Lapseton, kuinka todennäköisenä pidät, että saat joskus lapsen?

30-vuotias, tahattomasti lapseton.

Yritystä 2 vuotta ja syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt. Hoidoilla lapsi ehkä saataisiin, mutta oma mielenkiinto ei hoitoihin tällä hetkellä riitä.

Usko lapsen saamiseen tällä hetkellä 0%.

tahaton, 38, usko 0%

Uusi puoliso on ja ikää 39v. (joo, vasta toisemme löysimme). Yritetään nyt lasta kolmatta kuukautta. Toivon että vielä tärppäisi. Olisko todennäköisyys 50% luokkaa?

27-vuotias, ja pidän erittäin todennäköisenä, että tulen saamaan lapsia. Poikaystävä saa oikeudet työskennellä lääkärinä toivottavasti reilun vuoden päästä, ja silloin taloudellinen tilanteemme on huomattavasti parempi. Kunhan tämä varmistuu, yritys lähtenee käyntiin heti.

Aika epätodennäköisenä. Valitettavasti. Olen 31, erosin avopuolisosta kaksi vuotta sitten sen väkivaltaisuuden takia. Haluaisin lapsia, mutta ei ole edes parisuhdetta. Tuntuu etten ketään löydä, ja jos löytäisinkin niin olen hakkaamisesta liian traumatisoitunut enää luottamaan yhteenkään mieheen. Surullista.

Täysin sama tilanne kuin 13. 

tiiän että varmasti tahdon kovasti lapsia jossain vaiheessa, ja tiiän myös että ihan hirveesti ei enää ois aikaa ootella, mut ajankohdan päättäminen tuntuu ihan kohtuuttoman vaikealta! En ymmärrä miksi! 

ivf jonossa. En jaksa enää uskoa ihmeeseen.

34v ja vapaaehtoisesti lapseton. Hyvä parisuhde on, mutta lapsia emme halua. Sterikin on tehty jo molemmille.

31v ja naimisissa. Todennäköisyys biologiseen lapseen ehkä jotain 20%, ainakin sen nettitodennäköisyyslaskurin mukaan, jonka löysin. Ja tämä todennäköisyys siis laskettu sillä perusteella kauanko on yritystä takana, minkä ikäinen olen nyt ja onko ollut aiemmin raskaana sekä mitä lapsettomuushoitoja on jo tehty ja onko jotain selittävää vikaa löytynyt.

Olen 30-vuotias ja vapaaehtoisesti lapseton. Minulla on hyvä parisuhde ja muutenkin asiat kunnossa. En ole koskaan halunnut lasta tai toivonut olevani äiti. Lapset eivät herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Olen kuitenkin aina ajatellut että lapset ns. kuuluvat asiaan tietyssä vaiheessa. Isänikin on sanonut että omaa lastaan oppii kyllä rakastamaan. Toisaalta en tahtoisi luopua kunnon unista, omasta ajasta ja kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa, kiireettömistä päivistä ja joutilaisuudesta. En tiedä mitä hyvää lapsi toisi elämääni. Enemmän näen lapsen sellaisena velvollisuutena, kuten opiskelut ja työ, joka kuuluu suurimman osan elämään, enkä haluaisi poiketa joukosta. Synnytys ja rektoseelet yököttää. En myöskään tahtoisi imettää, ajatuskin saa minut voimaan pahoin.

Osittain siksi täällä pyörinkin, selvittämässä tahdonko lapsia vai en. Jos nyt saisin tietää olevani raskaana, pillahtaisin itkuun, mutta en todellakaan onnesta.

Luulen, etten koskaan saa lapsia. Olen 80 prosenttisen varma siitä.

Olen kohta 34 enkä ole tähän ikään mennessä löytänyt sellaista kumppania, jonka kanssa perheen perustamista voisi edes harkita. Eipä kyllä vauvakuumettakaan ole koskaan ollut. Jään varmaan lapsettomaksi.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 08:57"]Olen 30-vuotias ja vapaaehtoisesti lapseton. Minulla on hyvä parisuhde ja muutenkin asiat kunnossa. En ole koskaan halunnut lasta tai toivonut olevani äiti. Lapset eivät herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Olen kuitenkin aina ajatellut että lapset ns. kuuluvat asiaan tietyssä vaiheessa. Isänikin on sanonut että omaa lastaan oppii kyllä rakastamaan. Toisaalta en tahtoisi luopua kunnon unista, omasta ajasta ja kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa, kiireettömistä päivistä ja joutilaisuudesta. En tiedä mitä hyvää lapsi toisi elämääni. Enemmän näen lapsen sellaisena velvollisuutena, kuten opiskelut ja työ, joka kuuluu suurimman osan elämään, enkä haluaisi poiketa joukosta. Synnytys ja rektoseelet yököttää. En myöskään tahtoisi imettää, ajatuskin saa minut voimaan pahoin.

Osittain siksi täällä pyörinkin, selvittämässä tahdonko lapsia vai en. Jos nyt saisin tietää olevani raskaana, pillahtaisin itkuun, mutta en todellakaan onnesta.

Luulen, etten koskaan saa lapsia. Olen 80 prosenttisen varma siitä.

[/quote]

Niin samaa mieltä!

Oikeastaan en haluaisi lapsia, mutta ajatus vanhempana aikuisten lasten seurasta tuntuu mukavalta. Tahtoisin siis rusinat pullasta

Yksinkertaisesti olen vielä liian nuori äidiksi. Jokusen vuoden päästä olisi haaveissa yksi lapsi.

100 % varmaa, etten muuta mieltäni. Olen 54-vuotias ja vaihdevuoteni ovat ohi. Olen vapaaehtoisesti, omalla ja kahden eri aviomiehen päätöksellä lapseton. Mieheni lapsi on kuitenkin asunut meillä useita vuosia, joten olen kokenut lapsiperhe-elämää ja lapsen rakkautta. Sain rusinat pullasta.

40 vee, vapaaehtoisesti lapseton, ollut nuoresta pitäen. Veikkaisin, että lapsen mahdollisuus 3-5%: täytyisi sekä mielen muuttua että kropan onnistua : )!

Tahattomasti lapseton eikä luomuna tule ikinä onnistumaankaan. Lahjasoluilla ehkä. Mut eipä ole parisuhdettakaan ja ikää 32v. Toivo hiipuu päivä päivältä. :(

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 08:56"]

31v ja naimisissa. Todennäköisyys biologiseen lapseen ehkä jotain 20%, ainakin sen nettitodennäköisyyslaskurin mukaan, jonka löysin. Ja tämä todennäköisyys siis laskettu sillä perusteella kauanko on yritystä takana, minkä ikäinen olen nyt ja onko ollut aiemmin raskaana sekä mitä lapsettomuushoitoja on jo tehty ja onko jotain selittävää vikaa löytynyt.

[/quote]

Linkkiä, missä tällainen laskuri on?

Olen 24 v ja sinkku. Takana useampi vakava parisuhde, joten koen itseni vähän epäonnistuneeksi. sittemmin olen myös lihonut, joten en pidä kauhean todennäköisenä että päätyisin enää parisuhteeseen, ei taida olla markkina-arvo huipussaan! Olen siis jo osittain tyytynyt siihen tilanteeseen että puolisoa ja sitä myötä lapsiakaan ei todennäköisesti tule. Tietty sen jälkikasvun voisi hankkia sinkkunakin jos oikein vauvakuume iskee, mutta se tapahtuisi vasta kolmenkympin hujakoilla. Nyt on yliopisto-opinnot liian pahasti kesken ja rahaa ei ole.

Aika epätodennäköiseltä vaikuttaa, kun olen lähes 40v ja edelleen sinkku. Tahattomasti.

Hyvin epätodennäköistä. Olen 31, sinkku, ja olen jostain yläasteikäisestä tiennyt, etten halua lapsia. Joskus nuorempana ajattelin, että jos rakastuisin mieheen joka ehdottomasti haluaisi lapsia, voisin harkita asiaa joskus n. 35-vuotiaana.