Mikko, 33, ei ole koskaan edes suudellut

n41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.

Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.

Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.

Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.

Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.

Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.

Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.

 

Naisena olen tästä samaa mieltä.

Jos on sosioekonomisten tikkaiden yläpäässä, on parempi olla mies. Voidaan tapella siitä onko lasikattoa olemassa vai ei, mutta arvostusta saa miehenä enemmän ja tsäänssit parisuhteen löytämisessä paranee enemmän.

Keskiluokalle aika lailla sama.

Jos on köyhä tai outo, on kivempi olla nainen. Enemmän joustoa, ei tuomita epänormaaliksi. Saa olla outo metsänpeikko niin kuin minä ja se on okei.

Joku traditio tuo on, peräisin kaukaa historiasta. Miehen pitää olla hyödyllinen ja kun ei synnyttäminen onnistu niin sehän käy vain tekojen ja aikaansaapuuden kautta.

Naisena olen eri mieltä tästä.

Tuntemilleni köyhille ja oudoille naisille on käynyt huonosti. Parisuhteita on ollut, mutta miehet ovat käyttäneet heitä hyväksi, pettäneet ja jättäneet. Yhdeltä vietiin lapsetkin. Eipä silti että hekään olisivat osanneet asioitaan hoitaa.

Jos minä olisin Mikko 33 kävisin hoitamassa hommat vaikka maksullisella. Jos naiseen ei ole mitään kosketusta, niin kyllähän se paistaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä olisin Mikko 33 kävisin hoitamassa hommat vaikka maksullisella. Jos naiseen ei ole mitään kosketusta, niin kyllähän se paistaa.

Paistaa senkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen sanoi bussipysäkillä: "painu vi**uun rumilus" ennen kuin Mikko ehti edes sanoa mitään. 

HAHAHHA, yearight bro. 

Onhan se mahdollista jos Mikko toiminnanmiehenä säästi puheet muille ja tarrasi suoraan hanuriin kiinni :D

Jep. Luultavasti noin. En voi kuvitella, että jos joku yrittäisi jutustella minulle, vastaisin noin rumasti VAIKKA toinen ei olisi yhtään kiinnostava.

Jotenkin näistä asioista jää aina se toinen puoli kertomatta.

Ps. muakin nappaa kun en oo päässyt mihkää korkeakouluun ja ikää lähemmäs 30. En oo tarpeeksi älykäs nyyh. Mihin saan valittaa? :D

Vierailija kirjoitti:

n41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.

Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.

Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.

Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.

Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.

Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.

Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.

 

Naisena olen tästä samaa mieltä.

Jos on sosioekonomisten tikkaiden yläpäässä, on parempi olla mies. Voidaan tapella siitä onko lasikattoa olemassa vai ei, mutta arvostusta saa miehenä enemmän ja tsäänssit parisuhteen löytämisessä paranee enemmän.

Keskiluokalle aika lailla sama.

Jos on köyhä tai outo, on kivempi olla nainen. Enemmän joustoa, ei tuomita epänormaaliksi. Saa olla outo metsänpeikko niin kuin minä ja se on okei.

Joku traditio tuo on, peräisin kaukaa historiasta. Miehen pitää olla hyödyllinen ja kun ei synnyttäminen onnistu niin sehän käy vain tekojen ja aikaansaapuuden kautta.

"Oudot" naiset todellakin pärjää paremmin parisuhde markkinoilla kuin vastaavat miehet, ei toki kaikkia naisia onnista mutta onnistumisprosentti löytää kumppani on näillä naisilla paljon korkeampi kuin vastaavilla miehillä. Kömpelöt juttelu/iskuyrityksetkin ovat paljon hyväksyttävimpiä naisilla kuin miehillä joiden täytyy osata soidinmenot tismalleen oikein jotta pääsee edes juttelu-asteelle.

Vahvistat enemmistön halua päästä hyötymään naisesta jollain tasolla joko henkisen vajavuuden ja/tai varattomuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.

Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.

Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.

Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.

Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.

Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.

Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.

 

Miehille tuntuu olevan täysin luontaista hyödyntää vähätuloisia naisia. He kun lähtee helpommin parempituloisen miehen matkaan. Ja muut miehet ihailee taustalla kyseistä toimintatapaa..

Eikö se ole naisen päätös että lähtee hyvätuloisen miehen matkaan?

Ovatko naiset jotain tahdottomia nukkeja vai...?

Vierailija kirjoitti:

n41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.

Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.

Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.

Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.

Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.

Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.

Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.

 

Naisena olen tästä samaa mieltä.

Jos on sosioekonomisten tikkaiden yläpäässä, on parempi olla mies. Voidaan tapella siitä onko lasikattoa olemassa vai ei, mutta arvostusta saa miehenä enemmän ja tsäänssit parisuhteen löytämisessä paranee enemmän.

Keskiluokalle aika lailla sama.

Jos on köyhä tai outo, on kivempi olla nainen. Enemmän joustoa, ei tuomita epänormaaliksi. Saa olla outo metsänpeikko niin kuin minä ja se on okei.

Joku traditio tuo on, peräisin kaukaa historiasta. Miehen pitää olla hyödyllinen ja kun ei synnyttäminen onnistu niin sehän käy vain tekojen ja aikaansaapuuden kautta.

Naisena olen eri mieltä tästä.

Tuntemilleni köyhille ja oudoille naisille on käynyt huonosti. Parisuhteita on ollut, mutta miehet ovat käyttäneet heitä hyväksi, pettäneet ja jättäneet. Yhdeltä vietiin lapsetkin. Eipä silti että hekään olisivat osanneet asioitaan hoitaa.

Eli ovat vastaavassa asemassa kuin tavismiehet nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita luusereita kyl piisaa. Jos on tahallaan yksin, niin siinä ei ole mitään hävettävää. Mut jos valittaa siitä että on yksin, niin peiliä katsomaan.

En sanoisi häntä luuseriksi. Tällaisissa tapauksissa on käytännössä lähes aina taustalla jotain tiedostomattomia traumoja jotka ovat johtaneet syrjään vetäytymiseen. Jos ihminen on sosialisoitunut normaalisti pienenä, niin aika harva silloin valitsee tahallaan kotiin hautautumisen.

Tämä on totta. Näille traumoille (itse elin koko lapsuuteni henkisesti pahoinpideltynä, haukuttiin, kiristettiin, ajettiin nurkkaan, ei huomioitu tarpeita lainkaan ja pakotettiin tekemään vastenmielisiä harrastuksia jne.) ei vaan pariutumismarkkinoilta löydy ymmärrystä vaikka ne on käsitellyt, ne tiedostaa ja käytösmallit on pikkuhiljaa muovautuneet ihan normaaleiksi. Nykyisin olen ihan hauska mies kenen seurassa naiset viihtyy mutta aina törmää tähän, että eikö sulla muka ole puolisoa ja ihmetellään miksei ole ollut.

Pakko olla joku vika, kun nykyisin normaalin oloinen tyyppi (joka on lapsena traumatisoitunut, traumat käsiteltyään oppinut toimimaan normaalisti ihmissuhteissa) sanoo ettei ole koskaan seurustellut ja tämä tuntuu olevan ongelma. Ei se ole minun vika, että mulla on ollut paska lapsuus ja en ole lapsuudessa oppinut niitä sosiaalisia taitoja jotka suurimmalla osalla on, olen opetellut ne itse vasta aikuisena. Kaipaisin naisten suunnalta hieman ymmärrystä sille, että jos en välttämättä ymmärrä kehua tai kaikkia reagointitapoja miten ihmiset asioihin reagoi, kyse ei ole siitä etten välittäisi tai olisi kiinnostunut, vaan siitä että en tiedä miten tavalliset ihmiset reagoi esim. siihen kun joku saa tiedon siitä, että joku läheinen on kuollut tai on tapahtunut jotain kamalaa. Opin nämä taidot kyllä jos joskus pääsisin ihmissuhteissa niin pitkälle.

Asenne on kohdillaan. Toivoisin vilpittömästi sulle hyvää ja että hakisit apua. Mikäli et heti pääse terapiaan olisi yhtenä vaihtoehtona maalaaminen joko maksullisessa ryhmässä tai kotioloissa. Taideterapiaa käytetään paljolti tunteiden kanavoimiseen.

En tiedä olisiko terapiasta enää tässä vaiheessa apua, toki ei tilanne varmaan huonommaksi sillä menisi. Suurimman työn traumojen käsittelyssä olen kuitenkin jo tehnyt ja nykyisin osaan olla jo ihmisiksi. Tähän meni kuitenkin pitkästi parin kympin tälle puolen ennen kuin edes tajusin tulleeni kaltoinkohdelluksi ja projisoinut omia traumojani ihmisiin kenen kanssa olen eri konteksteissa toiminut, kerkesin käydä ammattikorkeakoulunkin ja päätyä työelämään ihan hyvällä menestyksellä. Pidin aiemmin ihan normaalina tiuskia ihmisille ja haukkua heitä päin naamaa ja pidin itseäni vain luonnostaan suorapuheisena ihmisenä joka sanoo asiat kuten ne on. Tämä raivostutti ihmisiä ja ymmärrän kyllä ihan täysin, miksi, monet asiat olisi pitänyt jättää sanomatta.

Nykyisin tausta näkyy lähinnä vain siinä, että en aina ymmärrä ihmisten reagointia esim. suruun ja iloon, osaan kyllä teeskennellä olevani surullinen esim. menetyksen kokeneen ihmisen kanssa mutta ei mulla ole hajuakaan siitä miten tasapainoisessa perheessä kasvanut ihminen reagoi eri tunnetiloihin. Monesti vaan törmään siihen, että en ikään kuin "osaa" surra asiaa minkä kaikki muut kokevat surullisena ja sitten tämän hoksattuani alan teeskennellä surullista jotta vaikutan samanlaiselta kuin muut. Sama muidenkin asioiden kanssa. En pysty täysin muuttamaan sitä mitä olen, mutta olen ainakin oppinut olemaan ihmisten kanssa ihan hyvin. Luotan siihen että jostain löytyy nainen joka ymmärtäisi tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.

Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.

Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.

Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.

Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.

Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.

Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.

 

Naisena olen tästä samaa mieltä.

Jos on sosioekonomisten tikkaiden yläpäässä, on parempi olla mies. Voidaan tapella siitä onko lasikattoa olemassa vai ei, mutta arvostusta saa miehenä enemmän ja tsäänssit parisuhteen löytämisessä paranee enemmän.

Keskiluokalle aika lailla sama.

Jos on köyhä tai outo, on kivempi olla nainen. Enemmän joustoa, ei tuomita epänormaaliksi. Saa olla outo metsänpeikko niin kuin minä ja se on okei.

Joku traditio tuo on, peräisin kaukaa historiasta. Miehen pitää olla hyödyllinen ja kun ei synnyttäminen onnistu niin sehän käy vain tekojen ja aikaansaapuuden kautta.

Naisena olen eri mieltä tästä.

Tuntemilleni köyhille ja oudoille naisille on käynyt huonosti. Parisuhteita on ollut, mutta miehet ovat käyttäneet heitä hyväksi, pettäneet ja jättäneet. Yhdeltä vietiin lapsetkin. Eipä silti että hekään olisivat osanneet asioitaan hoitaa.

Eli ovat vastaavassa asemassa kuin tavismiehet nykyään.

Millä tavoin? Tavismiehet tekee vieläkin tuota. Uusimpana trendinä taviksille on tuoda lähimaista nainen.

Olenko huolissani? Ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.

Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.

Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.

Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.

Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.

Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.

Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.

 

Miehille tuntuu olevan täysin luontaista hyödyntää vähätuloisia naisia. He kun lähtee helpommin parempituloisen miehen matkaan. Ja muut miehet ihailee taustalla kyseistä toimintatapaa..

Eikö se ole naisen päätös että lähtee hyvätuloisen miehen matkaan?

Ovatko naiset jotain tahdottomia nukkeja vai...?

 

Miten yksinkertainen joku voikaan olla.. Suomessa on oikeasti köyhiä naisia joille isompituloinen duunarikin on siunaus. Tietenkään joka akka ei halua lähteä hyväksikäytettäväksi jonka takia osa miehistä suuntautuu maihin missä naiset eivät voi oikeastaan valita, koska saavat vähemmän palkkaa mitä tt-tuella oleva suomalainen tai elävät naurettavan pienten tukien varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita luusereita kyl piisaa. Jos on tahallaan yksin, niin siinä ei ole mitään hävettävää. Mut jos valittaa siitä että on yksin, niin peiliä katsomaan.

En sanoisi häntä luuseriksi. Tällaisissa tapauksissa on käytännössä lähes aina taustalla jotain tiedostomattomia traumoja jotka ovat johtaneet syrjään vetäytymiseen. Jos ihminen on sosialisoitunut normaalisti pienenä, niin aika harva silloin valitsee tahallaan kotiin hautautumisen.

Tämä on totta. Näille traumoille (itse elin koko lapsuuteni henkisesti pahoinpideltynä, haukuttiin, kiristettiin, ajettiin nurkkaan, ei huomioitu tarpeita lainkaan ja pakotettiin tekemään vastenmielisiä harrastuksia jne.) ei vaan pariutumismarkkinoilta löydy ymmärrystä vaikka ne on käsitellyt, ne tiedostaa ja käytösmallit on pikkuhiljaa muovautuneet ihan normaaleiksi. Nykyisin olen ihan hauska mies kenen seurassa naiset viihtyy mutta aina törmää tähän, että eikö sulla muka ole puolisoa ja ihmetellään miksei ole ollut.

Pakko olla joku vika, kun nykyisin normaalin oloinen tyyppi (joka on lapsena traumatisoitunut, traumat käsiteltyään oppinut toimimaan normaalisti ihmissuhteissa) sanoo ettei ole koskaan seurustellut ja tämä tuntuu olevan ongelma. Ei se ole minun vika, että mulla on ollut paska lapsuus ja en ole lapsuudessa oppinut niitä sosiaalisia taitoja jotka suurimmalla osalla on, olen opetellut ne itse vasta aikuisena. Kaipaisin naisten suunnalta hieman ymmärrystä sille, että jos en välttämättä ymmärrä kehua tai kaikkia reagointitapoja miten ihmiset asioihin reagoi, kyse ei ole siitä etten välittäisi tai olisi kiinnostunut, vaan siitä että en tiedä miten tavalliset ihmiset reagoi esim. siihen kun joku saa tiedon siitä, että joku läheinen on kuollut tai on tapahtunut jotain kamalaa. Opin nämä taidot kyllä jos joskus pääsisin ihmissuhteissa niin pitkälle.

Asenne on kohdillaan. Toivoisin vilpittömästi sulle hyvää ja että hakisit apua. Mikäli et heti pääse terapiaan olisi yhtenä vaihtoehtona maalaaminen joko maksullisessa ryhmässä tai kotioloissa. Taideterapiaa käytetään paljolti tunteiden kanavoimiseen.

En tiedä olisiko terapiasta enää tässä vaiheessa apua, toki ei tilanne varmaan huonommaksi sillä menisi. Suurimman työn traumojen käsittelyssä olen kuitenkin jo tehnyt ja nykyisin osaan olla jo ihmisiksi. Tähän meni kuitenkin pitkästi parin kympin tälle puolen ennen kuin edes tajusin tulleeni kaltoinkohdelluksi ja projisoinut omia traumojani ihmisiin kenen kanssa olen eri konteksteissa toiminut, kerkesin käydä ammattikorkeakoulunkin ja päätyä työelämään ihan hyvällä menestyksellä. Pidin aiemmin ihan normaalina tiuskia ihmisille ja haukkua heitä päin naamaa ja pidin itseäni vain luonnostaan suorapuheisena ihmisenä joka sanoo asiat kuten ne on. Tämä raivostutti ihmisiä ja ymmärrän kyllä ihan täysin, miksi, monet asiat olisi pitänyt jättää sanomatta.

Nykyisin tausta näkyy lähinnä vain siinä, että en aina ymmärrä ihmisten reagointia esim. suruun ja iloon, osaan kyllä teeskennellä olevani surullinen esim. menetyksen kokeneen ihmisen kanssa mutta ei mulla ole hajuakaan siitä miten tasapainoisessa perheessä kasvanut ihminen reagoi eri tunnetiloihin. Monesti vaan törmään siihen, että en ikään kuin "osaa" surra asiaa minkä kaikki muut kokevat surullisena ja sitten tämän hoksattuani alan teeskennellä surullista jotta vaikutan samanlaiselta kuin muut. Sama muidenkin asioiden kanssa. En pysty täysin muuttamaan sitä mitä olen, mutta olen ainakin oppinut olemaan ihmisten kanssa ihan hyvin. Luotan siihen että jostain löytyy nainen joka ymmärtäisi tämän.

Voimia ❤️

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.

Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.

Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.

Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.

Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.

Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.

Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.

 

Mutta näinpä se luonto on asian muovannut. Ajan saatossa prosentuaalisesti suurempi osa naisista on jatkanut geenejään kuin miehet. Mies voi hyväksyä, että hänen sukunsa ei jatku ja luovuttaa. Tai sitten koittaa nousta sieltä kuopasta, mutta mikään ei takaa varmaa onnistumista. Jäädäkö maahaan makaamaan vai pudota suorilta jaloilta? Minä valitsen jälkimmäisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.

Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.

Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.

Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.

Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.

Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.

Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.

 

Mutta näinpä se luonto on asian muovannut. Ajan saatossa prosentuaalisesti suurempi osa naisista on jatkanut geenejään kuin miehet. Mies voi hyväksyä, että hänen sukunsa ei jatku ja luovuttaa. Tai sitten koittaa nousta sieltä kuopasta, mutta mikään ei takaa varmaa onnistumista. Jäädäkö maahaan makaamaan vai pudota suorilta jaloilta? Minä valitsen jälkimmäisen.

Mies pystyy levittämään geenejään paljon nopeammin ja vaivattomammin. Muki-/spermanlahjoitus ajaa asiansa naisten rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita luusereita kyl piisaa. Jos on tahallaan yksin, niin siinä ei ole mitään hävettävää. Mut jos valittaa siitä että on yksin, niin peiliä katsomaan.

En sanoisi häntä luuseriksi. Tällaisissa tapauksissa on käytännössä lähes aina taustalla jotain tiedostomattomia traumoja jotka ovat johtaneet syrjään vetäytymiseen. Jos ihminen on sosialisoitunut normaalisti pienenä, niin aika harva silloin valitsee tahallaan kotiin hautautumisen.

Tämä on totta. Näille traumoille (itse elin koko lapsuuteni henkisesti pahoinpideltynä, haukuttiin, kiristettiin, ajettiin nurkkaan, ei huomioitu tarpeita lainkaan ja pakotettiin tekemään vastenmielisiä harrastuksia jne.) ei vaan pariutumismarkkinoilta löydy ymmärrystä vaikka ne on käsitellyt, ne tiedostaa ja käytösmallit on pikkuhiljaa muovautuneet ihan normaaleiksi. Nykyisin olen ihan hauska mies kenen seurassa naiset viihtyy mutta aina törmää tähän, että eikö sulla muka ole puolisoa ja ihmetellään miksei ole ollut.

Pakko olla joku vika, kun nykyisin normaalin oloinen tyyppi (joka on lapsena traumatisoitunut, traumat käsiteltyään oppinut toimimaan normaalisti ihmissuhteissa) sanoo ettei ole koskaan seurustellut ja tämä tuntuu olevan ongelma. Ei se ole minun vika, että mulla on ollut paska lapsuus ja en ole lapsuudessa oppinut niitä sosiaalisia taitoja jotka suurimmalla osalla on, olen opetellut ne itse vasta aikuisena. Kaipaisin naisten suunnalta hieman ymmärrystä sille, että jos en välttämättä ymmärrä kehua tai kaikkia reagointitapoja miten ihmiset asioihin reagoi, kyse ei ole siitä etten välittäisi tai olisi kiinnostunut, vaan siitä että en tiedä miten tavalliset ihmiset reagoi esim. siihen kun joku saa tiedon siitä, että joku läheinen on kuollut tai on tapahtunut jotain kamalaa. Opin nämä taidot kyllä jos joskus pääsisin ihmissuhteissa niin pitkälle.

Asenne on kohdillaan. Toivoisin vilpittömästi sulle hyvää ja että hakisit apua. Mikäli et heti pääse terapiaan olisi yhtenä vaihtoehtona maalaaminen joko maksullisessa ryhmässä tai kotioloissa. Taideterapiaa käytetään paljolti tunteiden kanavoimiseen.

En tiedä olisiko terapiasta enää tässä vaiheessa apua, toki ei tilanne varmaan huonommaksi sillä menisi. Suurimman työn traumojen käsittelyssä olen kuitenkin jo tehnyt ja nykyisin osaan olla jo ihmisiksi. Tähän meni kuitenkin pitkästi parin kympin tälle puolen ennen kuin edes tajusin tulleeni kaltoinkohdelluksi ja projisoinut omia traumojani ihmisiin kenen kanssa olen eri konteksteissa toiminut, kerkesin käydä ammattikorkeakoulunkin ja päätyä työelämään ihan hyvällä menestyksellä. Pidin aiemmin ihan normaalina tiuskia ihmisille ja haukkua heitä päin naamaa ja pidin itseäni vain luonnostaan suorapuheisena ihmisenä joka sanoo asiat kuten ne on. Tämä raivostutti ihmisiä ja ymmärrän kyllä ihan täysin, miksi, monet asiat olisi pitänyt jättää sanomatta.

Nykyisin tausta näkyy lähinnä vain siinä, että en aina ymmärrä ihmisten reagointia esim. suruun ja iloon, osaan kyllä teeskennellä olevani surullinen esim. menetyksen kokeneen ihmisen kanssa mutta ei mulla ole hajuakaan siitä miten tasapainoisessa perheessä kasvanut ihminen reagoi eri tunnetiloihin. Monesti vaan törmään siihen, että en ikään kuin "osaa" surra asiaa minkä kaikki muut kokevat surullisena ja sitten tämän hoksattuani alan teeskennellä surullista jotta vaikutan samanlaiselta kuin muut. Sama muidenkin asioiden kanssa. En pysty täysin muuttamaan sitä mitä olen, mutta olen ainakin oppinut olemaan ihmisten kanssa ihan hyvin. Luotan siihen että jostain löytyy nainen joka ymmärtäisi tämän.

Kuinka monelle naiselle olet kertonut tuon kaiken?

Vierailija kirjoitti:

"Kouluaikoina nintendot ja pleikkarit kiinnostivat enemmän kuin yökerhot" - no tuossa ei ainakaan ole mitään kummallista. Kyllä minäkin (olen nainen) pelasin kavereiden (tyttöjen) kanssa Nintendoa ala- ja yläasteella, eikä edes tiedetty silloin kunnolla mitä yökerhot on, mutta vaikka oltaisiin tiedetty, niin ei kyllä ne olisi kiinnostaneet. Voi ei, oltiinkohan me tietämättämme outoja ja syrjäytyneitä? Ja lukiossakaan ei yökerhossa tullut käytyä, kun asuttiin pikkukaupungissa, missä oikeita yökerhoja ei edes ollut, mutta ei kyllä käyty baareissakaan. Tuskin oltaisiin edes päästy sisään, minä varsinkin olin niin nuoren ja lapsellisen näköinen.

Kuinka moni oikeasti pyörii KOULUAIKANA yökerhossa?

Vähän kuulostaa toimittajan keksimältä jutulta, johon on poimittu palstoilta kaikki palstakliseet aiheen tiimoilta. 

No ainakin sinulla oli kavereita. Näillä Mikoilla ei ole. Itse olen huomannut että pojat koukuttuu pahemmin pelaamiseen jos niiden antaa olla omissa oloissaan. Syytön kyllä vanhempia kasvatuksen laiminlyönnistä. Kitinästä huolimatta nämä pelimestarit täytyy potkia säännöllisesti ihmisten ilmoille ja pakottaa sosiaalisia taitoja vaativiin tilanteisiin. Miten lapsesta saadaankin kasvatettua noin aivoton kuin Mikko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita luusereita kyl piisaa. Jos on tahallaan yksin, niin siinä ei ole mitään hävettävää. Mut jos valittaa siitä että on yksin, niin peiliä katsomaan.

En sanoisi häntä luuseriksi. Tällaisissa tapauksissa on käytännössä lähes aina taustalla jotain tiedostomattomia traumoja jotka ovat johtaneet syrjään vetäytymiseen. Jos ihminen on sosialisoitunut normaalisti pienenä, niin aika harva silloin valitsee tahallaan kotiin hautautumisen.

Tämä on totta. Näille traumoille (itse elin koko lapsuuteni henkisesti pahoinpideltynä, haukuttiin, kiristettiin, ajettiin nurkkaan, ei huomioitu tarpeita lainkaan ja pakotettiin tekemään vastenmielisiä harrastuksia jne.) ei vaan pariutumismarkkinoilta löydy ymmärrystä vaikka ne on käsitellyt, ne tiedostaa ja käytösmallit on pikkuhiljaa muovautuneet ihan normaaleiksi. Nykyisin olen ihan hauska mies kenen seurassa naiset viihtyy mutta aina törmää tähän, että eikö sulla muka ole puolisoa ja ihmetellään miksei ole ollut.

Pakko olla joku vika, kun nykyisin normaalin oloinen tyyppi (joka on lapsena traumatisoitunut, traumat käsiteltyään oppinut toimimaan normaalisti ihmissuhteissa) sanoo ettei ole koskaan seurustellut ja tämä tuntuu olevan ongelma. Ei se ole minun vika, että mulla on ollut paska lapsuus ja en ole lapsuudessa oppinut niitä sosiaalisia taitoja jotka suurimmalla osalla on, olen opetellut ne itse vasta aikuisena. Kaipaisin naisten suunnalta hieman ymmärrystä sille, että jos en välttämättä ymmärrä kehua tai kaikkia reagointitapoja miten ihmiset asioihin reagoi, kyse ei ole siitä etten välittäisi tai olisi kiinnostunut, vaan siitä että en tiedä miten tavalliset ihmiset reagoi esim. siihen kun joku saa tiedon siitä, että joku läheinen on kuollut tai on tapahtunut jotain kamalaa. Opin nämä taidot kyllä jos joskus pääsisin ihmissuhteissa niin pitkälle.

Onko pakko tunnustaa ettei ole ollut yhtään ihmissuhdetta? Mikäli epäilet sen olevan syy kiinnostuksen loppumiseen. Anna ymmärtää, että on ollut joku suhde, joka päättyi pettymykseen ja vasta nyt uskallat yrittää uudelleen. Saat vielä säälipisteitä kaupanpäälle.

Jos Mikko ei halua keskustella yhtään mistään ja on täys intro, mihin se edes naista tarvii?

"tekee mieli mennä kadulla kyselee vastaantulevilta naisilta, anna pieni hali..."

Siis mitä vttuu?!?

Vierailija kirjoitti:

"tekee mieli mennä kadulla kyselee vastaantulevilta naisilta, anna pieni hali..."

Siis mitä vttuu?!?

Itsekin joskus kosketusta kipeästi kaivanneena ymmärrän tavallaan tuon, että sitä alkaa jossain vaiheessa janota ihan ventovierailtakin. Mutta en koskaan tullut miettineeksi edes puolivakavissani, että olisin mennyt kerjäämään halauksia tuntemattomilta. Naisena saa vähän liiankin hyvin tuntumaa (no pun intended) siihen, kuinka ahdistavaa ja asiatonta sellainen on. Toivottavasti jutun Mikolla on sen verran kuitenkin empatiakykyä ja todellisuudentajua, että jättää tällaiset halausten metsästykset vain ajatuksen tasolle. Toisaalta, jos tuo bussipysäkkinaisen tapaus on totta, niin voi olla, että Mikko ei ole kyennyt hillitsemään itseään ja saanut siitä hyvästä täysilaidallisen niskaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"tekee mieli mennä kadulla kyselee vastaantulevilta naisilta, anna pieni hali..."

Siis mitä vttuu?!?

Itsekin joskus kosketusta kipeästi kaivanneena ymmärrän tavallaan tuon, että sitä alkaa jossain vaiheessa janota ihan ventovierailtakin. Mutta en koskaan tullut miettineeksi edes puolivakavissani, että olisin mennyt kerjäämään halauksia tuntemattomilta. Naisena saa vähän liiankin hyvin tuntumaa (no pun intended) siihen, kuinka ahdistavaa ja asiatonta sellainen on. Toivottavasti jutun Mikolla on sen verran kuitenkin empatiakykyä ja todellisuudentajua, että jättää tällaiset halausten metsästykset vain ajatuksen tasolle. Toisaalta, jos tuo bussipysäkkinaisen tapaus on totta, niin voi olla, että Mikko ei ole kyennyt hillitsemään itseään ja saanut siitä hyvästä täysilaidallisen niskaansa.

Minua tuli joku vieras mies hipelöimään bussipysäkillä, lammasmainen ilme naamalla. Kännissä varmaan. Voipi olla että kaipasi vain kosketusta, mutta en piittaa kyllä hittojakaan. Käsiksi käyminen herättää raivoa, ei myötätuntoa.