Minä voin myötää katuvani nuoruudessani otettuja tatuointeja:(

Halusin kovasti 15-vuotiaana tatuoida nilkkaani pieniä tassunjälkiä kuvastamaan syvällistä suhdettani luonnon monimuotoisuuteen ja muistutamaan itseäni yksilöllisten valintojemme merkityksestä ekosysteemin tasapainosta. Vanhempieni avustamana (eli painostamana) kuitenkin päätin, että mietin ensin vähintään viisi vuotta. Kiitos äiti.

Voi kuulkaa kun minä en voi teille tatuoimattomaksi ryhtyä!

Ei se yhteiskunta niin pyöri, että te sanelette mikä määrä mustetta määrää arvokkuuteni

Liekö sitten nuoruudeen tyhmyyttä, en tiedä enkä murehdi :-)

Siis minua häiritsee ja kaduttaa jopa teini-iässä toiseen korvalehteen "normaalikorvisreiän" viereen otettu tuplareikä. Eli se pieni, nykyisin ylimääräinen reikäpiste  korvikseni vieressä. Kauhean vaikea kuvitella, että olisi olemassa mitään kuviota tai mitään kohtaa ihossani, jota en katuisi jossakin vaiheessa tatuoineeni. Enpä enää käytä samoja tai samantyyppisiä vaatteitakaan kuin 10 tai 20 vuotta sitten. En voisi tälläkään hetkellä hyvinkin aikuisessa iässä (40v) olla varma, että ajattomana ja täydellisenä pitämäni koru olisi yhtään mieleinen 20 vuoden päästä. Korua ei ole kuitenkaan pakko pitää - voi käyttää toista korua tai olla käyttämättä korua ollenkaan.

Arvostan puhdasta sileää ihoa, koska minulla on luonnostaan paljon luomia, joita olen vuosien varrella poistattanut. Minulla on lapsia, mutta edes heidän nimiään en voisi kuvitella tatuoivani, koska kaikista tatuoinneista (aiheesta, koosta, tyylistä, väristä, fontista riippumatta) minulle tulee aina vain voimakas mielleyhtymä niihin tekotaiteellisiin töherryksiin, joita teini-iän angstisina vuosina raapustettiin kuulakärkikynällä vihkojen marginaaleihin :D

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 14:13"]

En ole ottanut tatuointeja, onneksi. Aivan varmasti kaduttaisi.

Lävistyksiä tuli kuitenkin otettua nuorena useampia, erityisesti ala- ja ylähuulissa/leuassa on selvät jäljet. Inhoan todella noita. Lohduttaudun sillä, että aika pieni ongelmahan tuo on verrattuna moneen muuhun... Yksi kaveri laittoi sellaiset kamalat korvan venytykset. Näyttää suunnilleen tältä: http://i45.tinypic.com/2hq8m7s.jpg

[/quote]

Mua itkettäisi, jos omat korvani näyttäisi tuolta. Tatuoinnit voi harmittaa ja nolottaa, mutta harvemmin ne ällöttää ja näyttää iljettäviltä, kuten nuo korvat.

Jos joku tekisi tuollaiset korvat toiselle, saisi rangaistuksen vamman tuottamisesta. 

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:53"]

Tatuointimyönteistä propagandaa? Enpä ole huomannut. Eiköhän sen ottaminen kannata jättää aikuisuuteen ja pohtia tarkkaan, millaisen ottaa, jos päättää ottaa. Jokaisen oma asia tietysti. 

Monella ei ole kanttia ottaa tatuointia, ja hienoa, kun myöntävät sen. Minua ihmetyttää enemmän se oletus, että KAIKKI tatuointeja ottaneet tulevat taatusti jossain vaiheessa sitä katumaan. Ehkä selllainen ihminen, joka harkitsemattomasti tekee kaikkea: hyppää katolta, leikkaa päänsä kaljuksi, vetää tilinsä miinuksella tai muuta ajattelematonta katuu tekojaan helpommin kuin harkitsevaisempi luonne. Kannattaahan sitä tatuointia harkita vakavasti! Hetken mielijohteesta en ottaisi!

[/quote]

Mitäs nää tatskaohjelmat teeveessä sitten on? Niistähän ne teinit imee vaikutteita. On niin cool, niin cool.

Väitän, että tämä tatskavillitys menee ohi Suomessakin. Vain 1970-2000 luvuilla syntyneillä on tatuointeja. Nuoremmat ovat fiksumpia. Coolius alkaa olla puhtaassa ihossa.

Ja näin miehenä en koskaan koskisi töhrittyyn tyttöön.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:33"]

Jos joku tekisi tuollaiset korvat toiselle, saisi rangaistuksen vamman tuottamisesta. 

[/quote]

Entäs  lasten sukuelinten silvonta, joka on Suomessakin sallittu?

Onko kukaan teistä ottanut tatuointia hetken mielijohteesta? En voi ymmärtää, miksi ihmiset eivät harkitse tatuointejaan. Katsoin vähän aikaa sitten YouTubesta videota, jossa 19v nainen kertoi tatuoinneistaan tyyliin: "no siis siel liikkeessä oli ale, että pystyi menemään ilman ajanvarausta ottamaan jonkun kuvan. sitten vaan menin sinne ja katoin et toi on ihan söpö kuva, joten otin sit tän.. kyl tää on ihan kiva ja mä tykkään tästä". Mä ainakin harkitsisin tatuointia pitkään, mistä tällaset hetken mielijohteesta tatskan ottavat voivat tietää, että se ei kaduta viikon päästä? Eihän tuo ole mun perseen kutina, mutta silti ihmetyttää..

Mulla on myös muutama kaveri, jotka vaan menevät ottamaan jotain. Selaavat tatuointikirjaa liikkeessä, ja sanovat vaan et no vaikka toi. Sitten valittavat mulle, kun olen niin tylsä ja pohdin tällasia asioita pitkään... 

49 jatkaa: Ja nämä "anna mennä vaan, kuhan joku kiva kuva tulee tatuoinniks" ovat niitä ihmisiä, jotka eivät tietenkään kadu koskaan muka mitään elämässään jne. No katsotaanko 20 vuoden päästä, onko vielä se ranteeseen tatuoitu iso Hello Kitty (jonka otit vaan koska.. no se näytti söpölle yhtenä torstai-iltana vuonna 2014 ja olihan tatskaliikkeessä ale) mieluinen. Suurella todennäköisyydellä kuva kaduttaa siinä vaiheessa, todennäköisesti jo paljon aiemmin..

Hyödyllinen ketju. Jos itsellä on teinejä, jotka mankuvat tatskoja ja lävistyksiä, kannattaa näyttää niille tämä.

Itselläni ei ole ollut tatskoja, mutta joskus nuorena esim. nappiverkkarit ja pilottitakki oli todella cool. Myös neon-kuvioiset trumpettihousut + napapaita oli hieno yhdistelmä. Millaistahan olisi, jos vielä 10... 20... 30... jne. vuoden päästä olisi pakko kulkea noissa samoissa nappiverkoissa ja napapaidoissa. 

Mä olin joskus 20-vuotiaana menossa kovasti ottamaan tatuointia, kuvakin oli jo mietitty. Nykyään olen niiin onnellinen, että jäi ottamatta. Yksikään tatuointi ei ole vuosiin ollut mun silmiin hieno, päinvastoin, tatuoidut näyttää lähes aina reppanoilta.

Ihmetyttää aina nuo "en koskisi töhrittyyn tyttöön" jutut, eihän se tatuointi tee ihmisestä yhtään sen parempaa/huonompaa mitä hän muutenkin on.

Yksi pääsyy sille, etteivät monet "ymmärrä" taatuointeja on se, että yleensä niitä eniten esittelee se ns. "wt-porukka". On huonosti tehtyä enkeliä venyneessä rinnassa, on kulahtunutta Suomen-leijonaa hauiksessa, on lutkaleimaa jenkkakahvojen välissä alaselässä etc.

Voin ihan suoraan sanoa, että aika iso osa tatuoinneista on aika törkeitä, toki niiden merkitys ihmiselle itselleen voi olla iso, ja siksi en tuomitse ketään. Mutta on olemassa kirjaimellisesti taideteoksiin verrattavia tatuointeja, sellaisia tatuointeja joita on pakkoa katsoa ihaillen, samaan tapaan kuin kaunista maalausta tai veistosta.

Lisäksi todella monilla ihmisillä joista "ei ikinä uskoisi" on tatuointeja. On se tietty ihmisryhmä jotka tykkäävät esitellä kuviaan ja ottaa ne näkyville paikoille, sitten on nitä jotka eivät edes "voisi" ottaa tatuointia näkyvälle paikalle, esim. työn takia.

Mutta se mikä jokaisen kannattaa ymmärtää on se, että jos vaikka vertaa jotain Martina Aitolehteä ja Jutta Urpiaista, niin noiden ero on se että toinen poseeraa ns. "koko ajan" puolialastomana ties missä, ja toinen nähdään aina "jakkupuvussa" (no joo, olihan se yksi verkkosukkahousukuvaus, anyway;)

= jos Urpiaisella olisi tatuointi esim. lapaluussa, ei siitä kukaan tietäisi mitään, poislukien ihan lähimmän eli oma mies ymv.

Sama pätee suureen joukkoon ihmisiä, miettikääpä vaikka tätä: yhden viikon aikana näkemänne ihmiset (sukulaiset, työ-/kaverit, naapurit, kaupankassat, pankkivirkailijat, kadulla vastaan tulevat jne. jne.) niin kuinka monen asu on sellainen (kuvitellaan että on kesä) ettei sen alla voisi olla tatuointi "piilossa"?

Niinpä niin, harva tietää kunka monella oikeasti on tatuointi, koska eivät näe kun ne jotka ovat hyvin näkyvällä paikalla/sellaisella ihmisellä jolla on paljastavat vaatteet. Tavallinen asu peittää (helposti!) tatuoinnit, jos niitä ei halua esitellä, esim. tällä naisella voisi olla tatuointia hauiksessa, kyljessä, rinnan yläosassa, lapaluussa, selässä, reidessä, mahassa, emmekä tietäisi siitä mitään.

http://www.hm.com/fi/product/22313?article=22313-B

Sen näkee kyllä sitten siellä sängyssä. Ja kyllä katoaa fiilikset. Naisen iho on parhaimmillaan puhtaana. Ei sotattuna.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 16:03"]

Ihmetyttää aina nuo "en koskisi töhrittyyn tyttöön" jutut, eihän se tatuointi tee ihmisestä yhtään sen parempaa/huonompaa mitä hän muutenkin on.

[/quote]

Joo, ja jo sanavalinta töhritty paljastaa ajattelutavan: tyttö ei ole itsenäinen subjekti, vaan kohde, jota joku muu on töhrinyt. Puhuja siis näkee tytön objektina.

Juuri tuo 52:nkin kommentti: tatuoidut näyttävät reppanoilta: niin ne joiden tatuoinnit SINÄ näet, monilla ihmisillä on kuvia mutta ne ovat piilossa. Jos menet vaikka lääkäriin, niin sillä lääkärillä voi olla tatuointi, sinä vaan et näe sitä. Mutta sitten kun menet vaikka lähiöräkälään, niin siellä näet sen "Ritun" huonosti tehdyn ruusu-kuvan, koska se on ESILLÄ. Toisin sanoen, kuva on a) tehty näkyvään paikkaan b) hänen päällään on paljastavampi vaatetus (esim. avara kaula-aukko paidassa) mitä niillä ns. "ei reppanoilla" ihmisillä, joihin törmäät muissa merkeissä.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 16:08"]

Juuri tuo 52:nkin kommentti: tatuoidut näyttävät reppanoilta: niin ne joiden tatuoinnit SINÄ näet, monilla ihmisillä on kuvia mutta ne ovat piilossa. Jos menet vaikka lääkäriin, niin sillä lääkärillä voi olla tatuointi, sinä vaan et näe sitä. Mutta sitten kun menet vaikka lähiöräkälään, niin siellä näet sen "Ritun" huonosti tehdyn ruusu-kuvan, koska se on ESILLÄ. Toisin sanoen, kuva on a) tehty näkyvään paikkaan b) hänen päällään on paljastavampi vaatetus (esim. avara kaula-aukko paidassa) mitä niillä ns. "ei reppanoilla" ihmisillä, joihin törmäät muissa merkeissä. [/quote]

No kyllä mullakin tulee tatuoinneista mieleen aina elämänhallinnan puute, surkeus ja tietty luuserius.

Tiettyjen kovaa opiskelua vaativien ammattien edustajille tatuoinnit eivät vain sovi. Jos näen lääkärillä tatuoinnin, en mene enää uudestaan ko. lääkärille. Jos näen juristilla tatuoinnin, en voi pidätellä nauruani, kaikki uskottavuus on mennyttä. Jos näen diplomi-insinöörillä tatuoinnin, en tilaa hänen edustamaltaan firmalta mitään. Ja niin edespäin.

Arvostelukyvyttömyys yksityiselämässä = hyvin usein myös arvostelukyvyttömyys työelämässä. Tatuointi on oma valinta, jos haluatte levittää itsestänne negatiivista kuvaa muille niin siitä vain.

Aidosti fiksu ihminen jättää tatuointikulttuurin japanilaisille yakuza-gangstereille ja venäläisille vangeille.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 14:16"]"Monella ei ole kanttia ottaa tatuointia"

Miksi pitäisi? Ei ole kertakaikkiaan mitään tarvetta.

[/quote]

Niinpä. Miksi tatuointia pidetään jonain ihmeen rohkeiden mittarina?

[/quote]

Monella ei ole kanttia olla ottamatta tatuointia.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 16:03"]

Ihmetyttää aina nuo "en koskisi töhrittyyn tyttöön" jutut, eihän se tatuointi tee ihmisestä yhtään sen parempaa/huonompaa mitä hän muutenkin on.

Yksi pääsyy sille, etteivät monet "ymmärrä" taatuointeja on se, että yleensä niitä eniten esittelee se ns. "wt-porukka". On huonosti tehtyä enkeliä venyneessä rinnassa, on kulahtunutta Suomen-leijonaa hauiksessa, on lutkaleimaa jenkkakahvojen välissä alaselässä etc.

Voin ihan suoraan sanoa, että aika iso osa tatuoinneista on aika törkeitä, toki niiden merkitys ihmiselle itselleen voi olla iso, ja siksi en tuomitse ketään. Mutta on olemassa kirjaimellisesti taideteoksiin verrattavia tatuointeja, sellaisia tatuointeja joita on pakkoa katsoa ihaillen, samaan tapaan kuin kaunista maalausta tai veistosta.

Lisäksi todella monilla ihmisillä joista "ei ikinä uskoisi" on tatuointeja. On se tietty ihmisryhmä jotka tykkäävät esitellä kuviaan ja ottaa ne näkyville paikoille, sitten on nitä jotka eivät edes "voisi" ottaa tatuointia näkyvälle paikalle, esim. työn takia.

Mutta se mikä jokaisen kannattaa ymmärtää on se, että jos vaikka vertaa jotain Martina Aitolehteä ja Jutta Urpiaista, niin noiden ero on se että toinen poseeraa ns. "koko ajan" puolialastomana ties missä, ja toinen nähdään aina "jakkupuvussa" (no joo, olihan se yksi verkkosukkahousukuvaus, anyway;)

= jos Urpiaisella olisi tatuointi esim. lapaluussa, ei siitä kukaan tietäisi mitään, poislukien ihan lähimmän eli oma mies ymv.

Sama pätee suureen joukkoon ihmisiä, miettikääpä vaikka tätä: yhden viikon aikana näkemänne ihmiset (sukulaiset, työ-/kaverit, naapurit, kaupankassat, pankkivirkailijat, kadulla vastaan tulevat jne. jne.) niin kuinka monen asu on sellainen (kuvitellaan että on kesä) ettei sen alla voisi olla tatuointi "piilossa"?

Niinpä niin, harva tietää kunka monella oikeasti on tatuointi, koska eivät näe kun ne jotka ovat hyvin näkyvällä paikalla/sellaisella ihmisellä jolla on paljastavat vaatteet. Tavallinen asu peittää (helposti!) tatuoinnit, jos niitä ei halua esitellä, esim. tällä naisella voisi olla tatuointia hauiksessa, kyljessä, rinnan yläosassa, lapaluussa, selässä, reidessä, mahassa, emmekä tietäisi siitä mitään.

http://www.hm.com/fi/product/22313?article=22313-B

[/quote]

En silti ymmärrä, miksi edes pitää ottaa tatuointi ja loppuelämänsä sitten valita vaatteet sen perusteella, ettei se näkyisi. "Kun vaikka tää tatska nyt on NIIN ihana ja tärkeä mulle, ja ehdottoman kaunis ja ajaton tietysti, niin eihän se nyt kuitenkaan sovi kauhean hyvin näkymään tän hääpuvun/jakkupuvun/pikkumustan/iltapuvun/bikiniasun/lääkärintakin alta".

Eikö nyt vaan ole helpompi ja järkevämpi olla ottamatta sitä tatuointia?! Eikö voi teettää artistilla siitä pelkkää kuvaa olohuoneen seinälle ja pitää siinä loppuelämänsä (tai ottaa pois)..

Ohis, mutta miten niin pitää valita vaatteet jotka peittävät tatuoinnit? Ei kai tuossa lainaamassasi siitä ollut kyse, vaan siitä että moni tekee niin. Syitä voi olla monia, työ vaatii sitä, tai sitten tatuointi on niin henkilökohtainen ettei halua sitä kaikille esitellä.

Tatuointi on monelle tärkeä siksi että se on ikuinen, asia mikä monia kauhistuttaa tässä ketjussa. Jos on nyt tyhmä teini joka tatuoi Robin forever ihoonsa, niin varmaan se harmittaa myöhemmin. Mutta jos on 30-v äiti/isä jonka lapsi kuolee vauvana, niin tuskin se vauvan muistoksi ihoon pysyvästi tatuoitu kuva tai nimi ihossa koskaan alkaa harmittamaan.

Kyllä ne aistikkaiden ja huoliteltujenkin ihmisten tatuoinnit suhraantuvat ja haalistuvat. Ja kyllä se hillitynkin ihmisen harkittu kuva voi alkaa tympäistä vuosikymmenten saatossa. Etenkin kun se on suhraantunut ja haalistunut.