Lapseton, kuinka todennäköisenä pidät, että saat joskus lapsen?

37, steriloitu ja tietenkin vapaaehtoisesti ja onnellisesti lapseton :) 

Tahattomasti ja onnettomasti lapseton, vyosien yritys takana. 24 v ja usko todella pienissä prosenteissa.

0,1 %.

up

32 ja ainoa syy lapsettomuuteen on että ei ole löytynyt sopivaa isäehdokasta

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 12:05"]Olen 22-v, vapaaehtoisesti lapseton tässä vaiheessa. Opinnot pahasti kesken, lisäksi mt-ongelmia. Kun saan itseni kuntoon voisin harkita lapsen hankkimista. Realistisesti jos lapsen saan se tulee tapahtumaan siinä kolmenkympin hujakoilla. Haluaisin kyllä kovasti.

[/quote]

Tää on just kuin mun näppäimistöltä! Kaikki faktat täsmäävät. Tsemppiä meille :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:00"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 12:05"]Olen 22-v, vapaaehtoisesti lapseton tässä vaiheessa. Opinnot pahasti kesken, lisäksi mt-ongelmia. Kun saan itseni kuntoon voisin harkita lapsen hankkimista. Realistisesti jos lapsen saan se tulee tapahtumaan siinä kolmenkympin hujakoilla. Haluaisin kyllä kovasti.

[/quote]

Tää on just kuin mun näppäimistöltä! Kaikki faktat täsmäävät. Tsemppiä meille :)

[/quote]

Oho hupsista, se on mun kirjoittama. xD

No tsempit mulle itselleni sitten!

Olen aika tuuliviiri asian suhteen. Pitkään saattaa olla kausi, että haluan lapsen joskus tulevaisuudessa ehdottomasti ja sitten se vaihtuu kauteen, että en todellakaan halua koskaan lasta. (Tämän palstan lukemisella saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa.)

Olen aika nuori ja tiedän sen verran, etten ainakaan kymmeneen vuoteen lasta hanki missään nimessä. Todennäköisyys, että joskus hankin lapsen, on keskimäärin ehkä 20-30 prosentin luokkaa. Painajaiseni olisi, että lapsen isä häipyisi ja jättäisi minut yksin, joten isävalintaa tulisi harkita erittäin tarkkaan ja jo siksikin todennäköisyys laskee.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:00"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 12:05"]Olen 22-v, vapaaehtoisesti lapseton tässä vaiheessa. Opinnot pahasti kesken, lisäksi mt-ongelmia. Kun saan itseni kuntoon voisin harkita lapsen hankkimista. Realistisesti jos lapsen saan se tulee tapahtumaan siinä kolmenkympin hujakoilla. Haluaisin kyllä kovasti.

[/quote]

Tää on just kuin mun näppäimistöltä! Kaikki faktat täsmäävät. Tsemppiä meille :)

[/quote]

Oho hupsista, se on mun kirjoittama. xD

No tsempit mulle itselleni sitten!

[/quote]

:DDDDDDDD

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:04"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:00"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 12:05"]Olen 22-v, vapaaehtoisesti lapseton tässä vaiheessa. Opinnot pahasti kesken, lisäksi mt-ongelmia. Kun saan itseni kuntoon voisin harkita lapsen hankkimista. Realistisesti jos lapsen saan se tulee tapahtumaan siinä kolmenkympin hujakoilla. Haluaisin kyllä kovasti.

[/quote]

Tää on just kuin mun näppäimistöltä! Kaikki faktat täsmäävät. Tsemppiä meille :)

[/quote]

Oho hupsista, se on mun kirjoittama. xD

No tsempit mulle itselleni sitten!

[/quote]

:D hahah. No mutta mä en ainakaan ole sä ja tuo on melkein kuin mun näppäimistöltä, pikku heitto iässä vain.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 08:57"]Olen 30-vuotias ja vapaaehtoisesti lapseton. Minulla on hyvä parisuhde ja muutenkin asiat kunnossa. En ole koskaan halunnut lasta tai toivonut olevani äiti. Lapset eivät herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Olen kuitenkin aina ajatellut että lapset ns. kuuluvat asiaan tietyssä vaiheessa. Isänikin on sanonut että omaa lastaan oppii kyllä rakastamaan. Toisaalta en tahtoisi luopua kunnon unista, omasta ajasta ja kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa, kiireettömistä päivistä ja joutilaisuudesta. En tiedä mitä hyvää lapsi toisi elämääni. Enemmän näen lapsen sellaisena velvollisuutena, kuten opiskelut ja työ, joka kuuluu suurimman osan elämään, enkä haluaisi poiketa joukosta. Synnytys ja rektoseelet yököttää. En myöskään tahtoisi imettää, ajatuskin saa minut voimaan pahoin.

Osittain siksi täällä pyörinkin, selvittämässä tahdonko lapsia vai en. Jos nyt saisin tietää olevani raskaana, pillahtaisin itkuun, mutta en todellakaan onnesta.

Luulen, etten koskaan saa lapsia. Olen 80 prosenttisen varma siitä.

[/quote]

Veit sanat suustani!

Tätä palstaa lukiessani olen päivä päivältä varmempi päätöksestäni olla hankkimatta lapsia. :)

Olen 30 ja vastikään eronnut. Toivottavasti löydän jonkun jonka kanssa halutaan tehdä lapsi(a). En kyllä muutenkaan suunnitellut lapsia saavani alta kolmekymppisenä, mutta se on sitten seuraavat 10 vuotta jotka näyttää miten käy, löytyykö mies ja tuleeko jälkikasvua. Lapsia haluaisin kovasti, mutta en yksin tai kenen kanssa tahansa.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 18:50"]Aika epätodennäköisenä. Valitettavasti. Olen 31, erosin avopuolisosta kaksi vuotta sitten sen väkivaltaisuuden takia. Haluaisin lapsia, mutta ei ole edes parisuhdetta. Tuntuu etten ketään löydä, ja jos löytäisinkin niin olen hakkaamisesta liian traumatisoitunut enää luottamaan yhteenkään mieheen. Surullista.

[/quote]

Jotakuinkin sama tilanne mulla :| Suosittelen terapiaa, vuoden olen nyt siellä istunut ja voi olla että joskus johonkin vielä uskallan luottaa.

28, vapaaehtoisesti lapseton. Tuskinpa parissa vuodessa tapahtuu mitään mielen muuttumisia. En ole koskaan halunnut lapsia. Olisin varmuudella hakeutunut jo sterilisaatioonkin, jos se olisi mahdollista. Nyt saa elää jatkuvassa raskauden pelossa.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 15:41"]

Uusi puoliso on ja ikää 39v. (joo, vasta toisemme löysimme). Yritetään nyt lasta kolmatta kuukautta. Toivon että vielä tärppäisi. Olisko todennäköisyys 50% luokkaa?

[/quote]toivoa on, itse sain 44 vuotiaana

Melko todennäköisenä, ainakin vielä. Yritystä on ollut ja taskussa nyt lähete eteenpäin, tutkitaan tarkemmin onko kaikki ns kunnossa vai onko sit jotain häikkää jota tartteis hoitaa, mutten mä vielä kovin toivoton ole. Yritystä on kuitenkin alle vuosi vasta takana, vähän erityissyistä sain lähetteen eteenpäin jo nyt. Ihan hyvä, sittenpä sen tietää että missä mennään. Luotan tai ainakin toivon siis, että viimeistään sit pienemmillä tai suuremmilla avuilla onnistaa.

31-vuotias, naimisissa, lapsia en ole yrittänyt saada. Pistetään todennäköisyydeksi 25%.

nosto

Alle prosentin. Olen 32-vuotias ja steri tehtynä.

31.v 7.v yritystä takana. Parisuhteita ollut noiden vuosien aikana kaksi. Nyt aviomiehen kanssa lapsettomuushoidoissa. Siittiöt kunnossa, itsellä pcos ja jotain muuta häikkää. Seuraavaksi inssi ja sitten ivf. Kyllä mä jaksan uskoa, että sieltä vielä poikanen tulee.