Keskiluokkainen psykoterapeutti ei ole paras kaikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattitaitoinen terapeutti ymmärrä miten asiakas itse kokee dyykkauksen?

Ei kai niitä ongelmia pureta terapeutin näkökulmasta vaan asiakkaan?

Kuten tekstistä näet; ei ymmärrä. Ja on vielä eti asia näennäisesti ”ymmärtää”, kuin tajuta todella. Luokkaerot rehottaa, ja samoin asenteet. Kuinka minä, heikko-osainen ja sairas - voisin tulla ymmärretyksi kokoomuslaisen terapeutin taholta, joka poliittisen kantansa kautta _hyväksyy_ kohteluni ja alaspainamiseni, jollakin osin jopa haluaa sen heikkenevän? Aivan, en mitenkään.

En ole terapeutti enkä kokoomuslainen, mutta viestiisi kiteytyy varmaan suurin ongelmasi. Sinun ongelmasi eivät ole muiden syytä, loppujen lopuksi. Kyllä, monet ihmiset menevät rikki jo lapsena, mutta aikuisena on otettava vastuu omasta elämästä. Niin kauan kuin syyttää vain muita, ei todellista kasvamista tapahdu. Tsemppiä!

Tavallaan tietyt asiat voivat olla oikeastikin osittain muiden syytä. Esimerkiksi itse olen vasta nyt ymmärtänyt, että lapsuuden ja nuoruuden tapahtumien ja traumaattisten kokemusten vuoksi minulle kehittyi epävakaa persoonallisuushäiriö ja monta muuta diagnoosia. Toki genetiikallakin on tässä osansa.

Kuitenkin vaikka esimerkiksi persoonallisuushäiriö kehittyy aina temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksessa, se ei vie minulta itseltäni pois vastuuta siitä, että yritän itse muuttaa omaa käyttäytymistäni ja tapaani ajatella aikuisuudessa. Syyttämällä toisia ei toivu, vaikka vihakin on keskeinen tunne terapiassa, että osaa olla vihainen toisillekin, kun on tähän asti vihannut lähinnä itseään. Asiat meni pieleen lapsuudessa ja nuoruudessa, eikä sitä kukaan saa pois. Annan anteeksi toisille ja yritän hoitaa itseni kuntoon.

Osasit sanoittaa sen mitä ajattelinkin. Kuten sanoin, monet menevät rikki lapsuudessaan ja se ei tietenkään ole koskaan, missään olosuhteissa lapsen vika. Eikä se, että sairastuu tai voi huonosti tai käyttäytyy rumasti. Silti, loppujen lopuksi niistä sen hetkisistä ongelmista ei voi syyttää muita. On tärkeää käydä kaikki tunteet, viha, katkeruus, halveksunta, suru jne läpi, mutta loputon muiden syyttäminen ei vie eteenpäin. Kukaan muu ei toista korjaa kuin hän itse. Vaikka joku muu olisi alun perin syyllinen. 

-väkivaltainen oikeistolainen ja sairas yksilö 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni terapeutti HALVEKSUU asiakastaan roolinsa ulkopuolella. Ja isot kirjaimet sen vuoksi, että tämä on erittäin yleistä.

Minulla on henkilökohtainen kokemus tällaisesta, ja suoraan sanottuna se oli traumatisoivampaa kuin koko paska menneisyyteni yhteensä. Ihminen, johon olin luottanut, jolle kertonut ja avannut karuimpia aivoituksiani, _halveksui_ minua _myös_.

Tuon kokemuksen jälkeen en enää koskaan luota yhteenkään ihmiseen. Terapia on suurimmaksi osaksi teatteria, roolileikkiä, jolla ei ole minkäänsorttista totuuspohjaa.

Ikävä, että kohdallesi sattui tuollainen kokemus. Ei silti kannata yleistää, että terapia olisi aina tuollaista, jos itselle on sattunut ammattitaidoton terapeutti. Psykoterapia on kuitenkin tutkitustikin tehokas hoitomuoto. Itsekin olen terapiassa käynyt ja sen vuoksi parempaan kuntoon päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kaipaa terapiaa enemmän ns.korjaavia kokemuksia ja eheyttäviä ihmissuhteita. Oikeita ystäviä, työtä jossa kokee itsensä arvokkaaksi ja tekemisensä merkitykselliseksi ja myös terveellistä ravintoa, riittävästi unta ja liikuntaa raittiissa ilmassa.

Ns. konttorihoito ja puheterapiat eivät aina ole se mitä ihminen eniten tarvitsee. Hyvän terapeutin avulla kartoitetaan niitä omia tarpeita, rajoja ja muutoksen kohteita omassa elämässä. Jos terapeutti on ihan pihalla asiakkaan elämäntilanteesta, tarpeista ja kipukohdista, niin ei sillä terapialla saavuteta mitään kestävää positiivista muutosta.

Meillä ei ole tarjolla palveluvalikoimassa kuin lääkehoitoa ja terapiaa. Jokaisen on itse hankittava omat ihmissuhteensa, oikeat ystävät ja työpaikkansa ja liikkua tarvitsemansa määrä. 

Terapian ja suhteen terapeuttiin tulisi olla korjaava kokemus itsessään. Ja kyllä se vaan on terapeutin tehtävä viittoa ihmistä parempaan suuntaan muillakin elämänalueilla. Vai mistä siinä maksetaan? Selität kipukohtiasi, toinen haukotellen kellottaa aikaa ja lykkää pilleripurkin kouraan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kaipaa terapiaa enemmän ns.korjaavia kokemuksia ja eheyttäviä ihmissuhteita. Oikeita ystäviä, työtä jossa kokee itsensä arvokkaaksi ja tekemisensä merkitykselliseksi ja myös terveellistä ravintoa, riittävästi unta ja liikuntaa raittiissa ilmassa.

Ns. konttorihoito ja puheterapiat eivät aina ole se mitä ihminen eniten tarvitsee. Hyvän terapeutin avulla kartoitetaan niitä omia tarpeita, rajoja ja muutoksen kohteita omassa elämässä. Jos terapeutti on ihan pihalla asiakkaan elämäntilanteesta, tarpeista ja kipukohdista, niin ei sillä terapialla saavuteta mitään kestävää positiivista muutosta.

Meillä ei ole tarjolla palveluvalikoimassa kuin lääkehoitoa ja terapiaa. Jokaisen on itse hankittava omat ihmissuhteensa, oikeat ystävät ja työpaikkansa ja liikkua tarvitsemansa määrä. 

Terapian ja suhteen terapeuttiin tulisi olla korjaava kokemus itsessään. Ja kyllä se vaan on terapeutin tehtävä viittoa ihmistä parempaan suuntaan muillakin elämänalueilla. Vai mistä siinä maksetaan? Selität kipukohtiasi, toinen haukotellen kellottaa aikaa ja lykkää pilleripurkin kouraan?

Palstapersut ovat päättäneet, että terpia on ”omien kipukohtien läpikäyntiä” ja sen jälkeen vastuunottamista omasta elämästä. Vaikka takana olisi keskitysleiri. Silti.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinäkin holokaustilainen?

Mitä tuo edes tarkoittaa?

En ole ollut holokaustissa, niistähän on jo aikaakin lähemmäs sata vuotta.

Ihan tässä päivässä elän.

Mietin, onko nämä yhteiskuntaluokkaa korostavat ajattelumallit tuotu puoliväkisin Suomeen jenkeistä. Siellä on joku ajatellut, että valkoinen ei voi olla mustan terapeutti. Kanyt joku sitten yrittää soveltaa samaa ajatusmallia tänne.

Meillä on Suomessa maailman pienimmät varallisuuserot, ja silti joku vakavalla naamalla esittää, että ihan tavallinen tallaaja terapeutti ei mitenkään voisi ymmärtää jostain köyhemmästä perheestä tulevaa. Vaikka todennäköisesti se terapeutti ei tule yhtään rikkaammasta perheestä kuin se asiakas.

Eli pitäisi mennä tosi huonosti, jotta pätevöityisi auttamaan muita?

No sori, mutta en ottaisi sijoitusneuvoja konkurssin tehneeltä sijoitusneuvojalta, enkä itse haluaisi uskoa asioitani terapeutille, jolla menee huonosti. En menisi läskille ravintoterapeutille, enkä tilaisi remonttia talooni urakoitsijalta, jonka talo on homeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunen vuosi sitten Helsingissä psykoterapeuttien vastaanottojen yhteystietoja tutkiessani huomasin seuraavan: valtaosa terapeuttien vastaanotoista oli kantakaupungissa paremmilla alueilla, kuten Töölössä. Itä-Helsingissä ei ollut juurikaan vastaanottoja. Asiakkaitahan tulisi ympäri Helsinkiä, mutta terapeutit ovat sijoittuneet paremman väen asuinalueille. Eivätkä edes liikenteellisesti järkeviin paikkoihin, joihin pääsisi julkisilla tai joista löytäisi kohtuullisesti parkkipaikan. Jos terapeutin asenne estää perustamasta vastaanottoaan ns. sosioekomisesti heikommalle alueelle, kuinka hän kykenisi ymmärtämään sellaisen asiakkaansa tilannetta ja ongelmia, jolle vähäosaisuus on arkea? 

Luonnollisesti vastaanotto perustetaan sinne, missä se kannattaa. Kukaan ei halua maksaa ylimääräistä. Jos saman rahan saa pienemmillä kuluilla, valitaan ne pienemmät kulut eli edullisemmat liiketilat.

Töölössä ym. alueilla liiketilat ovat paljon kalliimpia kuin Itä-Helsingissä. Eli nimenomaan terapeuttien keskiluokkainen asenne vaikuttaa vastaanottopaikan valintaan, ei taloudelliset seikat. Ja köyhätkin käyvät terapiassa ja ovat maksavia asiakkaita. Kelakorvaus.. 

Vierailija kirjoitti:

Palstapersut ovat päättäneet, että terpia on ”omien kipukohtien läpikäyntiä” ja sen jälkeen vastuunottamista omasta elämästä. Vaikka takana olisi keskitysleiri. Silti.

Mikä sinun ratkaisuehdotus olisi? Hirttoköysi kaulaan? Loppuelämän katkeruus? 

Vierailija kirjoitti:

Johtaako tämä siihen että eri yhteiskuntaryhmistä tuleville pitäisi olla eri auttajat?

Saattaa se dyykkaaminen olla oireilua ja taloudellista pakkoa.  Mutta miten se toimisi jos ei olisi jäteruokaa jota se keskiluokka on tuottanut?  Jättäisitkö terapeuttina asiakkaasi tuohon tilaan että hyvinhän se pärjää tässä yhteiskunnassa kun rymyää roskiksilla öisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtaako tämä siihen että eri yhteiskuntaryhmistä tuleville pitäisi olla eri auttajat?

Saattaa se dyykkaaminen olla oireilua ja taloudellista pakkoa.  Mutta miten se toimisi jos ei olisi jäteruokaa jota se keskiluokka on tuottanut?  Jättäisitkö terapeuttina asiakkaasi tuohon tilaan että hyvinhän se pärjää tässä yhteiskunnassa kun rymyää roskiksilla öisin?

Jos kyse on talouden ongelmasta, sen ratkaisu lienee ennemminkin sosiaalitoimella eikä yksityisellä terapeutilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtaako tämä siihen että eri yhteiskuntaryhmistä tuleville pitäisi olla eri auttajat?

Saattaa se dyykkaaminen olla oireilua ja taloudellista pakkoa.  Mutta miten se toimisi jos ei olisi jäteruokaa jota se keskiluokka on tuottanut?  Jättäisitkö terapeuttina asiakkaasi tuohon tilaan että hyvinhän se pärjää tässä yhteiskunnassa kun rymyää roskiksilla öisin?

”Pitää ottaa vastuu.” Tässä hokemassa on 100€/h totuus vuodesta toiseen. Päätät vain ettet dyykkaa enää, ensin voit toki ”avata” vaikeita tunteitasi. Mutta vastuu! Sen kun päätät kantaa, niin sinun käy _hyvin_ tässä onnelassa.

T: kermapersetäti terppalasta

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En menisi läskille ravintoterapeutille, enkä tilaisi remonttia talooni urakoitsijalta, jonka talo on homeessa.

Minä olin vuosikausia terapiassa ja psykologi (tai terapeutti, mikä lie) oli järkyttävän lihava nainen. Mietin aina, että jos hän on terapioinut koulutksessaan itsensä tasapainoon, miksi hän sitten on syönyt itsensä siihen kuntoon ja miten hänellä pitäisi olla apuvälineitä minun voimaannuttamiseeni, jos hän ei ole pystynyt antamaan edes itselleen apuvälineitä itsensä auttamiseen. En tietenkään kehdannut asiaa kysyä ääneen. Mutta vaivasi se, että näinkö tässä sokea taluttaa rampaa. Mikä tilanne olikin, ei tietänkään terapeutin läskien vuoksi vaan siksi, että terapia on joka tapauksessa harvinaisen tehoton hoitomuoto. En hyötynyt yhtikäs mitään. Ainoa ilo näin jälkikäteen on, että yhteiskunta kustansi tuon hölmöilyn. Itsellä miinuksiksi jäivät ajantuhlaus ja pitkäksi aikaa jäänyt epämääräisen inhottava ja vaivaantunut olo. Kiusallista puuhaa, viimeistään siinä vaiheessa, kun joutuu itselleen myöntämään, ettei tästä tosiaan ollut hyötyä ja sitä asiaa joutuu sitten itsensä kanssa yksinään käsittelemään. Mutta eihän se ole hölmö, joka tarjoaa palvelua vaan se, joka sen maksaa ja sitä käyttää. Onneksi tässä tapauksessa maksaja ja käyttäjä olivat edes eri tahot.

Vaikea kuvitella, että joku keräisi ruokaa roskiksesta ja silti menisi omalla rahalla terapiaan.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vaikea kuvitella, että joku keräisi ruokaa roskiksesta ja silti menisi omalla rahalla terapiaan.

Niin. Monelle on vaikea asettua htvinvointiyhteiskunnassa toisen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunen vuosi sitten Helsingissä psykoterapeuttien vastaanottojen yhteystietoja tutkiessani huomasin seuraavan: valtaosa terapeuttien vastaanotoista oli kantakaupungissa paremmilla alueilla, kuten Töölössä. Itä-Helsingissä ei ollut juurikaan vastaanottoja. Asiakkaitahan tulisi ympäri Helsinkiä, mutta terapeutit ovat sijoittuneet paremman väen asuinalueille. Eivätkä edes liikenteellisesti järkeviin paikkoihin, joihin pääsisi julkisilla tai joista löytäisi kohtuullisesti parkkipaikan. Jos terapeutin asenne estää perustamasta vastaanottoaan ns. sosioekomisesti heikommalle alueelle, kuinka hän kykenisi ymmärtämään sellaisen asiakkaansa tilannetta ja ongelmia, jolle vähäosaisuus on arkea? 

. 

Luonnollisesti vastaanotto perustetaan sinne, missä se kannattaa. Kukaan ei halua maksaa ylimääräistä. Jos saman rahan saa pienemmillä kuluilla, valitaan ne pienemmät kulut eli edullisemmat liiketilat.

Töölössä ym. alueilla liiketilat ovat paljon kalliimpia kuin Itä-Helsingissä. Eli nimenomaan terapeuttien keskiluokkainen asenne vaikuttaa vastaanottopaikan valintaan, ei taloudelliset seikat. Ja köyhätkin käyvät terapiassa ja ovat maksavia asiakkaita. Kelakorvaus.. 

Jos asiakkaan ongelmat johtuvat köyhyydestä ei siinä terapeutti voi paljon auttaa, ei hän talousjärjestelmää pysty muuttamaan.  Hän voi korkeintaan auttaa asiakasta pärjäämään keskiluokkaisessa ympäristössä.  Työkykyä, tunne-elämän tasapainoa.

Terapeutin ei ole tarkoitus hankkia asuntoa asunnottomalle tai ruokkia nälkäistä. Sitä varten on muut palvelut.

Totta, hyvä pointti tuo että köyhyys ei terapialla parane. Hoidetaanko siinä väärää ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin ei ole tarkoitus hankkia asuntoa asunnottomalle tai ruokkia nälkäistä. Sitä varten on muut palvelut.

Saati sitten, että terapeutti toimittaisi asiakkaalleen ystäviä, työpaikkoja tai parantaisi fyysisiä sairauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin ei ole tarkoitus hankkia asuntoa asunnottomalle tai ruokkia nälkäistä. Sitä varten on muut palvelut.

Mutta hänen tarkoituksensa on saada asiakas siihen kuntoon, että jaksaa tällaisia asioita hoitaa. Kuinka sellainen onnistuu, jos kermiksellä ei ole hajuakaan a) asunnottoman realiteeteista b) sisäinen ymmärtämättömyys tai jopa halveksunta marginaalista asiakastaan kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtori Sykerö. kirjoitti:

Syrjäytynyttä kokemusasiantuntijaako te kaipaatte terapeutiksi?

Ei, vaan kokemusasiantuntijaa, jolla on jotain annettavaa terapeutin tietotaidon lisäksi- sellaista ymmärrystä ja tietämystä, mitä ei nyt vain kertakaikkiaan kirjoista ja luennoilla opi!

Voi rakas kun koulutus nyt vaan ei poista ihmisestä sitä muuta elämää ja elämänkokemusta. Tämä ei ole jokotai-asia. Kuinka vaikeata tätä on ymmärtää?

Et tainnut itse ymmärtää lukemaasi. Kuka sanoi etteikö yhdelläkään terapeutilla olisi mitään elämänkokemusta omasta takaa? Tässä puhuttiin syöttöporsaista, jotka saavat elantonsa asiakkaiden ahdistuksesta heitä todella ymmärtämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin ei ole tarkoitus hankkia asuntoa asunnottomalle tai ruokkia nälkäistä. Sitä varten on muut palvelut.

Mutta hänen tarkoituksensa on saada asiakas siihen kuntoon, että jaksaa tällaisia asioita hoitaa. Kuinka sellainen onnistuu, jos kermiksellä ei ole hajuakaan a) asunnottoman realiteeteista b) sisäinen ymmärtämättömyys tai jopa halveksunta marginaalista asiakastaan kohtaan?

Sinun pitää kantaa vastuu! Kermiksen tehtävä on kuunnella ja kirjoittaa satasen lasku!