Miksi koululiikunta on edelleen semmoinen peikko?
Meillä vanhin muksu on erittäin liikunnallinen ollut aina. Jalkapallo, pesäpallo, yleisurheilu, sähly, ratsastus, luistelu, hiihto... Kaikki olleet tai ovat edelleen lajilistalla vapaa-aikana. Kahta viime mainittua lähinnä omatoimisesti, mutta liikkumatta tuo lapsi ei osaa olla. Saattaa lähteä vaikka yksin ladulle suihkimaan, jos seuraa ei löydy. Ikää 10v.
Mutta koululiikunta. Se ei vaan oo kivaa. Tänä aamuna kauhee rutina: Onko pakko luistella. Eihän me oltukaan kuin molempina päivinä viikonloppuna luistelemassa + tytöllä oli pesisharkat. Mutta kun koulussa tarttis liikkua, lopahtaa into siihen paikkaan. Mitä ihmettä?
Saati sitten tuo nuorempi, joka ei muutenkaan oikein haluaisi liikkua mihinkään vapaaehtoisesti. Jos koululiikunta on välttämätön paha himoliikkujalle, niin miten karmeeta se onkaan antiliikkujalle...
Kommentit (174)
Voi meillä oli liikunnanopettajana naisvoimistelua harrastava.
Lellikkejä KAIKKI naisvoimistelua harrastavat. ja mitään muuta ei talvella tehty kun tamburiinin tahdissa jotain älytöntä liikettä. Ja JOKAISEN piti aina vuorotellen ESITTÄÄ muille oman liikesarjansa. Se oli niin nöyryyttävää, että inhosin liikuntaa yli kaiken seuraavat 15 vuotta. Ja niin tekivä muutkin
Terkkuja vaan Rahnastolle seinäjoelle, tämä tyyppi on pilannut puolen kaupungin liikunnanilon.
Huh, alkoi oikein itkettää ja ahdistaa tämä ketju ja sen mieleentuomat muistot... :/ Ja mun viimeisimmistä koululiikuntatunneista on kuitenkin jo aika monta vuotta aikaa.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:14"]
Voi meillä oli liikunnanopettajana naisvoimistelua harrastava.
Lellikkejä KAIKKI naisvoimistelua harrastavat. ja mitään muuta ei talvella tehty kun tamburiinin tahdissa jotain älytöntä liikettä. Ja JOKAISEN piti aina vuorotellen ESITTÄÄ muille oman liikesarjansa. Se oli niin nöyryyttävää, että inhosin liikuntaa yli kaiken seuraavat 15 vuotta. Ja niin tekivä muutkin
Terkkuja vaan Rahnastolle seinäjoelle, tämä tyyppi on pilannut puolen kaupungin liikunnanilon.
[/quote]
*puistatus* ... yksi esitti aina ringin keskellä jotain liikkesarjoja.... mua alkoi oksettamaan kun muistin
t. sjokelainen
Liikunnanopettajien koulutuksessa ja ennenkaikkea pääsykokeissa on jotain todella pahasti vialla !
miksi kukaan ei uskalla puuttua ?
Miksi kilpailullisuus? Jospa tosiaankin jätettäis liikunnasta arvostelu pois ja tilalle kouluihin ihan pelkkää kansanterveyttä tukevaa liikunnaniloa sekä lajeihin tutustumista?
Eiköhän ne huippu-harrastajat ja muut lajitason olympiaedustajiksi pyrkivät saa ihan omissa oloissaankin niitä tuloksia ja menestyksen suomaa tyydytystä aikaiseksi?
Ainoa aika jolloin muistan koululiikunnan olleen kivaa oli neljännellä, kun meitä opetti väliaikaisesti eräs miesopettaja. Liikuntatunnit olivat tosi rentoja ja mukavia, talvella hiihdettiin kiireettömästi jäällä kun muina vuosina pistettiin paahtamaan ladulle ja laskemaan hiihdettyjä kilometrejä.
Todella pahoja muistoja on muuten jäänyt, lukiossa sain erityisluvan suorittaa pakolliset liikuntakurssit itsenäisesti kun en ahdistuksen ja pelon takia pystynyt olemaan liikuntatunneilla vaikka opettaja olikin ihan mukava. :/
Terveiset myos Mallalle eraaseen Oulun lahella olevaan pikkukuntaan. Pilasit minunkin liikunnaniloni.
Hyi olkoon kun lukee tätä ketjua. Miksi tällainen on sallittua yhä?? Onko niin, että sisimmissään nöyryytetyt oppilaat ja heidän vanhempansa tuntevat häpeää ja ajattelevat että oma syys se jollian lailla on...Jotain vikaa täytyy olla niissä valintakritereissä liikuntatieteellisessä, vai missä vika? Vai onko niin, että simuputtajat hakeutuu alalle? Liikuntatuntihan tarjoa opelle monta herkullista tilannetta nöyryyttää huonoa oppilasta..
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:31"]
Hyi olkoon kun lukee tätä ketjua. Miksi tällainen on sallittua yhä?? Onko niin, että sisimmissään nöyryytetyt oppilaat ja heidän vanhempansa tuntevat häpeää ja ajattelevat että oma syys se jollian lailla on...Jotain vikaa täytyy olla niissä valintakritereissä liikuntatieteellisessä, vai missä vika? Vai onko niin, että simuputtajat hakeutuu alalle? Liikuntatuntihan tarjoa opelle monta herkullista tilannetta nöyryyttää huonoa oppilasta..
[/quote]
Liikuntatieteelliseen hakeutuvat ne enstiset kilpaurheilijat, jotka eivät ole olleet TARPEEKSI hyviä menestyäkseen muuta kuin paikallisella tasolla.
Himoliikkujia, jotka haluavat kilpailla, kilpailla ja olla parhaita kaikessa. Jotka vat koko elämänsä tallanneet muita ihmisiä päästäkseen tavoitteisiinsa. Epäempaattisia
Ja tällaisia sitten koulutetaan koululiikunnanopettajiksi.
Miksi ihmeessä kukaan toimittaja ei oikeasti tuo asiaa esitte ? Kukaan ei uskalla ?
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:11"]
44: kuule ei muissa aineissa ope kuuluta, että "Janne ja Silja ovat huonoja matematiikassa". Vain liikunnanope voi käyttäytyä näin ala-arvoisesti.
[/quote]
"Et sinä Pentti kyllä yhtään osaa laulaa"
"Nyt kyllä Kaisa laskee taululle ihan väärin tätä kohtitehtäävää... taas. Otetaan joku osaavampi"
"Tässä Marjon piirustuksessa on tämä laveeraus kyllä mennyt miten sattuu.. Vai mitä Marjo olit tässä oikein ajatellut?"
"Oskari, ainekirjoituksesi oli niin erikoinen, että saatkin sen lukea koko luokalle ääneen... ole hyvä!"
Ja muutama viikko sitten oulussakin oli lehdessä juttua, kuinka tärkeää koululiikunta on ja ihmeteltiin oikein porukalla, miksi lapsia ei kiinnosta.
Jutun kommentointi ole estetty !
Kyllä koululiikunnassa kehittämisen varaa on. esim. joukkueiden teko, välineet/tilat ja TASORYHMÄT! Ne tosin on Suomessa tabu. Eihän meidän lapsi voi olla missään huonompi kuin kukaan muukaan.
Mutta en ymmärrä tätä mittaamisen valittamista. Ihan samalla tavalla muissakin aineissa mitataan. Kyllä ainakin meidän lapsilla on ollut joka aineesta kokeita, jotka arvosteellaan.
Minusta suurin ongelma on se, että iso osa ihmisistä ei pidä liikuntaa oikeana kouluaineena vaan päivän täytteenä. Kuinka moni on törmännyt valituksiin siitä, että musiikin tunnilla pitää laulaa muiden kuullen tai äikän tunnilla lukea tai mikä pahinta kirjoittaa aineita?
Mä olin myös yksi niistä jotka valittiin aina viimeisenä joukkueeseen. Tykkäsin liikkumisesta mutta inhosin joukkuelajeja ja sitä huutoa jos ei osannut jotain. Pesis oli kamalinta, en ikinä osunut palloon, saanut sitä kiinni tai lähtenyt juoksemaan pesältä oikeaan aikaan. Eräänkin kerran kaikki muut huusi tyhmäksi kun en tajunnut lähteä juoksemaan. Hyi olkoon mitkä traumat tuostakin on jäänyt.
Toisaalta taas tykkäsin esim. voimistelusta ja yleisurheilusta kun ei tarvinnut kilpailla toisia vastaan tai huonontaa joukkuetta omalla osaamattomuudella.
Minäkin muistan 6-luokalla Cooperin testissä kävi näin: olin hieman ylipainoinen ja kömpelö ja open inhokki mutta sattumoisin tuolloin todella hyvässä kunnossa sillä olin koko kevään ja kesän lenkkeillyt päivittäin. Yllättäen olinkin paras cooperissa kahden luokan tytöistä. Ope alkoi raivona huutamaan, että te olette niin huonoja, tuloksen ovat surkeita verrattuna muihin jne..
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 23:47"]
Ala-asteella meidän liikuntaa veti onneksi oma luokanopettaja, joka on edelleen elämäni paras ope: tasapuolinen ja kannustava kaikkia kohtaan. Olin juurikin näitä "ei kiinnosta"-asennevammaisia, mutta ope jaksoi aina kehua ja muisti mainita tapahtuneesta kehityksestä mukavalla tavalla. Ei ikinä morkannut ja korosti todistuksissa, esim. että "Olet hyvä pallopeleissä ja ne ovat selkeästi juttusi".
Yläasteen alkupuolella meillä oli sijainen oikean opettajan ollessa äitiyslomalla. Tämä nainen ei osannut muuta kuin HUUTAA!
Muistan ikuisesti cooperin testin, joka pidettiin seiskaluokan alkupuolella. Minä en tosiaan pahemmin liikuntaa harrastanut ja olin jonkin verran ylipainoinen. Ennen cooperia valittiin parit, joista toinen laski toisen juostut kierrokset. Kun vuoroni tuli, jaksoin omaksi yllätykseksenikin juosta koko 12 minuuttia putkeen, mihin eivät edes kaikki suhteellisen urheilullisen näköiset kyenneet. Pillin soidessa meidän piti jäädä paikoillemme ja opettaja kiersi jokaisen luona laittamassa tuloksen ylös. Muistan vieläkin opettajan ilmeen, joka oli täynnä inhoa ja epäuskoa kertoessani, mitä olin juossut. "Oletko nyt aivan varma?"
Kierrokset laskenut ystäväni oli myös käärmeissään, koska opettaja ilmeisesti epäili, ettei ystäväni kyennyt laskemaan neljään... Kai ope sitten viimein kuitenkin asian uskoi. Terkkuja vaan Jarnalle, jos tätä luet!! :)) Tähän mennessä olen juossut kolme puolimaratonia ja viimeisimmän aikaan 1.50. Jarnan tokaisu (ja itseni ylitys) meinaan synnytti kipinän, että minähän näytän ja innostuin lenkkeilystä. Ymmärrän kyllä, että toisenlaisen luonteen omaavalle vastaava kommentti saattaa juuri tehdä päinvastoin. Mielestäni paras kosto on "menestyä", jos joku epäilee kykyjäni ja tämä pätee muuhunkin kuin liikuntaan!
[/quote]
terkut Riikalle kaakkuriin... rämä sijainen väitti koulun kentän olevan 350 m ja cooperin numerot sen mukaan. Kenttä on täysmittainen 400 m ( kenttä mitattu ja poikein ope käyttää 400 m )
Lisäksi väitti myös tiettyjen oppilaiden kohdalla, että kierroksen mitattu väärin (kun joku ei-lemmikki juoksi hyvin) . Väitti että oli itse laskenut KAIKKIEN keirrokset samaan aikaan paremmin kuin muut oppilaat
Mulla oli kerran yläasteella nivelsiteet revähtäneet nilkasta, nilkka oli musta ja turvonnut. Meillä oli yleisurheilua ja minulla oli lappu äidiltä, ettei tarvitsisi osallistua. Häärin kuitenkin kentällä, kirjailin tuloksia, tasoittelin pituushyppypaikkaa ym. mitä nyt sillä jalalla pystyin. Yhdellä jalalla hyppiä köpötin kentänlaidalla.
Tunnin lopuksi opettaja, jonkka lemmikki en todellakaan ollut, sanoi ettei usko pätkääkään että mulla mikään nilkka on kipeä. Äidin allekirjoituksenkin olin kuulemma väärentänyt. Meni sitten hiljaiseksi kun otin kengän, sukan ja tukisiteen pois, ja nilkka tosiaan oli punaisenmusta pallo. En edes muista pyysikö anteeksi..
Tämä tuli mieleen vaan noista, joiden opettaja epäili huijanneen Cooperissa.
Joo, kyllä mäkin ihmeissäni kuuntelin kummityttöä (11v) joka kertoi koulun hiihtotunnista. Että oli ollut taas ihan kilpailu. Mikä helevetti siinä on, että ei voida vaan HIIHTÄÄ sitä 90 minuuttia, kukin omaa tahtiaan, miksi se pitää tehdä kelloa vastaan joku sama matka kaikilla? Omat lapset, kaikki poikia, erittäin kilpailuhenkisiä ja liikunnallisia, eivät niin tuosta hermostu, mutta joka luokalla on niitä ei niin kilpailuhenkisiäkin... oisko tärkeämpää, että kaikki oppsivat hiihtämään edes auttavalla tekniikalla ja pitämään siitä, kuin kattoa kuka on nopein?
Nöyryyttävä muisto ala-asteelta: liikunatuntimme olivat yhtäaikaa eritysiluokkalaisten kanssa ja minut laitetttiin aina heidän kanssa luistelemaan ja hiihtämään, koska olin niin huono. Laski itsetuntoa kivasti.
Omatkaan lapset eivät ole lihavia tai surkeita liikunnassa, tosin eivät harrasta myöskään noita liikunnanopettajien lempilajejakaan, enkä itsekään ollut huono, mutta silti tunnen empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat huonoja.
Kyllä pitäisi joku roti saada näille toisten haukkujille, jotka harrastavat niitä lajeja, joita liikuntatunnilla tehdään.
44: kuule ei muissa aineissa ope kuuluta, että "Janne ja Silja ovat huonoja matematiikassa". Vain liikunnanope voi käyttäytyä näin ala-arvoisesti.