Miksi koululiikunta on edelleen semmoinen peikko?

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 12:17"]

Aletaan luettelemaan kouluja, joissa olet kokenut liikunnan ahdistavaksi ja kauheaksi

Minä aloitan

Seinäjoen  yhteinkoulu (?) tai mikä sen nimi olikaan, kuitenkin siinä nykyisen lukion talossa 70-80 luvulla

[/quote]

Hollolan ala- ja yläasteet 80-luvun lopulta 90-luvun puoliväliin. 

t: yksi vastaajista

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:08"]

Tuli mieleen, että miespuoliset liikunnanopet ei ole noin kammottavia simputtajia, ainakaan ei on kuullut kauhujuttuja miehiltä.

[/quote]

Sama kokemus omilla lapsillani. joilla on ollut sekä mies- että naisopettajia yläasteellakin. Sitä en allekirjoita, että kilpailuhenkisyys olisi yleisesti ongelma, koska hyvin kilpailuhenkisillä ja hyvällä menestyksellä kilpaurheilua harrastavillakin on aivan yhtä ikäviä kokemuksia koululiikunnasta kun huonoilla ja laiskoilla liikkujilla.

Kauhukokemus tulee ehkä siitä, että liikunnassa ollaan koko ruumiilla ja sielulla mukana fyysisesti , toisin kuin matematiikassa ym. Siksi kokemus on jollakin tavalla vielä vahvempi.

Entisen (oikeasti) huippu-urhelijan mielipide:

Koululiikuntaa ei pitäisi arvostella lainkaan, vaan sen pitäisi olla opettelua liikkumiseen. Arvostelu pilaa monen kasvuvaiheessa olevan nuoren uskon omaan itseensä. 

Puhumattakaan siitä, että Suomessa liikunnanopettaja on "yleisosaaja", joka kykenee arvostelemaan liikkujat tuntematta heitä lainkaan.

Vaikka omat arvosanani olivat hyviä, olen myös nähnyt naurua herättäviä esimerkkejä kouluarvostelusta. Eräs tuttuni voitti SM-mitalin judossa. Samana talvena hänen koululiikuntanumeronsa oli 6. Vastaavia tapauksia on tullut vastaan useita, varsinkin, jos nuori harrastaa omalla ajallaan yksilölajia.

Tällaisten esimerkkien pitäisi piistää miettimään, missä mennään vikaan. 

Joukkuelajit ja ainainen kilpailu tekivät minunkin kouluaikojen liikuntatunneistani painajaisen. En ollut hyvä oikein missään, kunnes eräs vuosi yllätin itsenikin kun pärjäsin hiihtokilpailuissa. Hyvin sujuivat myös pitkänmatkan juoksut, olin kestävyysurheilija. Mutta joukkuepeleissä olin onneton, liian ujo ja pelkäsin palloa, minut valittiin aina viimeisten joukossa joukkueeseen. Siksi VIHAAN nykyäänkin koripalloa, sählyä, jalkapalloa, lentopalloa jne. En voi edes telkkarista katsoa kun muistuu kaikki nöyryytykset mieleen.

O-lahden koulu

Kaakkurin koulu ( EI nykyinen liikunnanopettaaj, joka on loistava)

Minäkin VIHASIN liikuntaa ylä ja ala-asteella (vaikka harrastin kilpauintia)

Se nöyryyttävä ilmapiiri ( esitä kaikille tamburiinin tahdissa jotain voimisteluliikkeitä) jatkuva joukkuepelien pelaaminen ilman että olisi opetettu mitään sääntöjä, telinevoimistelu, jossa oli pakko kieppua nojapuilla vaikka pelotti. Pesäpalloa kaikki keväät ja syksyt.  Jääkiekon pelaaminen sellaisia vastaan jotka taklasivat ja luistelivat päin.

Vasta lukiossa minulla oli ekan kerran kunnon opettaja, joka OPETTI eri lajeja.  Liikuntatunnilla sait tehdä mitä itse halusit !  Jos et pitänyt peäspallosta, sait käydä lenkillä tai salilla. Jos koripallo ei maistunut, sait mennä spiningiin tai johonkin muuhut vastaavaan jne

Tuo jääkiekko -homma on NIIN totta! Voi persus että me vihattiin sitä helvetin jäkistä! Meillä oli aika kova yleiurheilu-/yksilölajiporukka, jotka pakotettiin vetämään ne helvetin veitset jalkoihin koulun talviliikuntatunneille. Jos ei ollut omia jääkiekkovarusteita, piti käyttää koulun tarjoamia saastaisia, jeesuksen aikaisia luistimia. Jos ei ollut oikeaa kokoa, pistettiin loput lanaamaan lunta pois kaukalosta!

Ja sitten se opettajalta tullut nuoleskelun määrä, kun peräkylän jääkiekkojunnut voittivat jossain pikkukisoissa!

Oli kyllä liikunnan nautinto kaukana!

Tuollasta se pitäis olla niinkuin 129:n lukiossa, eli vaihtoehtoja, edes pari lajia joista valita. Ei kaikki voi tykätä kaikesta tai osata kaikkea, ja miks pitäis harrastaa liikuntalajia josta ei pidä? Eihän aikuisetkaan niin tee. Mä olisin varmaan joka tunti mennyt lenkille jos ois ollut se vaihtoehto.

Ei ole mitenkään ihme, että pitäjän parhaat urheilijat ja useammassa lajissa kunnan edustusjoukkueeseen kuuluvat saavat 7, ne enemmän 'yrittävät' 9. Epäoikeudenmukaisuudet erityisesti arvostelussa tappavat liikunnan ilon.

juuri näin !! meidän kilpauintia tarkkastava tyytö sai 7 ja opettajaa mielistelevät laiskat, lihavat 10:n  tytöt saivat 9

Tuo yksi OLI NIIN OIKEASSA kun kertoi, minkälaiset tyypit erikoistuvat liikuntaan OKL:ssä .  NIIN OIKEASSA

Jälkikäteen ajatellen tuo jäkis oli TOOOOSI vaarallista. Ei kunnon varusteita ja jääkiekkoa harrastavat taklasivat, luistelivat tahallaan päin jne.  Ja opettaja ei "huomannut"

Eikö kaikissa sketseissä liikunnanope kuvata tyypiksi, jolla on aina sekkari kaulassa...

Mutta sellaisia ne ovat oikeastikin

Tuli mieleen, että miespuoliset liikunnanopet ei ole noin kammottavia simputtajia, ainakaan ei on kuullut kauhujuttuja miehiltä.

Yksi positiivinen muisto on koululiikunnasta :) Vanhojen Tanssit -kurssi. Voin kyllä kuvitella että monessa koulussa tosi surkeasti ja nöyryyttävästi sekin järjestetty, mutta itselleni tuo on ainoa mitä lämmöllä muistelen. Eli siis vasta lukiossa eka positiivinen kokemus...

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 13:02"]

Tuollasta se pitäis olla niinkuin 129:n lukiossa, eli vaihtoehtoja, edes pari lajia joista valita. Ei kaikki voi tykätä kaikesta tai osata kaikkea, ja miks pitäis harrastaa liikuntalajia josta ei pidä? Eihän aikuisetkaan niin tee. Mä olisin varmaan joka tunti mennyt lenkille jos ois ollut se vaihtoehto.

[/quote]

Niinpä. Ymmärrän että monia joukkuelajeja ei voi järjestää yhtä aikaa, mutta mikään ei varmaankaan estä lenkille menemistä. Ja jos koululiikunnan tarkoituksena on terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen, siihen ei tosiaankaan tarvita monia eri lajeja. Minulle kävisi sellainen, että kaikkea olisi pakko kokeilla vaikka kerran tai kaksi lukuvuoden aikana, mutta jos pallopelit eivät yhtään nappaisi, saisi jatkossa pallopelin vaihtoehtona ylläpitää terveyttään vaikkapa lenkkeilemällä. Liikunta eroaa tässä suhteessa muista aineista. Prosenttilaskujen vaihtoehtona ei voi oikein tarjota mitään, mutta ei ole olemassa mitään liikunnan prosenttilaskua, joka kaikkien olisi pakko oppia. Ehkä kävely- ja uimataitoa voidaan pitää tällaisina, mutta minä en ainakaan oppinut näitä taitoja koululiikuntatunneilla.

Meillä yläasteella oli kireä, mutta loppujen lopuksi rento liikunnanope. Oli paljon erilaisia lajeja, näitä perus pallopelejä, luistelua, uintia, suunnistusta jne. Mutta myös joogaa, taistelujumppaa ja paljon muuta. Itse olin hiukan ylipainoinen mutta opettaja tosissaan kehui kaikkia ja yritti tsemppaa! Minuakin kehui ainoana taistelujumpan jälkeen koska olin ainut joka yritti tosissaa ja monissa muissakin lajeissa. Näytti kyllä liikkeet uudelleen jos ei tekniikkaa tajunnut. Näistä ajoista ei montaa vuotta eli toivoa ei ole menetetty opettajien kohdalla! ;)

Miespuoliset eivät ole läheskään niin pahoja kuin naispuoliset liikuntanatsit !!

Miehet vaan ummistavat silmänsä ns. kiusaamiselta.  Sählypelissä kiusaajat tönivät "vahingossa" tai kamppaavat "vahingossa" ja opettaja ei "huomaa".

Jouduin pari kertaa ottamaan opeen yhteyttä kun luokan kiusaaja töni esimerkiksi meidän poikaa todella törkeästi: kyynäpää kylkeen täysillä ja ilmat ulos.  Opettaja ei "huomaa" tai sanoo vaan että ei saa noin tehdä ja antaa kiusaajan jatkaa peliä.

Lisäksi sama opettaja antoi tämän kriminaalin alun mennä juomaan vettä pukkariin kesken liikuntatunnin ja ei uskonut kun monilta oli kadonnut rahaa repuista. 

Meidän pojan liikuntatunnilla pelataan aina sählyä.  Opettaja pelaa ols:ssa itse ja luokalla on monia sählyä harrastavia poikia.  Jokainen voi kuvitella, millaista on pelata joka helevetin tunti sählyä "ammattilaisten" kanssa kun on itse huono ko. lajissa.  Poika laitetaan aina maaliin ILMAN KUNNON VARUSTEITA ja aina on polvet auki ja mustelmia pitkin kehoa.

Olen sanonut opelle asiasta monta kertaa, ei auta.  Seuraavaksi pitää varmaan ottaa yhteyttä rehtoriin

Ala-asteella liikunnan arvosanani olivat 9-10. Yläasteella maikka vaihtui, ja arvosanat olivat 6-7.

Kiitän tästä jääkiekkoa.

Minunkin mielestä on todella käsittämätöntä, että kilpaurheilua harrastava lapsi (joka käy treeneissä 6 kertaa viikossa) saa liikunnan numeroksi 7.

Kuinka näin epäammattimaisia opettajia voi edes olla ?

Toinen vastaava aihe on kotitalous.  Numerot annetaan vain ja ainoastaa pärstäkertoimen avulla.  Meidän tytöllä oli aina ollut köksä 9 ja oma ope jäi puolen vuoden saikulle ja sijainen antoi numeroksi 6.  Vakituinen opettaja antoi kutenkin numeroksi 9 ja sanoi, että tytön taidot eivät ole voineet muutamassa kuukaudessa muuttua...

Kuviksesta en ole koskaan kuullut epäoikeudenmukaisesta arvostelusta

Ja se suihkuun pakottaminen, VAIKKA liikuntaa olisi ollut viimeisellä tunnilla ja VAIKKA ei olisi edes hikoillut.  Nöyryyttävää olla alasti muiden seurassa, itse kun kehityin myöhään ja jokaisella muulla oli jo rinnat ja karvat.

menin vessaan piiloon kun ope tuli tarkastamaan ja vaihdoin vaatteet siellä ( ja kastelin pyyhettä)

Tai sitten vain lintsasin.  Niin ja kaikki liikuntatunnit mentiin tamburiinin tahdissa vaihtoaskel- hyppy jne  ja sitten piti esittää muiden edessä jotain liikkeitä. PUISTATUS