Miksi koululiikunta on edelleen semmoinen peikko?

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 13:01"]

Tuo jääkiekko -homma on NIIN totta! Voi persus että me vihattiin sitä helvetin jäkistä! Meillä oli aika kova yleiurheilu-/yksilölajiporukka, jotka pakotettiin vetämään ne helvetin veitset jalkoihin koulun talviliikuntatunneille. Jos ei ollut omia jääkiekkovarusteita, piti käyttää koulun tarjoamia saastaisia, jeesuksen aikaisia luistimia. Jos ei ollut oikeaa kokoa, pistettiin loput lanaamaan lunta pois kaukalosta!

Ja sitten se opettajalta tullut nuoleskelun määrä, kun peräkylän jääkiekkojunnut voittivat jossain pikkukisoissa!

Oli kyllä liikunnan nautinto kaukana!

[/quote]

Niinpä, ja yhteiskunnan nuoleskelu lajille, jota pelaa ehkä 5-6 maata. Muissa maissa tuetaan aivanmuita lajeja.

Plussaa liikuntaan harrastamisesta tulee vain joukkuepelien pelaajille, muiden harrastuksista opettaja harvemmin edes tietää.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 13:56"]

Plussaa liikuntaan harrastamisesta tulee vain joukkuepelien pelaajille, muiden harrastuksista opettaja harvemmin edes tietää.

[/quote]

Juuri näin TAI jos harrastaa samaa lajia kuin opettaja harrastaa/on harrastanut, siinä tapauksessa voi olla muu kuin joukkuepeli

Itse en ollut ujo, enkä saanut hirveän huonoja liikuntanumeroita. Yläasteella liikunnan numero vain parani, kun saavutin muita koon puolesta ja siten tietysti voiman puolesta. Eli alkoi olla vahva ysi kun ala-asteella vahva kasi. En ollut lihava enkä hävennyt vartaloani.

Mutta tottahan se on että natseja monet liikunnan opettajat ovat. Vai onko oikeasti niin että joku ei opi kotona käymään suihkussa ja siksi sitä pitää pakkaspäivänä opetella vaikka liikunnan tuntin on päivän viimeinen? Eiköhän viimeistään teini-iässä kun hiki alkaa haista, kaverit kerro jos haisee ja itsekin sen huomaa.

Ja miten voi olla mahdollista, että lähes kukaan liikunnan opettaja ei osaa opettaa? Mitä siellä yliopistolla tehdään? Jos ovat kerran valmiiksi liikunnallisia ja jotain entisiä pikkukylän urheilutähtiä, niin en ymmärrä. Liikuntapuoli siis pitäisi olla hallussa.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:07"]

Liikuntatuntien ongelma oli ainakin minun kouluaikanani se, ettei mitään juuri harjoiteltu. Jotain kuulantyöntöä pääsi ehkä kerran kokeilemaan ennen yleisurheilukisoja. Ei muissakaan aineissa joudu testeihin noin kylmiltään.

[/quote]

Paitsi musiikissa. Ei meille opetettu laulutekniikkaa, mutta niin vain yksinlaulukoe suoritettiin.

Ala-ja yläasteen kouliikunta oli todella nöyryyttävää: itse kuuluin aina niihin, jotka valittiin viimeiseksi, kilpailemista ja natsiopettaja.

Lukiossa oli aluksi todella hyvä liikunnanopettaja: joka tunnilla kokeiltiin erilaisia lajeja diskotanssista sauvakävelyyn. Se oli tosi hauskaa, kun pääsi nimenomaan tutustumaan eri liikuntamuotoihin ja teki tämä liikunnanopettaja kaikille saliohjelmatkin.

Sitten vaihtuikin liikunnanopettaja, kun tämä aikaisempi jäi äitiyslomalle ja sen jälkeen ei mitään muuta tehtykään, kun pelattiin sitä vitun pesäpalloa. Ei huvittanut enää liikunnantunneilla käydä..

Olen aina liikkunut pienestä pitäen ja harrastin yleisurheiluakin, jonka lopetin 10 vuotiaana. Harrastin sitä koska pidin siitä. Vaikka oli kisoja niin tein parhaani, eikä ketään haukuttu tai jätetty palkitsematta. Koulussa oli ihan eri meininki, ainaista suorittamista ja kilpailua. Meitä kehotettiin ostamaan sukset ja luistimet, vaikka hiihtoa ja luistelua oli ehkä 2 kertaa talvella. Tämä opettaja oli todellinen natsi. Kerran olimme menossa uimaan, ja kun olin ujo epävarma nuori tyttö niin en kehdannut mennä. Tämä opettaja tuli repimään takistani ja sanoin että kyllä nyt menet uimaan, lainaat vaikka uikkareita. Sama opettaja nauroin minulle ja kaverilleni päin naamaa kun emme löytäneet suunnistuksessa kuin yhden rastin.. 

Ainoa ongelma on , että lapsille ei sanota ettei se liikunta ole niin vakavaa jolloin kaiken vakavasti ottavat järkyttyvät.  Liikuntaa pitäisi olla joka päivä, jotta keho tottuisi eikä se tuntuisi kidutukselta. Muistakaa sanoa lapsillenne ettei liikunta ole niin vakavaa :)

ja se uinti.  harva opettaja ymmärtää, että teini-ikäiset tytöt eivät todellakaan halua olla puolialasti luokan poikien silmien alla. Ja toisin päin.

Olen laittanut meidän teinin opelle lapun, että teinillä on atooppinen iho ja uinti kielletty.  Saa mennä lenkille tai kuntosalille kun muut uivat. 

Ne liikuntatieteellisestä valmistuvat liikunnanopettajat ovat aineenopettajia, ne eivät opeta alakoulussa. Alakouluissa liikuntaa opettavat luokanopettajat. Vaikka se ei olisikaan oma ope, niin se on jonkun toisen luokan ope.

Minunkaan mieheni (lo) ei opeta englantia eikä musiikkia, vaan sen sijaan monelle luokalle liikuntaa, kuvista ja teknistä työtä.

Jokaisella opella on omat erikoistumisaineensa.

Tuli tässä mieleeni eräs tapahtuma ala-asteajoilta, josta olen vasta nyt myöhemmin aikuisena tajunnut että me lapset emme asiassa oikeastaan tehneet mitään väärää, vaan liikunnanopettajamme.

Eli, oli järjestetty jokin koulujenväliset telinevoimistelukilpailut (eli sitä rekillä roikkumista, permannolla kuperkeikkaa, pukkihyppelyä jne.). Liikunnanopettajamme oli sitten päättänyt että meidän koulusta lähtee sinne kanssa 4-5 tytön joukkue. Kukaan meistä lapsista ei olisi halunnut, mutta puolipakolla sitten suostuimme, minä mukaanlukien.

Kisat järjestettiin perjantaina toisella puolen kaupunkia. Ope sanoi meille että me tytöt mennään bussilla, hän itse tulee "paikalle sitten ehkä vähän myöhässä, mutta tuun kyllä paikalle." Ope tuli siis omalla autolla. Perjantaina me lapset (olimme n. 10-11 vuotiaita) sitten lähdimme keskenämme bussilla ensin kaupungin keskustaan, jossa oli vielä bussinvaihto jotta pääsimme kilpailupaikalle.

No, perille löysimme ja kilpailut nyt meni miten meni, ei tainnut tulla sijoitusta koulumme joukkueelle. Opettaja sanoi kisojen jälkeen että hän lähtee tästä kanssa (omalla autollaan) kotiin ja meidänkin koulupäivä on nyt pulkassa, hyvää viikonloppua vaan. Lähdimme taas bussilla kohti kaupungin keskustaa. Keskustassa saimme idean että käydäänkin tuossa bussipysäkin vieressä olevassa kahvilassa pirtelöillä, koska vanhemmatkin olivat  meille antaneet kaikenvaralta "taskurahaa" bussirahan lisäksi. No, pirtelöillä käytiin ja sitten bussiin ja kotiin viikonlopun viettoon.

Maanantaina oli koululla vastassa kireäilmeinen liikunnanope, joka halusi telinevoimisteluryhmän puhutteluun. Opettaja huusi ja tivasi että "KENEN IDEA OLI KÄYDÄ KAHVILASSA, TEIDÄN OLISI PITÄNYT VAIHTAA HETI KESKUSTASSA BUSSIA JA MENNÄ KOTIIN?!? KENEN IDEA?!? KUKA?!" Ja tätä tivaamista jatkui useamman minuutin. Muistan että me lapset siinä pidimme ns. yhtä, ja olimme vain ihan hiljaa. Taisimme pyytää anteeksi, sillä olimme tosiaan luulleet että koulupäivämme on ohi ja voimme toki käydä kotimatkalla pirtelöllä. Ilmeisesti opettaja oli joltakulta saanut kuulla että olimme kahvilassa käyneet, ehkä jonkun meistä vanhemmilta?

Vieläkään en kyllä tajua tuota opettajan logiikkaa: laittaa lapset yksin bussilla, tulee itse autolla ja sanoo perjantai-iltapvänä päivän olevan pulkassa ja hyvät viikonloput (ja poistuu itse autollaan paikalta). Ja maanantaina huusi meille pää punaisena.

Tästä on aikaa n. 20 vuotta mutta muistan hyvin edelleen...

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:21"]

Ne opettajat on kammottavia, jopa sadistisia siksi. Nauttivat kun saavat nöyryyttää huonoja oppiliaita. Miksihän juuri siinä ammatissa on niin inhottavia tyyppejä, ei voi olla sattumaa?

[/quote]Mitä ihmeen hömpötystä? Kyllä liikunnanopettajat on koulutettuja. Voi olla toki sijainen, jolla ei ole koulutusta. Ja kyllä jotain voi ja pitää oppilaaltakin. Asennetta. Tekemisen meininkiä eikä rutinaa. Liikunta on suorituslaji. Sitä tehdään. Tunnilla. Jos tunnit menee maristin ja vapaaaikana kivasti liikkuu, niin ei ole hyvä oppilas koululiikunnassa. Ehkä harrastuksestaan on. 

Kyllä opettajien tavoite on kasvatus eikänöyryytys. Asenne, että yrittää ja tekee parhaansa...mitä nöyryyttävää siinä on?

Kai se lääkäri tietää milloin on atooppinen iho. Saahan siitä todistuksen. Mutta jos mamma puoskaroi ja opettaa lapselle kelpoasennetta..."ei sun tartte, kun sä et tykkää"." Kyllä sun kropassa on jotain hasusti, niin minäpä kirjoitan, että olet sairas" . Voi se nuori ajatella niinkin, että ei ole normaali, kun kirjoitetan lappu, että poissa sen ja sen takia. Niin siitä vaan. kyllä se lapsi oppii ottamaanmilloin minkäkin vaivan sitten jatkossakin peliin..." ei mun tartteemmekä voi". Voi olla, että hikoilee. Ja sit pitäis mennä suihkuun...mut en mä voikaan mennä suihkuun, kun on jotain hassusti täs kropassa... Mullehan kirjoitettiin se lappu.. Ja en mä oikeesti saa itseeni edes hengästyttää, kun voi tulla köhä ja sitäpaitsi mä hengästyn niin helposti...mä oon varmaan kipee...äiti! Kirjoita se lappu, ettei tartte liikkua!!

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:12"]

Minäkin luulen, että opettajasta paljon kiinni. Liikunta on usein armeijamaista pakkopullaa ala-asteelta lähtien. Peruskoulussa minustakin on kasvatettu liikunnan vieroksuja ja iskostettu, etten osaa mitään.

[/quote]

Näin on. Minä olen sitä ikäluokkaa, että kansakoulun opettajana oli vanha sotakapiainen, urheiluhullu ja hullu muutenkin. Jos et osannut urheilla, ei sinusta ollut mihinkään, huonoille suorituksille käski muiden nauraa. Potkin kyllä palloa ja hiihtelin ja juoksin kavereiden kanssa vapaa-aikana mutta koululiikunta oli helvettiä. Viimeinen niitti urheilu-uralleni oli armeija, jossa sitten hiihdin kiintiöni täyteen enkä ole sen jälkeen suksien päällä ollut.

Minusta on omituista että Cooperin testejä juoksutettiin juuri koivun siitepölyaikaan. Sama juttu joka vuosi ja joukkuelajia harrastava teini ei saa ikinä liikunnasta kiitettävää kevättodistukseen. Teinillä kun sattuu olemaan astma ja paha siitepölyallergia. Avaavan lääkkeen ottokin leimataan dopingiksi vaikka kouluun on toimitettu asiasta lääkärintodistus. Älytöntä!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:13"]

Miespuoliset eivät ole läheskään niin pahoja kuin naispuoliset liikuntanatsit !!

Miehet vaan ummistavat silmänsä ns. kiusaamiselta.  Sählypelissä kiusaajat tönivät "vahingossa" tai kamppaavat "vahingossa" ja opettaja ei "huomaa".

[/quote]

Tämä on muuten totta. Minun miespuoliset liikunnanopettajat eivät koskaan simputtaneet tai mitenkään ottaneet minua silmätikukseen, vaikka olin takuuvarmasti aina se koko ryhmän huonoin, lajissa kuin lajissa. Mutta kuitenkin ummistivat silmänsä täysin kaikelta fyysiseltä ja henkiseltä pahoinpitelyltä, mitä sain muilta oppilailta...  haukkumista, nimittelyä, uhkailua, potkimista, tönimistä... ilmeisesti ne kuuluu urheiluhenkeen, sillä ainakaan yhteensä kolme eri miesopettajaani liikunnassa eivät koskaan puuttuneet kiusaamiseen, vaikka varmasti näkivät ja kuulivat kaiken. 

pitäisi ilmeisesti uusia koulutusjärjestelmä siten että valintakokeessa olisi todella kunnolliset psykologiset testit jotta kaikki natsit jäisivät rannalle.. tai hetkinen, ehkei sitten liikunnanmaikoiksi valmistuisi ketään :D

mutta itse vihasin syvästi liikuntaa koulussa koska ope oli häiriintynyt kusipää joka pakotti meidät tanssimaan michael jacksonin tansseja sun muuta hauskaa.. enkä sen takia liikkunut kymmeneen vuoteen kunnes tajusin että se voi oikeasti olla kivaa ja nyt olen fitnesskunnossa :D entinen ope ei uskoisi silmiään jos näkisi! näkisipä vaan se paskiainen, täytyykin mennä käymään vanhoilla kulmilla jos se narttu pyörisi siellä :D

Itse olin peruskouluaikoinani hirveän introvertti, ja liikuntatunnit olivatkin ainoa niin laaja pakollinen sosiaalinen tapahtuma. Ja samaan aikaan olin hirveän huono liikunnassa... Joskus kasiluokalla kuolin lopullisesti sisältä, ja lakkasin yrittämästä liikunnan suhteen. Nyt olen fyysisellä pitkäaikaissairaudella kirottu, ja olisi hyvä kasvattaa kuntoa. Kynnys mennä mukaan mihinkään ryhmäliikuntaan on liian korkea kuitenkin.

Samaan aikaan ajattelen itse opiskella opettajaksi. Pöyristyttää, miten liikunnanopettajat ovat oppilaitaan kohdelleet. Itse en ikinä kohtelisi ketään oppilasta niin ala-arvoisesti. Pitäisiköhän meilata tästä ketjusta niille jyväskyläläisille, jotka liikunnanopettajien seuraavaa sukupolvea kasvattavat?

Itse rakastin koululiikuntaa ja otin valinnanvaraiseksi kaikki liikuntatunnit mitä sai valita. Olin itse todella urheilullinen peruskoulu aikaan ja olin ihan sm-tasolla liikunta harrastuksessa. Olin myös hyvä musiikissa ja taiteessa mutta esim. matematiikka oli oma kompastuskiveni. Kävin kaksikielistäkoulua joten kieliäkin tuli opiskeltua jopa 4 kpl joita kaikkia osasin yhtä huonosti. Muistan itse liikuntatunneilla aina valitsevani yhden ns. huonoista lähes aina ensimmäiseksi koska minua kävi sääliksi heitä kun ne valittiin aina viimeiseksi ja naama oli usein joko säteilevä (eivät uskoneet että heidät valittiin ensimmäisten joukossa) tai että he olivat että "hitto kun mut valittiin ja olivat jo häviämis asenteella matkassa". Yritin aina ottaa nämä kaverit (tytöt ja pojat) mukaan peliin mutta useimmiten olivat jo heittäneet pyyhkeen kehiin koska eivät uskaltaneet tai olivat jo hävinneet koko homman. Samat kaverit harvoin kävivät suihkussa taikka peseytyneet samaan aikaan kuin muut. Muutama näistä kavereista ovat nykyään jotain fitness henkilöitä taikka personal trainereita mutta suurin osa eivät tänäkään päivänä ole saavuttaneet oikein mitään ja valittavat facebookissa jotain paskaa elämää. Itse en koskaan katsonut ristiin tai alaspäin kanssaoppilaita liikunnantunneilla vaan kannustin yrittämään. En ollut koskaan suosituin oppilas mutten myöskään hylkiö, tulin kaikkien kanssa toimeen. Nykyään lihava mies ehkä pienesti hedonisti jota ei hävetä myöntää tämä. Ainiin, peruskoulu pohjalle jäi opiskeluni koska halusin työ-elämään mahdollisimman nopeasti joten kirjoitusvirheitä löytyy useampi kirjoituksestani ja pohjimmiltani olen myös suomen-ruotsalainen.

Se niin riippuu opettajasta. Meillä poika, jolla ala-asteella liikunta jopa välillä 6, kun oli se koulun pahin opettaja, sai lukiossa liikunnasta 9. Opettaja oli julistanut, että kymppiin hän katsoo jo juoksuvauhtiakin ja siihen vaikuttaa suoritukset, mutta ysiin riittää, että osallistutte, välineet on mukana ja teette parhaanne, suoritatte vähintään vähimmäistavoitteet (esim. uida piti se uimataitoon vaadittava juttu) ja otatte asenteen mukaan. Poika nautti liikuntatunneista lukiossa. Opella oli siis se peruslinja, että kun ei lintsaa, on välineet mukana ja asenne kohdallaan ja pääsee ne tietyt tavoitteet, saa sen ysin, josta sitten nostetaan kymppiin tai lasketaan alaspäin, jos  Kuulemma tämä motivoi ihan älyttömästi nuoria. Nuoret olivat myös itse tehneet ehdotuksia ja heillä oli melkein joka tunnilla jotain erilaista niiden tiettyjen opetussuunnitelmaan kirjattujen pakollisten lisäksi. Fresbeegolfia, keilausta, fotsalia ja vaikka mitä näitä uusia muotilajeja, joita en edes nimeltä muista, mutta joista nuoret ovat innoissaan. 

Mutta jos liikunta on sellaista kuin meillä, niin kiva: Hiihtoa, lentopalloa, koripalloa, kuntosalia joka toinen liikuntatunti ilman minkäänlaista tekniikan opetusta ja keväällä/syksyllä ei paljon mitään muuta kuin pesäpalloa - opettaja opetti minut vihaamaan pesäpalloa. Tässä lähes kaikki. Olen heiveröinen ja tekniikka tuossa surkea, olisin paljon enemmän saanut liikuntaa, jos olisin päässyt vaikka juoksemaan viereen pururadalle. Pururadan alkupää oli lähes koulun pihassa, mutta ikinä ei käyty juoksemassa siellä. En muista yhtään kertaa. Minulle tuli monta kertaa liikuntatunnilla kylmä, silloin ei taida olla tunti ihan onnistunut. En vihaa liikuntaa, kävin jo tuolloin omalla ajallani siinä pururadalla, minne ei kotoakaan ollut pitkä matka. 

Luistelua vain pari kertaa vuodessa, vaikka rata vieressä. Suunnistamassa ei käyty edes joka vuosi, vaikka metsään pääsi suoraan koulun pihalta. Urheilukentälläkään ei käyty edes joka vuosi, vaikka sinne oli vapaa pääsy ja 300 metriä matkaa. 

Minä käyn säännöllisesti lenkillä, hiihtämällä jos on lunta, kuntosalilla monta kertaa viikossa, aiemmin olen uinutkin, mutta nykyään ei iho sitä oikein hallissa kestä, sekä saatan kokeilla jotain uusia ja pyöräilen myös huvikseni työmatkojen lisäksi. Ei minusta liikunnan vihaajaa tullut. Mutta toivottavasti koululiikunta on monipuolista ja tutustuttaa nuoria uusiin lajeihin, varsinkin sellaisiin, mitä voi harrastaa pikkurahalla tai ilmaiseksi. Tämä vaatii sen, että opettaja tutustuu lajeihin itsekin.