Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perhetaustani ongelma parisuhteissa
24.10.2020 |
Olen 20-vuotias nainen, perhetaustani on rikkinäinen. Olen teini-iästä saakka asunut isovanhemmillani, sillä en voinut sietää isäpuoltani jonka kanssa äiti on edelleen yhdessä. Isäni asuu toisella paikkakunnalla ja hän tukee rahallisesti, mutta ei juurikaan vietä aikaa kanssani, sillä hänen uusi vaimonsa ei pidä siitä. Minulla on paljon ystäviä ja nyt oma asunto ja opiskelupaikka yliopistossa. Kuitenkin parisuhteita minulla on ollut samanikäisten kanssa kuin itse. Olen huomannut sen, että minun perhetaustani on ollut suhteissani toiselle osapuolelle ongelma. Toinen osapuoli on usein hävennyt asiaa ja minut on myös jätetty sen takia koska perheeni on niin rikkinäinen ja kumppani haluaa jonkun jolla on ollut hyvä yhtenäinen perhe. En käsitä, en itse voi vaikuttaa omiin vanhempieni tekemisiin enkä heidän valintoihinsa. Miksi tämä on suuri turn off?
Kommentit (142)
No mitäs helvattia? Ei kai tuon pitäisi olla ongelma. Miehelläni takanaan juuri samanlainen lapsuus/nuoruus eikä ole ikinä ollut ongelma 🤔 Ovatko selittäneet yhtään miksi se on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoa. Ei uskoisi, että kumppanin vanhemmilla on juuri mitään merkitystä varsinkaan enää siinä vaiheessa, kun asutaan jo omillaan.
En tiedä, miksi eron syy olisi juuri perhetausta mutta itselleni tulee mieleen tuntemieni miesten perusteella:
-ei tajua, että toiselle perheenjäsenet on tärkeitä
-ei tajua, että toiselle suku on tärkeä
-ei tajua, että juhlapyhät tai suvun juhlat ja niihin osallistuminen on tärkeitä (koska edellämainitut liittyy siihen)
Niin..siis vähän eri arvomaailma.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs helvattia? Ei kai tuon pitäisi olla ongelma. Miehelläni takanaan juuri samanlainen lapsuus/nuoruus eikä ole ikinä ollut ongelma 🤔 Ovatko selittäneet yhtään miksi se on ongelma?
He ovat selittäneet, että tulemme liian erilaisista lähtökohdista. Ovat mm kuvitelleet, että tulevat samaan minun kauttani uuden perheen ja ovat toivoneet tyttöystävää, jonka perheen kanssa voisi tehdä kaikkea mukavaa. Myös he eivät halua lisää ongelmia itselleen, vaikka minun mielestä mulla ei ole mitään ongelmaa tuon asian kanssa, ja sitä paitsi asun nyt yksin. Jotenkin en vain sovi heidän kuvitelmiinsa. Ehkä olen vain liian lapsellisten ja pinnallisten ihmisten kanssa seurustellut?
Oma asunto eli olet ollut ahkerasti töissä?
Toiseksi perhetaustasi ei ole ongelma kumppaneillesi, sen sijaan oma rikkinäisyytesi aiheuttaa paljon ongelmia. Projisoit ongelmasi muihin ymmärtämättä sitä, että olet itse ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ymmärrän, miksi rikkinäinen tausta on ongelma: tilastollisesti sellaiset avioparit eroavat merkittävästi harvemmin, joiden vanhemmatkin ovat pysyneet yhdessä. Ja toisin päin: mitä enemmän eroja lähipiiristä löytyy, sitä todennäköisemmin pariskunta eroaa itsekin.
Et voi vaikuttaa Vanhempiesi valintoihin, mutta voit vaikuttaa siihen, miten hyvin itse käsittelet rikkinäisen perhetaustasi ja miten se käsittely näkyy oman tunne-elämäsi vakaudessa.
Nää miehekkeet on olleet keskenkasvuisia ja kyllä parempiakin on. Uutta putkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miksi eron syy olisi juuri perhetausta mutta itselleni tulee mieleen tuntemieni miesten perusteella:
-ei tajua, että toiselle perheenjäsenet on tärkeitä
-ei tajua, että toiselle suku on tärkeä
-ei tajua, että juhlapyhät tai suvun juhlat ja niihin osallistuminen on tärkeitä (koska edellämainitut liittyy siihen)
Niin..siis vähän eri arvomaailma.
Tätä minulle on sanottu. Mutta minä ymmärrän täysin tämän asian ja haluaisin itsekin joskus ihanan perheen, olen oppinut vanhempieni virheistä paljon. Juuri tuota erilaista arvomaailmaa minulle on usein sanottu.
Minä vietän juhlapyhät isovanhemmillani, jotka ovat alle 70 vuotiaita. Minulla on läheiset välit kummankin veljeni kanssa. Minulla on ihanat sedät ja tädit. Valitettavasti olen syytön siihen, että omia vanhempiani kiinnostaa heidän uudet parisuhteensa kuin oma lapsensa!
Kuulostaa kaukaa haetulta. Sulla on oma elämä ja ystävät. Miten vanhempasi liittyy teidän arkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin voi sopia myös se että vietätte heidän perheiden kanssa sitä aikaa
Näin ajattelevia miehiä tosiaan on, mutta heistä kannattaa pysyä kaukana. Nim. kokemuksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma asunto eli olet ollut ahkerasti töissä?
Toiseksi perhetaustasi ei ole ongelma kumppaneillesi, sen sijaan oma rikkinäisyytesi aiheuttaa paljon ongelmia. Projisoit ongelmasi muihin ymmärtämättä sitä, että olet itse ongelma.
No oma asunto on oikeastaan isäni omistama asunto pääkaupunkiseudulla, joka on kuitenkin minun nimissäni. Kuitenkin olen aina tehnyt töitä ja elättänyt itseäni, mutta vanhemmat auttavat tottakai välillä. Hyvä pointti, että rikkinäisyyteni aiheuttaa ongelmia, mutta mielestäni minulla on paljon ystäviä ja muita läheisiä ihmissuhteita. Mikä on sinun mielestäni minun ongelmani, joka tekee minusta rikkinäisen? Sekä miten kohdistan sen kumppaniini? Millainen on rikkinäinen ihminen ?Ihan mielenkiinnosta kysyn. Ap
Vanhempasi asut toisella paikkakunnalla, joten tuntuu oudolta, että suhteesi vanhempiisi tai perhetaustasi voi merkitä noin paljon seurustelusuhteissasi. Voisiko olla niin, että itse huomaatta tuot ja luot perhesuhdeasetelman seurustelusuhteeseesi, jolloin tounen osapuoli kokee sen uhkaavana ja epänormaalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi asut toisella paikkakunnalla, joten tuntuu oudolta, että suhteesi vanhempiisi tai perhetaustasi voi merkitä noin paljon seurustelusuhteissasi. Voisiko olla niin, että itse huomaatta tuot ja luot perhesuhdeasetelman seurustelusuhteeseesi, jolloin tounen osapuoli kokee sen uhkaavana ja epänormaalina.
Ehkä tämä ongelma oli enemmän relevantti silloin kuin asuin vielä samalla paikkakunnalla. En tiedä jotenkin jos mietin minun suhteitani, mun kumppanit on ollu tosi ihania ja ystävällisiä ja tehny meidän suhteen eteen töitä. Mut jotenki kun mainitsin tuon asian suhtautuminen minuun alkoi muuttua. Mutta minkä perheasetelman luon? En ymmärtänyt anteeksi. Ap
Missä ihmeen piireissä liikut? Kaksikymppiset pojat miettivät tuollaista?
Esim omina opiskeluaikoinani asuttiin opiskelijakämpissä/kimppakämpissä, ja kukaan niin pohtinut toisten vanhempia.
Ehkä sinä kriiseilet (ymmärrettävästi!) etäisiä välejä vanhempiisi. Olet vielä hyvin nuori. Ehkä se heijastuu suhteisiisi tai tapaasi olla niissä. Ehkä mietit asiaa hyvin paljon, ja nuorelle pojalle asia on raskas.
Vierailija kirjoitti:
Testaa mahdollisimman montaa miestä, kyllä ennen pitkää kunnollinen löytyy. Mä testasin varmaan sataa ennen kun tärppäsi. Aika monta antibiootikuuria siinä kyllä sai syödä, varsinkin tummemmilta sai monenlaisia tauteja
Niin valitettavasti mun luonne ei anna periksi tuollaiselle. Oon vähän toivoton romantikko, että jos annan niin siinä pitää sit olla jotai enemmänkin esim molemmin puolisia tunteita!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen piireissä liikut? Kaksikymppiset pojat miettivät tuollaista?
Esim omina opiskeluaikoinani asuttiin opiskelijakämpissä/kimppakämpissä, ja kukaan niin pohtinut toisten vanhempia.
Ehkä sinä kriiseilet (ymmärrettävästi!) etäisiä välejä vanhempiisi. Olet vielä hyvin nuori. Ehkä se heijastuu suhteisiisi tai tapaasi olla niissä. Ehkä mietit asiaa hyvin paljon, ja nuorelle pojalle asia on raskas.
No aikalailla urheilijapiireissä liikun. Jep ei mun frendit pohdikaan niitä ja ovat tosi ymmärtäväisiä. Mut seurustelusuhteessa sit täysin erijuttu. Jotenki varmaan just tuo et se vaa aiheuttais ongelmia eikä ois sillee helppo juttu.
Ei tuo tilanne ole syytäsi millään tavalla. Teit aivan oikein kuin suojelit itseäsi ja asuit muualla. Äidin pitäisi laittaa sinut etusijalle, ei miestä, miehen kanssa ei ole pakko asua yhdessä ylipäänsä. Luultavasti treffaamasi miehet ovat pinnallisia, nuorena tekevät äkkinäisiä johtopäätöksiä ja et varmastikaan menetä mitään heissä. Sinun ei tarvitse kertoa totuutta asiasta kaikille, vanhempia & asumista koskevasta menneisyydestä, pääasia on että olet itse tasapainoinen, avarakatseinen ja kiva luonne - se riittää ihan varmasti. Sitten kun on tarpeeksi fiksu mies niin ymmärtää sinua hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs helvattia? Ei kai tuon pitäisi olla ongelma. Miehelläni takanaan juuri samanlainen lapsuus/nuoruus eikä ole ikinä ollut ongelma 🤔 Ovatko selittäneet yhtään miksi se on ongelma?
He ovat selittäneet, että tulemme liian erilaisista lähtökohdista. Ovat mm kuvitelleet, että tulevat samaan minun kauttani uuden perheen ja ovat toivoneet tyttöystävää, jonka perheen kanssa voisi tehdä kaikkea mukavaa. Myös he eivät halua lisää ongelmia itselleen, vaikka minun mielestä mulla ei ole mitään ongelmaa tuon asian kanssa, ja sitä paitsi asun nyt yksin. Jotenkin en vain sovi heidän kuvitelmiinsa. Ehkä olen vain liian lapsellisten ja pinnallisten ihmisten kanssa seurustellut?
Voi olla tietysti niinkin, että jos oma tausta on hyvin vakaa, herättää pelkoa ja epävarmuutta se, jos toisen tilanne edes symboloi jotenkin epävarmuutta ja epävakaisuutta. Jos siis seurustelukumppanit ovat itsekin sitten 20+ niin sen ikäisenä tukeutuu enemmän pinnallisiin seikkoihin, koska ei ole elämänkokemusta selvittää, oletko ehjäpäinen kaikesta huolimatta.
Että tuossa voi olla sellainen lika barn leka bäst -juttu, vältellään sellaista, mikä on itselle vierasta, ihan varmuuden vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
Mainittakoon vielä se että molemmat vanhempani työskentelevät johtotehtävissä, että mistään elämän kalluista ei ole kyse.
Ap