Minä voin myötää katuvani nuoruudessani otettuja tatuointeja:(

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 16:17"]

No kyllä mullakin tulee tatuoinneista mieleen aina elämänhallinnan puute, surkeus ja tietty luuserius.

Tiettyjen kovaa opiskelua vaativien ammattien edustajille tatuoinnit eivät vain sovi. Jos näen lääkärillä tatuoinnin, en mene enää uudestaan ko. lääkärille. Jos näen juristilla tatuoinnin, en voi pidätellä nauruani, kaikki uskottavuus on mennyttä. Jos näen diplomi-insinöörillä tatuoinnin, en tilaa hänen edustamaltaan firmalta mitään. Ja niin edespäin.

Arvostelukyvyttömyys yksityiselämässä = hyvin usein myös arvostelukyvyttömyys työelämässä. Tatuointi on oma valinta, jos haluatte levittää itsestänne negatiivista kuvaa muille niin siitä vain.

Aidosti fiksu ihminen jättää tatuointikulttuurin japanilaisille yakuza-gangstereille ja venäläisille vangeille.

[/quote]

 Huoh. Mutta kun sinä ET voi tietää mitä sen lääkärin, juristin tai insinöörin työasun alla on. Eikä sinun kuulukaan tietää. Töihin pukeudutaan tehtävien vaatimalla käytännöllisyydellä ja arvokkuudella, säädyllisesti. Minulta ei yksikään asiakas ala vaatimaan strippaamista ehtona asiakassuhteelle, siitä voit olla varma.

 Jos vaan keskittyisit omiin ominaisuuksiisi ja siihen, mikä sinulle sopii. Siinä sinulla on vielä kehittämisen varaa.

Kyllä kaduttaa ja aivan helvetisti, jokainen kuva ihollani on liikaa ja jokainen niistä kaduttaa. Ette edes arvaa miten monta ovea on edessäni sulkeutunut niiden saatanan tatuointieni vuoksi, muuta niistä ei ole ollut kuin harmia.

Nuoruudessani otin niitä osin heikon itsetunnon kohottamiseksi, se tuntui jotenkin niin mahtavalle, ihossa kuvia, kaikenlaisia pääkallohahmoja, mitä kummallisempia kiekuroita kiertämässä käsivarsia, on bambunvartta ja tarinoiden hahmoja. Kuvat on kaikki tehty huippupaikoissa eri puolilla maailmaa.

Asuin 22 vuotta Kanadassa, työseni kiersin eri mantereilla ja tuolloin pää ei sanonut mitään, kierreltiin kaupunkien tatuointistudioita ja kuvitettiin itseämme.

No, se aikuisuus tuli ja siinä ohessa ehkä myös järkeä sekä laajempialaista ymmärrystä elämän realiteeteista.

Nykyisin tunnen häpeää joutuessani tilanteisiin joissa en pysty pitämään kuvia näkymättömissä, näitä on aika paljon. Olen saanut muunmuassa potkut erittäin hyvästä työpaikasta tatuointieni vuoksi, perustelut olivat yksinkertaiset; meidän asiakkaamme eivät halua tehdä kauppoja rikollisten kanssa, aivan oikein, niillä kuvilla ihminen leimaa itsensä tiettyyn kategoriaan ja sen kanssa on elettävä.

Kyseessä ei ollut suomalainen yritys, vaan suuri kansainvälinen monialan yritys joka toimii kaikilla mantereilla lukuunottamatta Etelämannerta.

Itse suosittelen aina jokaista välttämään tatuointeja jos mahdollista, sillä niistä ei ole mitään hyötyä, sen sijaan niiden tuoma haitta saattaa olla todella suuri! Vaikka suuri osa puolustelee kuviaan niiden henkilökohtaisilla merkityksillä, suurempi merkitys on sillä kun ovet eivät aukeakaan niiden sinulle niin rakkaiden kuviesi vuoksi.

Minäkään en ymmärrä noita korvavenytyksiä yhtään. Tatuoinnit vielä menee, jos ovat hyvin tehtyjä ja helposti vaatteilla peitettävissä, eivätkä jotain isoja ja räikeitä aina esillä olevia. Mutta nuo venytykset.... ne on niiin rumia! Ehkä, jos on joku ituhippi kehitysmaatutkimuksen opiskelija, jonka aikomus on vain parantaa maailmaa loppuelämä, niin mikäs siinä, mutta kun noita venytystappeja näkee jo teineillä. Kiva, jos tulevaisuudessa haluaisi töihin jonnekin, jossa täytyy näyttää vakavasti otettavalta, ja sitten on kymmenen sentin kiekot korvanlehdissä tai roikkuvat ihorenkulat. Ei kyllä paljon järki päätä pakota.

Kaduttaa ihan hemmetisti 17-vuotiaana kotitatuoijalla ottamani surkea tekele. On vielä melko iso. Kuva on selässä paidan alla piilossa, niin olen antanut sen vain olla siellä, mutta nyt on aika vihdoin varattu peittokuvan tekoon. Sen sijaan kymmenisen muuta sen jälkeen ammattilaisella ottamaani kuvaa eivät kaduta tippaakaan ja lisääkin on tulossa. Eli kadun vain sitä, että olin nuorena niin tyhmä, että menin ottamaan kuvan sieltä mistä sen halvimmalla sain. Ja ikää on nyt 30+

Kaduttaisi jos olisin ottanut. Olin jo ihan tosissani ottamassa tatuointia alaikäisenä mutta viime hetkillä peruin koko jutun kun pelkäsin kipua. Näin 33-vuotiaana olen todella onnellinen, että en mennyt kyseistä tatuointia ottamaan aikoinaan.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:47"]

Miksi täällä on heti tatuoidut karvat pystyssä jos kysytään sattuuko joku ehkä katumaan kuviaan? Tai että joku on onnellinen siitä ettei ole kuvia iholla..

Mitä ihmettä se teitä kaivelee.

[/quote]

Karvat pystyssä? Liioittelet hieman. Voin rehellisesti vain todeta, että en kadu. Hienoa, jos et kadu sinäkään!

Te, jotka kadutte - miksi edes otitte niitä?

[/quote]

Eihän he voineet ehkäPÄ tietää että tulee katumaan.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:01"]kadun pentagrammia, jonka otin suurimmassa goottivaiheessani 2-kymppisenä alaselkään.. on vielä aika iso & lasten kanssa uimahallissa, tunnen ihmisten katsovan pahasti :( !

[/quote] heh, mä otin pentagrammin yläselkään 20vee goottina ja kaduttaa myös! Kiva etten ole yksin :D

Kirveellä lähtee jos kaivelee. Pääsääntö on että älä, prkl, ota sitä tatuointia.

Tuossa viestissä 63 asian ydin tulee esille, jos tatuointeja ottaa ilman hyvä syytä (koittaa vaikka pönkittää olematonta itsetuntoaan, tai ottaa siksi kun kaikki muutkin ottaa, tai oli kännissä festareilla, tai jostain muusta tyhmästä syystä) ei niitä rakasta ja ne alkavat jossain vaiheessa kaduttaa.

Mutta jos tatuoinnin ottaa ihminen joka tietää mitä haluaa ja mitä on tekemässä ja ihan vaan itsensä takia ottaa kuvan, ei sitä kadu.

Lisäksi en tiedä mitä työtä teet, mutta aiha harvassa ammatissa ollaan puolialastomina töissä, joten ei niitä tatuointeja kukaan näe ellei ole kasvoissa tai kämmennissä tai vastaavissa paikoissa kuvia.

Mulla on yksi tatuointi selässä, jonka otin 7 vuoden ankaran harkinnan jälkeen. Kuusi vuotta mennyt, enkä ainakaan vielä kadu.

En varmaan kuitenkaan ota enää uusia, koska ei ole mitään muuta mitä niin kovasti haluaisin iholleni.

No niin ..alkaa haalistunut ja levinnyt tatuointi ottamaan aivoon...tuli nuorena oltua TOSI tyhmä kun otin tatuoinnin. Eihän pilottitakki ja nappiverkkaritkaan ollut cooleja kovin kauaa :(

itsekin varmaan katuisin, jos olisin parikymppisenä ottanut silloin niin muodikkaan alaselkä-tatuoinnin! nyt minulla on 5 kaunista, itselleni merkityksellistä, uniikkia kuvaa joista yksikään ei ole alaselässä :D

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:42"]itsekin varmaan katuisin, jos olisin parikymppisenä ottanut silloin niin muodikkaan alaselkä-tatuoinnin! nyt minulla on 5 kaunista, itselleni merkityksellistä, uniikkia kuvaa joista yksikään ei ole alaselässä :D
[/quote]
Oletko ollut viidessä eri vankilassa ?

Nuorena ihmisillä tulee monesti muutenkin tehtyä tyhmyyksiä, ei tatuoinnit nyt kuitenkaan oo sama kuin joku merkintä rikosrekisterissä tms. Sitä paitsi jotkut tatuoinnit on oikeasti aika hienoja jos sopivat kantajalleen. Oon aina miettinyt, että otan tatuoinnin sitten kun keksin jonkun riittävän hienon kuvion, mutta oon nyt 40 enkä vielä oo keksinyt joten ottamatta taitaa jäädä :)

Mun mies katui.. Otti päälle uuden.

Minulla ei ole mitään tatuointeja vastaan. Itsellä ei ole. Miehellä on kolme, kaksi aivan järkyttävän rumaa nuoruudessa otettua tribaalihässäkkää ja yksi ihan hieno. Tribaalit onneksi paikoissa jotka saa paidan alle.

Mutta olen kyllä miettinyt että ihan nuorena ei tatuointeja kannata ottaa, siis isoja ja näkyviä sellaisia. Sitä on nuorena niin ehdoton ja varma mutta 10v mieli ja tyyli ovat todennäköisesti ihan erilaiset. Jokainen tekee toki mitä itse haluaa. Tuli vaan mieleen kun sukulaistyttö täytti 18v tammikuussa. Nyt hänellä on toinen käsi jo ihan täyteen tatuoitu kaikkia värikkäitä kuvia. Voi vanjempana harmittaa

En varsinaisesti kadu, mutta harmittaa että kuva on huonosti tehty. Nuorena menin ensimmäiselle vastaantulevalle tatuoijalle ja tulos on arpeutunut, koholla oleva tatuiointi jossa on vieläpä värittömiä läiskiä. Pitäisin tatuoinnistani edelleen, jos se olisi kunnolla tehty. Harmittaa vain se, että toteutus on epäonnistunut. Toinen tatuointi oli sitten jo taitavan henkilön tekemä, ei harmita ollenkaan. Tässähän tulee vallan tatuointikuume.... :D uutta kuvaa tekisi mieli.

En kadu, pieni tatuointi on otettu nuorena ja se muistuttaa nuoresta minästä. Uskon että juurikin impulsiivisesti otetut tatskat kaduttavat.
YouTubesta löytyy henkilö nimeltään Channon Rose joka juurikin poistattaa nuoruuden virheitä iholtaan, mm. viinalogoja ja exien nimiä. On kuulemma kallista, hidasta ja paljon kivuliaampaa kuin tatskan ottaminen.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 14:16"]"Monella ei ole kanttia ottaa tatuointia"

Miksi pitäisi? Ei ole kertakaikkiaan mitään tarvetta.

[/quote]

Niinpä. Miksi tatuointia pidetään jonain ihmeen rohkeiden mittarina?

[/quote]

Jos katsoo feissarimokien "ikuisesti iholla" topiikkeja, niin kyllä se rohkeutta vaatii mennä neulan alle.

Minulla on kolme pientä tatuointia, kahta niistä kadun. Oikeastaan päivittäin kun näen ne, mietin että voi kun noita ei olisi. Mutta ei ne nyt suoranaisesti harmita, siis pystyn kyllä elämään niiden kanssa.