Lue keskustelun säännöt.
Mikko, 33, ei ole koskaan edes suudellut
24.10.2020 |
Kommentit (144)
”Kouluaikoihin nintendot ja pleikkarit kiinnostivat enemmän kuin yökerhot. Vuosikymmen vierähti pelien seurassa. Peruskoulun jälkeen oli työelämän vuoro, tällä hetkellä Mikko opiskelee merkonomiksi.”
Jotenkin en tajua tuota aikajanaa. Mistä kouluajasta tossa puhutaan? Ei voi olla peruskoulu, koska ei silloin vielä pääse yökerhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että tuon kaverin kannattaisi alkaa rekkakuskiksi joka harrastaa ikebanaa ja kalligrafiaa.
Mulle tulee se 1-3 tindermatchia kuussa, jotka yleensä poistaa mut ekan viestin jälkeen, mutta näiden mikkojen tarinoita lukiessa tuntee ittensäkin jo melkein casanovaksi. :D
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee se 1-3 tindermatchia kuussa, jotka yleensä poistaa mut ekan viestin jälkeen, mutta näiden mikkojen tarinoita lukiessa tuntee ittensäkin jo melkein casanovaksi. :D
Käsittääkseni Mikko ei käytä Tinderiä. Mainitsi vain yhden paikan.
No niitä uutisia nyt ainakin kannattaisi seurata. On yleissivistävää ja ei tule juntin leimaa otsaan ainakaan välittömästi. Lisäksi uutisista voi löytyä jutun juurta. Varsinkin jos toinen puhuu jostain ajankohtaisesta tapahtumasta tai aiheesta, niin ei itse jää ihan ööksi aapisen laidalle ihmettelemään.
Harrastuksiin kannattaa tuollaisessa tilanteessa hakeutua, vaikka introvertille pelkkä ajatus saattaa saada tuskan hien pintaan. Ihan sama mikä harrastus kunhan siellä on muita ihmisiä. Saattaa oppia edes vähän sosiaalisia taitoja, jos ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee se 1-3 tindermatchia kuussa, jotka yleensä poistaa mut ekan viestin jälkeen, mutta näiden mikkojen tarinoita lukiessa tuntee ittensäkin jo melkein casanovaksi. :D
Tämä. Itse olen muutaman kerran vuoden sisällä ollut jopa treffeillä (toisia treffejä ei tosin tullut kenenkään kanssa) ja pari kertaa aiemmin olen jopa suudellut naista. Näiden Mikkojen tarinoiden lukeminen saa hetkeksi ajattelemaan että kyllä jollain menee vielä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee se 1-3 tindermatchia kuussa, jotka yleensä poistaa mut ekan viestin jälkeen, mutta näiden mikkojen tarinoita lukiessa tuntee ittensäkin jo melkein casanovaksi. :D
Tämä. Itse olen muutaman kerran vuoden sisällä ollut jopa treffeillä (toisia treffejä ei tosin tullut kenenkään kanssa) ja pari kertaa aiemmin olen jopa suudellut naista. Näiden Mikkojen tarinoiden lukeminen saa hetkeksi ajattelemaan että kyllä jollain menee vielä huonommin.
Mulla on ollut onni tavata normaaleja miehiä. Koitan seuloa pois Tinderissä ... tyylillä kirjoittavat. Epäilen noiden olleen ”Mikkoja”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä Mikko juttu jotenkin on epäilyttävä.. myös siksi koska muistan lukeneeni täysin saman jutun jo vuosi pari sitten..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita luusereita kyl piisaa. Jos on tahallaan yksin, niin siinä ei ole mitään hävettävää. Mut jos valittaa siitä että on yksin, niin peiliä katsomaan.
En sanoisi häntä luuseriksi. Tällaisissa tapauksissa on käytännössä lähes aina taustalla jotain tiedostomattomia traumoja jotka ovat johtaneet syrjään vetäytymiseen. Jos ihminen on sosialisoitunut normaalisti pienenä, niin aika harva silloin valitsee tahallaan kotiin hautautumisen.
Tämä on totta. Näille traumoille (itse elin koko lapsuuteni henkisesti pahoinpideltynä, haukuttiin, kiristettiin, ajettiin nurkkaan, ei huomioitu tarpeita lainkaan ja pakotettiin tekemään vastenmielisiä harrastuksia jne.) ei vaan pariutumismarkkinoilta löydy ymmärrystä vaikka ne on käsitellyt, ne tiedostaa ja käytösmallit on pikkuhiljaa muovautuneet ihan normaaleiksi. Nykyisin olen ihan hauska mies kenen seurassa naiset viihtyy mutta aina törmää tähän, että eikö sulla muka ole puolisoa ja ihmetellään miksei ole ollut.
Pakko olla joku vika, kun nykyisin normaalin oloinen tyyppi (joka on lapsena traumatisoitunut, traumat käsiteltyään oppinut toimimaan normaalisti ihmissuhteissa) sanoo ettei ole koskaan seurustellut ja tämä tuntuu olevan ongelma. Ei se ole minun vika, että mulla on ollut paska lapsuus ja en ole lapsuudessa oppinut niitä sosiaalisia taitoja jotka suurimmalla osalla on, olen opetellut ne itse vasta aikuisena. Kaipaisin naisten suunnalta hieman ymmärrystä sille, että jos en välttämättä ymmärrä kehua tai kaikkia reagointitapoja miten ihmiset asioihin reagoi, kyse ei ole siitä etten välittäisi tai olisi kiinnostunut, vaan siitä että en tiedä miten tavalliset ihmiset reagoi esim. siihen kun joku saa tiedon siitä, että joku läheinen on kuollut tai on tapahtunut jotain kamalaa. Opin nämä taidot kyllä jos joskus pääsisin ihmissuhteissa niin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita luusereita kyl piisaa. Jos on tahallaan yksin, niin siinä ei ole mitään hävettävää. Mut jos valittaa siitä että on yksin, niin peiliä katsomaan.
En sanoisi häntä luuseriksi. Tällaisissa tapauksissa on käytännössä lähes aina taustalla jotain tiedostomattomia traumoja jotka ovat johtaneet syrjään vetäytymiseen. Jos ihminen on sosialisoitunut normaalisti pienenä, niin aika harva silloin valitsee tahallaan kotiin hautautumisen.
Tämä on totta. Näille traumoille (itse elin koko lapsuuteni henkisesti pahoinpideltynä, haukuttiin, kiristettiin, ajettiin nurkkaan, ei huomioitu tarpeita lainkaan ja pakotettiin tekemään vastenmielisiä harrastuksia jne.) ei vaan pariutumismarkkinoilta löydy ymmärrystä vaikka ne on käsitellyt, ne tiedostaa ja käytösmallit on pikkuhiljaa muovautuneet ihan normaaleiksi. Nykyisin olen ihan hauska mies kenen seurassa naiset viihtyy mutta aina törmää tähän, että eikö sulla muka ole puolisoa ja ihmetellään miksei ole ollut.
Pakko olla joku vika, kun nykyisin normaalin oloinen tyyppi (joka on lapsena traumatisoitunut, traumat käsiteltyään oppinut toimimaan normaalisti ihmissuhteissa) sanoo ettei ole koskaan seurustellut ja tämä tuntuu olevan ongelma. Ei se ole minun vika, että mulla on ollut paska lapsuus ja en ole lapsuudessa oppinut niitä sosiaalisia taitoja jotka suurimmalla osalla on, olen opetellut ne itse vasta aikuisena. Kaipaisin naisten suunnalta hieman ymmärrystä sille, että jos en välttämättä ymmärrä kehua tai kaikkia reagointitapoja miten ihmiset asioihin reagoi, kyse ei ole siitä etten välittäisi tai olisi kiinnostunut, vaan siitä että en tiedä miten tavalliset ihmiset reagoi esim. siihen kun joku saa tiedon siitä, että joku läheinen on kuollut tai on tapahtunut jotain kamalaa. Opin nämä taidot kyllä jos joskus pääsisin ihmissuhteissa niin pitkälle.
Asenne on kohdillaan. Toivoisin vilpittömästi sulle hyvää ja että hakisit apua. Mikäli et heti pääse terapiaan olisi yhtenä vaihtoehtona maalaaminen joko maksullisessa ryhmässä tai kotioloissa. Taideterapiaa käytetään paljolti tunteiden kanavoimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisiin vetoaa sellainen mies, joka ajattelee paljon omaa elämäänsä ja sitä, mitä haluaa - joka saa motivaation ja energian siitä, kun innostuu itse jostain, ei siitä, kun joku muu tulee häntä viihdyttämään. Tällainen mies tarjoaa runsaasti samaistumispintaa, eikä ole kiviriippa kenellekään.
Moni mies saattaa olla intohimoinen kalastaja. Tykkää esitellä kalasaaliitaan Tinder-kuvissakin tai puhella harrastuksestaan paljon. Tai mies voi olla todella kiinnostunut ja omata intohimoa jonkin tietyn pelin pelaamiseen ja on valmis uhraamaan useamman tunnin viikosta juuri siihen. He kummatkin omaavat kavereita harrastuksen kautta, mutta omat tekemisissä heidän kanssaan vain sen parissa ja muuten yksin kotona.
Olen ymmärtänyt, että tällainen intohimoisuus on kuitenkin myös vastenmielistä monelle naiselle. Olenko oikeassa?
Olet. Uppoutuminen niihin ikiomiin harrastuksiin on poissa yhteisestä perheajasta ja se ei ole toivottavaa. Itse valitsin miehen siten että on mukava ja älykäs eikä sillä ole mitään erityisempiä aikaavievää harrastuksia kuten esim. Kalastus, metsästys, penkkiurheilu. Eikä mitään tarvetta roikkua jätkäporukoissa. Viihtyy kotona perheen parissa. Harrastaa lukemista ja musiikkia ja perheen kanssa touhuamista. Olen valintaani tyytyväinen
Todellakin.
Naiset pitävät intohimoisista miehistä, mutta vain silloin kun intohimoisuus kohdistuu johonkin joka tuottaa rahaa ja statusta, eli sosioekonomisia resursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisiin vetoaa sellainen mies, joka ajattelee paljon omaa elämäänsä ja sitä, mitä haluaa - joka saa motivaation ja energian siitä, kun innostuu itse jostain, ei siitä, kun joku muu tulee häntä viihdyttämään. Tällainen mies tarjoaa runsaasti samaistumispintaa, eikä ole kiviriippa kenellekään.
Moni mies saattaa olla intohimoinen kalastaja. Tykkää esitellä kalasaaliitaan Tinder-kuvissakin tai puhella harrastuksestaan paljon. Tai mies voi olla todella kiinnostunut ja omata intohimoa jonkin tietyn pelin pelaamiseen ja on valmis uhraamaan useamman tunnin viikosta juuri siihen. He kummatkin omaavat kavereita harrastuksen kautta, mutta omat tekemisissä heidän kanssaan vain sen parissa ja muuten yksin kotona.
Olen ymmärtänyt, että tällainen intohimoisuus on kuitenkin myös vastenmielistä monelle naiselle. Olenko oikeassa?
Olet. Uppoutuminen niihin ikiomiin harrastuksiin on poissa yhteisestä perheajasta ja se ei ole toivottavaa. Itse valitsin miehen siten että on mukava ja älykäs eikä sillä ole mitään erityisempiä aikaavievää harrastuksia kuten esim. Kalastus, metsästys, penkkiurheilu. Eikä mitään tarvetta roikkua jätkäporukoissa. Viihtyy kotona perheen parissa. Harrastaa lukemista ja musiikkia ja perheen kanssa touhuamista. Olen valintaani tyytyväinen
Todellakin.
Naiset pitävät intohimoisista miehistä, mutta vain silloin kun intohimoisuus kohdistuu johonkin joka tuottaa rahaa ja statusta, eli sosioekonomisia resursseja.
Älkää vahdatko niitä kalliita akkoja! Minäkin seurustelen pienituloisen miehen kanssa. Molemmat maksaa kaiken puoliksi.
Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.
Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.
Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.
Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.
Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.
Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.
Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisiin vetoaa sellainen mies, joka ajattelee paljon omaa elämäänsä ja sitä, mitä haluaa - joka saa motivaation ja energian siitä, kun innostuu itse jostain, ei siitä, kun joku muu tulee häntä viihdyttämään. Tällainen mies tarjoaa runsaasti samaistumispintaa, eikä ole kiviriippa kenellekään.
Moni mies saattaa olla intohimoinen kalastaja. Tykkää esitellä kalasaaliitaan Tinder-kuvissakin tai puhella harrastuksestaan paljon. Tai mies voi olla todella kiinnostunut ja omata intohimoa jonkin tietyn pelin pelaamiseen ja on valmis uhraamaan useamman tunnin viikosta juuri siihen. He kummatkin omaavat kavereita harrastuksen kautta, mutta omat tekemisissä heidän kanssaan vain sen parissa ja muuten yksin kotona.
Olen ymmärtänyt, että tällainen intohimoisuus on kuitenkin myös vastenmielistä monelle naiselle. Olenko oikeassa?
Olet. Uppoutuminen niihin ikiomiin harrastuksiin on poissa yhteisestä perheajasta ja se ei ole toivottavaa. Itse valitsin miehen siten että on mukava ja älykäs eikä sillä ole mitään erityisempiä aikaavievää harrastuksia kuten esim. Kalastus, metsästys, penkkiurheilu. Eikä mitään tarvetta roikkua jätkäporukoissa. Viihtyy kotona perheen parissa. Harrastaa lukemista ja musiikkia ja perheen kanssa touhuamista. Olen valintaani tyytyväinen
Todellakin.
Naiset pitävät intohimoisista miehistä, mutta vain silloin kun intohimoisuus kohdistuu johonkin joka tuottaa rahaa ja statusta, eli sosioekonomisia resursseja.
Älkää vahdatko niitä kalliita akkoja! Minäkin seurustelen pienituloisen miehen kanssa. Molemmat maksaa kaiken puoliksi.
No totta kai.
Jos mies olisi suurituloinen, maksaisitte kaiken tulojen suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.
Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.
Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.
Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.
Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.
Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.
Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.
Naisena olen tästä samaa mieltä.
Jos on sosioekonomisten tikkaiden yläpäässä, on parempi olla mies. Voidaan tapella siitä onko lasikattoa olemassa vai ei, mutta arvostusta saa miehenä enemmän ja tsäänssit parisuhteen löytämisessä paranee enemmän.
Keskiluokalle aika lailla sama.
Jos on köyhä tai outo, on kivempi olla nainen. Enemmän joustoa, ei tuomita epänormaaliksi. Saa olla outo metsänpeikko niin kuin minä ja se on okei.
Joku traditio tuo on, peräisin kaukaa historiasta. Miehen pitää olla hyödyllinen ja kun ei synnyttäminen onnistu niin sehän käy vain tekojen ja aikaansaapuuden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisiin vetoaa sellainen mies, joka ajattelee paljon omaa elämäänsä ja sitä, mitä haluaa - joka saa motivaation ja energian siitä, kun innostuu itse jostain, ei siitä, kun joku muu tulee häntä viihdyttämään. Tällainen mies tarjoaa runsaasti samaistumispintaa, eikä ole kiviriippa kenellekään.
Moni mies saattaa olla intohimoinen kalastaja. Tykkää esitellä kalasaaliitaan Tinder-kuvissakin tai puhella harrastuksestaan paljon. Tai mies voi olla todella kiinnostunut ja omata intohimoa jonkin tietyn pelin pelaamiseen ja on valmis uhraamaan useamman tunnin viikosta juuri siihen. He kummatkin omaavat kavereita harrastuksen kautta, mutta omat tekemisissä heidän kanssaan vain sen parissa ja muuten yksin kotona.
Olen ymmärtänyt, että tällainen intohimoisuus on kuitenkin myös vastenmielistä monelle naiselle. Olenko oikeassa?
Olet. Uppoutuminen niihin ikiomiin harrastuksiin on poissa yhteisestä perheajasta ja se ei ole toivottavaa. Itse valitsin miehen siten että on mukava ja älykäs eikä sillä ole mitään erityisempiä aikaavievää harrastuksia kuten esim. Kalastus, metsästys, penkkiurheilu. Eikä mitään tarvetta roikkua jätkäporukoissa. Viihtyy kotona perheen parissa. Harrastaa lukemista ja musiikkia ja perheen kanssa touhuamista. Olen valintaani tyytyväinen
Todellakin.
Naiset pitävät intohimoisista miehistä, mutta vain silloin kun intohimoisuus kohdistuu johonkin joka tuottaa rahaa ja statusta, eli sosioekonomisia resursseja.
Älkää vahdatko niitä kalliita akkoja! Minäkin seurustelen pienituloisen miehen kanssa. Molemmat maksaa kaiken puoliksi.
No totta kai.
Jos mies olisi suurituloinen, maksaisitte kaiken tulojen suhteessa.
Vaan kun ei ole. Mitä yhteistä mulla olisi pursi ja golfseuran jäsenen kanssa? Eipä mitään. En tarvi paksulompsaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.
Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.
Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.
Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.
Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.
Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.
Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.
Miehille tuntuu olevan täysin luontaista hyödyntää vähätuloisia naisia. He kun lähtee helpommin parempituloisen miehen matkaan. Ja muut miehet ihailee taustalla kyseistä toimintatapaa..
n41 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhäkin, Mikkoa vastaava nainen olisi ihan eri asemassa ja tästä ajateltaisiin huomattavasti positiivisemmin.
Tunnen parikin täysin epäsosiaalista naista. Toinen lopetti koulut ja ilmoitti parikymppisenä ettei aio koskaan mennä töihin koska työelämä ei sovi henkisesti. Ääri-introvertti, töykeä töksäyttelijä, pukeutuu kuin asuisi metsässä, epäilen myös vahvasti aspergeriksi.
Onko ollut vaikeuksia löytää parisuhdetta? No ei. Taktiikka oli "en halua miestä, mutta jos joku ilmestyy jostain silloin harvoin kun olen ihmisten ilmoissa (kerran pari vikossa ruokakauppa), kovasti yrittää ja on poikkeuksellisen kiinnostava niin ehkä sitten". Ja nyt on mukava miesystävä jonka kanssa nainen asuu yhdessä omassa pikku talossa.
Parikymppinen, hoikka, nainen, ihan ok melko tavallinen ulkonäkö. Se riitti.
Ja hassusti siinä missä tämä nainen on erikoinen, olisi vastaava mies epänormaali. Skaala on ihan erilainen.
Samoin tunnen lukuisiakin perheenäitejä joilla ei ole koulutusta, ei työhistoriaa, ei kavereita, ei oikein mitään. Mies teki aloitteen, ohjasi laivaa, ja nyt kukaan ei pidä näitä naisia epäonnistujina. He ovat perheenäitejä.
Taas kerran, vastaava mies jolta puuttuu vagina ja kohtu, olisi l-uuseri ja takuuvarmasti naiseton.
Naisena olen tästä samaa mieltä.
Jos on sosioekonomisten tikkaiden yläpäässä, on parempi olla mies. Voidaan tapella siitä onko lasikattoa olemassa vai ei, mutta arvostusta saa miehenä enemmän ja tsäänssit parisuhteen löytämisessä paranee enemmän.
Keskiluokalle aika lailla sama.
Jos on köyhä tai outo, on kivempi olla nainen. Enemmän joustoa, ei tuomita epänormaaliksi. Saa olla outo metsänpeikko niin kuin minä ja se on okei.
Joku traditio tuo on, peräisin kaukaa historiasta. Miehen pitää olla hyödyllinen ja kun ei synnyttäminen onnistu niin sehän käy vain tekojen ja aikaansaapuuden kautta.
"Oudot" naiset todellakin pärjää paremmin parisuhde markkinoilla kuin vastaavat miehet, ei toki kaikkia naisia onnista mutta onnistumisprosentti löytää kumppani on näillä naisilla paljon korkeampi kuin vastaavilla miehillä. Kömpelöt juttelu/iskuyrityksetkin ovat paljon hyväksyttävimpiä naisilla kuin miehillä joiden täytyy osata soidinmenot tismalleen oikein jotta pääsee edes juttelu-asteelle.
"---olen täysin introvertti, ujo ja sisäänpäinkääntynyt, etten keksisi yhtään mitään sanottavaa. Minulla ei ole hajuakaan mistä naisille pitäisi jutella. En katso telkkaria enkä kuuntele musaa, en lue uutisia enkä lööppejä."
Niin. En mäkään kyllä keksi tuohon mitään sanottavaa.
Naulankantaa!
Siksipä jotkut miehet yrittää estää naista näkemästä ystäviään ja uusimpana alistusmuotona suositellaan köyhistä oloista kotoisin olevan naisen pitämistä kotimaassaan. Sitäkin on kehdattu ehdottaa ihan ääneen ettei laita naistaan kotimaassaan kielikurssille ettei hän voimaannu.
Suomalaisten naisten tulisi tukea ystäviään ja sukulaisiaan. Koittakaa pitää silmiä auki somessa apua kysyville tuonneille. Ketään ei saa jättää yksin! Noita miehiä näkyy nyt olevan liikenteessä.