitä vaaditaan. Keskiluokkainen terapeutti ei pysty silloin auttamaan, koska hän on osa ongelmaa itsekin.

Kaipa niin,  jos se lamauttava ongelma on riittämättömyyden tunne tai alisuoriutuminen,  vertailutarve menestyvämpiin.  Luulin kyllä että terapiaan mennään erilaisten traumojen vuoksi,  sen perusteella mitä nyt ao. ovat julkisuuteen tuoneet.  Keskiluokkaisuus on kuitenkin se yleisin ja suosituin elämäntapa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ongelma ei koske vain psykoterapiaa, mutta myös kasvatustieteitä esim. Opettajia.

Erityisesti yliopistossa luokka-ajattelu on selkeä vaikkakin tiedostamaton. Esim. Monet kuvittelevat olevansa normaalista pienituloisesta perheestä, vaikka todellisuus on aivan muuta. Tämän "luokan" jälkeen ei nähdä kuin köyhiä moniongelmaisia perheitä vaikka todellisuudessa on olemassa myös runsaslukuisesti pienipalkkaisia ja ongelmattomia duunareita minimitoimeentulon rajoilla. Ja sama nillä, jotka ovat "todellisista" ongelmaperheistä oppivat usein halveksumaan taustaansa.

Esim. Koulussa opettajat ja vahemmat kuvittelevat helposti, että vanhempi on haluton maksamaan luokkaretkestä siksi että rahat laitetaan mieluumin kaljaan ja tupakkaan kuin lapseen jne.

(psyko) terapeutin taustalla ei lienee juuri väliä vaan enemmän ymmärryksellä.

Olen kuitenkin huomannut, että terapiaan ohjattujen pienituloisten/köyhien ongelmia ei useinkaan nähdä konkreettisina.

Toisin sanoen köyhän konkreettiset ongelmat rahavaikeudet yms. Rinnastetaan parempituloisten riittämättömyyden tunteisiin ja muihin päänsisäisiin ongelmiin.

Parhaiten tämä näkyy esim. siten, että jos köyhällä on vaarallinen ja väkivaltainen exä ongelmaa käsitellään jonkin diagnoosin kautta, itseaiheutettuna ongelmana, jonain absurdina ja käsitteellisenä asiana, joka nyt vain "kuuluu" köyhyyteen ja jonka hoitomahdollisuudet ovat vähäiset, ellei köyhä itse halua muutosta.

Koulutetun ihmisen tämänkaltainen ongelma otetaan enemmän tosissaan ja syyllistämättä, sattuuhan sitä älykkäillekin jne. Pitää myös huomata, että konkreettisen avun saaminen voi olla varakkailla helpompaa.

Köyhyyden aiheuttamia ongelmia on hankala lähteä korjaamaan psykoterapialla.

Vaarallisen ja väkivaltaisen exän tilannetta kannattaa miettiä poliisin kanssa. On olemassa myös väkivaltatyön yksiköitä, joissa voidaan auttaa väkivaltaa kokeneita käsittelemään kokemuksiaan ja neuvotaan mm. turvakiellon tai salatun osoitteen teossa. Psykoterapia ei välttämättä ole oikea osoite lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi yhdistät ala-luokkaisuuden tupakointiin ja kaljoitteluun?

Alaluokkaisuus muuten yhdyssana. Alaluokkaisen terapeutin toimiston ovessa voisi lukea ”terapia vastaan otto”