Perhetaustani ongelma parisuhteissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi minun kaverini, pitäisin häntä hyväosaisena. Ei ole tavallista saada noin nuorena lahjaksi satojen tuhansien arvoista asuntoa. Eroperhe taas on niin monella, ettei se kiinnitä huomiota. Nykyään on vielä monenlaisia uusperhesotkujakin. Vähän vanhemmassa polvessa on sitten hirveitä perintöriitoja, joissa osallisina vainajan lapset, eksät, nyksät ja ties ketkä.

Niin eroperhe on monella. Kuitenkin se että ei asu kummankaan luona. Se tekee tästä ongelman

Ap

Mun noin 20v opiskelijatutut ei asu vanhemmillaan, enemmän ongelma on se, jos asuu.

Ongelmaksi muodostuu se, että kumppani haluaisi lähteä käymään lapsuuden kodissani. No mitä tähän voin vastata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäilyttävältä kuulostaa, että et tule toimeen isäpuolesi etkä äitipuolesi kanssa etkä ole tekemisissä vanhempiesi kanssa. Jos vanhempien tai näiden puolien elämänhallinnassa ei ole vikaa, niin silloin itse vaikutat sopeutumattomalta. Se se on hirveä turn-off.

Tää on just se yleinen reaktio että kun ei kykene olemaan täysin normaalisti tekemisissä ihmisten kanssa jotka on hylännyt itsen ja teeskentelemään että he on normaaleja välittäviä ihmisiä niin itsessä täytyy olla joku vika. Että siihen hylättyyn lapseen sovelletaan sitten samoja kiintymysvaatimuksia kun niihin lapsiin joista vanhemmat on asusnmuksisesti huolehtinut. Eli ei pitäisi olla mitään väliä miten sinua on kohdeltu mutta sinun pitäisi silti roikkua sen hylänneen uusioperheen ovenkahvassa.

Herätys todellisuuteen, kaikki vanhemmat eivät ole ihannevanhempia, mieti vähän mistä syyllistät parikymppistä ihmisen alkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ns hyvän perheen lapst haluaa samanlaisen rinnalleen. itsekin oeln rikkinäisestä perheestä, hieman eri tavalla kuin ap. tosin en hirveästi ole puolisoa kaivannutkaan. uskon että taustani ja nykytilanteeni olisi joillekin "liikaa" ja ihan sen vuoksi eivät kiinnostuisi vaikka itse olenkin mielestäni fiksu ja ihan ok, korkeakoulutettu. kai se niin on että tarvitsee suht samanlaisen taustaisen ihmisen. mutta sitten taas raja menee helposti että ne rikkonaiset taustala olevat, liian helposti solahtaa näihin elämän kallulaisiin, sitä ehkä ns paremmat ihmiset pelkää.

Tavallaan jännä koska olen hyvästä perheestä, mutta sellaisesta joka on rikki. Ehkä se on vaan just liikaa muille jotka tulevat hyvistä perheistä eivät osaa ymmärtää, että en voinut itse vaikuttaa. Jotenkin he ovat saattaneet ajatella, että jos minun vanhempanikaan eivät välitä minusta niin pakosti minussa on jotain vikaa. Ap

Miksi kuvittelet olevasi hyvästä perheestä, jos äiti tai isä ei halua, että elät kanssaan? Ei ainakaan minulle hyvä perhe ole sellainen, jossa ensisijaisesti halutaan pysyä etäällä lapsesta.

Varmaan tarkoitin hyväosaisesta perheestä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen osaa näistä ap:lle tulleista kommenteista. Vaikka olisi kuinka etuoikeutettu tai tulisi mistä taustoista hyvänsä, niin kyllä jokaisella on oikeus onneen ja parisuhteeseen.

Niin tässä saatte näkökulmaa siihen että raha ei tosiaan tee onnelliseksi kun sitä täällå palstalla niin sanotaan

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäilyttävältä kuulostaa, että et tule toimeen isäpuolesi etkä äitipuolesi kanssa etkä ole tekemisissä vanhempiesi kanssa. Jos vanhempien tai näiden puolien elämänhallinnassa ei ole vikaa, niin silloin itse vaikutat sopeutumattomalta. Se se on hirveä turn-off.

On paljon hankalia vanhempipuolia ja vanhempia, vaikka osa olisikin normaaleja. Miten se voisi olla lasten tai nuorten syy? Suurinosa teineistä huutaa tietyssä iässä, aivot kehittyvät, se ei voi olla yllätys vanhemmalle. Miksi kenenkään pitäisi sopeutua täysin vieraaseen vanhaan ukkoon kotonaan, jonka äiti raahaa sinne, koska parisuhde menee kaiken edelle.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen osaa näistä ap:lle tulleista kommenteista. Vaikka olisi kuinka etuoikeutettu tai tulisi mistä taustoista hyvänsä, niin kyllä jokaisella on oikeus onneen ja parisuhteeseen.

Tietysti on oikeus. Ap:lla on väärä käsitys siitä, että hankala lapsuus ja nuoruus estäisi hyvän parisuhteen. Ei estä.

Menneisyys olisi hyvä käydä läpi, ettei tiedostamatta valitse huonoja ja itsetuntoa lyttääviä miehiä, koska luulee olevansa jollain tavalla huono. Se on tässä suurin uhka. Jos ei arvosta itseään, kelpuuttaa ehkä tiedostamatta vääränlaisia, tuhoisia ihmissuhteita eikä osaa asettaa rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi minun kaverini, pitäisin häntä hyväosaisena. Ei ole tavallista saada noin nuorena lahjaksi satojen tuhansien arvoista asuntoa. Eroperhe taas on niin monella, ettei se kiinnitä huomiota. Nykyään on vielä monenlaisia uusperhesotkujakin. Vähän vanhemmassa polvessa on sitten hirveitä perintöriitoja, joissa osallisina vainajan lapset, eksät, nyksät ja ties ketkä.

Niin eroperhe on monella. Kuitenkin se että ei asu kummankaan luona. Se tekee tästä ongelman

Ap

Mun noin 20v opiskelijatutut ei asu vanhemmillaan, enemmän ongelma on se, jos asuu.

Ongelmaksi muodostuu se, että kumppani haluaisi lähteä käymään lapsuuden kodissani. No mitä tähän voin vastata.

Ap

Jos ikää on 20v ja seurustelusuhde tuore, niin kukaan ei halua lähteä käymään lapsuudenkodissa. Miksi keksit tuollaisia satuja? Isolla osalla lapsuudenkoti on aikaa sitten vaihtunut toiseen.

Oletko ehkä jonkun perinteisen ja arvostetun alan opiskelija? Nätti ja mukava ja sosiaalinen? Varakaskin ja fiksu? Vaimomatskua hyvien perheiden kunnollisille pojille mutta et sitten kuitenkaan kun tausta selviää. Vaaditaan täydellistä taustaa, mukavia appivanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi minun kaverini, pitäisin häntä hyväosaisena. Ei ole tavallista saada noin nuorena lahjaksi satojen tuhansien arvoista asuntoa. Eroperhe taas on niin monella, ettei se kiinnitä huomiota. Nykyään on vielä monenlaisia uusperhesotkujakin. Vähän vanhemmassa polvessa on sitten hirveitä perintöriitoja, joissa osallisina vainajan lapset, eksät, nyksät ja ties ketkä.

Niin eroperhe on monella. Kuitenkin se että ei asu kummankaan luona. Se tekee tästä ongelman

Ap

Mun noin 20v opiskelijatutut ei asu vanhemmillaan, enemmän ongelma on se, jos asuu.

Ongelmaksi muodostuu se, että kumppani haluaisi lähteä käymään lapsuuden kodissani. No mitä tähän voin vastata.

Ap

En tiedä yhtään miestä joka haluaisi mennä innolla anoppilaan. Aika harvassa. Sanot vaan että siellä asuu äitisi hankala kumppani, jonka kanssa et tule hyvin toimeen, ettet lähde sinne. Jos soittelet äitisi kanssa joskus, kerro se miehelle. Näytä äidin valokuva vaikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi minun kaverini, pitäisin häntä hyväosaisena. Ei ole tavallista saada noin nuorena lahjaksi satojen tuhansien arvoista asuntoa. Eroperhe taas on niin monella, ettei se kiinnitä huomiota. Nykyään on vielä monenlaisia uusperhesotkujakin. Vähän vanhemmassa polvessa on sitten hirveitä perintöriitoja, joissa osallisina vainajan lapset, eksät, nyksät ja ties ketkä.

Niin eroperhe on monella. Kuitenkin se että ei asu kummankaan luona. Se tekee tästä ongelman

Ap

Mun noin 20v opiskelijatutut ei asu vanhemmillaan, enemmän ongelma on se, jos asuu.

Ongelmaksi muodostuu se, että kumppani haluaisi lähteä käymään lapsuuden kodissani. No mitä tähän voin vastata.

Ap

Jos kumppani ei ymmärrä asioita selittämällä, hänet kannattaa jättää alkuunsa. En uuden kumppanin kanssa edes vääntäisi rautalangasta, vaan sanoisin vaan napakasti, että näen muutenkin harvoin vanhempia tms. Täysipäinen ihminen ymmärtää, tyhmä jää jankkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi minun kaverini, pitäisin häntä hyväosaisena. Ei ole tavallista saada noin nuorena lahjaksi satojen tuhansien arvoista asuntoa. Eroperhe taas on niin monella, ettei se kiinnitä huomiota. Nykyään on vielä monenlaisia uusperhesotkujakin. Vähän vanhemmassa polvessa on sitten hirveitä perintöriitoja, joissa osallisina vainajan lapset, eksät, nyksät ja ties ketkä.

Niin eroperhe on monella. Kuitenkin se että ei asu kummankaan luona. Se tekee tästä ongelman

Ap

Mun noin 20v opiskelijatutut ei asu vanhemmillaan, enemmän ongelma on se, jos asuu.

Ongelmaksi muodostuu se, että kumppani haluaisi lähteä käymään lapsuuden kodissani. No mitä tähän voin vastata.

Ap

Jos ikää on 20v ja seurustelusuhde tuore, niin kukaan ei halua lähteä käymään lapsuudenkodissa. Miksi keksit tuollaisia satuja? Isolla osalla lapsuudenkoti on aikaa sitten vaihtunut toiseen.

No ainakin mun kumppanit olisivat halunneet tutustua mun perheeseen? Ei tää oo mikään satu.. oliskin niin ei ois tällaisia ongelmia!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäilyttävältä kuulostaa, että et tule toimeen isäpuolesi etkä äitipuolesi kanssa etkä ole tekemisissä vanhempiesi kanssa. Jos vanhempien tai näiden puolien elämänhallinnassa ei ole vikaa, niin silloin itse vaikutat sopeutumattomalta. Se se on hirveä turn-off.

On paljon hankalia vanhempipuolia ja vanhempia, vaikka osa olisikin normaaleja. Miten se voisi olla lasten tai nuorten syy? Suurinosa teineistä huutaa tietyssä iässä, aivot kehittyvät, se ei voi olla yllätys vanhemmalle. Miksi kenenkään pitäisi sopeutua täysin vieraaseen vanhaan ukkoon kotonaan, jonka äiti raahaa sinne, koska parisuhde menee kaiken edelle.

Suurimman osan ei tarvitse sopeutua vieraaseen vanhaan ukkoon kotonaan, koska harva teini omistaa sitä kotia.

Mullakin on raskas tausta. Välit äitiin ja lähes kokoon sukuun menneet. Isään välit ihan ok. Kaikkiin lapsuudenkavereihin menneet välit. Sairastuin lapsena fyysisesti ja olin aivan kamalassa kunnossa henkisesti. Mitään apua ei saanut ja ala asteen opettaja kiusasi minua monta vuotta. Minun ei annettu koulussa ottaa välipalaa jos sokeri laski(diabetes). En ymmärrä miten noista lähtökohdista+fyysinen väkivalta olen onnistunut ihan ok elämän rakentamaan.

Minua ihmiset pitävät outona ja jotenkin omahyväisenä. Positiivisuutta olen joutunut pakottamaan..muuten olisin vajonnut syvään negatiivisuuteen. Sen takia ihmiset olettaa mun elämän olleen helppo ja että olen naiivi. Luulevat etten ymmärrä mistään mitään vaikka olen jo lapsena kärsinyt paljon. En jaksa välittää mitä minusta ajatellaan. Seurustelukumppania minusta ei ole ikinä haluttu. Osa on ollut osittain tietoisia taustastani.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ehkä jonkun perinteisen ja arvostetun alan opiskelija? Nätti ja mukava ja sosiaalinen? Varakaskin ja fiksu? Vaimomatskua hyvien perheiden kunnollisille pojille mutta et sitten kuitenkaan kun tausta selviää. Vaaditaan täydellistä taustaa, mukavia appivanhempia?

Prikulleen näin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäilyttävältä kuulostaa, että et tule toimeen isäpuolesi etkä äitipuolesi kanssa etkä ole tekemisissä vanhempiesi kanssa. Jos vanhempien tai näiden puolien elämänhallinnassa ei ole vikaa, niin silloin itse vaikutat sopeutumattomalta. Se se on hirveä turn-off.

Niin helppo sanoa kun et ole kokenut samaa kuin minä. Miltä tuntuisi asua isäpuolen kanssa joka ei puhu sinulle ikinä sanaakaan, koska häntä ei kiinnosta ja tekee sen erittäin selväksi ja on aina tehnyt ihan siitä lähtien kun olen ollut 8 vuotias. Se että asut kodissa, missä sut jätetään kaikesta ulkopuolelle. Se sattuu. Ei ole lapsen tehtävä luoda suhdetta. Ja äiti tottakai ollut niin rakastunut että ei ole välittänyt asiasta, hän perusteli asiaa sillä , että isäpuoli puhuu ihmisten kanssa niin paljon töissä ettei kotona jaksa. Kokoajan omassa kodissa pitää olla varpaillaan, ja ainut milloin puhutaan on se että huudetaan jos on tehnyt jotain ”väärin”. Kysyin äidiltä miten voit olla tuollaisen kanssa kun mulla on paha ja hän vastaa, että Kaikkia maailmassa ei pyöri minun ympärilläni. Päätin muuttaa isovanhempieni luokse.

Isä asuu tosiaan eri paikkakunnalla ja hänen kanssaan olen väleissä, mutta en läheinen. Uusi vaimonsa ei tai ei se nyt uusi ole enään, mutta äidin jälkeinen, elää täysin hänen rahoillaan ja on erittäin tarkka ja mustasukkainen hänestä. Vaikea ihminen. Isäni yrittää tietysti miellyttää kaikkia mutta rakkaus on sokea. Ap

Mun mielestä ap on klassinen esimerkki lapsesta, jonka vanhemmat on asettaneet omat parisuhteensa ja uransa lapsensa edelle, ja paikkaavat sitä sitten hulppeilla lahjoilla. Aika tyypillistä varakkaissa piireissä. Lisäksi ap:n ystäväpiiri, josta nuo poikaystävät ovat varmaankin löytyneet, kuuluvat joihinkin sivistyneisiin varakkaisiin sukuihin, joissa on joulut vietetään hienosti Lapissa, talvilomat Alpeilla ja kesät Turun saaristossa perheen kanssa veneillen.

Tästä syystä onkin ongelma, kun ap ei olekaan läheinen vanhempinsa kanssa ja onkin asunut isovanhempien luona nuoruutensa.

Normi Keravalla tai Järvenpäässä tuollainen tausta ei haittaisi yhtään ketään. Päinvastoin, ap:n lähtökohdathan on vallan hyvät verrattuna moniin tavan tallajiin, jotka asuu 20-vuotiaina vuokrakämpissä ja opiskelee niukasti elellen tuilla, opintolainalla ja osa-aikatöillä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ehkä jonkun perinteisen ja arvostetun alan opiskelija? Nätti ja mukava ja sosiaalinen? Varakaskin ja fiksu? Vaimomatskua hyvien perheiden kunnollisille pojille mutta et sitten kuitenkaan kun tausta selviää. Vaaditaan täydellistä taustaa, mukavia appivanhempia?

Tuon ikäiset pojat ei todellakaan vedä pulttia siitä, ettei pääse anopin kahvipöytään. Vaikka olisi millaisista piireistä. Muutenkin outoa, että ap:n ikäisellä edes olisi kovin vakavia suhteita.

Yksinkertaisesti et sovi , siihen perheeseen /sukuun ! Älä jatka roikkumista ,siitä seuraa vain kyyneliä ja lopullinen romahdus.Pysyttele vertaistesi areenalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi minun kaverini, pitäisin häntä hyväosaisena. Ei ole tavallista saada noin nuorena lahjaksi satojen tuhansien arvoista asuntoa. Eroperhe taas on niin monella, ettei se kiinnitä huomiota. Nykyään on vielä monenlaisia uusperhesotkujakin. Vähän vanhemmassa polvessa on sitten hirveitä perintöriitoja, joissa osallisina vainajan lapset, eksät, nyksät ja ties ketkä.

Niin eroperhe on monella. Kuitenkin se että ei asu kummankaan luona. Se tekee tästä ongelman

Ap

Mun noin 20v opiskelijatutut ei asu vanhemmillaan, enemmän ongelma on se, jos asuu.

Ongelmaksi muodostuu se, että kumppani haluaisi lähteä käymään lapsuuden kodissani. No mitä tähän voin vastata.

Ap

Jos ikää on 20v ja seurustelusuhde tuore, niin kukaan ei halua lähteä käymään lapsuudenkodissa. Miksi keksit tuollaisia satuja? Isolla osalla lapsuudenkoti on aikaa sitten vaihtunut toiseen.

No ainakin mun kumppanit olisivat halunneet tutustua mun perheeseen? Ei tää oo mikään satu.. oliskin niin ei ois tällaisia ongelmia!

Ap

Siis ihan monikossa? Eli olet onnistunut löytämään ne 2, jotka haluavat lapsuudenkotiisi?

Mitä jos viet pojan tapaamaan äitiäsi silloin kun isäpuoli on poissa? Tai isääsi kun äitipuoli on poissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäilyttävältä kuulostaa, että et tule toimeen isäpuolesi etkä äitipuolesi kanssa etkä ole tekemisissä vanhempiesi kanssa. Jos vanhempien tai näiden puolien elämänhallinnassa ei ole vikaa, niin silloin itse vaikutat sopeutumattomalta. Se se on hirveä turn-off.

Niin helppo sanoa kun et ole kokenut samaa kuin minä. Miltä tuntuisi asua isäpuolen kanssa joka ei puhu sinulle ikinä sanaakaan, koska häntä ei kiinnosta ja tekee sen erittäin selväksi ja on aina tehnyt ihan siitä lähtien kun olen ollut 8 vuotias. Se että asut kodissa, missä sut jätetään kaikesta ulkopuolelle. Se sattuu. Ei ole lapsen tehtävä luoda suhdetta. Ja äiti tottakai ollut niin rakastunut että ei ole välittänyt asiasta, hän perusteli asiaa sillä , että isäpuoli puhuu ihmisten kanssa niin paljon töissä ettei kotona jaksa. Kokoajan omassa kodissa pitää olla varpaillaan, ja ainut milloin puhutaan on se että huudetaan jos on tehnyt jotain ”väärin”. Kysyin äidiltä miten voit olla tuollaisen kanssa kun mulla on paha ja hän vastaa, että Kaikkia maailmassa ei pyöri minun ympärilläni. Päätin muuttaa isovanhempieni luokse.

Isä asuu tosiaan eri paikkakunnalla ja hänen kanssaan olen väleissä, mutta en läheinen. Uusi vaimonsa ei tai ei se nyt uusi ole enään, mutta äidin jälkeinen, elää täysin hänen rahoillaan ja on erittäin tarkka ja mustasukkainen hänestä. Vaikea ihminen. Isäni yrittää tietysti miellyttää kaikkia mutta rakkaus on sokea. Ap

Mun mielestä ap on klassinen esimerkki lapsesta, jonka vanhemmat on asettaneet omat parisuhteensa ja uransa lapsensa edelle, ja paikkaavat sitä sitten hulppeilla lahjoilla. Aika tyypillistä varakkaissa piireissä. Lisäksi ap:n ystäväpiiri, josta nuo poikaystävät ovat varmaankin löytyneet, kuuluvat joihinkin sivistyneisiin varakkaisiin sukuihin, joissa on joulut vietetään hienosti Lapissa, talvilomat Alpeilla ja kesät Turun saaristossa perheen kanssa veneillen.

Tästä syystä onkin ongelma, kun ap ei olekaan läheinen vanhempinsa kanssa ja onkin asunut isovanhempien luona nuoruutensa.

Normi Keravalla tai Järvenpäässä tuollainen tausta ei haittaisi yhtään ketään. Päinvastoin, ap:n lähtökohdathan on vallan hyvät verrattuna moniin tavan tallajiin, jotka asuu 20-vuotiaina vuokrakämpissä ja opiskelee niukasti elellen tuilla, opintolainalla ja osa-aikatöillä.

Erot ja vaikeat perhesuhteet ja vanhempien uudet kumppanit on tuikitavallisia myös ns. eliitin keskuudessa. Elämme 2020-lukua emmekä 1800-lukua.