Minä voin myötää katuvani nuoruudessani otettuja tatuointeja:(

Jos olisin ottanut, katuisin. Minusta on ihanaa, että ihoni on kuvaton.

En ole katunut. Minulla on yksi tatuointi, joka on otettu aikuisena, ei nuoruudessa. Olen sen itse suunnitellut ja sen tunnearvo on tärkeä. Se on pieni, sievä ja helposti piilossa muiden katseilta. Miksi katuisin, kun se oli harkitusti otettu?

Hienoa, että joku on rehellinen myöntää tämän, pisteet sinulle siitä!

Tuntuu nimittäin siltä, että tätä puolta ei nykyään enää oteta missään esille, vaan joka paikka on vain täynnä tatuointimyönteistä propagandaa.

Miksi täällä on heti tatuoidut karvat pystyssä jos kysytään sattuuko joku ehkä katumaan kuviaan? Tai että joku on onnellinen siitä ettei ole kuvia iholla..

Mitä ihmettä se teitä kaivelee.

Tatuointimyönteistä propagandaa? Enpä ole huomannut. Eiköhän sen ottaminen kannata jättää aikuisuuteen ja pohtia tarkkaan, millaisen ottaa, jos päättää ottaa. Jokaisen oma asia tietysti. 

Monella ei ole kanttia ottaa tatuointia, ja hienoa, kun myöntävät sen. Minua ihmetyttää enemmän se oletus, että KAIKKI tatuointeja ottaneet tulevat taatusti jossain vaiheessa sitä katumaan. Ehkä selllainen ihminen, joka harkitsemattomasti tekee kaikkea: hyppää katolta, leikkaa päänsä kaljuksi, vetää tilinsä miinuksella tai muuta ajattelematonta katuu tekojaan helpommin kuin harkitsevaisempi luonne. Kannattaahan sitä tatuointia harkita vakavasti! Hetken mielijohteesta en ottaisi!

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:47"]

Miksi täällä on heti tatuoidut karvat pystyssä jos kysytään sattuuko joku ehkä katumaan kuviaan? Tai että joku on onnellinen siitä ettei ole kuvia iholla..

Mitä ihmettä se teitä kaivelee.

[/quote]

Se on niin herkkä asia. Täytyisi myöntää, että on itse vapaaehtoisesti tehnyt virheitä joita ei voi korjata vaikka kuinka kaduttais (ainakaan ihan helposti ja halvalla). Kova paikka.

Kadun todella paljon, kaksi kuvaa, ei näkyvillä paikoilla, mutta silti...

Olisipa joku kertonut, että elämä alkaa kolmekymppisenä, eikä pääty, niinkuin kuvittelin....Kuvat vaikuttavat negatiivisesti minäkuvaan ja itsetuntoon.

Eli tiedän miltä sinusta ap tuntuu ; (

Kadun! Nyt reilu 30v ja kuvat otettu ennen kuin täytin 20v. Ei ne isoja ole,mutta silti harmittaa.

Mulla on alaselässä tatuointi. Ollut jo kohta15 vuotta. Aihe on itselleni tärkeä, eli en kadu kuvaa, mutta kun nykyään "kaikilla" on tatuointi alaselässä, ja olen lihonut 30kg tatuoinnin oton jälkeen niin joo, ehkä olis parempi jos sitä ei olis...

"Monella ei ole kanttia ottaa tatuointia--"

Vaikka mä haluaisinkin ottaa tatuoinnin, en ottais, koska juuri sen takia, etten uskaltaisi. Lähinnä pelkään että kyllästyisin siihen kuvaan, ja sitt ois (tietääkseni) vaikee prosessi poistaa se tatuointi.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:47"]

Miksi täällä on heti tatuoidut karvat pystyssä jos kysytään sattuuko joku ehkä katumaan kuviaan? Tai että joku on onnellinen siitä ettei ole kuvia iholla..

Mitä ihmettä se teitä kaivelee.

[/quote]

Karvat pystyssä? Liioittelet hieman. Voin rehellisesti vain todeta, että en kadu. Hienoa, jos et kadu sinäkään!

Te, jotka kadutte - miksi edes otitte niitä?

Missä tässä ketjussa on väitetty että kaikki tatuoinnit kaduttaisi kaikkia ja aina? Vähän herkkäpäistä meininkiä..

En ole ottanut tatuointeja, onneksi. Aivan varmasti kaduttaisi.

Lävistyksiä tuli kuitenkin otettua nuorena useampia, erityisesti ala- ja ylähuulissa/leuassa on selvät jäljet. Inhoan todella noita. Lohduttaudun sillä, että aika pieni ongelmahan tuo on verrattuna moneen muuhun... Yksi kaveri laittoi sellaiset kamalat korvan venytykset. Näyttää suunnilleen tältä: http://i45.tinypic.com/2hq8m7s.jpg

"Monella ei ole kanttia ottaa tatuointia"

Miksi pitäisi? Ei ole kertakaikkiaan mitään tarvetta.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 14:16"]"Monella ei ole kanttia ottaa tatuointia"

Miksi pitäisi? Ei ole kertakaikkiaan mitään tarvetta.

[/quote]

Niinpä. Miksi tatuointia pidetään jonain ihmeen rohkeiden mittarina?

En ole katunut, ennemminkin ihmettelen sitä miksi odotin niin monta vuotta että uskalsin tatuoinnin ottaa.

No en kyllä kaduta :) Ei ole tatuointini niin erikoisia tai juuri ja vain siihen elämänvaiheeseen liittyviä etten enää tykkäisi.

otin 30vuotiaana niin ei niin paljon kymmenessä vuodessa maku muuttunut.

Liian nuorena en suosittele ottamaan, 20 saisi olla ikäraja.

Minulla on yhteensä 4 tatskaa josta viimeisin viime kesältä... Mutta 2 tatskaa kadun, tietenkin sitä ekaa minkä hätäseen valitsin tatska kansiosta. Toisen tatskan olenkin jo peittänyt uudella, joten se ei harmita enään niin paljoa.

Joo, osaa kieltämättä. Aion poistattaa kunhan säästötilillä on sellainen summa, ettei kaikki rahat mene poistattamiseen.

Mua kaduttaa yksi, muut ei.

Se mikä kaduttaa on otettu nuorena, ja ei ollut sen tyyliset silloin muodissa. Nyt myöhemmin tuntuu, että "kaikilla" on samanlainen.

Mulla on myös toinen jalkapöytä/nilkka tatuoitu "päiväkirjaksi" siinä on siis pientä kuvaa, tekstiä ym. otettu aina kun jotain merkityksellistä tapahtuu, tai vähemmän merkityksellistä. Sieltä löytyy pientä norsua ja sittisontiaista ja koiran nimeä ja Afrikkaa ja swahilin sanoja ja lintua ja kuollutta kissaa ja vaikka mitä. Koko jalka siis varpaista nilkkaan täynnä pienen pientä kuvaa, joita ei ole edes tarkoitettu yhteensopiviksi saati muille nkyviksi. Tota kokonaisuutta en kadu, enkä usko että ikinä tulenkaan katumaan. Musta on kiva aina välillä katsella sitä ja muistella mitä kaikkee onkaan tullut koettua, ja miettiä oisko tapahtunut taas jotain sellaista kivaa tai ikävää minkä voisi sinne laittaa...