Perhetaustani ongelma parisuhteissa

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo aika rankkaa että on välit menneet noin vaikeiksi sekä isään että äitiin ja kumpaakaan ei voi tavata. Se on vaan epätavallista. Yleensä parikymppisellä on edes toinen näistä elämässään jäljellä ja tavataan kohtalaisen usein esim kerran kuukaudessa. Siitä on kyse ja poikaystävät ovat varmaan olleet perusperheistä. Vähän sama kuin sinulla olisi lastenkotitausta.

Kyllä me tavataan mutta ei kovinkaan usein, ja äidin kanssa enemmän mutta ei koskaan oikeastaan silloin kun hänen miehensä on paikalla. Iskän kanssa tietysti aina kun ehtii töiltään ja uudelta vaimoltaan :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä avaudu asiasta. Jos asut jo omillasi niin voit sanoa että vanhempia näet ja isovanhempiin on läheiset suhteet. Sun pitää määritellä itsesi nyt itsesi ja aikuisuuden kautta eikä vanhempien kautta. Ihminen tuomitaan muutenkin menneisyytensä vuoksi koska koetaan että se on ”paras tieto” siitä ihmisestä. Itse kuitenkin päätät mitä menneisyydestäsi jaat ja miten kerrot elämäsi tarinan, kuten itsekin totesit, et ole vanhempasi eikä ole oikein tulla määritellyksi heidän kautta.

Itse tein sen virheen että kolmellekympille asti juuri ajattelin että lapsuudenpeheen ongelmat määrittelee minut, kauheasti hukattua aikaa.

Olisipa ihanaa jos olis tällainen asenne kuin sulla nyt. Pitäisi vaan pyrkiä tosta ylirehellisyydestä eroon. Mut kuten täällä myöhemmin mainittiin tosi moni 20-vuotias etsii itselleen ”upgradea” että saa toisesta jotain lisää itselleen ja minä en siihen sovi. Mun perhe kun valitettavasti ei matkustele yhdessä tai lähde Lappiin lomille. Eikä meillä ole saaristossa mökkiä eikä pitkiä illallisia ydin perheenkesken. Näitä teen ystävieni kanssa Ap

Mitään noista ei ole minullakaan, on riitainen eroperhe enkä voisi kuvitellakaan, että asuisin isän ostamassa asunnossa kuten sinä. En ole ikinä käynyt lomailemassa Lapissa enkä saaristomökissä. Tuntuu, ettet edes näe etuoikeuksiasi kun kadehdit muita. Niin, ja seurustelen.

Hei! Olet vielä kovin nuori ja tulet taatusti huomaamaan, että ihan noin kevyesti et voi perhetaustaasi ohittaa, vaikka kovasti näytät yrittävän. Jollain lailla et ole asian kanssa sinut, et ole aito omissa suhteessasi ja se rikkonaisuus ja häilyväisyys karkottaa kumppaniehdokkaat luotasi. Asiat pitää työstää kunnolla läpi ja on oltava itselleen rehellinen.

ns hyvän perheen lapst haluaa samanlaisen rinnalleen. itsekin oeln rikkinäisestä perheestä, hieman eri tavalla kuin ap. tosin en hirveästi ole puolisoa kaivannutkaan. uskon että taustani ja nykytilanteeni olisi joillekin "liikaa" ja ihan sen vuoksi eivät kiinnostuisi vaikka itse olenkin mielestäni fiksu ja ihan ok, korkeakoulutettu. kai se niin on että tarvitsee suht samanlaisen taustaisen ihmisen. mutta sitten taas raja menee helposti että ne rikkonaiset taustala olevat, liian helposti solahtaa näihin elämän kallulaisiin, sitä ehkä ns paremmat ihmiset pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma asunto eli olet ollut ahkerasti töissä?

Toiseksi perhetaustasi ei ole ongelma kumppaneillesi, sen sijaan oma rikkinäisyytesi aiheuttaa paljon ongelmia. Projisoit ongelmasi muihin ymmärtämättä sitä, että olet itse ongelma.

No oma asunto on oikeastaan isäni omistama asunto pääkaupunkiseudulla, joka on kuitenkin minun nimissäni. Kuitenkin olen aina tehnyt töitä ja elättänyt itseäni, mutta vanhemmat auttavat tottakai välillä. Hyvä pointti, että rikkinäisyyteni aiheuttaa ongelmia, mutta mielestäni minulla on paljon ystäviä ja muita läheisiä ihmissuhteita. Mikä on sinun mielestäni minun ongelmani, joka tekee minusta rikkinäisen? Sekä miten kohdistan sen kumppaniini? Millainen on rikkinäinen ihminen ?Ihan mielenkiinnosta kysyn. Ap

En nyt haluaisi tarttua lillukanvarsiin, mutta mikä on jonkun omistama asunto, joka on kuitenkin jonkun toisen ihmisen nimissä?

No varmaan, että isäni on antanut sen asunnon mulle omaksi, mutta maksoi sen sillä ei minulla ole itselläni satoja tuhansia heittää asuntoon. Ap

Minusta kuulostat etuoikeutetulta. Enemmän herättää kateutta opiskelijapiireissä noin avokätiset lahjat vanhemmilta. Sinulla on yksi omituinen exä, miksi annat hänen vaikuttaa tekoihisi ja elämääsi vielä eron jälkeen??

Vielä kerran: ei, lapsuutesi ei määrittele sinua. Pidä puolesi ja seurustele ainoastaan omilla ehdoillasi äläkä taivu omituisiin vaatimuksiin. Ikäisesi on yleensä sinkkuja, ei tuossa iässä tartte olla vakavasti parisuhteessa muutenkaan eikä ole mikään kiire.

Niin mutta en koskaan kehuskele vanhempieni rahoilla tai tee siitä numeroa. Enkä käyttäydy ylimielisesti vaan olen mukava ja ystävällinen kaikille, isovanhempani ovat kasvattaneet minusta maanläheisen ihmisen. Ja ehkä se omituinen exä oli juuri siinä iässä millon olin tosi herkkä ja se oli ensimmäinen vakava suhde. Ja en itsekään ole naimisiin menossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

ns hyvän perheen lapst haluaa samanlaisen rinnalleen. itsekin oeln rikkinäisestä perheestä, hieman eri tavalla kuin ap. tosin en hirveästi ole puolisoa kaivannutkaan. uskon että taustani ja nykytilanteeni olisi joillekin "liikaa" ja ihan sen vuoksi eivät kiinnostuisi vaikka itse olenkin mielestäni fiksu ja ihan ok, korkeakoulutettu. kai se niin on että tarvitsee suht samanlaisen taustaisen ihmisen. mutta sitten taas raja menee helposti että ne rikkonaiset taustala olevat, liian helposti solahtaa näihin elämän kallulaisiin, sitä ehkä ns paremmat ihmiset pelkää.

Tavallaan jännä koska olen hyvästä perheestä, mutta sellaisesta joka on rikki. Ehkä se on vaan just liikaa muille jotka tulevat hyvistä perheistä eivät osaa ymmärtää, että en voinut itse vaikuttaa. Jotenkin he ovat saattaneet ajatella, että jos minun vanhempanikaan eivät välitä minusta niin pakosti minussa on jotain vikaa. Ap

Jos ap olisi minun kaverini, pitäisin häntä hyväosaisena. Ei ole tavallista saada noin nuorena lahjaksi satojen tuhansien arvoista asuntoa. Eroperhe taas on niin monella, ettei se kiinnitä huomiota. Nykyään on vielä monenlaisia uusperhesotkujakin. Vähän vanhemmassa polvessa on sitten hirveitä perintöriitoja, joissa osallisina vainajan lapset, eksät, nyksät ja ties ketkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ns hyvän perheen lapst haluaa samanlaisen rinnalleen. itsekin oeln rikkinäisestä perheestä, hieman eri tavalla kuin ap. tosin en hirveästi ole puolisoa kaivannutkaan. uskon että taustani ja nykytilanteeni olisi joillekin "liikaa" ja ihan sen vuoksi eivät kiinnostuisi vaikka itse olenkin mielestäni fiksu ja ihan ok, korkeakoulutettu. kai se niin on että tarvitsee suht samanlaisen taustaisen ihmisen. mutta sitten taas raja menee helposti että ne rikkonaiset taustala olevat, liian helposti solahtaa näihin elämän kallulaisiin, sitä ehkä ns paremmat ihmiset pelkää.

Tavallaan jännä koska olen hyvästä perheestä, mutta sellaisesta joka on rikki. Ehkä se on vaan just liikaa muille jotka tulevat hyvistä perheistä eivät osaa ymmärtää, että en voinut itse vaikuttaa. Jotenkin he ovat saattaneet ajatella, että jos minun vanhempanikaan eivät välitä minusta niin pakosti minussa on jotain vikaa. Ap

Tuokin on höpöä. Minulla on varakkaasta perheestä lähtöisin oleva ystävä, joka ei ole tekemisissä lapsuudenperheensä kanssa. Tämä ei ole koskaan ollut ongelma, ei myöskään seurustelukumppaneille. Tällä kaverilla on laaja ystäväpiiri muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi minun kaverini, pitäisin häntä hyväosaisena. Ei ole tavallista saada noin nuorena lahjaksi satojen tuhansien arvoista asuntoa. Eroperhe taas on niin monella, ettei se kiinnitä huomiota. Nykyään on vielä monenlaisia uusperhesotkujakin. Vähän vanhemmassa polvessa on sitten hirveitä perintöriitoja, joissa osallisina vainajan lapset, eksät, nyksät ja ties ketkä.

Niin eroperhe on monella. Kuitenkin se että ei asu kummankaan luona. Se tekee tästä ongelman

Ap

Vähän epäilyttävältä kuulostaa, että et tule toimeen isäpuolesi etkä äitipuolesi kanssa etkä ole tekemisissä vanhempiesi kanssa. Jos vanhempien tai näiden puolien elämänhallinnassa ei ole vikaa, niin silloin itse vaikutat sopeutumattomalta. Se se on hirveä turn-off.

Pyörit vissiin aika suljetuissa, jossain Helsingin yliopiston vanhojen sivistyssukujen piireissä. Tiedän näitä ja on joo laskettelulomalla, kartanot yms. Oot vielä nuori ja naiivi mutta elämää on myös noiden piirien ulkopuolella, tulet huomaamaan! Ja vähän kun vanhemmaksi tulet ja laajennan piirejä niin saat hätistellä niitä joita taas viehättää se että sulla on maksettu omistusasunto Helsingissä, jotka on tunnekylmiä taas muuten ja todellakin olet upgrade jo varallisuuden vuoksi. Se on toinen asia mistä en puhuisi heti ensimmäisille vastaantulijoille koska houkuttaa samalla tavalla vääriä ihmisiä kuin se haavekuva perheen Lapin lomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma asunto eli olet ollut ahkerasti töissä?

Toiseksi perhetaustasi ei ole ongelma kumppaneillesi, sen sijaan oma rikkinäisyytesi aiheuttaa paljon ongelmia. Projisoit ongelmasi muihin ymmärtämättä sitä, että olet itse ongelma.

No oma asunto on oikeastaan isäni omistama asunto pääkaupunkiseudulla, joka on kuitenkin minun nimissäni. Kuitenkin olen aina tehnyt töitä ja elättänyt itseäni, mutta vanhemmat auttavat tottakai välillä. Hyvä pointti, että rikkinäisyyteni aiheuttaa ongelmia, mutta mielestäni minulla on paljon ystäviä ja muita läheisiä ihmissuhteita. Mikä on sinun mielestäni minun ongelmani, joka tekee minusta rikkinäisen? Sekä miten kohdistan sen kumppaniini? Millainen on rikkinäinen ihminen ?Ihan mielenkiinnosta kysyn. Ap

En nyt haluaisi tarttua lillukanvarsiin, mutta mikä on jonkun omistama asunto, joka on kuitenkin jonkun toisen ihmisen nimissä?

No varmaan, että isäni on antanut sen asunnon mulle omaksi, mutta maksoi sen sillä ei minulla ole itselläni satoja tuhansia heittää asuntoon. Ap

Kuka maksoi lahjaveron eli kannattiko isäsi ihan oikeasti antaa asunto sinulle nimellishinnalla myynnin sijaan?

En jaksaisi tähän takertua. Keskustele asiasta isäni kanssa. En itse ole perillä näistä asioista niin tarkasti. Hän maksaa veronsa kyllä. Ap

Juuri tähän pitää takertua tilanteessa, jossa sinä väität parisuhteittesi kariutuvan lapsuutesi rikkinäisyyteen. Olet ylimalkainen ja kiertelevä, joka takuuvarmasti näkyy ihan tavisarjessasi eli ei se lapsuutesi ole iso kynnyskysymys vaan se, että sinä jätät asioita sanomatta, puolitiehen, epäselviksi. Ei kukaan halua olla sellaisen kanssa, joka on kaikessa ylimalkainen.

Ovatko miehet olleet itse ydinperheestä? Ehkä joku toinen eroperheen lapsi ymmärtäisi sinua paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi minun kaverini, pitäisin häntä hyväosaisena. Ei ole tavallista saada noin nuorena lahjaksi satojen tuhansien arvoista asuntoa. Eroperhe taas on niin monella, ettei se kiinnitä huomiota. Nykyään on vielä monenlaisia uusperhesotkujakin. Vähän vanhemmassa polvessa on sitten hirveitä perintöriitoja, joissa osallisina vainajan lapset, eksät, nyksät ja ties ketkä.

Niin eroperhe on monella. Kuitenkin se että ei asu kummankaan luona. Se tekee tästä ongelman

Ap

Mun noin 20v opiskelijatutut ei asu vanhemmillaan, enemmän ongelma on se, jos asuu.

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäilyttävältä kuulostaa, että et tule toimeen isäpuolesi etkä äitipuolesi kanssa etkä ole tekemisissä vanhempiesi kanssa. Jos vanhempien tai näiden puolien elämänhallinnassa ei ole vikaa, niin silloin itse vaikutat sopeutumattomalta. Se se on hirveä turn-off.

Tää on kukkua. Ap on tekemisissä vanhempien kanssa, vaikkakin harvoin. Se on normaalia, on paljon ongelmallisempiakin taustoja vaikka kuinka liikkuisi eliitin keskellä ja hienoissa piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi minun kaverini, pitäisin häntä hyväosaisena. Ei ole tavallista saada noin nuorena lahjaksi satojen tuhansien arvoista asuntoa. Eroperhe taas on niin monella, ettei se kiinnitä huomiota. Nykyään on vielä monenlaisia uusperhesotkujakin. Vähän vanhemmassa polvessa on sitten hirveitä perintöriitoja, joissa osallisina vainajan lapset, eksät, nyksät ja ties ketkä.

Niin eroperhe on monella. Kuitenkin se että ei asu kummankaan luona. Se tekee tästä ongelman

Ap

Ei kai 20-vuotiaat asu vanhempien luona? Varsinkaan jos on saaneet näiltä asunnon.

No, ei se haittaa sitten, kun löydät hyvän ihmisen. Kuulostaa siltä, että olette vielä niin lapsia, nuoria.

Anna itsellesi aikaa. Sinun itsesi olisi hyvä mennä psykologin kanssa juttusille. Saisit selvitettyä lapsuutta- ihan itsesi takia.

Lääkärin kautta voit hakeutua -tai terveydenhoitajan.

Sinulla onkoko elämä aikaa. Se vaatii motivaatioita.

Olet hyvä juuri noin. Löydät itseäsi, kun käyt terapeutin juttusilla.

Olet joutunut pärjäämään kovin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäilyttävältä kuulostaa, että et tule toimeen isäpuolesi etkä äitipuolesi kanssa etkä ole tekemisissä vanhempiesi kanssa. Jos vanhempien tai näiden puolien elämänhallinnassa ei ole vikaa, niin silloin itse vaikutat sopeutumattomalta. Se se on hirveä turn-off.

Niin helppo sanoa kun et ole kokenut samaa kuin minä. Miltä tuntuisi asua isäpuolen kanssa joka ei puhu sinulle ikinä sanaakaan, koska häntä ei kiinnosta ja tekee sen erittäin selväksi ja on aina tehnyt ihan siitä lähtien kun olen ollut 8 vuotias. Se että asut kodissa, missä sut jätetään kaikesta ulkopuolelle. Se sattuu. Ei ole lapsen tehtävä luoda suhdetta. Ja äiti tottakai ollut niin rakastunut että ei ole välittänyt asiasta, hän perusteli asiaa sillä , että isäpuoli puhuu ihmisten kanssa niin paljon töissä ettei kotona jaksa. Kokoajan omassa kodissa pitää olla varpaillaan, ja ainut milloin puhutaan on se että huudetaan jos on tehnyt jotain ”väärin”. Kysyin äidiltä miten voit olla tuollaisen kanssa kun mulla on paha ja hän vastaa, että Kaikkia maailmassa ei pyöri minun ympärilläni. Päätin muuttaa isovanhempieni luokse.

Isä asuu tosiaan eri paikkakunnalla ja hänen kanssaan olen väleissä, mutta en läheinen. Uusi vaimonsa ei tai ei se nyt uusi ole enään, mutta äidin jälkeinen, elää täysin hänen rahoillaan ja on erittäin tarkka ja mustasukkainen hänestä. Vaikea ihminen. Isäni yrittää tietysti miellyttää kaikkia mutta rakkaus on sokea. Ap

Ihmettelen osaa näistä ap:lle tulleista kommenteista. Vaikka olisi kuinka etuoikeutettu tai tulisi mistä taustoista hyvänsä, niin kyllä jokaisella on oikeus onneen ja parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ns hyvän perheen lapst haluaa samanlaisen rinnalleen. itsekin oeln rikkinäisestä perheestä, hieman eri tavalla kuin ap. tosin en hirveästi ole puolisoa kaivannutkaan. uskon että taustani ja nykytilanteeni olisi joillekin "liikaa" ja ihan sen vuoksi eivät kiinnostuisi vaikka itse olenkin mielestäni fiksu ja ihan ok, korkeakoulutettu. kai se niin on että tarvitsee suht samanlaisen taustaisen ihmisen. mutta sitten taas raja menee helposti että ne rikkonaiset taustala olevat, liian helposti solahtaa näihin elämän kallulaisiin, sitä ehkä ns paremmat ihmiset pelkää.

Tavallaan jännä koska olen hyvästä perheestä, mutta sellaisesta joka on rikki. Ehkä se on vaan just liikaa muille jotka tulevat hyvistä perheistä eivät osaa ymmärtää, että en voinut itse vaikuttaa. Jotenkin he ovat saattaneet ajatella, että jos minun vanhempanikaan eivät välitä minusta niin pakosti minussa on jotain vikaa. Ap

Miksi kuvittelet olevasi hyvästä perheestä, jos äiti tai isä ei halua, että elät kanssaan? Ei ainakaan minulle hyvä perhe ole sellainen, jossa ensisijaisesti halutaan pysyä etäällä lapsesta.