Lue keskustelun säännöt.
Miksi koululiikunta on edelleen semmoinen peikko?
27.01.2014 |
Meillä vanhin muksu on erittäin liikunnallinen ollut aina. Jalkapallo, pesäpallo, yleisurheilu, sähly, ratsastus, luistelu, hiihto... Kaikki olleet tai ovat edelleen lajilistalla vapaa-aikana. Kahta viime mainittua lähinnä omatoimisesti, mutta liikkumatta tuo lapsi ei osaa olla. Saattaa lähteä vaikka yksin ladulle suihkimaan, jos seuraa ei löydy. Ikää 10v.
Mutta koululiikunta. Se ei vaan oo kivaa. Tänä aamuna kauhee rutina: Onko pakko luistella. Eihän me oltukaan kuin molempina päivinä viikonloppuna luistelemassa + tytöllä oli pesisharkat. Mutta kun koulussa tarttis liikkua, lopahtaa into siihen paikkaan. Mitä ihmettä?
Saati sitten tuo nuorempi, joka ei muutenkaan oikein haluaisi liikkua mihinkään vapaaehtoisesti. Jos koululiikunta on välttämätön paha himoliikkujalle, niin miten karmeeta se onkaan antiliikkujalle...
Kommentit (174)
Täällä Tampereella ainakin yhdellä ala-asteella opettaja käyttää liikunnan joukkuevalinnoissa aina "kapteenit valitsee joukkueet" -systeemiä. Meidän lapsi valitaan aina viimeisenä, koska on koulukiusattu ja epäsuosittu. Opettaja ei halua muuttaa valitsemistapaansa, vaikka olemme asiasta puhuneet:(
Toisen lapsemme koulussa vakiope jakaa aina reilulla tapaa joukkueet. Mutta sitten sijaisopet käyttävät pääsääntöisesti tätä kapteeni valitsee joukkueet, jolloin aina samat oppilaat valitaan viimeisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:25"]
Täällä Tampereella ainakin yhdellä ala-asteella opettaja käyttää liikunnan joukkuevalinnoissa aina "kapteenit valitsee joukkueet" -systeemiä. Meidän lapsi valitaan aina viimeisenä, koska on koulukiusattu ja epäsuosittu. Opettaja ei halua muuttaa valitsemistapaansa, vaikka olemme asiasta puhuneet:(
Toisen lapsemme koulussa vakiope jakaa aina reilulla tapaa joukkueet. Mutta sitten sijaisopet käyttävät pääsääntöisesti tätä kapteeni valitsee joukkueet, jolloin aina samat oppilaat valitaan viimeisinä.
[/quote]
Meilläkin oli tuo valitsemistapa ja harvoin oli ketään minua huonompaa. Siksi olen luokkakavereitani kohtaan edelleen vähän katkera ja ivallinen aikuisiälläkin.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:25"]
Täällä Tampereella ainakin yhdellä ala-asteella opettaja käyttää liikunnan joukkuevalinnoissa aina "kapteenit valitsee joukkueet" -systeemiä. Meidän lapsi valitaan aina viimeisenä, koska on koulukiusattu ja epäsuosittu. Opettaja ei halua muuttaa valitsemistapaansa, vaikka olemme asiasta puhuneet:(
Toisen lapsemme koulussa vakiope jakaa aina reilulla tapaa joukkueet. Mutta sitten sijaisopet käyttävät pääsääntöisesti tätä kapteeni valitsee joukkueet, jolloin aina samat oppilaat valitaan viimeisinä.
[/quote]
Rehtoriin yhteys. Tämä tapa pitää saada kitkettyä kouluista pois.
Meillä oli ala-asteella kiva vanhempi rouva liikunnanopettajana, ja tunnit olivat kivoja. Mutta yläasteen opettaja oli sekopää, mä tosiaan olin vähän pyöreämpi ja huonokuntoinen, ja muistan miten cooperin testin jälkeen hän valitti mulle koko luokan kuullen, miten mulla on niin huono kunto, että mun on pakko alkaa harrastamaan liikuntaa. Niinhän mä aloinkin, aikuisena. Mutta se kommentti muiden edessä oli nöyryyttävin ikinä.
ihana ketju! tai siis, kamalaa että niin moni on traumatisoitunut koululiikunnasta, mutta lohdullista kuulla, etten olen yksin kamalien kokemusten kanssa. minulla oli seiskalla ihana opettaja, kasilla ja ysillä surkea. niin vain opettaja voi tappaa kaikenliikunnan iloa ja aiheuttaa syrjäytymisen yhteiskunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 10:17"]Liikunnanope vastaa tuohon valintasysteemiin, että EI IKINÄ!! En koskaan missään olosuhteissa teetä joukkuevalintaa noin, siis rivissä seisottamalla ja niin että kaksi valitsee. Valitettavasti aivan varmasti moni vielä käyttää sitä ja kyllä pistää miettimään, että miksi. Olin itse aikoinani hyvä liikunnassa ja jo silloin tunsin pahaa mieltä rivissä viimeiseksi jääneitä kohtaan. Ihan kamala ja tarpeetonta mielipahaa aiheuttava systeemi.
Meillä "arvotaan" milloin mitenkin joukkueet. Joskus yhteen joukkueeseen menevät ne, joilla on vaatteissa sillä kertaa punaista tai keltaista taikka ne, jotka ovat syntyneet parillisina kuukausina tms. Joskus mennää riviin ja jako neljään. Sitten katson silmämääräisesti miten on järkevää yhdistää, 1+2, 1+4 vai 1+3 jne. Niin, että tulisi mahd. tasaiset joukkueet.
Jos on luksuskerta ja koko sali käytössä (normaalisti verholla jaettu ahdas koppero), saatetaan laittaa kaksi peliä pystyyn. Silloin joskus kysyn ketkä menevät toiselle puolelle ja ketkä toiselle, ehdotan että tällä puolella on lupa enemmän kikkailla taidoilla... Ja yleensä oppilaat jakautuvat hiukan taitotasonsa mukaan ja ovat mielissään. Silloin heikommatkin innostuvat pelaamaan kun saavat sentään pallonkin käsiinsä ja pelin tempo ei ole niin nopea, vaan kaikki pysyvät mukana. Harmi,että meidän koulussa tuo koko sali/kenttä/kaukalo on harvinaista herkkua.
Aika usein annan oppilaille myös läksyä liikunnasta. Silloin pienissä ryhmissä päättävät alkuleikin/verryttelyn seuraavaksi kerraksi ja saavat opettaa sen muille. Kukaan ei joudu yksin vastuuseen, vaan ne kaikkein heikoimmatkin saavat apua ryhmältä ja saavat toimia leikin sääntöjen asiantuntijoina ja ehkä "kerrankin" opastaa muita. Silloin yleensä oppilaat on innolla mukana. Vapaaehtoiset saavat aina myös vetää eri lajeissa jonkun pienen tuokion tai harjoitteen. Joskus joku kysyy voiko pitää sählyssä temppuharjoittelun, joku toivoisi koristunnille tiettyä omasta harrastuksestaan tuttua alkuleikkiä, joku ehdottaa alkulämmittelyksi lyhyttä tanssia. Lähes aina sopii. Minusta on kiva päästää oppilaita mukaan suunnitteluun ja fakta on se, että jo alakoulussa oppilaat ovat niin taitavia, että joka lajissa löytyy useampia itseäni taitavampia harrastajia. Miksei siis päästäisi heitä näyttämään osaamistaan :)
Voisiko nämä harrastuneet lapset, jotka eivät kuitenkaan koululiikasta tykkää, ehdottaa opettajalle jotain vastaavaa? Innostuisivatko?
[/quote]
Oon kaatellinen sun oppilaille!
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:25"]
Täällä Tampereella ainakin yhdellä ala-asteella opettaja käyttää liikunnan joukkuevalinnoissa aina "kapteenit valitsee joukkueet" -systeemiä. Meidän lapsi valitaan aina viimeisenä, koska on koulukiusattu ja epäsuosittu. Opettaja ei halua muuttaa valitsemistapaansa, vaikka olemme asiasta puhuneet:(
Toisen lapsemme koulussa vakiope jakaa aina reilulla tapaa joukkueet. Mutta sitten sijaisopet käyttävät pääsääntöisesti tätä kapteeni valitsee joukkueet, jolloin aina samat oppilaat valitaan viimeisinä.
[/quote]
Rehtoriin yhteys. Tämä tapa pitää saada kitkettyä kouluista pois.
[/quote]
en ole tämä vanhempi, mutta olen muualtakin kuullut, ettei opettajan kanssa puhuminen auta, eikä välttämättä edes rehtorinkaan kanssa puhuminen. mitä tälle asialle voitaisiin tehdä ihan valtakunnan tasolla? voitaisiinko asia jotenkin kirjata opetussunnitelmaan? siis, että "joukkueet on valittava muilla menetelmillä kuin kapteenien avulla" tms. olisko se mahdollista? jotenkin tämä olisi saatava kielletyksi ihan virallisesti, koska jos opettajat saavat päättää, tuota tapaa tullaa käyttämään aina joissakin kouluissa. pitäisi saada opettajat pakotettua muihin tapoihin. jos joku opettaja virallisesta kiellosta huolimatta käyttää tuota tapaa, hänelle pitäisi voida antaa kirjallinen varoitus tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:12"]
Minäkin luulen, että opettajasta paljon kiinni. Liikunta on usein armeijamaista pakkopullaa ala-asteelta lähtien. Peruskoulussa minustakin on kasvatettu liikunnan vieroksuja ja iskostettu, etten osaa mitään.
[/quote]
Näin on. Minä olen sitä ikäluokkaa, että kansakoulun opettajana oli vanha sotakapiainen, urheiluhullu ja hullu muutenkin. Jos et osannut urheilla, ei sinusta ollut mihinkään, huonoille suorituksille käski muiden nauraa. Potkin kyllä palloa ja hiihtelin ja juoksin kavereiden kanssa vapaa-aikana mutta koululiikunta oli helvettiä. Viimeinen niitti urheilu-uralleni oli armeija, jossa sitten hiihdin kiintiöni täyteen enkä ole sen jälkeen suksien päällä ollut.
[/quote]
Tämähän oli kolmannen valtakunnan kasvatustaktiikka noin muutenkin, liekö entinen SS-mies :)
Tämän ketjun myötä traumat palasivat...
"olisi ehkä parempi jos sä et tulis nyt lyömään/pelaamaan/hyppäämään/tekemään mitään" sanoi opet vuosina 1986-1995 liikuntatunneilla.
Läsnäolopakko oli kuitenkin vaikka mitään ei opettajien mielestä osannut tehdä. Luokallamme oli ala-asteella superliikkujia, jalkapallon, jääkiekon, telinevoimistelun ja yleisurheilun harrastajia (yhtä lukuunottamatta siihen jäivätkin, kjäh) ja sitten minä ujo, pyylevä, lyhyt likka. Varmaan vaikea arvata kuka valittiin viimeisenä joukkueisiin, kuka oli huonoin ja ketä kiusattiin. Ysin todistuksessa liikunta 5 loska en loppujen lopuksi mennyt paikalle edes. Keskityin kieliin ja historiaan eikä ole tarvinnut katua.
Lapseni on tokaluokalla eikä ainakaan vielä ole ollut ongelmia koululiikunnan kanssa. Jos jotain tulee, sanon että keskity vain oikeasti tärkeisiin aineisiin. Jos liikka on 5-6 ja muut aineet ysejä, jatko-opiskelupaikka on taattu eikä kukaan enää sitten kysele jotain peruskoulun liikunnan numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin aina viimeisten joukossa valittuna, tuloksena en viitsinyt edes yrittää kun valmiiksi oli lytätty. Vaikka näin jälkeenpäin muistellen monet lätkäjunnut ja muut kyllä kannustivat ja kehuivat kun sitten joskus onnistuin. Tämä tuntui hyvältä ja vieläkin muistan jotkut kehuvat sanat luokkatovereilta, vaikka aikaa tässä välissä on kulunut sen 25 vuotta. Lukio meni perseillessä, lintsasin kaikki liikuntatunnit vaikka opettaja oli mukava. Peruskoulun liikunta hoiti homman, tarkemmin sanottuna ala-asteen liikunnanopettaja joka jakoi muutenkin hyvät numerot urheilullisille pojille vaikkapa nyt maantiedossa, vaikka sain kokeista parempia numeroita. Oli entinen urheilija siis, ja opettu muitakin aineita.
Yllättävää kyllä, armeija teki minusta miehen tämän asian suhteen. Tietty aluksi melko pulskana ja huonokuntoisena olin aina viimeisenä alokaskaudella ja muistot koulun liikunnasta putkahtivat mieleeni taisteluharjoituksissa kun tuntui että henki loppuu enkä pysy muiden perässä. Kuitenkin paino laski ja kunto nousi ja huomasin pärjääväni. Tämä nosti yrittämisenhalua ja itsetuntoa ja reserviin siirtyessäni olin ihan oikeasti eri mies. Armeija oli oikeastaan parasta, mitä huonolle itsetunnolleni tapahtui nuorena. Taikasanat: hyvät ja kannustavat taistelutoverit. Sellaista veljeyden ilmapiiriä ja toisen auttamista en ennen ollut kokenut, enkä kyllä enää jälkeenkään.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:10"]
Jostain syystä liikunnan opettajilla on ilmiömäinen kyky tappaa kaikki ilo kulloinkin käsillä olevasta lajista. Kärsimyksen kruunaa se, kun saa mennä pakotettuna koulun puolihomeiseen suihkuun alasti toisten teinityttöjen arvosteltavaksi.
[/quote]
Traumaattinen ketju!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki liikunnanopettajat onnistuneet liikunnaniloa tappamaan, ei edes yrittänyt.
Terveisiä vaan sille taiteilijaveljesten siskolle.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:13"]
Esimerkiksi siksi että jos kolmannen luokan juoksulenkillä otat askeleenkin kävellen, juokset lenkin uudestaan.
[/quote]
tai lainaat luokkakaverisi (joka harrasti pikajuoksua) piikkarit, juokset oman 100m testisi ja opettaja hylkää sen ja pistää sinut juoksemaan sen uudelleen koska "et juossut omilla kengillä"
aivan k-pää nainen, oksettaa kuin ajattelenkin, tappoi liikunnan ilon vuosiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisoikeudet liikunnanopettajilla kateissa.
Ainoat lajit joukkuepelit hiihto ja luistelu.
Ennen oli notkeus, voimistelu, kestävyys.
Nykyään riekkuminen... kuka kehtaa olla röyhkein ja kenellä on sosiaalinen status, kenellle pallo heitetään...
Matematiikassa mennän huonompien tahtiin, samoin kaikissa muissa aineissa. Lahjakkaat odottavat etät tyhmimmät ymmärtävät ja oppivat.
Liikunnassa eniten harrastaneet saavat kuljetella palloa keskenään ja tunnin jälkeen riekkuvat ja haukkuvat niitä jotka eivät harrasta yhtä paljon samoja joukkuepelilajeja.
Eli liikunnan opettajat ovat hukassa, ja suomessa aina vain yksi teema esillä.
Luokan kiusaajat ovat AINA joukkuepeleissä pärjääjiä. Koska vain liikunnassa saa leuhkia. Muissa aineissa pärjäämistä pitää suomessa hävetä. Ja tällä hetkellä liikunta=joukkuepelit.
Numerot pitäisi ensinnäkin poistaa kokonaan, siis arvostelu.
Tähän syynä ja kehityksessa erot ja kokoerot. Samassa luokassa esim voi toinen olla 50-kiloinen, toinen 22-kiloinen Kiva törmätä toiseen luistelussa tai pelissä.
Jotkut kasvavat aikuisen mittaan alakoulussa, toiset muutaman vuode myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:22"]
Minulla on taas ala-asteen liikunnasta sellainen kuva, että kaikki asiat tehdään ylikorostetun turvallisesti. Esim pesistä pelataan tennispallolla (joo, sehän on helppo ottaa kiinni räpylällä...). Lentopalloa saivat kuulemma heittää verkon yli, ja toisella puolella pallo piti ottaa kiinni. Ettei vain mitään sattuisi. Yleensäkin pitää aina odotella, että opettaja ehtii "vahtimaan" suoritusta, eli käytännössä homma on seisoskelua. Jos lapsi on tottunut liikkumaan, niin tuollainen ei jaksa kovin kauan innostaa.
[/quote]
Tämä on pakon sanelemaa. Opettajia on tuomittu liikuntatunneilla sattuineista vahingoista, joten itse ainakin pelaan varman päälle. Tällöin tunnit saattavat vaikuttaa monesti oppilaista ylikorostuneelta niuhottamiselta, koska turvallisuusasioita ei voi olla korostamatta liikaa. Tämä näkyy sitten siinä, millä tavalla opettaja tuntia joutuu rakentamaan...
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 21:46"]
Luokan kiusaajat ovat AINA joukkuepeleissä pärjääjiä. Koska vain liikunnassa saa leuhkia. Muissa aineissa pärjäämistä pitää suomessa hävetä. Ja tällä hetkellä liikunta=joukkuepelit.
Numerot pitäisi ensinnäkin poistaa kokonaan, siis arvostelu.
Tähän syynä ja kehityksessa erot ja kokoerot. Samassa luokassa esim voi toinen olla 50-kiloinen, toinen 22-kiloinen Kiva törmätä toiseen luistelussa tai pelissä.
Jotkut kasvavat aikuisen mittaan alakoulussa, toiset muutaman vuode myöhemmin.
[/quote]
Opettajan minulla on sellainen käsitys, että luokassa (valitettavasti) korkein status on näillä jääkiekko / sähly / jalkapallo -tytöillä ja -pojilla.
Meidän liikunta oli yläasteella lentopalloa. Siinä oli hirveän näppärää samalla sen open valmentamassa joukkueessa pelaavien kahden palloiijan saada harjoitusta. Ihan koulun likuntatunnilla. Ja arvatkaa ketkä saivat valita joukkueet...
Kamalaa oli se epäonnistumisen pelko yleensäkin. Mitään liikuntaa ei opetettu alusta pitäen, tyyli oli "nyt juostaan 100 metrin viesti, nyt hiihdetään, nyt pelataan pesistä". Hiihtotekniikka jäi oppimatta enkä inhoa mitään liikuntaa niin kuin hiihtoa!
Tänään juuri aikuinen tyttäreni muisteli liikuntatuntejaan. Muistot olivat ikäviä, vaikka tyttäreni harrasti liikuntaa. Natsimeiningillä vaan!
Vihasin aina koululiikuntaa. Pidin hiihdosta, juoksin cooperin testissä parhaimman tuloksen, olin hoikka ja hyväkuntoinen. Liikunnannumero 7. En pitänyt pallopeleistä, sählystä, jääkiekosta jne. Tykkäsin liikkua omaan tahtiini ja liikumisen ilosta. En ole koskaan ollut kilpailuhenkinen. Lukiossa otin vain pakollisen liikunnankurssin ja toivoin, ettei koululiikuntaa olisi koskaan enää tarvinnut nähdä. Vasta myöhemmin olen tajunnut liikunnan merkityksen voinnilleni. Se luonnollinen liikkumisen ilo ja ulkoilun halu, joka minulla oli lapsena, onnistuttiin kyllä tappamaan koululiikunnalla. Opettaja oli hirveä natsi, suosi äänekkäitä kilpaurheilijoita. Opettajan mielestä ne, jotka valittiin viimeisenä joukkueeseen, olivat luusereita. Olisin edes 8 ansainnut arvosanaksi, mutta ei niin ei. Katkera olen. Vihaan vieläkin sanaa koululiikunta. Verenpaine nousee 200 asti pelkästä ajatuksestakin.
Haluan kertoa oman tuoreen kokemukseni tämän päivän koululiikunnasta. Olen siis tällä hetkellä viimeisellä lukion pakollisella liikunnan kurssilla, mikä tuntuu äärimmäisen vapauttavalta. Tähtään kuntosali harjoittelulla kisoihin, joten laiskuudesta, fyysisestä epäsopivuudesta tai liikkumisen inhosta ei ole kyse. Ainoastaan koululiikunta inhosta, jonka takia en peruskoulussa vapaa-ajallakaan suostunut harrastamaan mitään liikunnallista.
Ala-asteella tuo inho alkoi. Opettajia on välissä ollut monia, ja vaikka mukaan mahtui yksi aivan ihanakin, olen silti aina inhonnut koululiikuntaa yli kaiken. Suurin syy inhoon on varmasti lajit. Pesäpalloa, jalkapalloa, jääkiekkoa, hiihtoa kerrasta toiseen, vuodesta toiseen. Voi sitä iloa jos kerran vuodessa oli yksi tanssitunti! Ainoat muutamat tunnit mitä ODOTIN, siis oikeasti kerrankin odotin koululiikunnassa. Koko luokka tykkäsi näistä ihan mielettömästi, mutta opettaja arvosti enemmän hiihtoa. Meillähän ala-asteella vähennettiin matikan ja äikän tunneista jotta päästään varmasti hiihtämään kahdeksi tunniksi/päivä. Lajit siis ovat niitä iänikuisia typeriä joukkuelajeja joissa ei todellakaan voi pitää hauskaa, tai yksilölajeja joissa niissäkin piti vetää hikihatussa kilpailu päällä.
Ala-asteella ongelma oli myös kaiken innon lyttäävä ryhmä. Kymppejä saivat kilpailuun tähtäävät urheilijanalut ja lihava, mutta opettajan lemmikkioppilas (joka haukkui muita ja oli äärimmäisen itserakas). Liikuntahullut haukkuivat ja tappoivat kyllä kaikkien ilon jos omalle joukkueelleen kerran vuodessa tuli häviö.
Jatkuvasti oli liikuntapäiviä yms. joissa siis kisattiin joka lajissa ja koulun sisällä jaettiin parhaille mitalit.
Noin yleensä itsellä liikuntatunteihin liittyy vain negatiivisia tuntemuksia. Ne ovat turhaa ajanhukkaa, sää on aina huono, joko on kylmä tai liian kuuma, järkyttävät pakkosuihkut, oppituntien pituus (meillä lisätään lukiossakin liikunnassa 15 min normaalin tunnin pituuteen), huono ilmapiiri, kilpailu, tylsät lajit jne.
On jännä, kuinka esimerkiksi matematiikka ja uskonto eivät varmasti kuulu monien suosikkiaineiden listalle, mutta kukaan ei koe sen takia ahdistusta edellisenä päivänä tai tarkoituksella järjestele kaikkia lääkäriaikoja niiden tuntien päälle. Liikunta siis aiheuttaa edelleen ahdistusta, tuskaa ja inhoa yli puolelle oppilaista (näin ainakin meidän kurssilla). En ymmärrä miksi moista ainetta pitää enää edes "opettaa", liikunnassa kun en edelleenkään yli 10 vuoden jälkeen ymmärrä esim. pesäpallosta muuta kuin että pesiä pitää edetä 1-2-3. Ehdottaisinkin siis tämän "pakkoliikunnan" poistamista. Tilalle voisi valita vaikka pakkoruotsin. Ottaisin mieluummin 10 kurssia ruotsia kuin kävisin yhdelläkään liikunnan tunnilla.