Lapseton, kuinka todennäköisenä pidät, että saat joskus lapsen?

0 ‰ Jos sterilisaatio jostakin syystä pettäisi,  teettäisin tietenkin abortin. Jos se ei onnistuisi,  tappaisin itseni. 

39-vuotias vapaaehtoisesti lapseton. Naimisissa ollaan oltu yli 10 vuotta (mieskään ei tietenkään halua lapsia). Todennäköisyys siihen että saisin lapsen on aika tarkasti 0%. :)

olen lapseton siksi että olen 21-vuotias opiskelija, eikä lapsi sovi elämäntilanteeseen nyt, vaikka jo lapsista haaveilenkin. mutta muutaman vuoden päästä ehkäpä kun olen itsekin vielä vähän aikuistunut :)

Olen tahattomasti lapseton, pian 40. Jään lapsettomasti 99% todennäköisyydellä eli lääkäri vahvistanut epäonnistuneiden hoitojen jälkeen, ettei tule onnistumaan luomuna, eikä kannata jatkaa omilla soluilla.

Ikää 19v ja olen neitsyt ja sinkku. Lukio vielä kesken. Tässä vaiheessa voin sanoa että todennäköisyys on 50%. Eihän sitä tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Lapsi ja aviomies eivät ole vielä ajankohtaisia.

21-v. vapaaehtoisesti lapseton, en usko voivani saada lasta perinteisellä tyylillä. En tiedä miksi, on vain ollut sellainen tunne jo vuosia.

Olen 26-vuotias, naimisissa oleva nainen. Vapaaehtoisesti lapseton. Emme halua lasta, ainakaan vielä. Vaikka taloudellinen tila on hyvä ja parisuhde vakaa. Nyt kuitenkin työt vievät jatkuvasti ulkomaille ja tähtään erääseen isoon ylennykseen isolla työpanoksella. Ylennys mahdollinen ehkä vuoden kahden päästä ja sen jälkeen pitäisi painaa töitä pari vuotta ainakin kun vihdoin tavoitteeseen pääsen. Joten lapsi olisi mahdollinen ehkä neljän vuoden päästä.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:11"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:04"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:00"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 12:05"]Olen 22-v, vapaaehtoisesti lapseton tässä vaiheessa. Opinnot pahasti kesken, lisäksi mt-ongelmia. Kun saan itseni kuntoon voisin harkita lapsen hankkimista. Realistisesti jos lapsen saan se tulee tapahtumaan siinä kolmenkympin hujakoilla. Haluaisin kyllä kovasti.

[/quote]

Tää on just kuin mun näppäimistöltä! Kaikki faktat täsmäävät. Tsemppiä meille :)

[/quote]

Oho hupsista, se on mun kirjoittama. xD

No tsempit mulle itselleni sitten!

[/quote]

:D hahah. No mutta mä en ainakaan ole sä ja tuo on melkein kuin mun näppäimistöltä, pikku heitto iässä vain.

[/quote]

No "kiva" kuulla etten ole ainoa. :DD voi nolous!

32 vuotias ja todennäköisyys lapsen saantiin n. 5%. Vapaaehtoisesti lapseton mutta todennäköisesti en tekisi aborttia jos tulisin raskaaksi. Tosin käytössä hyvä ehkäisy.

25-vuotias, ja todennäköisyys lapsenhaluamiselle joku 30-40% Pidän vapaa-ajastani ja tekemisistäni ilman lapsia. Tosin koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Se tosin harmittaa, kun ei voi kokea 9kk raskautta. Olisi kiva, jos keksittäisiin simulaatio kaikkine pahoinvointeineen, turvotuksineen ja kipuineen. Voisi sitten myöhemmin miettiä, että olisiko 18+ vuoden huoli ja murheet sen kaiken epämukavuuden arvoista.

28 vuotias ja lapseton, todennäköisesti tulen aina olemaankin. Päätin jo lapsena, että minusta ei tule äitiä koska en tunne voivani taata että mahd tuleva lapseni ei joutuisi kokemaan yhtä kamalaa lapsuutta kuin itselläni oli. Puolisoni ei myöskään koskaan ole halunnut lapsia. Oma äitini se jaksaa aina vihjailla kuinka kivaa se olisi kun saisi alkaa mummoksi. Minulla ei ole sydäntä kertoa että minulta semmoista ei ainakaan kannata odottaa.

Jos luonto suo, eihän sitä tiedä

Nuoria vielä ollaan, eikä olla ilman ehkaisyä vielä oltu

Ikää 28 vuotta. 10 vuotta olen ollut saman kumppanin kanssa, että hyvän puolison puutteesta ei ole kyse. Eikä minkään muunkaan, nimittäin en ikinä ole kokenut, että elämästäni "puuttuisi" lapsi. Lapsiasiasta ei ole kumpikaan puhunut, oletan, ettei mitään ajatuksia sillä taholla ole siis miehellänikään. En koe asiaa itselleni järin läheiseksi. Ajatukseni eivät liiku lapsissa. Sukulaisten ja kaverien lasten kanssa viihdymme kyllä.

Todennäköisyys... jaa'a. En edes tiedä miltä lievinkään vauvakuume tuntuu. Mutta onhan tässä vuosikymmen vielä aikaa semmoinenkin kehittää jostain out of nowhere. Että 50/50? Ehkä 60/40 enemmänkin, koska voisi veikata, että tässä iässä olis käynyt edes mielen vieressä pohtia lisääntymistä, jos sille kokee tarvetta. Mutta mistäs mitään tietää.